No onkos tullut kesä

... nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? Tätä taitaa nyt moni miettiä, viime viikonloppuna pongasin kävelylenkilläni pajunkissoja. Joku urheansorttinen kasvikin yritti vähän vihertää. Ehkä juuri tästä syystä minulla on joulumieli vielä ihan kateissa, ihmettelen vain kun joka paikassa soivat joululaulut ja kaupat ovat täynnä tilpehööriä. Mutta niin, jouluun on todella alle kuukausi... Millähän sitä saisi itsensä vielä tajuamaan sen?!

Loppuvuosi on meilläpäin tohisevaa juhlakautta, iso nippu syntymäpäiviä kilpailee samoista päivistä pikkujoulujen ja muiden touhujen kanssa. Kivaa aikaa mutta kiireistä, kalenterini on pullollaan kaikenlaisia listoja tehtävistä ja muistettavista asioista. Pitäisi leipoa, muistaa ostaa kaupasta sitä sun tätä ainesta ja lenkkeilläkin pitäisi niin kauan kun vielä kelejä piisaa... Huhhuh. Onneksi kaikki tämä touhu on kivaa hommaa ja tehdään hyvien hetkien ja kivojen muistojen eteen.

Kumma kyllä, lukemiselle aikaa on riittänyt, kenties aamuiset ruuhkat ovat entisestään hidastuttaneet bussiani... Marrakuussa luin 15 kirjaa (+ 4 sarjakuvaa), luettuja sivuja kertyi 6046. Englanniksi luin tässä kuussa vain kolme kirjaa. Kuukauden parhaita kuului P. ôtién ja Li Kunwun sarjakuvateos Minun Kiinani 1. Isäni aika, jonka pyörteisiin tempauduin täysin. Innostuin myös Tess Gerritsenin Hiljaisesta tytöstä ja Philippa Gregoryn The Cousins War -sarjan kolmannesta osasta, The Lady of Riversista sekä Barbara Demickin Suljetusta maasta. Ja Guy Delislen matkasarjakuvista, erityisesti Burmasta... Ja ... Summa summarum, ei yhtään hullumpi lukukuukausi!

Pakko on myöskin jakaa kanssanne eilinen kirjastokokemukseni. Päädyin nimittäin käymään erään vanhemman herrasmiehen kanssa keskustelua jälleensyntymästä. Pohdiskelumme Bestseller-hyllyn kulmilla päättyi siihen että herra totesi että varmaan olisi kurjaa uudelleen syntyä sittasontiaiseksi. Siihen en voi kyllä väittää vastaan! Mutta oli hauskaa ja ainakin minulle aika harvinaistakin herkkua päästä keskustelemaan jonkun kanssa kirjastossa, tätä voisin kokeilla useamminkin. Ajaudutteko te koskaan keskusteluihin kirjastossa ventovieraiden kanssa?

Nyt olisi ohjelmoitava aivonsa joulun odotukseen, muutamat pikkujoulut olisi vielä juhlittava, paketteja hankittava ja suklaata valmistettava. Ajattelin tehdä jouluksi omat konvehdit, olemme miehen kanssa hurahtaneet raakasuklaaseen - ajatus terveellisestä suklaasta tosin tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta. Olen onnistunut myös haalimaan kirjastosta melkoisen kasan luettavaa - aimo kasa varauksiani saapui ja niin iloinen kuin olenkin näistä aarteistani, vähän myös ahdistaa ajatus siitä että ne kaikki pitäisi ehtiä lukea kuukaudessa, listallani ovat mm. Murakamin 1Q84-kirjat, jotka eivät ole ihan siitä kevyimmästä päästä... Itsenäisyyspäivää varten olen työstänyt yhtä tietysti kotimaista herkkupalaa, joka mielestäni sopii päivään oikein hyvin.

Haasteiden puolella minulla on auki vain Kirjallinen maailmanvalloitus, joka edistyi viime kuussa peräti neljällä maalla, käväisin Tanskassa, Israelissa, Makedoniassa ja Pohjois-Koreassa.

Päätin avata kommentointimahdollisuuden muillekin kuin rekisteröityneille käyttäjille. Olen myös lisännyt jokusen uuden tunnisteen käyttöön ja mietiskelen muitakin pieniä muutoksia. Parannusehdotuksia otan muuten aina vastaan, kommenttiboksi on avoinna!

Marraskuun luetut:
    Elämän lempeät maut / Erica Bauermeister
    Hallandin murha / Pia Juul
    Raamatullinen vuosi / A. J. Jacobs
    Merkintöjä Burmasta / Guy Delisle
    The Lady of The Rivers / Philippa Gregory
    The Women of the Cousin's War / Philippa Gregory, ...
    Oppinut neiti / Kaari Utrio
    Minishoppaaja / Sophie Kinsella
    Hiljainen tyttö / Tess Gerritsen
    Layla / Jari Tervo
    Minä, Katariina / Laila Hirvisaari
    Minun Kiinani 1. Isän aika / P. ôtié, Li Kunwu
    Shenzhen, Pjongjang / Guy Delisle
    A Fair Maiden / Joyce Carol Oates
    Koko kadun kasvatti / Maeve Binchy
    Tarkoin vartioitu talo / John Boyne
    Aleksanterin opettaja / Annabel Lyon
    Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Nuorten naisten maailma...
    Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen
    Suljettu maa / Barbara Demick

Elämän lempeät maut / Erica Bauermeister

Elämän lempeät maut tulivat minua vastaan kirjastossa ja pelkkä nimi sai minut nappaamaan kirjan mukaani. Miten suloinen pieni kirja, oikein sopiva pimeään, kylmään ja vähän ankeaan marraskuuhun! Sen lukeminen tuntui samalta kuin täydellinen kuppi kaakaota ulkolenkin jälkeen, kenties sellaista kaakaota jota Lillian keitti äidilleen... Suklaata, kanelia, anista, appelsiinia - päällä syntinen annos kermaa...

Tämä kirja on nimensä mukaisesti lempeä. Se muistuttaa minua etäisesti Maeve Binchyn kirjoista, sillä erotuksella että kirjan kieli on vivahteikkaampaa ja vetää tehokkaammin mukaansa. Tarinan keskiössä on ravintolaa pyörittävä Lillian, joka jo nuoresta oppii että oikeanlainen ruoka voi täyttää monta tarvetta. Miellyttävä ja kiinnostava filosofia. Lapsena Lillian tutustuu ruoanlaittoon isänsä lähdettyä, äitinsä uppouduttua kirjoihin - aikuisena Lillian pyörittää viihtyisää ravintolaa, jossa hän järjestää Lempeiden makujen kokkauskurssia.

Juoni pyörii, hiukan novellikokoelman tapaan, kurssilaisten tarinoiden ympärillä. Jokainen on tullut kurssille omista syistään, joku hakee yhteyttä menetettyyn rakkaaseen, joku etsii itseään, joku haluaa muistaa... Kaikille Lillianin kurssi tarjoaa paitsi suussasulavia herkkuja, myös jotain tärkeämpää.

Elämän lämpimät maut oli miellyttävä ja aika makoisakin lukukokemus. Pientä miinusta tulee kirjan pituudesta - sivuja on vain 216 ja tarina ehkä siksikin vähän ohueksi. Suosittelen hyvän mielen kirjaksi. :)

"Kostutettujen keksien päälle Ian lusikoi kerroksen kermaista Mascarpone-valkuaisseosta, joka putosi alas pehmeästi kuin untuvapeite sänkyyn. Kun keksit oli peitetty, hän vuoli kermanvaalealle pinnalle terävällä veitsellä ensin tumman suklaan samettimaisia hiutaleita, sitten maitosuklaan kihartuvia lastuja. Hän toisti näitä työvaiheita, kunnes kulho oli lähes täynnä - kakun, kerman ja suklaan torni. Aikuisten rakennuspalikoita, Ian tuumaili ja päällysti koko komeuden ihanan pehmeällä kerroksella valkoista suklaata ja kermavaahtoa."

NAM!

Sivuja: 216
Kirjasta lisää: Lumiomena, Uppoa hetkeen

Hallandin murha / Pia Juul

Hallandin murha oli minusta monimutkainen pieni kirja. Se teki vahvan vaikutuksen, mutta kirjoittaessani tätä huomaan etten oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Alunperin erehdyin luulemaan Hallandin murhaa dekkariksi, mutta olinkin hakoteillä, tosin vain aika vähän. Hallandin murha nimittäin kuvaa sitä, millaista murhan uhrin perheellä on - järkytystä, surua, hautajaisia ja muita käytännön asioita.

Pääosassa on kirjailija Bess, jonka avopuoliso, Halland, löydetään eräänä aamuna ammuttuna. Hallandin murha laittaa Bessin surun ja uupumuksen sekä sekavien tunteiden syöksykierteeseen. Bessin tunnemyrsky tuntuu aidolta ja koskettavalta, siinäkin määrin että välillä kirjan lukeminen tuntuu raskaalta. Suru, epätietoisuus ja pelko riepottelevat Bessiä - ja lukijaakin - ankarasti, loppua kohden aina vain kiihtyvällä tahdilla. Bess unohtelee asioita ja toimii välillä irrationaalisen oloisesti, tekstissä on ajoittain pitkiä kappaleita, jotka melkein ryöppyävät Bessin erilaisia ajatuksia, niiden lukeminen oli työlästä mutta samalla se antoi aidon oloisen kurkistuksen tuskaisen ihmisen mieleen.

Kirja jää minusta vähän kesken, mutta se tuntuu ehkä tässä aidolta. Vaikka elokuvissa onnellinen loppu onkin murhaajan löytyminen, ei se varmaankaan aina oikeassa elämässä riitä asioiden korjaamiseen. Huomaan että tästä tulee tavallista lyhyempi teksti, tuntuu että toistan vain sanoja suru ja järkytys. Vaikea kirja, mutta jätti suuren vaikutuksen.

"Kun he olivat lähteneet, menin olohuoneen lattialle makaamaan. Missään muualla en voinut olla, kaikki huonekalut olivat vääriä. Makasin lattialla, odotin, olin tyhjä, en uskaltanut ajatella mutta ajatukset laukkasivat, sitten oli taas hiljaista, tyhjää, minua kuvotti ja väsytti, mutta tuijotin vain eteeni. Huomasin että katon rajassa oli hämähäkinverkkoja, ja kaikkein rakentavin ajatus syntyi päässäni eikä sekään ollut rakentava, sillä en noussut poistamaan hämähäkinverkkoja."

Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Erjan lukupäiväkirja, Järjellä ja tunteella
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Tanska
Satun luettujen minihaasteet - pienkustantamot: Atena
Sivuja: 203

Raamatullinen vuosi / A. J. Jacobs

Tähän kirjaan törmäsin kirjamessuilla Nemon standillä. Idea kirjan takana oli siinä määrin hullu - ja mielenkiintoinen, että kirja jäi kummittelemaan mieleeni. Kirjastosta se onneksi löytyi, jopa ilman jonotteluja. Raamatullinen vuosi on dokumentti erään miehen uskonnollisesta kokeesta, A.J. nimittäin päättää elää vuoden yrittäen noudattaa Raamatun kaikkia käskyjä niin kirjaimellisesti kuin vain mahdollista. Huikea idea, jo pieni Kymmenen käskyn muisteleminen tuo mieleeni monta kimuranttia ja mielikuvitusta kutkuttavaa tilannetta.

Jacobs on New Yorkissa asuva kirjailija, jonka perheeseen kirjan aloittamishetkellä kuuluvat Julie-vaimo ja pieni Jasper-poika. Toki minua kiinnostaa kuulla se, millaista on elää vuosi vaikkapa leikkaamatta partaansa tai käyttämättä vaatteita joissa on yhdistetty villaa ja pellavaa. (New Yorkissa onneksi toimii testaajia, jotka tutkivat ovatko vaatteesi epäpuhtaita.) Yhtä lailla minua kuitenkin kiinnostaa seurata taustajoukkojen arkea, sitä millaista on kun miehesi elää vuoden tavallisen kansalaisen näkövinkkelistä oudosti. Vanha Testamentti mm. määrittelee että kaikki jonka päällä nainen kuukautistilansa aikana istuu tai makaa, muuttuu epäpuhtaaksi. Tämä aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita Jacobsin perheessä...  Entä kuinka kasvatetaan pientä poikaa ilman valkoisien valheiden käyttöä? Ja entäs kurinpito? Annetaanko keppiä vaiko kivitetään?

Jacobsin kirja on hauska ja oikeasti myös lämmin kirja erään miehen matkasta kohti henkisyyttä. Vaikka Raamatun kirjaimellinen noudattaminen tarjoaakin hauskoja uuden ja vanhan kulttuurin yhteentörmäyksiä ja kurkistuksia amerikkalaiseen uskonnollisuuteen monissa, värikkäissä muodoissaan, on se minusta myös tavallaan kasvutarina. Pidän siitä että Jacobs vaikuttaa haluavansa aidosti tutustua juutalaiseen uskoon ja yrittää löytää uskonnon merkityksen itselleen, ei siis vain pelleile sandaaleissa vuotta saadakseen aikaan kirjan ja sille lukijoita. Hän oivaltaa vuotensa aikana asioita mm. kiitollisuudesta ja vanhempien kunnioittamisesta sekä puutteenalaisten auttamisesta. Ihan hienoja asioita, joiden muistaminen tekisi hyvää minullekin.

"Kiittäkää kaikesta. - 1. kirje Tessalonikalaisille 5:18 263. päivä. Huomaan olevani muuttumassa ääri-ihmiseksi -ainakin joillain elämänalueilla. Kuten pakkomielteessäni olla kiitollinen. En osaa lopettaa.
Juuri nyt painan hissin nappulaa ja olen kiitollinen, että se saapuu nopeasti.
Astun hissiin ja olen kiitollinen, ettei hissin hihna katkennut ja antanut minun pudota alas.
Ajan viidenteen kerrokseen ja olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut pysähtyä kolmannessa tai neljännessä kerroksessa.
Astun ulos ja olen kiitollinen, että Julie jätti oven lukitsematta, ettei minun tarvitse kaivaa esiin King Kong -avaimenperääni.
Astun sisään ja olen kiitollinen, että Jasper on kotona ja että hän on terve ja ahmii ananaslohkoja.
Ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutisen itsekseni 'Kiitos... kiitos... kiitos'.
Tämä on outo tapa elää, mutta samalla myös hieno ja väkevä. En koskaan ennen ole ollut näin tietoinen tuhansista pienistä hyvistä asioista - tuhansista asioista jotka sujuvat hyvin joka päivä."

Sivuja: 448
Satun luettujen minihaasteet - kustantamot: Nemo
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Israel
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut

Merkintöjä Burmasta / Guy Delisle

Luin vähän aikaa sitten ensimmäiset kaksi Guy Delislen sarjakuvallisista matkakirjoista, Pohjois-Koreaan ja Shenzeniin sijoittuvat teokset ja tykkäsin niin kovasti, että päätin etsiä hyppysiini myös sarjan kolmannen suomennetun teoksen, Merkintöjä Burmasta. Kirjaa oli etukäteen kehuttu sarjan parhaaksi ja nyt luettuani olen valmis allekirjoittamaan tämän.

Kaikki kolme kirjaa ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia, mutta Burma-osasta näkee että maassa on vietetty selkeästi pisin aika. Aikaisemmissa kirjoissaan Delisle on ollut maissa muutaman kuukauden työmatkalla, Burmassa taas Delisle oli matkalla perheensä kanssa kokonaisen vuoden. Se näkyy. Perhe tuo sarjakuviin uudenlaisia juttuja tuttujen vieraan kulttuurin ihmettelyjen lisäksi, vaimon työskennellessä MSF -järjestössä (Médecines Sans Frontières, Lääkärit ilman rajoja) Delisle on kotona heidän pienen poikansa kanssa. Kirja kuvaakin paitsi Burmaa myös tuon järjestön toimintaa ja heidän kohtaamiaan vaikeuksia mm. Burmassa työskentelyssä.

Kirjassa on paljon Delislen töille tyypillisiä lempeitä oivalluksia, piirrostyyli on miellyttävän yksinkertainen. Sarjakuvissa vilahtelee pieniä "tietoiskuja" esim. Burman historiasta, kirja käy siis samalla pienestä ja kevyestä Burma-aiheisesta tietoiskusta. Ainakin minä huomasin taas oppivani jotakin uutta ja järkyttyvänikin - tiesittekö Burma on yksi suurimmista Oopiumin tuottajamaista tai että Burmassa on alueita joissa 86% väestöstä piikittää heroiiniä ainakin kerran päivässä? Alue sijaitsee lähellä ns. kultaista kolmiota, jossa huumekauppa lieveilmiöineen käy kuumana. Tämän luettuani ymmärrän myös sen että tämä sarjakuva on samalla myös tärkeä kirja. Se viestii huolestuttavia asioita Burman tilanteesta ja ihmisten avuntarpeesta.

Ihastuin hirmuisesti tähän kirjasarjaan, lukisin mielelläni lisääkin, mutta vaikuttaa siltä ettei uutta matkakirjaa ole ihan heti tulossa. Harmi. Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille sarjakuvista pitäville! Mainostan myös vähän Delislen kotisivuja, sieltä löytyy näytteitä kirjan stripeistä sekä mm. valokuvia Burmasta yhdistettynä Delislen kuvitukseen samasta aiheesta. Kannattaa samalla myös kurkistaa näytteitä herran muusta tuotannosta!

Kirjasta lisää: Booking it some more, Delislen kotisivut

The Lady of The Rivers (suom. Sininen herttuatar) / Philippa Gregory

Viime kuussa mieheni vihjaili (tai no, melkeinpä suoraan sanoi) että synttäripaketissani olisi Philippa Gregoryn tuorein teos, Ruusujen sodan aikaan sijoittuva The Lady of the Rivers. Arvatkaapa oliko tuskallista odotella hetkeä jolloin pääsen pakettini avaamaan? No oli!! Pidän kovasti Gregoryn tyylistä tehdä kirjojensa kautta historiaa eläväksi, olen nauttinut kovasti hänen Tudors-sarjastaan ja uudempi The Cousins War -kirjasarja saattaa olla jopa Tudoreita kiehtovampi... Sarjan ensimmäinen osa, kertoi Elizabeth Woodvillestä, joka yllättäen nousee nuoren lesken asemasta Englannin kuningattareksi, toinen taas Margaret Beaufortista, jonka tavoitteena on nostaa poikansa valtaistuimelle.

The Lady of the Riversin päähenkilönä on Jacquetta, mahtavan Luxembourgin suvun vesa. Jacquettalla, jonka suku periytyy itsestään veden jumalatar Melusinasta, on näkemisen lahja. Jo nuorena, tutustuessaan vangittuun Jean D´Arciin, hän oppii että näyt voivat olla kohtalokkaita nuorelle naiselle... Eräänä elementtina kirjassa ovat Tarot-kortit, kirjan alussa Jacquetta vetää pakasta Onnenpyörän kortin. Se tarkoittaa elämää ja sitä, kuinka onni voi nostaa henkilön hyvin korkealle tai paiskata maahan. Tämän tulee Jaquetta elämässään oppimaan...

Tyyliltään kirja on taattua Gregoryä. Kuten yleensäkin, ovat Gregoryn naiset voimakastahtoisia ja persoonallisia ja heidän elämäntarinansa ovat kertomisen arvoisia. Pidänkin kovasti Gregoryn tavasta nostaa esiin unohduksiin vaipuneita historian henkilöitä ja antaa heille se näkyvyys, jonka he kenties ansaisivat.

Joskus lukiessani tämän tyyppisiä kirjoja, jään miettimään millaisiä nämä kohtalot tai ihmiset olisivat nykyaikana. Monesti avioitunut Henrik VIII ei olisi katkonut vaimoiltaan kauloja, luultavampaa olisi että nämä olisivat muuttaneet pois maasta ja kirjoittaneet paljastuskirjan. (Tai ainakin Katherine Howard olisi... Anne Boleyn olisi fiksuna naisena saattanut pysyä hiljaa...) Jacquettan kohdalla luulen että hän olisi luonut mielenkiintoisen ja menestyksekkään uran ja onnistunut silti olemaan vaimo ja äiti - loihan Jacquetta jo omanakin aikanaan melkoisen uran kuningattaren hovineitona ja 16 lapsen äitinä. Kirjoittaessani The Cousins War -kirjasta, kaipailin lisää näkyvyyttä kuningatar Margaret Anjoulaiselle ja oli kiva huomata, että toiveeseeni vastattiin näinkin pian, The Lady of The Rivers on nimittäin pitkälti myös Margaretin tarina, olihan Jacquetta juuri hänen palveluksessaan.

Vaikka poliittiset kiemurat ovatkin kirjassa hurjan mielenkiintoisia, minulle tämä kirja on silti ennen kaikkea rakkaustarina. Sellainen aito rakkaustarina, joka ei pääty siihen että rakastavaiset saavat toisensa - sehän on vasta alku. Siihen kuuluvat kodin laittaminen, syntymät ja kuolemat, ilot ja surut... Minusta Jacquettan ja Richardin vuosien saatossa kestävä rakkaus oli lämmittävää ja liikuttavaa, sitä oli kaunista seurata. Ainoa pikkuisen negatiivinen seikka kirjassa ovat taistelut ja lukuisat ladyt ja lordit joiden nimiä en aina tahtonut muistaa...

"When he leaves me that night, he is still torn between delight that we are to marry, and remorse that he has led me into trouble. I sit up at my window, my hand on my belly, and I look at the moon. Tonight there is a new moon, in the first quarter, a good moon for new beginnings, new hopes, and for the start of a new life. On a whim, I take out the cards that my great-aunt gave me, and I spread them out face down before me. My hand hovers over one card and then another, before I choose one. It is my favourite card of all: the Queen of Cups, the queen of water and of love, Melusina's own card, a card of insight and tenderness. A girl whose card this is will be a queen herself, a beloved queen."

Sivuja: 467
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja

The Women of the Cousin's War / Philippa Gregory, David Baldwin, Michael Jones

Alkuun pieni tunnustus - seikkailtuani taas kerran Amazonissa, löysin tämän Philippa Gregoryn uuden tietokirjan. Ja halusin sen. Oikein kovasti. Ostoskorissa taisi olla jo muutama muukin juttu, mutta en antanut sen häiritä. Ja kun Cousins War -sarjan aikaisemmat osat, White Queen ja Red Queen -kirjatkin sai niin halvalla, napsautin nekin koriin. Ja Piikojen englanninkielisen version...  Ja... Tässä kohdin aloin ymmärtää vähän Himoshoppaaja-sarjan Beckyä. Pakettia odotettiin hartaasti ja tuntui melkein jo joululta kun pääsin ihailemaan kaikkia uusia aarteitani ja sitten istuttiinkin taas nenä kirjassa...

The Women of Cousins War on uudenlainen kirja Philippa Gregoryltä, se on tietokirja jossa Gregory valoittaa hieman tutkimusta kirjojensa takana. Minusta oli mielenkiintoista päästä näkemään minkälaisen rungon ympärille Cousins War -kirjasarja oli rakentunut.Tempauduin mukaan jo esipuheessa, jossa Gregory kertoo kirjoittavansa historiallista fiktiota antaakseen historian varjoihin jääneille naisille äänen, noina aikoina kun merkittäväkin nainen jäi miesten rinnalla vain merkinnäksi marginaaliin.

Kirjassa Gregory siis esittelee Cousins War -sarjan kolme ensimmäistä naista, kertoen millaisia historiallisia faktoja ja olettamuksia voimme naisista tehdä. Tavallaan kai voisi ajatella kyseessä olevan hänen kirjojensa selkärangan, fiktion ollessa lihaa luiden päällä. Esittelyyn pääsevät siis Jaquetta, Elizabeth ja Margaret, erilaiset mutta vahvat naiset jotka omalta osaltaan ovat muokanneet Englannin historiaa.

Tapaamme Jaquettan, ranskalaisen prinsessan, josta ensimmäisen avioliittonsa myötä tulee yksi Englannin ylhäisimmistä naisista ja joka myöhemmin uhmaa itseään kuningasta saadakseen naida miehen jota rakastaa. Tutustumme kuvankauniiseen Elizabethiin, joka melkeinpä taianomaisesti hurmaa itseään nuoremman Englannin kuninkaan ja nousee vallan ytimeen, vain maksaakseen siitä lopulta kalliin hinnan. Ja tutummaksi tulee myös kovia kokenut, päättäväinen ja älykäs Margaret, joka lopulta onnistuu uhkapelissään ja nostaa oman poikansa valtaistuimelle. Kirjassa myös sivutaan Towerin prinssien arvoitusta...

Tämä tietokirja oli mielenkiintoinen kurkistus siihen taustatyöhön, jota esimerkiksi Philippa Gregory tekee kirjojaan varten. Koska olin tutustunut kahteen ensimmäiseen Cousins War -sarjan kirjaan,  Elizabethistä ja Margaretista kertoviin teoksiin, aukesi tämä tietokirjakin uudella tavalla. Fiktiivisten teosten avulla minulle oli syntynyt jonkinlainen aihio näistä naista, jota sain päivittää faktoilla ja siten tarkentaa ja muokata mielikuviani. Vaikken ollut pitänyt kovinkaan paljon fiktiivisestä Margaretista, mutta lukiessani hänen elämänsä tarinaa, aloin kuitenkin pehmenemään häntä kohtaan ja ymmärtämään häntä.

Tutustuttuani "serkusten sodan" naisiin, huomasin että yksi kiinnostava nainen jäi vielä puuttumaan. Se, joka oikeastaan on eräänlainen vastavoima Gregoryn kuvaamille naisile - Anjoun Margaret. Gregoryn fiktiivisissä teoksissa Margaret jää taustalle, on mukana vain mainintoina keskusteluissa, mutta puhtaasti historiallisia faktoja tarkastellessa uteliaisuuteni herää. Margaret oli poikkeuksellisten naisten parissa kasvanut nainen, joka seitsemän lapsettoman vuoden jälkeen synnytti kauan odotetun pojan. Samoihin aikoihin hänen puolisonsa kuningas kärsi ilmeisesti jonkinlaisen hermoromahduksen, jättäen miehen kuukauksi katatoniseen tilaan. Yorkistien tavoitellessa kruunua oli Margaretin omaksuttava kuninkaan rooli ja taisteltava suojellakseen pientä poikaansa ja mielenterveydeltään haurasta miestään. Melkoinen nainen, kirjoittaisipa Philippa sarjassaan myös hänestä!

"And finally, to me these women are interesting as individuals. They are my heroines, they are my foremothers. To paraphrase Ecclesiaticus 44:1, 'Let us now praise famous women, and our mothers that begat us...' If a woman is interested in her own struggle into identity and power then she will be interested in other women. The lives of these, and the other women, show me a woman can do even without formal power, education, or rights, in a world dominated by men. They are inspirational examples of the strenght of the female spirit."

Sivuja: 306