Puulattian kunnossapito / Will Wiles

Puulattian kunnossapidon löytämisestä kiitän Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenniä. Romaanin erikoinen nimi herätti uteliaisuuteni - tietokirjasta ei kuitenkaan ole kysymys vaan inhimillisestä pienestä tarinasta, ystävyydestä, kissoista - ja lattiamateriaaleista.

Kirjan kertoja on mies, joka matkustaa tuntemattomaksi jääneeseen eurooppalaiskaupunkiin huolehtimaan ystävänsä asunnosta ja kissoista. Diili vaikuttaa melko hyvältä, kaunis asunto, kiehtova entisen itäblokin kaupunki, tehtävänä vain pitää huolta ja asunnosta ja kahdesta kissasta. Homma kuulostaa helpolta, mutta kuinkas sitten kävikään?

Nautin Wilesin kirjan lukemisesta hirmuisesti jo sillä en osannut alkuun sanoa kirjan juonesta mitään! Kaikki vaikutti varsin arkiselta, tuntui melkein siltä kuin olisi ollut itse asunnossa ihmettelemässä. Ja kun asiat alkoivat mennä pieleen, sitten meno vasta tutulta tuntuikin. Mieleeni on jäänyt varsin hyvin kerta jolloin vahingossa sain aikaan tahran sohvassa. Paniikinomaisten ja epäonnistuneiden puhdistusyritysten jälkeen piilottelin tahraa tyynyjen alle kuin ruumista kunnes jäin kiinni, mikä itseasiassa olikin aika helpottavaa. Ymmärrän siis paremmin kuin hyvin päähenkilön paniikkia kun tuolle kallisarvoiselle lattialle läikkyy punaviiniä...

Wilesin teksti tuntui ajoittain melkein yksinäiseltä, suurin osa kirjasta kun koostuu päähenkilön sisäisestä dialogista itsensä kanssa. Minulle hiljaisuus, virheetön asunto ja ulkomaalainen vieraassa kaupungissa loivat vahvan tunnelman ja latautuneenkin tunnelman jonka muutoksiia oli mielenkiintoista seurata. Oikeastaan kirja kertookin paljon Oskarista, hänen ehdottomuudestaan ja pikkutarkkuudestaan piirtyy jokaisen kaikkivoipaisen pikku lappusen myötä aina vain tarkempi kuva. Pidin kirjasta kovasti ja se pääsikin Suosikit-tagin alle. Suosittelen kaikille niille, joille sähläys ja pikku paniikki on tuttua. Jos taas olet järjestyksen ihminen, kirja käynee jonkin asteisesta kauhutarinasta. Valinta on sinun.

PS. Voiko kissan oikeasti pitää poissa sohvalta?

"Tämän takia Oskar ei päästänyt kissoja sohvalle. Tämä, tämä oli se syy eivätkä karvat, mutta perustelu tuli vasta nyt kun vahinko oli jo tapahtunut. Se tihkui raavitusta nahasta kuin veripisara. Saksan kielessä epäilemättä oli jokin sana tällaiselle katuvaiselle jälkiviisaudelle. Oskar tiesi sen varmasti. Jos sellaista sanaa ei ollut, niin ainakin pitäisi olla. Me luotamme saksalaisiin tällaisissa asioissa."

Moreeni, 2012
Sivuja:  291
Alkuteos: Care of wooden floors
Suomentanut Seppo Raudaskoski