Kunnia / Elif Shafak

Elif Shafakin Kunnia oli eräänlainen vahingossa laukaistu napakymppi. Olin aiemmin lukenut Rakkauden aikakirjan (joka oli osittain gourmet ateria, osittain maksalaatikkoa) ja Kirotun Istanbulin (joka rönsyili ihanasti ja raivostuttavasti) ja tullut siihen tulokseen että Shafak kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotoksia en osaa rakastaa vaikka ehkä haluaisinkin. Olin katsellut Kunniaa jo muutaman viikon ajan Bestseller-hyllyssä tullen siihen tulokseen että kirja luultavasti saisi samanlaisen ristiriitaisen vastaanoton minulta kuin edeltäjänsä. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti ja hyvä niin, sillä osoittautui että Kunnia on minun Shafakini.

Eufrat-joen rannalla olevaan pieneen kylään syntyvät vuonna 1945 kaksoistytöt Pembe ja Jamila, Vaaleanpunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis. Lempeällä Jamilalla ei ole haaveita, mutta Pembe haluaa nähdä maailmaa. Avioliitto Ademin kanssa viekin Pemben lopulta likaiseen ja hämmentävään Lontooseen saakka, jossa perhe kasvattaa lapsensa: nyrkkeilijä-Alexin, tulisieluisen Esman sekä lempeän pikku-Yunuksen. Onneton avioliitto ja perinteet kuitenkin repivät perheen lopulta hajalle.

Koukutuin Elif Shafakin tekstistä niin että minun oli pakko lukea kirja heti. Kahdessa päivässä se onnistui, töistä ja normaalista elämästä huolimatta. Kyllä, tingin yöunistani ja lähdin kuntoilemaan vain väkisin. Lounastauon voi käyttää lukien ja siivoamista voi lykätä. (Ja kynnetkin olin lakannut kanteen sopivin sävyin, vahingossa tosin!) Kunnia on sukutarina mutta sen keskiössä on Pembe, äiti, vaimo, sisar - kodin sydän. Pembe, jonka melkein näin silmieni edessä ujona ja kauniina, hauraana mutta vahvana.

Kunnia on kertomus rakkaudesta, pettymyksistä, eri kulttuureista, vihasta, rasismista, perheestä - Elif Shafak on mahduttanut taitavasti monta tarinaa eri tasoineen samojen kansien väliin.  Kirjailija kuvaa hienosti rankkaa aihetta tuoden samalla esiin myös aikakauden murroksen mm. kirjassa esiintyvien punkkareiden kautta. Kirja liikkuu kahdella aikatasolla kuvaten sekä perheen aiempia vaiheita että nykyisyyttä, jossa perheen lapset ovat jo aikuisia, ratkaisu toimii ja kirjailija onnistuu koukuttamaan lukijansa vähäeleisen vaikuttavasti, pieni vihje siellä, toinen täällä. Samalla tilannetta tarkastellaan moniulotteisesti, eri näkökulmista - ei ole absoluuttista hyvää tai pahaa, on vain loukkaantuneita ihmisiä ja virheitä, epäreiluja uskomuksia joista ei päästä eroon.

(Kyläpäällikkö kertoo Ademille kuinka miehen rakkaus heijastaa hänen luonnettaan.)"Jos mies on riidanhaluinen, hänen rakkautensa on täynnä riitoja. Jos hän on tyyni ja lempeä, hänen rakkautensa on balsamia. Jos hän säälii itseään kaiken aikaa, hänen rakkautensa murenee tomuksi. Jos hän on hilpeä veikko, hänen rakkautensa pursuaa iloa. Ennen kuin menetät sydämesi naiselle, sinun on kysyttävä itseltäsi, millaista rakkautta voit hänelle antaa."

Gummerus, 2013
Sivuja: 523
Alkuteos: Honour
Suomentanut Maria Erämaja

Rakkauden aikakirja / Elif Shafak

Rakkauden aikakirja on mietteliäs tarina rakkaudesta itseä, toisia ja maailmaa kohtaan. Kirja liikkuu (jälleen kerran, huoh!) kahdella aikatasolla, meidän ajassamme tarinaa kertoo nelikymppinen hyvään elämäänsä jumittunut Ella, joka työkseen lukee kustantamon käsikirjoituksia. Ellan elämä alkaa muuttua kun hän saa käsiinsä Aziz Zaharan käsikirjoituksen Suloinen rienaus. Toisella aikatasolla liikutaankin Suloisen rienauksen tapahtumissa 1240-luvun Turkin Konyassa, jossa elävät mystikko Rumi ja dervissi Shams. Shams löytää hengellisen kumppaninsa Rumista, mutta miesten kumppanuus aiheuttaa myrskyisiä tunteita niin kaupungin muissa asukkaissa kuin Rumin omassa perheessäkin.

Luin Elif Shafakin Rakkauden aikakirjaa hieman sekavin miettein. Kuten Kirotussa Istanbulissakin, oli tässäkin kirjassa paljon sellaista mistä pidin. Ja siksi olikin niin vaikeaa hyväksyä niitä osia, joista en nauttinut. Rakkauden aikakirja oli melkein kuin ateria, jossa osa ruokalajeista oli loistavia ja osa ... maksalaatikkoa.

Kiinnostuin jo Kirottua Istanbulia lukiessani Shafakin tavasta käyttää kieltä ja siitä itämaisesta runsaasta tunnelmasta joka kirjasta välittyi ja samoista asioista nautin tälläkin kertaa. Mutta, olen kaiketi kyynikko koska en kyennyt uskomaan Ellan ja Azizin rakkaustarinaan lainkaan. Minulle mielenkiintoisinta luettavaa olivat muutenkin menneisyyden tapahtumat ja Ella mietteineen tuntui lähinnä pakolliselta ja yllätyksettömältä välipalalta. Mielestäni kirjailija olisikin joko saanut kehittää Ellan ja Azizin tarinaa pientä kirjeenvaihtoa pidemmälle tai sitten keskittyä kokonaan Shamsiin ja Rumiin.

Rakkauden aikakirja sisältää Shamsin ja Rumin laatimia ohjeita rakastamiseen ja teksti onkin näiltä osin kaunista ja sai miettimään ja nyökyttelemään. En tiennyt juuri mitään elämästä tuohon aikaan ja suufit ja dervissit tuntuivat kovin eksoottisilta ja kiehtovilta, joten olisin ehkä halunnutkin kuulla enemmän taustaa ymmärtääkseni paremmin. Luin kirjaa kuitenkin samaan aikaan Habibin kanssa ja teokset tukivat aiheensa yllättävän mukavasti toisiaan.

Elif Shafak taitaa olla minulle niitä kirjailijoita, joiden teoksista olen periaatteessa kiinnostunut ja joista haluaisin pitää, mutta lukiessani sydän ei silti niille oikein syty. Kirjasta on pidetty paljon blogistaniassa ja varmasti oikeaan hetkeen ja lukijaan osuessaan se onnistuu koskettamaan. Kuten historiallinen Rumi on kirjoittanut: "Let yourself be silently drawn by the strange pull of what you really love. It will not lead you astray."

"Kiitollisuuden kyyneleet kohosivat silmiini. Nyt tiesin, että näkyni mies ei ollut kuka tahansa vaan juuri hengellinen kumppanini. Enemmin tai myöhemmin meidän oli määrä kohdata. Ja kun tapaisimme, saisin tietää miksi hänen lempeät pähkinäruskeat silmänsä olivat alituiseen murheelliset ja kuinka minut murhattaisiin eräänä alkukevään yönä."

Gummerus, 2010
Sivuja: 535
Alkuteos: The forty rules of love
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Järjellä ja tunteella, Mari A:n kirjablogi, Lukuisat kissanpäivät, Hiirenkorvia ja muuta, Luen ja kirjoitan, Amman lukuhetki, Oota mä luen eka tän loppuun, Tarinauttisen hämärän hetket

Kirottu Istanbul / Elif Shafak

Olin melko innoissani tarttuessani Elif Shafakin Kirottuun Istanbuliin, en ole aiemmin lukenut turkkilaisten naiskirjailijoiden teoksia ja Istanbul paikkana on sellainen jossa joskus haluaisin käydä. Siis muutenkin kuin kirjallisesti. Kirja alkoikin kiinnostavalla tavalla tavattuani Zelihan eräänä iltapäivänä sateisen Istanbulin kaduilla.

Kirottu Istanbul on kahden suvun tarina, mutta samalla se kertoo kaunista ja rumaa, monimutkaista ja kiehtovaa tarinaa. Kirjan keskiössä on kaksi nuorta tyttöä, turkkilainen Asya ja amerikanarmenialainen Armanoush. Asya on kasvanut isättömänä perheen naisten ylitsevuotavassa huomassa räväkän Zeliha-äidin tultua raskaaksi 19-vuotiaana. Asya itse on vihainen ja kipakka luonne, joka rakastaa Johnny Cashia. Armanoush taas on Asyan Amerikkaan kirousta paenneen enon, Mustafan, tytärpuoli. Hän on kiinnostunut armenialaisista sukujuuristaan ja päättää matkustaa isäpuolensa perheen luokse tutkimaan sukunsa historiaa.

Kirja on hetkittäin suorastaan hengästyttävä ja melkeinpä liiankin runsas ja rönsyilevä, varsinkin kirjan alkupuolella mietin oliko kaikki tämä ihan tarpeellista vai olisiko vaikkapa henkilögalleriasta voitu tipauttaa pois vaikkapa jokunen täti tai hautaustoimiston autonkuljettaja? Ensimmäiset 200 sivua ihmettelinkin kuulemiani kehuja, mutta joskus sitkeys palkitaan. Puolivälin tienoilla minäkin aloin ymmärtää Istanbulin viehätystä. Kirjassaan Shafak käsittelee mm. vuonna 1915 tapahtunutta armenialaisten kansanmurhaa, joka ilmeisesti on vieläkin arka paikka turkkilaisille. Hän nimittäin sai kirjansa johdosta syytteen turkkilaisuuden halventamisesta, syyte tosin sittemmin kumottin.

"Elämä on kaikkea muuta kuin sattumaa, vaikka toisinaan tarvitaan jinni sen käsittämiseen."

Paitsi historiallisista näkökulmista, kirja on myös kiinnostava kuvaus kulttuurista, joka on melko vieras minulle. Kirotun Istanbulin myötä koin kuitenkin jinnit, ruokalajit, äänet, koko sen ihanan sekamelskan joka Istanbul varmasti on. En aivan varauksettomasti Kirottuun Istanbuliin kuitenkaan rakastunut, mutta pidin siitä sen verran että saattaisin hyvinkin lukea toisenkin kirjailijan teoksen, vaikkapa Rakkauden aikakirjan.

"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä.
Istanbulissa on jo aamu."

Gummerus, 2012
Sivuja: 498
Alkuteos: The bastard of Istanbul
Kirjasta lisää: Kirjavinkit, Järjellä ja tunteella, Kirjava kammari, Kirjakirppu, Mari A:n kirjablogi, Lukutuulia, Leena Lumi
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Turkki