Korppien kestit / George R.R. Martin

Niinkuin blogista jo tainnut jo käydäkin ilmi, olen päässyt pahasti koukuttumaan Westerosin menoon ja varsinkin omien suosikkieni kohtalo kiinnostaa kovastikin. Koska Miekkamyrsky oli ajoittain suorastaan hurjan mielenkiintoinen, olivat odotukseni korkealla Korppien kestienkin suhteen. Ja vaikka ahminkin kirjan yhdessä sunnuntaissa, täytyy nyt kuitenkin todeta että Korppien kestit kyllä hävisi edelliselle teokselle...

Olen antanut itseni ymmärtää että Tulen ja jään laulu olisi seitsen-osainen sarja ja näin puolivälin kieppeillä, voisin kuvitella että juonten päälinjat alkaisivat olla jo selvillä, varsinkin kun näin runsaasta teoksesta on kyse. Mutta Martinpa marssittaa esiin taas uuden nipun henkilöitä, motiiveja, taustoja... Yllätyksekseni nimittäin huomasin että Korppien kesteissä varsin moni ensimmäisen kolmen kirjan henkilöistä onkin taka-alalla ellei jopa suorastaan loista poissaolollaan! Minun pettymyksekseni siis kuulenkin omista suosikeistani vasta Dance with the Dragons -kirjassa, sillä Korppien kesteissä keskitytään Kuninkaansataman tapahtumiin. Alan kuitenkin vähitellen huolestua siitä, kuinka Martin aikoo saada kirjasarjan päätökseen, tuntuu siltä että kirjailijallakin on vaikeuksia karsia Westerosin runsasta maailmaa henkilöineen.

"Meillä oli ensin yksi kuningas, sitten viisi. Nyt en näe kuin variksia ja korppeja tappelemassa Westerosin ruumiista."

Lukiessani jäin miettimään sitä, että kaikessa verenvuodatuksessaan tämä kirjasarja myös jollain tapaa vastustaa sotaa, sillä ainakin minulle Martin tuntuu aika tehokkaastikin todistelevan sitä, että sodassa ei oikeastaan ole voittajia, on vain niitä, jotka häviävät vähemmän kuin muut. Osansa menetyksistä taitaa saada jokainen suku Westerosissa, mahtaakohan rautavaltaistuin olla sittenkään sen arvoinen?

Kirjan juonesta en tässä kohdin voi juurikaan kertoa mitään paljastamatta tapahtumia edellisistä kirjoista, niistä voimme keskustella lisää vaikkapa Juonittelua-blogissa! Korppien kestejä lukiessani olin myös kuulevinani hiljaisia Tudor-kaikuja, erityisesti uskontoon ja kuningattariin liittyen, mahdanko olla ainoa joka on havainnut moisen vivahteen?

Kirjava, 2007
Sivuja: 690
Alkuteos: A feast for Crows
Kirjasta lisää: Insinöörin kirjahylly, Vinttikamarissa

Kuninkaiden koitos / George R.R. Martin

Westerosiin oli pakko palata pian, varsinkin kun Game of Thronesin kakkos-kauden mainokset alkoivat pyöriä telkussa ja entisestään kutittelivat uteliaisuuttani... Sarjan kirjat näyttävät haluttua tavaraa kirjastossa juuri nyt, itse olin jonotuksen aloittaessani sijalla 33. Kirja on, jälleen kerran, aikamoinen möhkäle, minulle osui kirjastossa käteen teoksen uusittu ja kuvitettu kovakantinen versio. Hienon näköinen, mutta pikkuisen liian painava laukkuun ja iltalukeminen sängyssäkin vaati pientä säätöä...

"Vertavuotava tähti johdatti minut Qarthiin jossakin tarkoituksessa. Täältä löydän tarvitsemani, jos minulla on voimaa ottaa mitä tarjotaan ja viisautta välttää ansat ja loukut. Jos jumalat ovat tarkoittaneet minun voittavan, he tarjoavat mahdollisuuden, he lähettävät minulle merkin, ja ellei... ellei.."

Kirjaa lukiessani en voinut muuta kuin olla ihmettelemättä Martinin tekstin laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Kirjassa on jälleen kerran useita kertojia ja edellisestä teoksesta tuttujen henkilöiden sekaan on tuotu uusia kasvoja. Tämä tuntuukin kirjassa hetkittäin melkein tuskastuttavalta, jokaisen henkilön ja taustatarinan muistaminen on aikamoinen homma ja ainakin minä unohdin vähäpätöisimmät serit aivan tyystin. Kirjan loppuosan liitteissä tärkeimmät suvut toki esitellään henkilölistojen kera, mutta kärsimätön lukija ei jaksanut sinne joka kerran kurkistaa.

Martin osoittautui myös kieroksi kirjailijaksi. Monissa kirjoissa kokonaisuus on kohtuullisen selvä, lukija tietää melko pian ainakin sen kuka kuuluu hyvien puolelle, kuka pahojen. Mutta Tulen ja jään laulussa tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Vaikka ensimmäisessä kirjassa asetelma näyttääkin selkeältä, ovat ns. pahiksiksi kuvittelemani hahmot sitten sen verran moniulotteisia että heistä löytyy inhimillisiäkin piirteitä. Mielenkiintoinen tapaus on vaikkapa kuningatar Cersei, joka jossakin toisessa kirjassa saattaisi olla se tyypillinen poikaansa jumaloiva juonittelija mutta Martin onkin kirjoittanut hänelle aivot! Hänen moraalinsa ja luonteensa saattavat olla kyseenalaisia, mutta mielenkiintoinen hän kyllä on.

"Sansa, saanhan jakaa kanssasi hieman naisellista viisautta tänä erityisenä päivänä. Rakkaus on myrkkyä. Makeaa myrkkyä, kylläkin, mutta se tappaa siitä huolimatta."

Kirjan juonesta on vaikea sanoa mitään kovin järkevää paljastamatta tapahtumia. Sota Westerosissa jatkuu, Starkin perhe on siroteltuna ympäri valtakuntaa. Taisteluita ja vaarallisia tilanteita piisaa (ja voi kuinka mieli tekisi kirjoittaa tähän eräskin paljastus!) samoin kuin yllättäviä käänteitä. Koska kyseessä kuitenkin on moniosainen sarja, jäävät tapahtumat kirjan lopussa auki. Onneksi Miekkamyrsky 1 odottaa jo lukuvuoroaan kirjakasassani... Ja eikun uutta kirjaa putkeen...

Kirjava, 2011

Sivuja: 783

Alkuteos: A clash of kings

Kirjasta lisää: Vinttikamarissa, Morren maailma, Booking it some more
Kirjan juonesta voi keskustella Juonittelua-blogissa!

Valtaistuinpeli / George R. R. Martin

En ole lukenut paljonkaan tämän tyyppistä kirjallisuutta, mutta kiitos HBO:n tuottaman kirjasarjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, tulin lainanneeksi tämän järkäleen. Vastoin ennakko-odotuksiani, järkäle osoittautuikin erittäin viihdyttäväksi ja suorastaan pirullisen koukuttavaksi kirjaksi. Joutunen siis kahlaamaan läpi muutkin sarjan järkäleet läpi saadakseni selville miten Starkien lopulta käy. Onhan siinä urakkaa kerrakseen, mutta ei voi valittaakaan...

Valtaistuinpeli kuvaa kuvitteellisen Westeros-nimisen mantereen valtataistelua. Vuosia aiemmin Targaryenin suku on syrjäytetty valtaistuimelta ja suvusta ovat jäljellä vain Dani ja hänen veljensä Viserys, jotka ovat maanpaossa idässä. Viserys kuitenkin yrittää koota sotajoukkoja naittamalla sisarensa Khal Drogolle, mahtavalle Dothraki-päällikölle. Samaan aikaan valtakunnassa saa pohjoisen lordi Eddard Stark kutsun kuninkaan Kouraksi. Ned saa pian vihiä salajuonista, joiden takia kukaan, mukaan luettuna hänen omat lapsensa, ei ole turvassa. Lisäksi vuosia kestänyt kesä on päättymässä ja pohjoisessa, Muurin takana, hiipii jo vaara. Talvi on tulossa...

"Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole."

Lukukokemukseeni vaikutti melko paljon tv-sarja, lukemillani henkilöillä oli jo valmiiksi kasvot ja monet kohtauksistakin olivat vielä mielessä. Sain ainakin sen vaikutelman että tv-sarja oli hyvinkin uskollinen kirjalle, jopa dialogi tuntui tutulta. Ainoa isompi ristiriita sarjat ja kirjan välillä taitaa olla Starkien lasten ikä - sarjassa he nimittäin vaikuttivat muutamaa vuotta vanhemmilta kuin kirjassa. Tämä tietysti on tavallaan ihan ymmärrettäväkin asia eikä sinänsä häirinnyt lukukokemukstani.

Valtaistuinpeli oli kaikissa kiemuroissaan yllättävänkin koukuttava ja runsas kirja, henkilöitä ja kaikenlaisia pieniä koukkuja on aivan hirmuinen määrä, olen varma että osa on jäänyt minulta huomiotta! Mielenkiintoiseksi ja vähän haastavaksikin luettavaksi Valtaistuinpelin tekee se, että George R.R. Martin on luonut henkilöilleen myös rikkaan menneisyyden omine tapahtumineen. Tuosta menneisyydestä saadaan kuitenkin tietää vain pieniä palasia kerrallaan, joten uteliaalle ihmiselle tämä on suorastaan piinallinen kirja! Olisikin mukavaa tietää onko Martin kirjoittanut enemmänkin aikaisemmasta vallankumouksesta (josta kyllä taatusti saisi ihan oman kirjansa).

Lukijalle riittää myös mukavasti melkeinpä järkyttäviäkin yllätyksiä, Martin ei turhia sääli henkilöitään ja siksi Valtaistuinpelissä saa todella jännittää suosikkiensa puolesta. Arvaankin että ennen kuin saan kirjasarjan päätökseen, joudun hyvästelemään monet lempihenkilöistäni.

"Anna kun kerron sinulle jotakin susista, lapsi. Kun lumet tulevat ja valkeat tuulet puhaltavat, yksinäinen susi kuolee, mutta lauma selviää. Kesä on nahistelun aikaa. Talvella meidän täytyy suojella toinen toistamme, pitää toisemme lämpiminä, jakaa vahvuutemme. Joten jos sinun, Arya, täytyy vihata, vihaa niitä, jotka todella ovat meille vahingoksi. Septa Mordane on hyvä nainen, ja Sansa... Sansa on sinun sisaresi. Te voitte olla yhtä erilaisia kuin kuu ja aurinko, mutta teidän kummankin sydämen läpi virtaa sama veri. Sinä tarvitset häntä samoin kuin hän sinua... ja minä, jumalat minua auttakoot, tarvitsen teitä molempia."

Valtaistuinpelistä keskustellaan myös innokkaasti Juonittelua-blogissa.

Kirjava, 2011
Sivuja: 746
Alkuteos: A game of thrones
Kirjasta lisää: Sallan lukupäiväkirja, Kirjaseuranta
So American: Modern Men Writers, osavaltio: New Jersey