Englantilainen iltapäivätee on aina kiehtonut minua, se vaikuttaa joltakin peribrittiläiseltä ja viehättävältä perinteeltä vanhoista ajoista. Jokaisella Lontoon matkallani olen aikonut nautiskella tästä kokemuksesta ja aina se on jäänyt. Ensimmäisen kerran hemmottelinkin itseäni iltapäiväteellä kotoisasti Suomessa, ravintola Salutorgetissa. Muriel Moffatin perheen traditioihin on myös aina kuulunut sunnuntain iltapäivätee, mielellään tyylikkäässä hotellissa. Miten eleganttia!Afternoon tea oli ensimmäinen kirjavaraus jonka sain Overdriven kautta käyttööni. Olin aikaisemmin viikolla käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni itsekin nauttimassa teehetkestä ravintola Salutorgetissa ja pitänyt kovin tilanteen tunnelmasta ja pienistä ylellisyyksistä (teekutsuista lisää toisessa blogissani) ja olin siis enemmän kuin innokas nappaamaan kirjan kirjastokoriini. Kirja oli jo lainauksessa, joten päätin testailla Overdriven varaustoimintoja.
Kännykällä Overdriveen olisi voinut toivoa vähän parempaa käytettävyyttä, sillä ainakin minulla Helmetin kirjastosivu aukeni aina suurena, tietokoneen käyttöön tarkoitettuna. Vaikka muutinkin yhdellä sivulla kokoa, siirtymällä esim. linkistä toiselle aukeamalle, unohtui skaalaamani koko taas ja jälleen pienensin. Tällä hetkellä kokoelman selaaminen on siis ehdottomasti näppärämpää isommalla näytöllä, mutta toivon että ajan kanssa sovellukseen lisätään myös vaihtoehto mobiiliselaukselle, joka on jo käytössä kirjaston etusivulla. Itse varauksen lunastaminen kävi helposti. Olin saanut järjestelmältä sähköpostiini viestin jossa kerrottiin että varaukseni olisi lunastettavissa kolmen päivän ajan. Loggasin itseni siis Overdriven kautta Helmetiin, kurkistin varauslistaani ja siellähän minun kirjani odotteli. Klikkasin siis kirjan lainattavaksi ja latasin koneelleni.
Afternoon tean kohdalla huomasin sen kuinka hauska olikaan lukea puhelimella kirjaa, jonka sivuilla on värejä ja grafiikkaa. Moffatin kirja on pieni mutta oikein suloinen pakkaus, jossa kuvaillaan mm. oikeita tapoja tarjota teetä, pukeutumisesta ja erilaisista teelaaduista nyt puhumattakaan. Minäkin opin vihdoin mitä termit high tea ja low tea merkitsevät, uskoisitteko että kyse onkin käytössä olevan pöydän korkeudesta. High tea kun ilmeisesti nautitaan esimerkiksi ruokasalissa korkeammalla pöydällä ja on ruokaisampi kun taas low tea voidaan juoda vaikkapa olohuoneen matalan pöydän ympärillä ja muistuttaa siten enemmän meikäläistä kahvitarjoilua. Ikä oppia kaikki! Kirja sisältää myös nipun perinteisten teetarjoilujen reseptejä, joista ainakin osa vaikutti riittävän yksinkertaisilta jopa allekirjoittaneen valmistettaviksi.
Kirja on melko lyhyt mutta epäilinkin ettei iltapäiväteestä tuhatsivuista tiiliskiveä ihan helposti saa aikaiseksi. Se on myös oikein miellyttävä kurkistus hienojen brittirouvien maailmaan. Suosittelen niille, jotka haluavat hetkeksi palata ajassa taaksepäin.
Douglas & McIntyre, 2012
