The Martian / Andy Weir

En enää muista kuka oli se taitava bloggari jonka teksteistä innostuneena päätin hankkia Andy Weirin The Martian -äänikirjan mutta kuka olitkaan - kiitos vinkistä, kirja oli vallan mainio! Arastelin aluksi kirjaan tarttumista sillä koin tiedenörtin tietoni ja taitoni jokseenkin puutteellisiksi ja olisihan se noloa jos kirjablogaaja ei ymmärtäisi lukemaansa! Mutta tuntemattoman bloggarin kuvaus oli siinä määrin mainio että uskalsin.

The Martian voisi olla tarina lähitulevaisuudesta, sillä aivan hiljattain uutisoitiin Nasan aloittavan harjoitukset ensimmäisen Mars-tehtävän harjoitukset. Tarinan keskiössä on Mark Watney, astronautti epäonnekseen jää Marsiin muun Ares 3:n miehistön pelastuessa planeetan pinnalta. Alkaa yhden miehen epätoivoinen ja vaikea selvitymistaistelu.

Tässä kohden on kerrottava että vaikka tarina vaikuttaa rankalta ja jännittävälta sci-fi-seikkailulta (jota se myös on!), on Mark Watney myös hauska. Tunnustan sekä pidätelleeni hengitystäni että kikatelleeni kuunnellessani tätä kirjaa joka tempaisi minut täysin Marsin pinnalle. Kirjassa on paljon tiedejuttuja enkä todellakaan tajunnut niitä kaikkia teorioita joiden parissa Mark puuhaili mutta ei se mitään. Kuuntelin innostuneena ja ehkä opinkin jotain. Ja oli kivaa.

The Martian oli niitä kirjoja joiden kohdalla ongelmaksi nousee se, että toisaalta herkullista kirjaa tekisi mieli säästellä mahdollisimman pitkään mutta koska juoni on niin koukuttava, se ei onnistu. Osa ansiosta kuuluu myös kirjan maanmainiolle lukijalle, R.C.Braylle joka herättää Marsin MacGyverin eloon loistavalla tavalla.Tämä herkkupala on muuten pian tarjolla suomennettunakin, kirja ilmestyy ensi kuussa Innon kustantamana nimellä Yksin Marsissa ja kirjan pohjalta tehty elokuva saa Suomen ensi-iltansa 9.10.2015. Elokuvan pääosassa komeilee Matt Damon ja luulen että se on kyllä ihan pakko käydä katsomassa!

Podium Publishing, 2013
Kesto: 10h 53min
Lukija: R.C. Bray

The Lady Elizabeth / Alison Weir

Kun on tunnetusti Tudoreihin höpsähtänyt äänikirjafani, on aika vaikea vastustaa sellaista kiusausta kuin Alison Weirin The Lady Elizabeth alennuksessa. Pakko oli ostaa ja pian oli päästävä kuuntelemaan. Yllätys oli suuri kun odotettu kirja osoittautuikin pakkopullaksi.

Kirjan päähenkilö on Henrik VIII:n ja Anne Boleynin tytär, prinsessa, joka äpäräksikin julistetaan. The Lady Elizabeth alkaa hetkestä, jolloin kaksivuotiaan prinsessan elämä muuttuu kun äiti isän päätöksella mestataan. Kirja kuvaa Elizabethin elämänvaiheita taaperosta aina valtaannousuun saakka ja kirjailijan loppusanojen perusteella pohjautuu mahdollisimman paljon olemassaoleviin historiallisiin dokumentteihin vaikka teos toki fiktiota onkin. Pyrkimys kohteen mahdollisimman realistiseen kuvaamiseen on jalo tavoite, mutta valitettavasti se ehkä tässä kirjassa kääntyy teosta itseään vastaan, sillä nyt päähenkilö jää kovin etäiseksi ja kaksiulotteiseksi ja tarina hetkittäin jopa tylsäksi.

Kirja siis herätti kuuntelijassaan varsinkin kaksijakoiset tunnelmat: toisaalta Weir herätti upeasti eloon aikakauden juhlineen, palvelijoineen ja sosiaalisine sääntöineen, toisaalta taas draaman kaari jää kirjassa heikoksi vaikka Elizabethin elämästä oikeasti löytyisikin jutun juurta: isän toimesta mestattu äiti, neljä äitipuolta (kaksi kuoli luonnollisiin syihin, yksi mestattiin), uusi pikkuveli, karkoitus hovista -vaikka mitä! Silti Weirin Elizabeth jää jokseenkin tunteettomaksi mutta silti rasittavan hysteeriseksi tapahtumien seuraajaksi. Etenkin hysteerisyys kirjan loppupuolella ärsytti äänikirjan kuuntelijaa sillä kirjassa huudettiin paljon, mikä tuntui epämiellyttävältä korvissa. Tästäkin huolimatta haluan kiitellä Judith Boydin luentaa, hän onnistuu ääninäyttelemään hienosti eri roolit pikkuisesta Elizabethistä kuningas Harryyn saakka.

Harmikseni en siis voi suositella tätä kirjaa vaikka se toki tarjoaakin kurkistuksen mielenkiintoisen historian henkilön elämään. Tai kenties tämä tarina toimiikin paremmin paperisena kirjana?

Whole Story Audiobooks, 2009
Pituus 19h 40m 17s
Lukija Judith Boyd

Mary Boleyn: The Great and Infamous Whore / Alison Weir

Tudor-intoilijana minun oli ihan pakko napata kirjaston listalta luettavakseni Alison Weirin tietokirja Mary Boleynistä. Mary(kin) on historian henkilönä melkoisen kiinnostava tapaus Annen sisarena ja Henrikin rakastajattarena joka monien spekulaatioiden mukaan synnytti kuninkaalle tyttären. Mary on jäänyt mieleeni myös ainoana Boleynin perheen vesana, joka säilytti päänsä ja sai siis lopulta perheen onnellisimman lopun.

Maryä on populaarikulttuurissa kuvattu vuoroin hivenen kyyniseksi viettelijättäreksi tai yksinkertaiseksi ja "helpoksi" neitoseksi joka jää auttamatta loistavan Anne-sisarensa varjoon. Hänet tunnetaan pääasiassa kahden kuninkaan rakastajatterena, jota on luonnehdittu jopa pahamaineiseksi portoksi ja uskomusten mukaan synnytti Henrik VIII:lle tyttären. Aikanaan Mary myös suututti sukunsa naimalla nuoremman, komean ja alempisäätyisen miehen - epäilemättä kyseessä on ollut aito rakkausliitto. Ah! Amor vincit omnia ja niin poispäin.

Luin ensimmäistä kertaa Alison Weirin tietokirja ja koin kirjailijan tyylin miellyttäväksi. Vaikka hän onkin selkeästi aiheensa asiantuntija, ei kirja ole kuivaa faktojen luettelemista vaan ennemminkin antaa lukijalleen kuvan aikakauden elämästä ja vilauttaa myös hivenen historiantutkijan työtä. Kirjassaan Weir nimittäin käy läpi melkoisen nipun erilaisia Maryyn liitettyjä teorioita puntaroiden niiden todenperäisyyttä.

Lukiessani huomasin muodostaneeni erilaisia mielikuvia Tudoreista ja Boleyneistä, varmasti pitkälti kirjojen ja television kautta ja jouduin kirjaa lukiessani vähän muokkaamaan ajatuksiani. Pidin siitä, että Weir vaikutti mukavalla tavalla kiihkottomalta ja tasapuoliselta kertojalta. Vaikka Mary on kirjansa tähti, Weir ei säästele häntä tai kaunistele hänen tekemisiään ja lukemisen jälkeen hän tuntui hiukan enemmän oikealta, eläneeltä ihmiseltä kuin riviltä historian kirjassa.

Lopuksi vielä yksi, ehkä hölmön tuntuinen havainto.Lukiessani huomasin myös harmistuvani Maryn puolesta. Jo huorittelu tuntuu epäreilulta, puhumattakaan siitä, että Marylla tuskin oli suuria mahdollisuuksia torjua kuninkaallisia sarjahurmaajia, joilla muuten oli reilusti enemmän avioliiton ulkopuolisia suhteita kuin pahamaineiseksi portoksi haukutulla Marylla. Miesten maailma, totta tosiaan...

(Kappale toisesta nykypäiviin saakka selviytyneestä Maryn kirjeestä. Kirjeessä hän anoo Thomas Cromwellilta armoa hänelle ja William Staffordille parin jouduttua suureen epäsuosioon epäsuhtaisen avioliittonsa takia. Viimeinen lause lienee piikki myös Annen suuntaan.)"For well I might a had a greater man of birth, but I ensure you I could never had one that loved me so well. I had rather beg my bread with him than to be the greatest queen christened."

Jonathan Cape, 2011
Sivuja: 338

A dangerous inheritance / Alison Weir

Kas vaan, jotenkin päädyin taas lukemaan Tudoreista ja Ruusujen sodasta. On se vaan jännää kuinka johonkin aikakauteen voi kilahtaa niin että lukee periaatteessa samoista tapahtumista ja henkilöistä kirjan toisensa jälkeen...

A dangerous inheritance kertoo kahden Katherinen tarinan. Katherine Grey on sievä ja huoleton tyttönen, jonka kohtaloksi koituu poikakuningas Edward VI:n kuolema. Katherinen vanhempi sisar, Jane Grey, päätyy poliittisen pelin seurauksena kuningattareksi ja pienen hetken Greyt hallitsevat Englantia.  Puolisonsa kotoa Katherine löytää muotokuvan nuoresta naisesta, vanhoja muistiinpanoja ja korun, joka on kuulunut Richard III:n äpärätyttärelle, Kate Plantagenetille. Naisten kohtalot tuntuvat kietoutuvan toisiinsa ja heidän ylhäinen syntyperänsä osoittautuu vaaralliseksi.

Alison Weirin teksti oli vetävää, varsinkin kun juuri tämä kyseinen ajanjakso Englannin historiassa kiinnostaa allekirjoittanutta niin kovasti. Silti liikkeelle pääseminen oli työn takana, sillä niin Richard III kuin Katherine Greykin ovat minulle melko vieraita ja vei aikansa että sain henkilöt sijoitettua mielessäni oikeille historiallisille paikoilleen. Asiaa ei auttanut se, että teksti vilisee Anneja, Richardeja, Edwardeja ja Katherineja - tämä ei toki ole kirjailijan vika, sattuivatpa vain olemaan suosittuja nimiä noihin aikoihin mutta tuskaa ne lukijalle kuitenkin aiheuttivat kirjan alkuun sijoitetuista sukupuista huolimatta.

Kirjan henkilöistä Kate jäi minulle kaukaisemmaksi ja hivenen latteaksi hahmoksi, tämä ehkä johtunee siitä ettei hänestä ole jäänyt historiankirjoihin paljoakaan tietoa. Hän syntyi jonkun tyttäreksi, avioitui jonkun kanssa ja kuoli lapsettomana. Katherine Greystä sen sijaan löytyykin enemmän tietoa ja hänen kohtalonsa jopa suorastaan säälittikin. Minun silmissäni Katherine oli nainen joka seurasi sydäntään erittäin hankalissa olosuhteissa ja päätyikin siksi melkoisiin vaikeuksiin kuningatar Elizabethin kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että vaikkei Katherine koskaan valtaistuimelle päätynytkään, on hän kuitenkin yksi nykyisen kuningatar Elisabetin esiäideistä. Tekstillään Weir todistaa kyllä kirjansa nimen, Vaarallinen perintö, todeksi, niin paljon poliittista peliä näidenkin naisten kohtaloiden taustalla on.

Pidin kirjan historiallisesta puolesta ja siitä, että Alison Weir oli löytänyt hieman poikkevan näkökulman asioiden tarkasteluun. Sen sijaan minua häiritsi tarinaan mukaan ympätty kummitustarina outoine tuntemuksineen, joka tuntui tässä kokonaisuudessa lähinnä turhalta yritykseltä sitoa toisiinsa kaksi sinänsä samankaltaista mutta kuitenkin erillistä tarinaa.

Olin toivonut että kirjassa valaistaisiin hiukan Towerin prinssien mysteeriä kuten takakansi hiukan lupaili. Alison Weir on kirjoittanut aiheesta myös tietokirjan ja jopa lainaa tekstissä useampia aikalaislähteitä. Kovin suuria paljastuksia aiheesta ei tosin ollut, mutta kieltämättä Weirin teoria kutkutteli uteliaisuuttani...

"I have to accept the worst now: I am henceforth no more than the sister of the usurper. No one will want to know me or associate with me, let alone marry me. At rising thirteen, this is a terrible thought. My life is over before it has barely begun."

Hutchinson, 2012
Sivuja: 509

Innocent Traitor / Alison Weir

Vähän alkaa Tudor-ähky jo vaivaamaan, mutta kun Lady Jane Greystä kertova kirja osui vastaan, päätin kuitenkin lukea vielä yhden kirjan aiheesta. Onhan Lady Jane kuitenkin melko mielenkiintoinen hahmo historiassa ja minulle kohtuullisen tuntematon tapaus.

Jane oli Englannin kuningatar yhdeksän päivän ajan. Historiassa häntä kuvaillaan älykkäänä ja oppineena naisena, kenties yhtenä aikakautensa oppineimmista sekä miellyttävänä ja herttaisena. Mutta kuinka älykäs ja herttainen 16-vuotias tyttö onnistuu juonimaan tilanteen, jossa aikaisemmat perilliset, prinsessat Mary ja Elizabeth, ohitetaan ja valta siirretään hänelle? Vai olisikohan sittenkin niin että jälleen kerran tudorin ajan aatelisherrat ovat käyttäneet naisiaan pelinappuloina vaarallisessa valtapelissä? Tässä tapauksessa kohtalokkain seurauksin, sillä prinsessa Mary julistautui Janen yhdeksän päivän valtakauden jälkeen Englannin kuningattareksi ja lady Jane pidätettiin maanpetoksesta ja mestattiin.

Lukiessani en voinut olla miettimättä miten huono aika Tudorien aikakausi olikaan naisena olemiselle, vaarallinen aika. Jos synnytit puolisollesi pojan, olit kenties turvassa, mussa tapauksessa ikäviä asioita saattoi tapahtua. Tai niinkuin Janen tapauksessa, turvallisinta olisi jos olisit poika. En voi olla miettimättä että mikäli Jane olisi ollutkin James, olisiko kansakunta silloin tukenut hänen kuninkuuttaan vankemmin naispuolista ehdokasta vastaan. Mutta uuden ajan airut ovat jo ovella, viimeistään kuningatar Elisabet tuli vaikuttamaan kansan siitä, että nainenkin voi hallita.

Niin ja paasauksesta itse siihen kirjaan....Alison Weir on kirjoittanut teoksen, joka ihan kirjaimellisesti kattaa Janen elämän syntymästä kuolemaan. Kirjan kertojina toimivat vuoroin, Janen äiti Frances, Jane itse, kuningatar Katarina Parr, Janen hoitaja... Ääniä on monia ja mielestäni kuulostavat kaikki pitkälti samanlaisilta, mikä jossain määrin hämää. Jane itsekin kuulostaa kovin aikuismaiselta niinkin nuoreksi, mutta tokihan historia kuvaakin hänet vuosiaan vanhemmaksi. Kirjan kiinnostavin anti on oikeastaan aatelisherrojen valtapelin seuraaminen, kuinka kovaa se onkaan tuolloin ollut. Ihmiset ovat olleet vain pelinappuloita, joiden avulla joku onnekas yrittää voittaa itselleen kruunun.

Jossain määrin Innocent Traitor muistutti minua Joan d´Arcin tarinasta The Maid, jonka luin kesällä. Samankaltaisuutta toki löytyykin, onhan molemmissa kirjoissa pääosissa nuori tyttö, joka joutuu puolustamaan uskoaan ja tavallansa suojelemaan kansaa. Viaton sydän vain ei aina riitä, molemmilla tarinoilla on onneton loppu.

Huh, olipahan taas vuodatus. Nyt taidan pitää pienen Tudor-tauon.

(14-vuotias Jane saa Prinsessa Maryltä kalliin joululahjan. Kaksi vuotta myöhemmin Mary määrää Janen teloitettavaksi.)"But when I gaze at my reflection in the candle-lit mirror, I am startled by the stark image that confronts me, for in the flickering light the red stones look disconcertingly like gouts of blood around my neck.
- What's the matter, Jane? asks Mrs. Ellen. - It looks wonderful.
- Do you see it? I ask, shuddering.
- See what? My dear child, what are you talking about?
- The rubies... They look like blood. My voice is husky, trembling.
- Nonsense! Mrs. Ellen is brisk. -Pull yourself together. It's just a trick of the light - and your vivid imagination!
- Take it off! I say urgently.
- Jane, dont be silly, she replies impatiently.
- Take it off! I repeat, fumbling ineffectively with the clasp. - Help me!
- I dont know what's got into you, Mrs. Ellen mutters, unhooking it. - It's a beautiful necklage. You've got yourself into a state over nothing.
- Let's put it away, I say. I am suprised at myself. I usually scorn superstition as nonsense, but I am filled with a terrible sense of dread, as if what I saw in that mirror portended something awful."

 Sivuja: 406