Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa / Jen Campbell

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa tuntui minusta suorastaan pakolliselta luettavalta, koska kaikenlaiset kirjoihin liittyvät outoudet ja omituisuudet kiinnostavat. Itse kuulun siihen kastiin, josta on mukava käydä kaupassa ihan vain katsomassa kirjoja. Ja ehkä vähän hipelöimässäkin niitä kun oikein upea yksilö osuu kohdalle...

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa sisältää juuri sitä, mitä otsikossa lukee. Kysymyksiä on kerätty kirjaan eri kaupoista ympäri maailmaa ja ne kyllä naurattavat ja ihmetyttävätkin. Toistuvana aiheena tuntuu mm. olevan se, mitä kirjakaupassa oikeasti myydään tai mikä kaupan funktio on. Ja ei, se ei ole ilmainen lapsiparkki. Ja siellä myydään enimmäkseen... ööh.. kirjoja.

Toistuvana teemana tuntui myös olevan kirjojen ja kirjahyllyjen käsittely sisustuselementteinä - etsittiin kirjaa jonka kansi olisi juuri oikean värinen tai joka olisi juuri oikean paksuinen. Lukutoukka minussa huokaa, itse rakastan hyllyjeni kirjavuutta joka ehkä jonkun tyylitietoisemman silmissä näkyisi muotojen ja värien kakofoniana. Kiinnostavaa keskustelua kirjahyllyistä sisustuselementteinä löydät muuten täältä.

Itse kikattelin eniten ehdottomasti kirjoihin liittyvissä kysymyksissä, kuten siinä yhdessä tapauksessa joka hiukan hermostuu tajuttuaan että kirjasarjan seuraava osa ei ole ilmestynyt vaikka sen lukemista varten on otettu ihan vapaapäiväkin - tiedän tunteen. Mokomat kirjailijat panttaavat herkkupaloja meiltä lukijoilta! (George R.R. Martin, puhun esimerkiksi sinusta!)

"Asiakas: Löytyykö teiltä yhtään kirjaa, jossa kerrottaisiin pääsiäisen tarinasta?
Kauppias: Varmasti löytyy-
Asiakas: Loistavaa. Joku, jossa on paljon tipuja ja kaneja olisi oikein hyvä, kiitos"

Nemo, 2012
Sivuja:  114
Alkuteos: Weird Things Customers Say in Bookshops
Suomentanut Aino Partanen

Kolkyt ja risana / Kasey Edwards

Kasey Edwardsin Kolkyt ja risana -kirja oli yksi lukumaratonini kirjoista, siitä bloggaaminen valitettavasti jäi kesälomailun jalkoihin. Nappasin teoksen mukaani kirjastosta ihan puhtaalla mutuhuttu-meiningillä, 60-lukulaisen kannen ja näppärähkön nimen perusteella. Työelämässä olevana olin myös kiinnostunut ottamaan selvää siitä, kuinka Edwards sai työintonsa takaisin. Vai saiko?

Kasey Edwardsin tarina ei ole traaginen tai surullinen. Hän on kolmekymppisenä saavuttanut unelmiensa työn, asunnon ja poikaystävän. Ei hullumpaa. Jos kyseessä olisi chick-lit, osoittautuisi sankarittaren poikaystävä petturiksi tai neito saisi potkut työpaikastaan, mutta koska elämme tosielämässä, Kasey heräsi eräänä aamuna työmotivaatio kadonneena. Entistä uratykkiä ei vain enää napannut.

Kolkyt ja risana oli nopealukuinen ja sujuva teos. Edwards on nokkela ja kirjan alkupuolella suorastaan hauskakin kirjoittaja, mutta jutun vitsit kuluivat kyllä lukuprosessin aikana loppuun. Kirjailija onneksi tiedostaa itsekin olevansa maailman onnekkaiden ihmisten joukossa kriiseineen, hyvä niin, sillä muuten kirja olisi kallistunut jo ärsyttävän puolelle.

Kirjan aihe, työmotivaatio ja sen katoaminen, on minusta kiinnostava ja koskettanee varmasti monia. Ihan hirveän suuria ahaa-elämyksiä kirja ei minulle tarjonnut, mutta muutaman hyvän pointin Edwards silti tekee. Parhaimmin mieleeni jäi ajatus ns. vauvasta eli siitä että jokainen tarvitsee elämäänsä jonkinlaisen projektin jota hoivata ja kasvattaa. Projektin ei tarvitse liittyä leipätyöhön, mutta sen tarkoitus on ruokkia luovuutta ja henkilön onnellisuutta. Ei hullumpi ajatus - luulen että esimerkiksi minulle tämä blogi toimittaa tuon inspiraatiovauvan virkaa. Mikä on sinun vauvasi?

"Tiedän että kolmenkympin kriisi on kärpäsenkakkaa kun sitä verrataan nälänhätään ja rintasyöpään. Ymmärrän myös, että olen etuoikeutettu koska minulla on varaa valittaa työni mielekkyydestä siinä missä valtaosa maailman ihmisistä joutuu tekemään työtä jotta heillä olisi varaa elää. Silti kammoksun ajatusta, että tekisin tylsistyneenä ja tympääntyneenä työtä seuraavat kolmekymmentä vuotta."

Nemo, 2011
Sivuja: 241
Alkuteos: 30-something and over it
Suomentanut Lotta Heikkeri

Kunnon mies: kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä / A.J. Jacobs

A.J. Jacobsin Kunnon mies on oikein sopivaa luettavaa juuri tähän aikaan kun vuosi lähenee loppuaan ja ihmiset suuntaavat mietteensä kohti tulevaa. Muutaman viikon kuluttua alkaa luultavasti taas miljoonia kuntoremontteja ja dieettejä, tipattomia tammikuita ja karkkilakkoja. A.J. Jacobs toki vetää kahden vuoden terveyskuurillaan homman vähän överiksi, mutta inspiraatiota tästä varmasti saa uuden, ryhdikkäämmän elämän aloitukseen.

Tutustuin kirjailijaan ensimmäistä kertaa Raamatullisen vuoden myötä, tällöin kirjailija oli päättänyt elää vuoden ison kirjan oppeja kirjaimellisesti noudattaen. Lopputulos oli yllättävänkin toimiva, hauska ja informatiiviinen paketti. Tästä syystä tartuin innolla Kunnon mieheen, etenkin kun niitä kuntokuureja on tullut itsekin joskus harrastettua. Jacobs on nelikymppinen mies, joka saa muistutuksen kuolevaisuudestaan sairauskohtauksen muodossa.
On aika katsoa peiliin ja todeta että maha on kasvanut kunnon heikentyessä ja olisi aika tehdä jotain. Jacobs tarttuu haasteeseen omalla tutulla tavallaan ja päättää omistaa seuraavat kaksi vuotta täysimittaiselle terveyskuurilla, jonka aikana käydään mahdollisimman tehokkaasti läpi kaikki hyvinvoinnin osa-alueet oikeasta ravinnosta ja liikunnasta lähtien aina melusaasteen ja toksiinien välttelyyn saakka.

Kirja on mielestäni aika reilu ja hauskakin kuvaus Jacobsin kahden vuoden pituisesta terveysprojektista. Aikaisemmista kirjoista tuttu kaava toimii mukavasti, Jacobs pistää itsensä likoon ja kokeilee hullunkin kuuloisia juttuja, kuten tankotanssia ja kävelykypärää. Hauskoista osioista huolimatta kirja ei ole suinkaan pelkkä vitsi vaan seassa on ihan oikeaa asiaakin, joka pisti myös allekirjoittaneen miettimään. Riittävä määrä unta olisi tärkeää ja siitä usein huomaan itse tinkiväni - kaikki muu on mukamas tärkeämpää kuin lepo. Teen myös istumatyötä, joka Jacobsin kirjan mukaan on myös iso terveysriski, muutenkin kuin vain selälle. Tästä innostuneena päätin aloittaa oman pienen kuntokokeiluni ja yrittää työskennellä n. puolet työajastani seisaallani, kokeilusta kirjoittelen lisää toisessa blogissani.

"Ohjaaja on lyhyttukkainen latinonainen, joka laittaa meidät tekemään lämmittelyliikkeitä ja lantiontyöntöjä. Tässä vaiheessa yritän todella kovasti olla vaikuttamatta pervolta. Olenhan täällä työasioilla. Yritykseni näyttää ammattimaiselta vaarantuu useammankin tekijän johdosta. Ensinnäkin, ohjaaja huutaa jatkuvasti ohjeita kuten "Levittäkää niitä jalkoja kunnolla!" Osallistujien asutkaan eivät auta. Yritän olla tuijottamatta, mutta yritys välttää näkemästä rintavakoja on sama kuin yrittäisi olla näkemättä vanhoja valkoisia miehiä senaatin istunnossa. Niitä vain on kaikkialla."

Nemo, 2012
Sivuja: 384
Alkuteos: Drop dead healthy

Raamatullinen vuosi / A. J. Jacobs

Tähän kirjaan törmäsin kirjamessuilla Nemon standillä. Idea kirjan takana oli siinä määrin hullu - ja mielenkiintoinen, että kirja jäi kummittelemaan mieleeni. Kirjastosta se onneksi löytyi, jopa ilman jonotteluja. Raamatullinen vuosi on dokumentti erään miehen uskonnollisesta kokeesta, A.J. nimittäin päättää elää vuoden yrittäen noudattaa Raamatun kaikkia käskyjä niin kirjaimellisesti kuin vain mahdollista. Huikea idea, jo pieni Kymmenen käskyn muisteleminen tuo mieleeni monta kimuranttia ja mielikuvitusta kutkuttavaa tilannetta.

Jacobs on New Yorkissa asuva kirjailija, jonka perheeseen kirjan aloittamishetkellä kuuluvat Julie-vaimo ja pieni Jasper-poika. Toki minua kiinnostaa kuulla se, millaista on elää vuosi vaikkapa leikkaamatta partaansa tai käyttämättä vaatteita joissa on yhdistetty villaa ja pellavaa. (New Yorkissa onneksi toimii testaajia, jotka tutkivat ovatko vaatteesi epäpuhtaita.) Yhtä lailla minua kuitenkin kiinnostaa seurata taustajoukkojen arkea, sitä millaista on kun miehesi elää vuoden tavallisen kansalaisen näkövinkkelistä oudosti. Vanha Testamentti mm. määrittelee että kaikki jonka päällä nainen kuukautistilansa aikana istuu tai makaa, muuttuu epäpuhtaaksi. Tämä aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita Jacobsin perheessä...  Entä kuinka kasvatetaan pientä poikaa ilman valkoisien valheiden käyttöä? Ja entäs kurinpito? Annetaanko keppiä vaiko kivitetään?

Jacobsin kirja on hauska ja oikeasti myös lämmin kirja erään miehen matkasta kohti henkisyyttä. Vaikka Raamatun kirjaimellinen noudattaminen tarjoaakin hauskoja uuden ja vanhan kulttuurin yhteentörmäyksiä ja kurkistuksia amerikkalaiseen uskonnollisuuteen monissa, värikkäissä muodoissaan, on se minusta myös tavallaan kasvutarina. Pidän siitä että Jacobs vaikuttaa haluavansa aidosti tutustua juutalaiseen uskoon ja yrittää löytää uskonnon merkityksen itselleen, ei siis vain pelleile sandaaleissa vuotta saadakseen aikaan kirjan ja sille lukijoita. Hän oivaltaa vuotensa aikana asioita mm. kiitollisuudesta ja vanhempien kunnioittamisesta sekä puutteenalaisten auttamisesta. Ihan hienoja asioita, joiden muistaminen tekisi hyvää minullekin.

"Kiittäkää kaikesta. - 1. kirje Tessalonikalaisille 5:18 263. päivä. Huomaan olevani muuttumassa ääri-ihmiseksi -ainakin joillain elämänalueilla. Kuten pakkomielteessäni olla kiitollinen. En osaa lopettaa.
Juuri nyt painan hissin nappulaa ja olen kiitollinen, että se saapuu nopeasti.
Astun hissiin ja olen kiitollinen, ettei hissin hihna katkennut ja antanut minun pudota alas.
Ajan viidenteen kerrokseen ja olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut pysähtyä kolmannessa tai neljännessä kerroksessa.
Astun ulos ja olen kiitollinen, että Julie jätti oven lukitsematta, ettei minun tarvitse kaivaa esiin King Kong -avaimenperääni.
Astun sisään ja olen kiitollinen, että Jasper on kotona ja että hän on terve ja ahmii ananaslohkoja.
Ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutisen itsekseni 'Kiitos... kiitos... kiitos'.
Tämä on outo tapa elää, mutta samalla myös hieno ja väkevä. En koskaan ennen ole ollut näin tietoinen tuhansista pienistä hyvistä asioista - tuhansista asioista jotka sujuvat hyvin joka päivä."

Sivuja: 448
Satun luettujen minihaasteet - kustantamot: Nemo
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Israel
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut

Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä / Mia Konu

Mia Konun kirja on kokoelma "notiiseja ja reklaameja 1800-luvun sanomalehdistä", mahtava nimi! Kirja on hauska kokonaisuus pieniä otteita wanhoista suomalaisista lehdistä, jo jotkin sanamuodot sekä w:n runsas käyttö pistävät hymyilemään. Reklaamit luovat mukavaa kuvaa ajasta ja suomalaisten arjesta, jossa ihmisiä sakotetaan wallattomuudesta kadulla ja ymmärtäwäiset rouwat oppineet panemaan wiinoja Oiwukoista, Waaraimista ja Mesimarjoista.

Kirjan rivien välistä voi lukea huolestumista moraalista ja ääri-ilmiöistä, hämmästystä ulkomaan ilmiöistä ja elämästä. Konu on lajitellut kirjan ilmoitukset ja artikkelit aihepiireittäin, kirjasta löytyy kaikkea siveydestä Pariisin maailmannäyttelyyn.

Kirja oli minusta mukava selailu-teos, luin tätä pikkuhiljaa, muutaman ilmoituksen kerrallaan. Oli hauska antaa mielikuvituksensa vaeltaa ja miettiä esimerkiksi löysikö tämä herra itselleen kumppanin:

"Naiset huomatkaa.
Keskiikäinen käytännöllinen raitis nuori-mies, joka omaa tuottawan teollisuuslaitoksen maaseudulla, haluaa kauppa-asioita harrastawaa naista elämänkumppaniksi. Pääomalle sekä huushollitaiteelle suodaan suuri arwonsa. Joka tämän huomioonsa ottaa kohtaa rakkautta ja hellyyttä jos lähettää osoitteensa, ja walokuwa on myös terwetullut, Päiwän Uutisten Konttooriin merkillä K. Waatimaton. Ystäwyyden puutteessa hiljaisuutta noudatetaan sekä pilanteko kielletään.
Päivän uutiset 30.11.1887"

tai mitähän tässä on tapahtunut, dekkaristi keksisi murhakertomuksen kenties pilke silmäkulmassa kirjoitettuna?

"Etusormi löydetty! Kotkan Sanomat kertowat että siellä wiime wiikolla on Howinsaarella löydetty ihmisen etusormi, ja jätetty poliisikonttooriin, mutta omistajaa sille ei ole ilmaantunut.
Haminan Sanomat 29.11.1889" 

Vielä kerta kiellon päälle, nämä ovat niin kivoja!

(Kovasti on eläytynyt Tapion toimittaja viulisti Alexander Rancherayen konsertissa..)
"Herra soitto-taituri Alexander Rancheraye on wiikon päiwät ollut täällä wieraana ja sillä ajalla antanut kolme soitannota.
... Ja kuitenkin on hän mestari wieluansa käyttämään ja ne säweleet, jotka hän houkuttelee hongan kyljestä saadusta soittimesta, niin suloiset ja heleät, että sydän sykkii ja, niinkuin ennen weden emonen, nousee piilostansa taitawata soittajata kuulemaan.
... Yleisesti on moitittawa se halu, että walitsewat parhaastaan semmoisia soitelmia, jotka waatiwat nopeutta ja sormien taiwuttamista niin suuressa määrässä, että kummastuttawa kätewyys wetää peräti kaiken huomion tykönsä. Semmoisia silmiä lumowaisia, soitelman-teoksia owat pian kaikki mainion Paganinin sommittelemat; niissä kuulee jos minkälaisia ääniä, synnytettynä yht'haawaa wiwun hiwuttamalla ja sormien näpperöimällä, että korwissa kaikuu semmoinen äänten solina, että milt'eiwät ole tukehtumaisillaan.
Tapio 20.02.1869."

Sivuja: 191