Delislen kirjat ovat oikeastaan sarjakuvan muotoisia pieniä oma elämänkerrallisia väläyksiä animaattorinakin toimivan miehen muutamia kuukausia kestävistä työmatkoista. Kyseessä olevien maiden lisäksi kirjoista saakin jonkinlaisen kuvan animaattorin työstä tai pitkiä työmatkoja tekevän arjesta, joka ei hirveän herkulliselta vaikuta. Toinen toistaan muistuttavia hotellihuoneita, kurjia (tai joskus ihan hyviäkin) ruokapaikkoja, yksinäisyyttä, tylsyyttä ja - kielimuuri.
Kirjoista Shenzhen nousee minulle kiinnostavammaksi. Vaikka Pjongjang tarjoaakin ihmetystä ja kummastelua niinkuin vain Pohjois-Korea voi, pääsee Delisle minusta mielenkiintoisempiin mittasuhteisiin Shenzhenissä. Ilahdun kun löydän kummastuksen aiheen tai havainnon, jonka minäkin olen tehnyt, voin eläytyä joihinkin kuvista. Shenzhenin piirrosjälki on hetkittäin suttuisempaa, kuin hiilellä piirrettyä ja sekin tuntuu jollain lailla sopivan albumin aiheeseen ja työmatkailijan yksinäiseen arkeen.
Googlettelu paljasti Delisleltä ilmestyneen kolmannenkin matkakirjan, tällä kertaa Burmaan sijoittuvan. Yritän pitää silmäni auki senkin varalta...
Kirjoista lisää: Oota, mä luen eka tän loppuun, Lainatädin lukuvinkit
Guy Deslisle - Pjongjang |
Guy Delisle - Shenzhen |
MInusta nämä ovat kaikki kolme olleet aika hyviä, mutta Burma Chronicles painottuu vähän eri tavalla, siinä on enemmän perhearkea.
VastaaPoistaBooksy, minun täytyy yrittää metsästää tuota Burma-kirjaa luettavakseni. Kiva kuitenkin että sain mahdollisuuden lukea nämä kaksi näin rinnakkain - pystyy tekemään vähän vertailuakin.
VastaaPoistaMinäkin luin nämä kolme suht peräjälkeen vähän aikaa sitten ja painotuseroja niissä tosiaan oli...Pjongjang oli kummeksuntaa, Shenzhen vieraantumista ja Burmassa päästiin ehkä lähimmäs sitä normaalia elämää vaikka kaikissa niissä näkökulma oli kuitenkin selkeästi ulkopuolisen. Hyviä kaikki mutta minäkin pidin hieman enemmän Shenzhenistä ja Burma taitaa olla niukka suosikki.
VastaaPoistahdcanis, kuulostaa siltä että tosiaan pitää etsiä tuo Burma-albumi...
VastaaPoistaLoppujen lopuksi Delislen kirjat ovat yllättävän monitasoisia, jännä miten muutamalla ruudulla voi tehokkaasti välittää sen ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden.