Syyllisyys / Karin Alvtegen

Innostuin taannoin Karin Alvtegenin kirjoista ja luonteelleni uskollisena marssin siis lähikirjastoon lainaamaan kirjailijan tuotantoa lisää. Syyllisyys vaikutti takakantensa perusteella kiintoisalta teokselta ja alkoi siksi heti kiinnostaa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin ettei kirja onnistunut lunastamaan odotuksiani, sillä tällä kertaa en kyennyt samaistumaan kirjan henkilöihin lainkaan ja juonikin tuntui vähän liiankin kekseliäältä.

Syyllisyyden päähenkilö on Peter Brolin, yksinäinen ja elämässään epäonnistunut mies. Peter istuu juuri murehtimassa kahvilla kun paikalle pyyhältää hänelle tuntematon naishenkilö, joka selvästikin luulee Peteriä yksityisetsiväksi. Nainen, jota Peter myöhemmin alkaa nimittää Demoniksi, pyytää häntä toimittamaan miehelleen paketin ja katoaa ennenkuin Peter ehtii oikaista erehdystä. Mutta tietenkään kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja pian Peter huomaa joutuneensa aivan uudenlaisiin tehtäviin - ja saaneensa ystävän.

Kirjan kerronta on jo minulle tutuksi käynyttä Alvtegeniä. Hän päästää lukijan Peterin ajatuksiin ja antaa seurata kuinka tämä epätodennäköinen sankari kasvaa mittoihinsa oikean tilaisuuden tullen. Kirjan mielenkiintoisinta antia olikin huomata Peterissä Olofin kannustuksen myötä tapahtuva muutos, mikä tuntui hetkittäin suorastaan liikuttavalta. Tosin se, kuinka miesten välinen ystävyys pääsi syttymään, jäi minulle vähän hämäräksi, mutta se ei lukukokemusta haitannut.

Kirjan teksti on toimivaa ja alun idea identiteettisekoiluineen on oikeasti herkullinen, mutta jokin Demonin jahtaamisessa kuitenkin jää puuttumaan. Minun makuuni Demoni on ehkä turhankin nerokas ja paha ollakseen samalla tavalla uskottava ja lopussa langanpäät solmitaan ehkä turhankin siististi yhteen. Syyllisyys ei siis aivan vakuuttanut, mutta periksi en Alvtegenin kanssa anna!

"Huoneessa oli aivan hiljaista.
Peterin sisimmässä oli ovi, joka oli lennähtänyt apposen auki ja koko olemus siristeli hämmästyneenä silmiään voimakkaassa valossa joka virtasi sisään. Hänen jokainen solunsakin tiesi että jotain suurenmoista oli tapahtunut.
Hän oli saanut oikean ystävän."

WSOY, 2009
Sivuja: 244
Alkuteos: Skuld
Suomentanut Jaana Nikula

Häpeä / Karin Alvtegen

Karin Alvtegenin Petos teki minuun aiemmin vaikutuksen ja päädyinkin pian kirjaston hyllylle etsimään uutta luettavaa kirjailijalta. Minulle oli suositeltu Häpeää, jonka tosin olin jättää hyllyyn kannen kuvan takia. Kuva nimittäin tuntui minusta kovin vastenmieliseltä ja ahdistavalta, jopa siinäkin määrin että lukiessani välttelin kannen katsomista. Käykö teille koskaan näin?

Häpeässä Karin Alvtegen esittelee kaksi sinänsä hyvin erilaista naista. Monica on 38-vuotias menestyvä lääkäri, jonka elämään on vihdoinkin tullut kiinnostava mies. Maj-Britt taas on 55-vuotias reilusti ylipainoinen nainen, joka ei ole vuosiin lähtenyt asunnostaan. Näennäisesti näillä kahdella ei ole mitään yhteistä, mutta pinnan alla kumpikin yrittää hyvittää, maksaa epätoivoisesti takaisin menneisyydessä tapahtunutta tekoa.

Lukiessani totesin helpotuksekseni että vain kirjan kansi oli vastenmielinen, sillä itse kirja oli suorastaan koukuttava herkku. Karin Alvtegenillä näyttää olevan taito kirjoittaa arkisen ahdistavia trillereitä, joissa sarjamurhaajat eivät lurki pimeissä nurkissa vaanimassa seuraavaa uhriaan vaan pahin pelko syntyykin omasta mielestä. Näihin kirjoihin onkin siksi helpompaa samaistua, ainakin minun oli helppo elää mukana ja ymmärtää Monican ja Maj-Brittin syyllisyyttä ja häpeää ja oman pään sisäistä kauhua.

Lukemieni kahden kirjan perusteella Alvtegen vaikuttaa kirjailijalta, jonka tuotantoon haluan tutustua vastakin. Hänen tekstinsä on sujuvaa ja toimivaa, teemat kiinnostavia ja samaistuttavia ja jännääkin on. Tykkäsin!

"Ja niin valinta oli tehty.
Mikään ei muuttunut heidän ympärillään. Kaikki näytti samalta kuin hetkeä aiemmin. Mutta joskus on vain merkillistä, ettei koko elämän muuttavaa tienhaaraa huomaa juuri sillä hetkellä kun kulkee sen ohi."

WSOY, 2006
Sivuja: 361
Alkuteos:  Skam
Suomentanut Jaana Nikula

Petos / Karin Alvtegen

Lukutoukan paniikki iski - kaikki kirjastokirjat oli urakoitu, varausjono jumitti sietämättömästi - eikä minulla ei ole mitään luettavaa! Vieroitusoireiden iskiessä oikein pahasti, päädyin koluamaan oman kirjahyllyn antia ja kas, sieltäpä löytyi täysin lukematon Petos. Mikähän siinäkin on kun nuo oman hyllyn herkkupalat aina jäävät kirjaston houkutusten jalkoihin? Kaipa ruoho vain on vihreämpää toisen kirjahyllyn puolella?

Meillä ei ole enää kivaa.

Petoksen keskeisissä rooleissa ovat keskiluokkainen aviopari Eva ja Henrik, sekä tyttöystävänsä sairasvuoteen äärellä valvova Jonas. Evan ja Henrikin avioliitto natisee liitoksissaan, Henrik haluaa eron, mitä Evan on vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä. Jonas taas haluaa pitää pakkomielteisesti kuolevasta Annasta kiinni, mutta haluaisiko Anna lähteä?

Helvetin sika.

Petos osoittautui oivaksi psykologiseksi trilleriksi, jossa Alvtegen rakensi toimivaa jännitystä pienistä ja arkisista paloista. Kertojina vuorottelevat Eva, Henrik ja Jonas ja usein sama tapahtuma kerrotaan useammasta näkökulmasta. On riipivää lukea ensin kuinka Eva yrittää murtaa jurottavan Henrikin hiljaisuuden ja todeta seuraavassa luvussa kuinka kylmä Henrikin viha vaimoaan kohden on. Tapahtumien arkisuus lisää jännitystä - voisiko tämä tapahtua meille? Voisiko meistä tulla panttivankeja omassa avioliitossamme?

Tästä lähtien heidän kotinsa oli miinoitettua maaperää.

Petoksen teksti on napakkaa ja tuntuu menevän iholle asti, elin ensimmäisistä sivuista saakka mukana epätoivossa, suuttumuksessa ja halussa kostaa. Tarinassa on toki myös kunnon trillerijuoni, jonka kirjailija punoo kauniisti yhteen arjen draaman kanssa luoden oikeasti toimivan kokonaisuuden. Kirja osui hyvin minun kirjamakuuni ja se tulikin ahmittua nopeasti loppuun saakka.

WSOY,  2005
Sivuja: 333
Alkuteos:Svek
Suomentanut Veijo Kiuru