Pimeässä luettua eli marraskuun puuhat

Huh. Onpahan ollut viehkeä marraskuu - aivoni eivät oikein vieläkään ymmärrä että jouluun on aikaa alle kuukausi koska nurmikkokin vihertää ja lenkillä voi pongata pajunkissoja. Marraskuun harmaudessa on kyllä omaa, synkkää viehätystään mutta valon puute on kyllä tylsää. Ulkoilukin iltaisin aika vähälle kun laiskuri ei jaksa raahata itseään laajustamaan pimeyteen. Noh, voihan sitä aina vaikka lukea...

Vuoden 2015 lukuhaaste sattuukin oikeaan sopivaan vuodenaikaan, tälläkin kertaa tuli luettua kaikenlaista ihan urakalla - 14 ehtaa, paperista kirjaa. Marraskuun synkkyys ei kyllä aina sopinut hirveän hyvin yhteen lukemieni dekkareiden kanssa - esimerkiksi Karin Slaughterin Pretty Girls tuntui sen verralta rankalta että päädyin lukemaan sen turvallisesti päivänvalossa... Muutenkin huomaan kaipaavani tähän pimeään vuodenaikaan jotain iloista ja pirteää luettavaa, vastapainoksi sysipimeällä ulkomaailmalle. Kuinka teillä taistellaan kaamosta vastaan? Vaikuttaako vuodenaika/sää lukutottumuksiin?

Marraskuun luetut

Marraskuussa luin 19 kirjaa: lukuun mahtuu tietokirjoja (mm. jokunen elämäkerta) ja useampi historiallinen romaanikin. Laadullisesti marraskuu ei ollut ihan niitä parhaita kuukausia, sukat eivät pyörineet jaloissani kovin usein. Hittejäkin toki oli, kuukauden TOP3:a hallitsivat Simo Hiltusen huikea Lampaan vaatteissa, Kaisa Haatasen hulvaton Meikkipussin pohjalta ja Neil Gaimanin outo mutta upea Neverwhere. Ehkei floppeja ole kauheasti tarpeellista mainostaa, uskon että näilläkin kirjoilla on omalukijakuntansa johon minä vain en satu kuulumaan.

• #GIRLBOSS / Sophia Amoruso
• Brooklyn / Colm Tóibín
• Meikkipussin pohjalta / Kaisa Haatanen
• Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa
• Home front / Kristin Hannah
• Camp Creative: luova valokuvaus ja kuvankäsittely / Lauri Laukkanen
• Neverwhere / Neil Gaiman
• You're never weird on the Internet (almost) / Felicia Day
• Sinun edestäsi vuodatettu / Tuomas Nyholm
• Entropia / Helena Waris, Janne Nykänen
• Lampaan vaatteissa / Simo Hiltunen
• Viikingin varjossa: Katja Halmeen tarina / Paula Salomaa
• A Change of Climate / Hilary Mantel
• Ihmeellisten asioiden museo / Alice Hoffman

Luetut, ei-blogatut

Jussi Seppänen: Kymmenottelu (WSOY, 2015), 180s. Saatu arvostelukappaleena.

Sain Jussi Seppäsen Kymmenottelun Kirjamessujen bloggaribrunssilla luettavakseni ja vaikka novellit eivät tosiaankaan ole minun juttuni, kiinnosti urheiluun liittyvä hauskuutus sen verran että päätin kokeilla rajojani. Seppäsen tarinat olivat lämminhenkisiä, hauskoja ja pikkuisen viisaitakin mutta novellivammastani huolimatta en kuitenkaan täysin innostunut.

Thomas Erikson: Pelonkylväjät (Minerva, 2014), 560s.

Pelonkylväjät oli heräteostos eräässä Elisa-kirjan alessa. Ei kirjalla hintaa ollut juuri nimeksikään, mutta lukukokemus ei kyllä myöskään ollut siitä parhaasta päästä. Mystisen miljonäärejä teloittavan sarjamurhaajan jahtaaminen voi vaikuttaa teoriassa mielenkiintoiselta mutta käytännössä se oli suoraan sanottuna tylsää seurattavaa... Henkilöitä vilisi, mutta kukaan ei oikein kiinnostanut kylliksi. Huti tuli.

Gillian Flynn: The Grownup (Crown, 2015), 64s.

Overdriven kokoelmista löytyi myös ihanan kieron Gillian Flynnin kertomus The Grownup, joka kyllä on aivan taattua Flynniä! Valitettavasti lyhyt tarina tuli ahmaistua nopeasti mutta bloggaaminen kuitenkin venyi liian kauan. Paha bloggaaja.

Cheryl Strayed: Brave enough (Knopf Doubleday Publishing Group, 2015)

Cheryl Strayedin Villi vaellus on ollut yksi lukuvuoteni yllättäjistä - kukapa olisi uskonut että vaelluksesta kertova kirja kolahtaisi meikäläiseen niin kovasti - ja siksi nappasin kirjastosta luettavakseni Brave enough -kirjan. E-kirjojen lainaamisessa on se mahdollisuus ja riski että koska lainaaminen on niin kovin vaivatonta, ei tule aina perehtyneeksi kovin syvällisesti siihen, mitä on lainaamassa. Ja siispä minulta jäi tajuamatta se, että Brave enough on kokoelma aforismeja. Straeyedin ajatelmat olivat ihan päteviä mutta kirja on kovin pikkurunen enkä täysin samaistunut kaikkiin teemoihin joten kovin monia ajatuksia ei lukemisesta syntynyt.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (Moreeni, 2015), 381s. Suom. Jouko Vanhanen.

Keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuva Melchior-sarja on ollut takuuvarmaa luettavaa jo viiden kirjan ajan mutta uusin, Tallinnan kronikka, tökki. Vika saattoi olla minussa, mutta koin kirjan infodumpit melko raskaina ja itse rikostarinakin pääsi vauhtiin yllättävän myöhään. Syytämme tästäkin kriittisyyspuuskasta flunssaa ja jäämme odottamaan seuraavaa kirjaa joka toivottavasti maistuu taas paremmin.

Kesken jääneet

Jodi Picoult, Samantha van Leer: Between the Lines (Recorded Books, 2012)

Jodi Picoultin ja hänen tyttärensä Samantha van Leerin kirjoittama nuorten kirja kiinnosti minua idean tasolla: kirjan punaisena lankana on ajatusleikki, jossa kirjojen henkilöt ovatkin oikeasti elossa ja ikäänkuin vankeina kirjan sivuilla, alati toistamassa samoja kohtauksia kirjan auetessa. Olin tässä vaiheessa kuunnellut parikin "ihan kivaa" äänikirjaa putkeen ja rehellisesti sanottuna kaivasin vaihteeksi jotakin todella mukaansatempaavaa, joten päädyin lopulta jättämättä kirjan kesken.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaasteen suhteen viimeistä viedään: tarvitsen vielä kirjaston henkilökunnalta lukusuosituksen ja viimeinen rasti onkin sitten mahdoton tehtävä. "Kirja joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut." Kaikki luettiin, mitä käskettin, joskus vähän extraakin. (Ja lukion fysiikankirjaan en aio tarttua...)

Entäs ensi kuussa?

Yritän tässä edelleen sisäistää että joulu tulee ja siis varmaan myös kirjabloggaajien joulukalenterikin, jossa tosin itse en ole tänä vuonna mukana. Kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa Hyönteisdokumentissa. Käykääpä katsomassa mitä hdcanis on keksinyt...

Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (Apteekkari Melchior #4) / Indrek Hargla

Sain sopivasti joulun pyhiksi luettavakseni kunnon keskiaikaista jännitystä, hartaasti jonottamani
Apteekkari Melchior-sarjan tuorein suomennettu osa, Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, nimittäin saapui viimein hyppysiini. Olen pitänyt Harglan kirjoista kovasti eikä Piritan kuristaja ollut poikkeus, päinvastoin, kirjan tunnelmat sopivat oivasti talven pimeyteen.

Sarjan ehkä synkimmässä osassa Melchior saa selvitettäväkseen tapauksen jossa Piritan luostarin nunna on alkanut puhua oudoilla kielillä - piinaako piru pientä nunnaa? Ja kuten kirjan nimestä jo voikin päätellä, tulee luostarin muurien sisällä tehtyä muutakin kuin rukoiltua, luvassa on ehkä Melchiorin kiperin tapaus!

Piritan kuristaja on jälleen kerran taattua Harglaa: taustatietoja ja pieniä yksityiskohtia mm. erilaisista apteekkarin rohdoista tai 1500-luvulla hävitetyn Piritan luostarin tavoista on hurjasti, taustatutkimuksen määrä kunnioitettava. Historian ystävälle kirjasarja lieneekin makupala, mutta vauhdikkaampaa dekkarimenoa kaipaava saattaa kokea kirjan tempon hitaana ja raskastempoisena. Makuasioitahan nämä ovat, minuun keskiaikainen Tallinna tuntuu uppoavan kuin uunituore vohveli herkkusuulle!

Luostarit ovat aina olleet allekirjoittaneesta mielenkiintoisia tapahtumapaikka romaaneille, mystiikan ohella myös luostarin väki on useissa kirjoissa osoittautunut mielenkiintoiseksi persoonoineen ja motiiveineen. Jokin luostarin rauhassa piilottelevassa pahassa tuntuu toimivan mainiosti jännityskirjassa ja vietinkin taas hyviä hetkiä Melchiorin seurassa. Myös Melchiorin oma elämä kaikkine kiemuroineen ja kirouksineen on tarinassa varsin kiinnostavana lisänä, etenkin apteekkarin nokkelaa Agatha-tytärtä näkisin mielelläni sarjan tulevissakin kirjoissa! (Jos sarja kiinnostaa, kurkkaa aikaisemmat Melchior-juttuni täältä.)

Moreeni, 2014
Alkuteos: Apteeker Melchior ja Pirita kägistaja
Sivuja: 344
Suomentanut Jouko Vanhanen

Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär / Indrek Hargla

Kesälomareissullamme tuli pyörähdettyä Tallinnassa ja mikäpä sopisikaan paremmin matkakirjaksi kuin Indrek Harglan keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuva Apteekkari Melchior -sarjan tuorein osa, Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Vanhassa kaupungissa samoilun jälkeen oli helppo samaistua kirjan tunnelmiin ja kiitos kiemuraisen juonen, silmät pysyivät auki kotimatkallakin!

Tallinnassa tapahtuu taas kummia kun nuoren muukalaisen kimppuun hyökätään. Pyövelin tytär, Wibeke, näkee hyökkäyksen ja pelastaa nuorukaisen, joka näyttää menettäneen muistinsa iskun voimasta, joka muistaa vain nimen "Steffen". Ja kuten arvata saattaa, apuaan tarjoaa Melchior joka yrittää sekä selvittää nuoren matkamiehen taustoja että löytää murhamiehen ennenkuin hän iskee uudelleen.

Apteekkari Melchior -sarja on mielestäni virkistävä lisä dekkarigenreen ja olen vaikuttunut siitä, kuinka paljon taustatutkimusta Indrek Hargla onkaan mahtanut teoksiinsa laittaa, sarjan kirjoissa nimittäin on hurja määrä tietoa keskiajasta! Tällä kertaa tosin antaisin pienen risun infodumpista, sillä vaikka yksityiskohdat elävöittäväkin tekstiä, alkoi 1,5 sivun pituinen kuvaus juhlan ruokalajeista ehkä kuitenkin hitusen puuduttavaa luettavaa. Samoin koin että loppuratkaisu, pitkä ja harras juonen avaaminen, oli liikaa etenkin kun tarinan pahis oli arvattu jo aikoja sitten.

Kuten edeltä saattaa huomata, Pyövelin tytär ei ollut täydellinen lukukokemus mutta toimi varsinkin Tallinnan matkalla mainiosti. Mieli tekisi joskus käydä kiertämässä kirjan tapahtumapaikat - järjestetäänköhän Tallinnassa Melchior-opaskierroksia? Odotan mielenkiinnolla sarjan uusimman osan ilmestymistä syyskuussa, siinä Melchior mittelee voimiaan Piritan kuristajan kanssa!

"Kivet kertovat minulle omaa tarinaansa ja kirkontornit osoittavat tien kohti taivasta, kertovat että meillä kaikilla on sielu ja että meidän kaikkien tulisi pitää se paremmin mielessämme joka päivä. Tallinna jää tänne vielä kauaksi aikaa minun jälkeeni, ja tulee ihmisiä, jotka eivät tunne tai muista niitä, jotka tämän kaupungin rakensivat. Mutta jos he haluavat elää tässä kaupungissa, jos he haluavat olla tämä kaupunki, heidän ymmärryksensä on ulotuttava muistia kauemmaksi, sinne, missä on kaikkien asioiden mittapuu, alku ja loppu, merkitys ja tärkeys. Sillä muuten he jäävät täällä ikuisesti vieraiksi."

Moreeni, 2013
Sivuja: 406
Alkuteos: Apteeker Melchior ja timuka tütar
Suomentanut Jouko Vanhanen

Puulattian kunnossapito / Will Wiles

Puulattian kunnossapidon löytämisestä kiitän Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenniä. Romaanin erikoinen nimi herätti uteliaisuuteni - tietokirjasta ei kuitenkaan ole kysymys vaan inhimillisestä pienestä tarinasta, ystävyydestä, kissoista - ja lattiamateriaaleista.

Kirjan kertoja on mies, joka matkustaa tuntemattomaksi jääneeseen eurooppalaiskaupunkiin huolehtimaan ystävänsä asunnosta ja kissoista. Diili vaikuttaa melko hyvältä, kaunis asunto, kiehtova entisen itäblokin kaupunki, tehtävänä vain pitää huolta ja asunnosta ja kahdesta kissasta. Homma kuulostaa helpolta, mutta kuinkas sitten kävikään?

Nautin Wilesin kirjan lukemisesta hirmuisesti jo sillä en osannut alkuun sanoa kirjan juonesta mitään! Kaikki vaikutti varsin arkiselta, tuntui melkein siltä kuin olisi ollut itse asunnossa ihmettelemässä. Ja kun asiat alkoivat mennä pieleen, sitten meno vasta tutulta tuntuikin. Mieleeni on jäänyt varsin hyvin kerta jolloin vahingossa sain aikaan tahran sohvassa. Paniikinomaisten ja epäonnistuneiden puhdistusyritysten jälkeen piilottelin tahraa tyynyjen alle kuin ruumista kunnes jäin kiinni, mikä itseasiassa olikin aika helpottavaa. Ymmärrän siis paremmin kuin hyvin päähenkilön paniikkia kun tuolle kallisarvoiselle lattialle läikkyy punaviiniä...

Wilesin teksti tuntui ajoittain melkein yksinäiseltä, suurin osa kirjasta kun koostuu päähenkilön sisäisestä dialogista itsensä kanssa. Minulle hiljaisuus, virheetön asunto ja ulkomaalainen vieraassa kaupungissa loivat vahvan tunnelman ja latautuneenkin tunnelman jonka muutoksiia oli mielenkiintoista seurata. Oikeastaan kirja kertookin paljon Oskarista, hänen ehdottomuudestaan ja pikkutarkkuudestaan piirtyy jokaisen kaikkivoipaisen pikku lappusen myötä aina vain tarkempi kuva. Pidin kirjasta kovasti ja se pääsikin Suosikit-tagin alle. Suosittelen kaikille niille, joille sähläys ja pikku paniikki on tuttua. Jos taas olet järjestyksen ihminen, kirja käynee jonkin asteisesta kauhutarinasta. Valinta on sinun.

PS. Voiko kissan oikeasti pitää poissa sohvalta?

"Tämän takia Oskar ei päästänyt kissoja sohvalle. Tämä, tämä oli se syy eivätkä karvat, mutta perustelu tuli vasta nyt kun vahinko oli jo tapahtunut. Se tihkui raavitusta nahasta kuin veripisara. Saksan kielessä epäilemättä oli jokin sana tällaiselle katuvaiselle jälkiviisaudelle. Oskar tiesi sen varmasti. Jos sellaista sanaa ei ollut, niin ainakin pitäisi olla. Me luotamme saksalaisiin tällaisissa asioissa."

Moreeni, 2012
Sivuja:  291
Alkuteos: Care of wooden floors
Suomentanut Seppo Raudaskoski

Kirottujen kirjojen kauppias / Marcello Simoni

Kirottujen kirjojen kauppias kiinnosti jo nimensä puolesta, kuinka kirjatoukka voisikaan vastustaa tarinaa kirjakauppiaasta?! Ja kun soppaa heitetään keskiaikaa ja mystiikkaa niin pakkohan tämä oli lukea...

Vuonna 1205 isä Vivïen Narbonnelainen pakenee henkensä edestä. Hänen halussaan vanhaa ja voimallista salatiedettä sisältävä kirja, Uter Ventorum, jota Saint-Vehmen salaseura himoitsee. Vuosia myöhemmin Vivïenin vanha ystävä, Ignacio Toledolainen saa tehtäväkseen etsiä kirjan. Matkasta tulee unohtumaton, mutta myös hengenvaarallinen, sillä Saint-Vehmen palkkasoturti jahtavaat nyt Ignaciota.

Kirjan aihe on historiasta ja keskiajasta pitävälle lukijalle mieluisa, joskin asetelma on melko perinteinen, sillä taas etsitään mystistä aarretta ja seurataan kimurantteja johtolankoja murhamiesten jahdatessa. Keskiajalle on toki aina kiehtovaa palata kirjallisesti, mutta tällä kertaa huomasin vähän harmikseni vertaavani Simonin kirjaa Indrek Harglan mainioon Apteekkari Melchior-sarjaan, jonka tuoreimman teoksen luin vasta kuukausi sitten. Vaikka Simonin teos kyllä tavoittaa oikean hengen, se kalpenee silti Harglan todella yksityiskohtaisille kuvauksile.

Kirja sisältää sekä keskiaikaisten arvoitusten ratkomista että miekkojen kalinaa ja tiukkoja takaa-ajoja. Harmikseni osa kirjan käänteistä oli melko ennalta-arvattavia, mutta onneksi sain kokea muutaman yllätyksenkin. Kirottujen kirjojen kauppiaaseen, Ignacioon, en myöskään oikein saanut otetta, hänen henkilöhahmonsa jäi ehkä liiaksi salaisuuksien selvittelyn varjoon. Kirjan kiinnostavin henkilö olikin minusta yksi tarinan konnista, nimittäin böömiläinen salamurhaaja Slawnik. Tuntuu ehkä oudolta kiinnostua tarinan sivuroolista olevasta henkilöstä, kaiken kukkuraksi pahiksesta, mutta minusta Slawnik oli kirjan moniulotteisin hahmo, jossa oli ainesta enempäänkin kuin miekan heiluttamiseen ja murhaamiseen.

"Niin hän oli vannonut vakuuttuneena siitä, että hänestä tulisi Kaarle Suuren ritarien veroinen, jalo ja oikeamielinen. Mutta mitä salaseuran jäsenyydestä olikaan seurannut? Murhia, myrkytyksiä, kidutusta ja valheita? Siinäkö hänelle luvattu kunnia? Siinäkö hinta, joka hänen oli maksettava herransa kunnian tähden? Miten hän voisi milloinkaan hyvittää itsensä ja perheensä ylle langenneen häpeän?"

Moreeni, 2012
Sivuja: 391
Alkuteos: Il mercante di libri maledetti
Saatu arvostelukappaleena

Apteekkari Melchior ja Rataskaivokadun kummitus / Indrek Hargla

Innostuin alkuvuodesta kovasti Indrek Harglan kirjoittamasta Apteekkari Melchior -sarjasta. Sarjan tapahtumat sijoittuvat keskiaikaiseen Tallinnaan ja ratkottavana on keskiaikainen mysteeri jos toinenkin, ihan minun tyyppiseni kirja siis!

Tällä kertaa apteekkari Melchior Wakenstede ratkoo Rataskaivokadun kummituksen arvoitusta. Aaveen on nähnyt kolme henkilöä ja heistä jokainen on pian sen jälkeen löytynyt surmattuna. Aave tuntuu liittyvän pahamaineiseen Unterrainerin taloon, mutta miksi menneisyys vainoaa nyt eläviä? Melchior alkaa selvittämään niin Unterrainerin tragedian taustaa kuin sitä, mitä aaveen nähneille oikeasti tapahtui.

Himo on makeaa ja synti vieläkin makempaa.

Kirja on saanut innoituksensa vuodelta 1419 peräisin olevasta merkinnästä Tallinnan kaupungin kirjassa, jossa mainitaan muuan Gils de Wredten kuolleen, Wredten kerrotaan "maalanneen seiniä pyhässä hengessä" mutta merkinnän perässä oli myös outo lause, joka voitaisiin kääntää esimerkiksi näin: "joka näki kummituksen".

Viihdyin vallan mainiostoi Harglan luomassa keskiaikaisessa maailmassa, joka on rikas ja mielenkiintoinen. On mukavaa kuvitella seuraavansa apteekkikeksejä napostelevia dominikaanimunkkeja kaavuissaan, rohtojen keittämistä, kiltoja ja ritareita. Kirjan taustalla onkin varmasti aimo annos tutkimustyötä niin keskiaikaisesta Tallinnasta kuin elämästä ja tavoista yleensäkin. Tietoa ja termejä on paljon, luulenkin että kirja hyötyisi vaikkapa omasta sanastostaan, sillä en usko normaalin dekkarinlukijan tietävän ainakaan ruumiin ryvettämisen, flagellanttien, dielen tai dörnsen merkitystä.

Ehkä varsinainen rikostapaus tällä kertaa jäikin lukukokemuksessani keskiaikaisen miljöön varjoon, sillä mielestäni Melchiorin edellinen tapaus oli kokonaisuutena toimivampi. Rataskaivokadun kummituksen taustat kun ovat melko mutkikkaat ja pienissä pätkissä väsyneenä kirjaa lukenut bloggari joutui välillä palaamaan kirjassa taaksepäin palauttaakseen mieleensä henkilöitä ja juonenpätkiä. Kokonaisuus oli kuitenkin viihdyttävä ja erityisen paljon jäi mieltäni vaivaamaan Wakenstedejen kirous, joka Melchiorinkin mieltä kovasti kirjassa painoi.

"Päivä alkoi niin, että aamulla Melchior seisoi apteekkinsa kynnyksellä, tervehti ystävällisesti ohikulkijoita ja kutsui heitä apteekkiin panemaan suun makeaksi tai maistamaan kulauksen apteekkisnapsia, kuten hän oli kutsunut suurimman osan elämästään ja kuten hän toivottavasti kutsuisi myös jäljellä olevien elinpäiviensä aikana - jos Jumala suo. Hän oli neljäkymmentä vuotta vanha ja uskoi olevansa Tallinnalle yhtä tarpeellinen kuin Tallinna hänelle."

Moreeni, 2012
Sivuja: 326
Alkuteos: Apteeker Melchior ja Rataskaevu viirastus
Saatu arvostelukappaleena

Viiden tähden vegaani / Elina Innanen

Viiden tähden vegaani oli minulle uusi tuttavuus, sain siitä vinkin Bloggaajien viikkoja varten. Chocochili on vegaaninen ruokablogi, jonka takana on turkulainen puutarhuri Elina Innanen. En itse ole kasvissyöjä mutta haluaisin ainakin syödä kasviksia enemmän - siispä on löydettävä maukkaita kasvisreseptejä!

Viiden tähden vegaani on tyylikkään näköinen tietopaketti, joka sisältää kokoelman Innasen suosikkireseptejä. Resepteistä monet vaikuttavat riittävän yksinkertaisilta jopa tällaisen poropeukalon kokkailtaviksi eivätkä ruoka-aineetkaan vaikuta kovin eksoottisilta, kokeiluista selvittiin ihan lähikaupan antimilla. Kun mukaan lisätään vielä herkullisen näköiset kuvat ja eläinten oikeuksien kunnioittaminen, alkaa paketti kiinnostaa lihansyöjääkin.

Koska keittokirjan sydän ovat sen reseptit, on mentävä keittiöön. Herkkusuu olisi halunnut testata mansikka-ananasgranitaa, joka sopisi varmasti mainiosti kuumaan kesäpäivään ja avokado-suklaamoussekin olisi kiinnostanut. Ne säästetään kuitenkin ensi kertaa varten, sillä lämmin peruna-tomaattisalaatti palautti mieleeni erään ihanan lautasellisen Italian matkalta.

Salaatti oli helppo tehtävä ja reseptikin oli niin selkeä ettei siihen montaa kertaa tarvinnut palata. (Basilikan tosin unohdin kauppaan, ensi kerralla sitten.) Lopputulos oli IHANA, juuri täydellinen aurinkoiseen iltapäivään. Perunat ja tomaatit olivat jo itsessään maukkaita ja rucola jätti hyvän jälkimaun. Nami. Tykkäsin ja taidanpa tehdä tätä uudestaankin.

Moreeni, 2011
Sivuja: 120
Kirjasta lisää: Chocochili, Sallan lukupäiväkirja, Pumpkin jam, Uusi musta, Kirjamielellä

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta / Indrek Hargla

Tämä kertomus pohjautuu tositarinaan, sillä Tallinnan raadinkirjojen mukaan vuonna 1409 kaupungissa murhattiin korkea-arvoinen ritari. Murhaa seurasi pian useampikin kuolemantapaus.  Tapausta tutkittiin useammankin tahon toimesta, tuloksetta. Tosin, oikeuden pöytäkirjojen  mukaan kaupungin apteekkari, Melchior, puhuttelee raatia ja kertoo tietävänsä murhaajan henkilöllisyyden ja motiivin. Melchiorin ei koskaan sallittu puhutella raatia, mutta jostakin syystä raati kuitenkin maksoi hänelle 10 markan palkkion...

Indrek Hargla (salanimi) on Viron tunnetuin sci-fi- ja fantasiakirjailija. Olevisten kirkon arvoitus on hänen ensimmäinen historiallinen salapoliisiromaaninsa. Sarjassa on ilmestynyt kolme muutakin teosta, näistä seuraava, Rataskaivokadun kummitus, ilmestyy suomennettuna syksyllä 2012. Luulen, että sekin pitää saada lukea...

Kirjan perusajatus on melko näppärä, apteekkari on oivallinen - ja minusta mukavan tuorekin - hahmo rikostenselvittäjäksi. Hänellä on luontevat yhteydet kaupunkilaisiin ja tuntee ammattinsa puolesta niin heidän salaisuutensa kuin myrkyt ja niiden seurauksetkin. Kirjan mysteeri ei ole ehkä tajunnan räjäyttävä mutta minut  tempaisikin mukaansa keskiaikaisen Tallinnan tunnelma ihmisineen ja murhat jäivät lisämausteeksi.

Korkea torni keskellä on
Olevisten kirkon torni.

Olen todella iloinen siitä että olen löytänyt itselleni uuden, mielenkiintoisen kirjailijan ja vielä ihan naapurista! Virolaisen kirjailijoiden tuntemukseni on olematonta, hyvä että nyt sain mahdollisuuden hiukan paikata tätä aukkoa.  Tallinna tapahtumapaikkana on paitsi uusi myös kiehtova, kaupungin tuttuus auttaa ja lisää tapahtumiin elävyyttä. Silti tämä tuntuu ympäristönä kiehtovalta, mielelläni kuvittelen vanhan kaupungin elämää keskiajalla. Kirjassa on paljon samaa kuin C.J Sansomin Shardlake-sarjassa, selvitelläänhän molemmissa keskiaikaisia murhia. Silti innostuin tästä kirjasta kenties vielä enemmän tuon Viro-aspektinsa takia. Henry VIII:n aikojen Englannista olen lukenut melko paljon, mutta Tallinna - se on harvinaista herkkua!

Monet kirjassa esiintyvät paikat löytyvät edelleenkin Tallinnan vanhasta kaupungista, mm. Mustapäiden killan talo on edelleen olemassa, samoin kuin mm. dominikaanisen luostarin kirkko, voisin siis kuvitella että tämän kirjan kanssa voisi olla hauska lähteä seikkailemaan Tallinnassa Melchiorin hengessä.

"Luostarin muurien sisäpuolelle astuessaan Melchior tunsi aina muutoksen. Jotain muuttui, hän hengitti toisenlaista ilmaa, se ei ollut kirkon ilmaa, se oli jotain ... pyhempääkö? Luostarin paksut muurit loivat tunteen, että olet astunut lähemmäksi Jumalaa, että olet paikassa, jossa viisikymmentä miestä palvelee Jumalaa aamusta iltamyöhään ja rukoilee tämän kaupungin onnen ja sen asukkaiden autuuden puolesta. Jokaisella luostarilla on muurit, ja niiden sisällä on toisenlainen elämä ja ilmapiiri."

Moreeni, 2011
Sivuja: 349
Alkuteos: Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus
Ikkunat auki Eurooppaan: Viro

Kuoleman vuodenaika / David Hewson

Joskus pitäisi luottaa kirjavaistoonsa ja jättää jotkut teokset hyllyyn.  Kuoleman vuodenajan kohdalla häiritsi ensin nimi, se kuulosti jotenkin kliseiseltä dekkarilta. Mutta kirjastokassi näytti tyhjältä joten ajattelin ottaa riskin.

Kuoleman vuodenaika on aika tyypillinen da Vinci koodi -dekkari. Vai miltä kuulostaa: on sarja murhia (raakoja ja kekseliäitä, tietysti) ja murhaaja, julma ja nokkela. On kaksi poliisi, nuorempi ja vanhempi, joilla kummallakin on omat murheensa menneisyydessä. On Rooma ja Vatikaani, historiaa, pyhimyksiä, kirkkoja, patsaita... On pikkuisen politiikkaa ja juonittelua.  Ja tietysti on nainen, kaunis ja salaperäinen, kaiken keskiössä, seklä murhaajan että nuoren poliisin kiinnostuksen kohteena.

Ehkä kärsin jonkinlaisesta da Vinci -koodiähkystä, mutta Kuoleman vuodenaika oli työläs luettava. Siihen ei oikein tehnyt mieli tarttua, eivätkä henkilöiden kohtalot juurikaan kiinnostaneet, murhaaja ja motiivikin tuli arvattua melko aikaisessa vaiheessa. Liikuttavimmat hetket lienevät ne, jossa päähenkilö keskustelee sairastuneen isänsä kanssa. "Vaikka oli tiedostanut uhkan jo vuotta aikaisemmin. Nic ei vieläkään ollut sinut sen ajatuksen kanssa, että hänen isänsä vahva läsnäolo katoaisi tästä maailmasta. Tämä oli salaisuus, jota hän ei uskaltanut kertoa isälle, ja siksi se oli sitäkin vaikeampi kestää."

Belsassarin tytär / Barbara Nadel

Belsassarin tytär oli minulle ns. täytekirja. Sellainen, vähän kiinnostava, joka napataan mukaan siksi että muutakaan luettavaa ei löydy. Joskus sellaisten kanssa onnistaa ja tekee uuden, hyvän kirjailijalöydön. En tiedä onko Barbara Nadel sellainen. Belsassarin tytär on hiukan sekava kirja, se alkaa tavallisena rikostarinana, mutta jossain vaiheessa kasvaa suuremmaksikin kokonaisuudeksi, melkeinpä historialliseksi arvoitukseksi. Ja vaikka yleensä olenkin suuri historiallisten seikkailujen ystävä ja Romanovien kohtalo on kiehtova, ei juuri tämä nimenomainen versio oikein viehätä. Ehkä se johtuu eteen maalatun maailman raakuudesta ja realismistä tai siitä että kirjan henkilöistä vain on niin vaikea pitää.

Pidän eri maalaisten dekkareiden lukemisesta, parhaimmillaan se melkein tuntuu samalta kuin matkustaisi. Tuntuu että näkee ehkä pienen kappaleen kyseisen maan arkea. Aleksandra Marininat ovat jotenkin hyvin venäläisiä, Mma Ramotswe edustaa Botswanaa, Annika Bengtzon Ruotsia, Maria Kallio kotoista Suomea, Brunetti Italiaa ja niin edelleen. Turkkilaista dekkaria en ole ennen lukenut ja se olikin yksi syy Belsassarin tyttäreen tarttumiseen. Tarina jopa tapahtuu Istanbulissa, jonne haaveilen joskus matkustavani... Mutta tämä tarina ei oikein toimi Istanbulin kaupungin matkailumainoksena, vaikka tietynlainen vanhan kaupungin kapeiden kujien jännittävä tunnelma siitä välittyykin.

Eniten Belsassarin tyttäressä vaivaa sekavuus ja juonen kasvaminen minusta hiukan epäuskottaviin mittakaavoihin. Loppuratkaisu sinällään on mielenkiintoinen, dramaattinenkin. Päähenkilöt, etsivät, jäivät hiukan vieraiksi minulle, jollain tavalla ehkä turhan ohuiksi. Silti, ehkä lukisin toisenkin sarjan kirjan (ymmärtääkseni kyseessä on dekkarisarja), koska haluan nähdä mihin suuntaan etsivät ja juonenkäänteet kehittyvät ja millaisia juonia Nadel on jatkossa punonut.