Olin aluksi aika innostunut Mokasta, kirjan inhimillinen tragedia kiinnosti ja kosketti ja Justinen tavoin minäkin halusin löytää yliajajan. Lukiessani mielialani kuitenkin laski ja loppua kohden koin Justinen jopa ärsyttäväksikin. Tekijän löytäminen kun kasvaa tavallaan tärkeimmäksi asiaksi Justinelle ja kaikki muu, aviomies ja pieni tytärkin jäävät toiselle sijalle. Varsinkin loppuratkaisu tuntui teennäiseltä ja minä, joka usein helposti tempaudun tarinaan mukaan ja uskon melkein mitä vain, huomasin takkuavani epäuskottavien yksityiskohtien kanssa. En esimerkiksi usko ranskalaisen poliisin noin vain luovuttavan epäillyn osoitetietoja uhrin äidille, oli hän kuinka sympaattinen tahansa.
Toinen minua kummastuttanut teema oli ranskalaisten ja brittien vastakkainasettelu, joka sinällään oli toki ihan kiinnostavaa, mutta en oikein ymmärtänyt sitä miksi teema oli juuri tässä kirjassa nostettu esiin niin näkyvästi. Toki Justine on naimisissa britin kanssa, mutta pariskunnan kansallisuus ei tuntunut olevan varsinaisen juonen kannalta olennainen asia, joten olin hieman ... hämmentynyt.
Kokonaisuutena Mokka oli nopealukuinen kirja, jonka teemoihin ja tunnelmiin, varsinkin kirjan alkupuolella, on helppo samaistua. Pidin sinänsä de Rosnayn kirjoitustyylistä ja hänen tavastaan sekoittaa vaikkapa isovanhempien muistelua ja pop-kappaleiden ruodintaa Justinen todellisuuteen, siten ikäänkuin päästäen lukijan Justinen pään sisään.
"Vaikeinta oli kestää. Kestää. Sovittaa tavallinen arki kauheuksiin, joita meille tapahtui. Ja herääminen sitten. Kun aamulla avasi silmänsä, ei hetkeen muistanut mitään, tunsi itsensä kevyeksi tai ainakin luuli niin. Sitten kaikki palasi. Taakka, joka alkoi taas painaa tukahduttavasti. Mieleen muistui, että oma poika makasi koomaan vaipuneena sairaalassa. Ja että oli noustava jatkamaan. Elämään elämäänsä, kaikesta huolimatta."Bazar, 2012
Sivuja: 278
Alkuteos: Moka
