Bagdadin prinsessa, elämäni Saddamin kanssa / Parisoula Lampsos, Lena Katarina Swanberg

Tietämykseni Saddam Husseinista on aika vähäistä. Tiedän toki diktatuurista, öljystä ja sodista vähän jotakin mutta siihen se jääkin. Bagdadin prinsessan nappasin kirjastosta mukaani, koska ajattelin vähän niinkuin vahingossa myös oppivani jotakin Lähi-Idän historiasta. Ja elämä Saddamin kanssa ei varmastikaan ainakaan ole ollut tylsää, mietin.

Jotenkin ajattelin Bagdadin prinsessan olevan rakkaustarina ja ehkä paljastavan raa'asta miehestä inhimillisemmän puolen. Näin ei käynyt. Kirjan Saddam tuntui vain vahvistavan samaa kuvaa diktaattorista, jonka mediakin oli välittänyt. Sen sijaan Pari hämmensi minua kovasti. Kirjasta välittyi paikoin suuri pelko Saddamia ja hänen poikiaan kohtaan, silti Pari oli pelkäämänsä miehen rakastajatar vuosia ja työskenteli hänen poikiensa kanssa, kohteli heitä rakastavastikin. En ymmärrä kuinka se on mahdollista. Oliko käytös pelkkää esitystä oman hengen pelastamiseksi, oikeita tunteita vai alistumista? Tämä vaivasi minua koko kirjan ajan, en vain ymmärrä. Ehkä siksikin että en ole koskaan joutunut elämään diktatuurissa ja pelkäämään? Vaikka ajoittain ajattelin Paria uhrina, aina välillä myös muistin että samaan aikaan kun hänen kansansa näki nälkää ja eli köyhyydessä, oli Parilla varsin mukavat olot, komea talo, dollareita, hyvä palkkainen työ Saddamin palveluksessa. Hämmentävää. Mutta ehkä elämä onkin sellaista, ei ole pelkkää mustaa ja valkoista, vaan myös erilaisia näkökulmia ja harmaan sävyjä.

Bagdadin prinsessa oli mielenkiintoinen luettava, se soljui mukavasti eteenpäin ja tempasi mukaansa. Se tuntui aidolta. Se hämmensi ja vähän järkyttikin. Mietin olisiko Eva Braun kirjoittanut tälläisen kirjan jos olisi elossa?