Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa

Aloitin Mifongin kätkemän luettuani erään hieman turhauttavan ja monipuolisuudessaan sekavan, tosimaailmaan perustuvan dekkarin. Sen jälkeen oli ihanaa sukeltaa Mifonkien taattua laatua olevaan maailmaan, joka sekin on henkilöineen ja juonenpalasineen on runsas mutta siitä huolimatta selkeä ja ehkä kokonaisuus jossa on helppo ja hyvä olla mukana. Kirja tuli luettua päivässä enkä keksi siitä kuin yhden kritisoitavan asian - se loppui aivan liian nopeasti...

Sarjan neljännen osan juonta on vaikea kuvailla paljastamatta olennaisia käänteitä aiemmista osista mutta sanottakoon ettei Meresmaa varsinaisesti säästele henkilöitään. Monta vanhaa tuttua on mukana, mutta mihinkään ei kannata luottaa - tyypit tulevat ja menevät. Mifonki-sarjan lukeminen  itseasiassa hiukan muistuttaa minua Tulen ja jään laulusta ja siitä, kuinka järkytyin kun G.R.R. Martin tappoi ensimmäisen keskushenkuilön kirjasta. Sittemmin totuin ja opin ettei hänen kirjoissaan kukaan ole turvassa. J.S. Meresmaan ote on ehkä lempeämpi mutta yhtä lailla arvaamaton.

Neljäs Mifonki-kirjani osoittautui jälleen mukavaksi lukukokemukseksi, peukutan sekä kirjailijan tapaa luoda kokonaisia, uskottavia ja kiehtovia maailmoja ja käsitteitä (mifonki - ihan mainio sana!) että sen juoniviidakon hallitsemista jota hän sulavasti kuljettaa eteenpäin. Jännittävää nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 475

Mifongin mahti (Mifonki #3) / J.S. Meresmaa

J.S. Meresmaan Mifonki-sarja on ollut oikein mainiota luettavaa ja etenkin sarjan kakkososan huikean lopetuksen jälkeen hyökkäsin innoissani Mifongin mahdin kimppuun. Erityisesti Linn oli jäänyt vaivaamaan mieltäni ja toivoin kovasti kohtaavani kipakan naishahmon uudelleen sarjan kolmannessa osassa.

Mifongin mahdissa loikataan ajallisesti eteenpäin aikaan jolloin Ardisin kaksoset, Fewrynn ja Ciaran ovat aikuisuuden kynnyksellä. Ciaranin kohtalona on seurata isoisänsä Amargon jalanjälki Merontesin valtaistuimelle mutta valtakunnassa ei todellakaan ole kaikki hyvin sillä outo kirous vainoaa Merontesin lapsia. Fewrynn-sisko jää aluksi pantterikansan pariin tutustumaan heräävään mahtiinsa mutta veljen huolet saavat Fewrynnin lähtemään maailmalle.

Tuttuun tapaan myös tämäkin Mifonki-kirja vei mukaan, koukutti ja jätti jälkeensä tukun kysymyksiä joihin pitänee saada vastauksia sarjan seuraavassa osassa. Meresmaan teksti soljuu mukavasti ja hänen luomansa maailma mahteineen ja mifonkeineen on herkullisen mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti jäin hiukan kaipaan edellisistä kirjoista tuttua jännitettä Ardisin ja Danten välillä ja vaikka kaksosilla toki onkin kiinnostavia mutkia edessään, on vaikeaa laittaa vanhoja suosikkihahmoja taka-alalle. Aika näyttänee silti saako Ardis jonain päivänä Dantensa vai olenko kaikki nämä vuodet jännittänyt ja toivonut turhaan.

Kirja näyttää hahmojen sukupolven vaihdoksen myötä myös siirtyneen toisen kustantamon leipiin. Hienoa että mifonkien matka jatkuu, kenties ainakin vielä neljännen kirjan verran- tai pidemmällekin!

"Vaikka nimet ja kasvot karkasivatkin häneltä, hän muisti jokaisen hänelle merkityksellisen ihmisen kuin painalluksena ihollaan. Mustan mahdin puristuksessa hän muisti heidän sielunsa kosketuksen ja suru oli aina yhtä tuore. Suru ja kipu olivat Nyt."

Myllylahti, 2014
Sivuja: 517

Mifongin aika / J.S. Meresmaa

Minusta jatko-osat ovat usein mutkikkaita. Niissä pitäisi pystyä säilyttämään se jokin mikä lukijan on ensimmäisessä osassa koukuttanut ja samalla keksiä ehkä jotain uuttakin ettei meno ihan tylsäksi mene. Lukija kaipaa vastauksia ensimmäisen kirjan kysymyksiin, mutta kannattaako kertoa paljon vai säästääkö paukkuja siihen seuraavaan kirjaan? Kokonaisuus tuntuu vaikealta minusta, lukevasta maallikosta, mutta Meresmaa tuntuu hallitsevan asian hienosti sillä Mifonkien matkassa -sarjan toinen osa, Mifongin aika, on oikein mukava kokonaisuus. Kirjassa on paljon jo edellisestä teoksesta tuttua ja hyväksikoettua, mutta esimerkiksi kirjan henkilöt ovat kasvaneet ja kypsyneet ja heidän tielleen tuodaan uusiakin haasteita. Edellisen kirjan jättämiin kysymyksiin vastataan mutta samalla kirjailija on jättää muutaman herkullisen tilanteen auki niin ettei lukija voi kuin jäädä odottamaan seuraavaa Mifonki-kirjaa!

Kirjan juonesta on vaikea kertoa mitään paljastamatta Mifongin perinnön tapahtumia liiaksi. Kirjojen välillä on ehtinyt vierähtää jokunen vuosi ja päähenkilöidemme elämä on ehtinyt asettua omiin arkisiin uomiinsa. Sitten alkaa tapahtua: sininen mifonki herää raivostuneena ja alkaa kylvää tuhoa ympärilleen ja lisäksi yllättävä ilmoitus kuningatar Ardisin kuolemasta herättää huomiota.

Aluksi lukemista oli vaikea saada vauhtiin, tosin tästä syytän ehkä enemmän kauniita kevätpäiviä ja niskajumia kuin itse kirjaa, mutta jossain puolin välin kohdalla aloin kiinnostua taas kirjan tapahtumista ihan kunnolla. Oli mukavaa huomata että henkilöhahmojen kehittyneen, kuitenkin niin että jännitteet henkilöiden välillä ovat säilyneet. Meresmaa ei kohtele henkilöitään silkkihansikkain vaan reilusti pudottaa korskeimmankin henkilön alas korkeuksistaan tai tarvittaessa suorastaan uhraa hänet.

Nimensä mukaisesti Mifongin ajassa päästään nyt lähempään tuttavuuteen mifonkien kanssa ja ne osoittautuivatkin mielikuvitusta kutitteleviksi otuksiksi. Tosin allekirjoittanut on sen verran mielikuvitukseton yksilö että minun mifonkini näyttävät kovasti lohikäärmeiltä... Myös Linniä seuraava erikoinen kasvi oli visuaalinen ja kiinnostava lisä tarinaan, joka jostakin syystä jäi kutkuttamaan mieltäni paljon. En tiedä onko sarjaan tulossa vielä jatkoa, mutta sellaisia koukkuja kirjailija on teokseensa jättänyt että hartaasti toivon uudenkin Mifonki-kirjan olevan tekeillä!

"Ja mitä mieltä sinä olet niistä huhuista?" Amargo nyppäsi kuivuneen lehden irti tuliköynnöksestä, joka luikerteli korotetussa penkissä maanmyötäisesti. "Olen kuullut, että kolme kaukaista kylää on myrskytuuli pyyhkäissyt olemattomiin, mutta kukaan ei ole jäänyt kertomaan  tuhon aiheuttajasta. Voimmeko olla varmoja, ettei kyse ole kevätmyrskystä?"

Karisto, 2012
Sivuja: 494

Mifongin perintö / J.S.Meresmaa

Mifongin perinnöstä taisin kiinnostua Morren arvioin perusteella. Kirja jäi pitkäksi aikaa kutkuttelemaan mieleen, kunnes vuosi vaihtui ja tuli Koe 13 kotimaista kirjailijaa -haaste ja tajusin että siinäpä olisi ihana tekosyy tutustua tähän kirjaan...

Mifongin perintö tutustuttaa lukijansa ylhäiseen prinsessa Ardikseen sekä Dante Rondestaniin, seikkailijaan, joka veljensä pyynnöstä saapuu Merontesiin etsimään erästä kirjaa. Dante pelastaa Ardiksen hengen ja samalla ajautuu mukaan tapahtumiin, joista ei käänteitä puutu!

Juonessa on tietyt itsestään selvät kohtansa, mutta siitä huolimatta kirjailija onnistui pitämään lukijan mielenkiintoa yllä sekä sujuvalla kerronnallaan että muutamilla varsin kiinnostavilla yllätyksillä. Lisäksi on pidettävä mielessä se, että kyseessä on vasta trilogian ensimmäinen osa - tarina ehtii vielä kasvaa ja kulkeutua vaikka mihin suuntaan. Jotenkin ounastelen että monta mainiota mutkaa on vielä edessä ennenkuin Dante ja Ardis saavat rauhassa odotella eläkepäiviään...

Kirjan henkilökaarti oli mielestäni onnistunut, Ardis kasvaa yllättävänkin sisukkaaksi tapaukseksi ollakseen hemmoteltu prinsessa ja hän myös tarjosi - ainakin minulle - muutaman naurunpurskahduksen mm. erään miekkataistelun päätteeksi. Oli hauska huomata että seikkailun ja rakkauden lisäksi kirjasta löytyi vähän huumoriakin. Dante on mainio sankari ja oikeastaan koko Rondestanin perhe on kiinnostava, merirosvona elantonsa tienaava Linn jopa toi mieleeni kaikuja Tulen ja jään laulusta, jossa laivan kannella viihtyy mainiosti Asha Greyjoy. Koko kirjan maailma on elävä ja rikas enkä voi olla ihmettelemättä kirjailijoiden mielikuvitusta ihan jo noin yleensäkin - kuinka joku osaakin luoda kokonaisia maita ja sukuja historioineen! Nostan teille mielikuvitusköyhää hattuani!

Kokonaisuutena Mifongin perintö oli mainio kokonaisuus, koukuttava ja viihdyttävä kirja, joka oli pakko melkein ahmia loppuun saakka. Onneksi sarjan seuraava osa, Mifongin aika, ilmestyy jo maaliskuussa eli kauaa en joudu uteliaisuuksissani räytymään. Kannattaa myös kurkistaa kirjailijan blogiin "Esikoiskirjailijan vuosi", josta löytyy kattava lista kirjan arvosteluista ja kirjatraileri.

"Ardisin vatsaa nipisti, kun hän tajusi lukeneensa Danten kasvoja niin vaivattomasti, tottuneesti, kuin heidän välissään ei koskaan olisi ollutkaan vuorijonoja, metsäaukioita, tuhansia havupuita ja kahta vuodenaikaa. Mistä se oikein kertoi, halu katsoa uudelleen?"

Karisto, 2012
Sivut: 470
Kirjasta lisää: Kirjailijan blogi