Hiljainen tyttö / Tess Gerritsen

Olen tainnut lukea vuosien mittaan kaikki Tess Gerritseniltä ilmestyneet romaanit. Ensimmäinen, Lapsen sydän, vei jo mennessään ja Kirurgiin päästäessä olin jo fani. Sitten pikkuhiljaa innostukseni laimeni, Mefisto-klubin tyyliset kirjat eivät innostaneet. Sitten tuli Jääkylmä ja voi, että minä nautinkaan jokaisesta jäisestä ja pelottavasta hetkestä. Oli hieno tunne tajuta että vanha suosikkikirjailija on jälleen löytänyt sen tyylin, joka teidät alunperin toikin yhteen. Mutta Jääkylmän jälkeen oli vaikea lähteä lukemaan Hiljaista tyttöä, toivoin että se olisi yhtä hyvä. Pelkäsin ettei se olisi.

Hiljainen tyttö alkoi hiukan erilaisesti, hapuillen, mutta kiihtyi loppuaan kohden upeasti. Kirja tuli luettua yhden päivän aikana ja varsinkin lopussa kaikki muuttui niin mielenkiintoiseksi että muu maailma melkein katosi. Sain melkein sydänkohtauksen herran rämpyttäessä ovikelloa juuri kriittisellä, pimeällä, hetkellä kirjassa. Ja voi tuska kun tuo sama iloinen ihminen välttämättä halusi kertoa kaikenlaista vaikka KIRJASSA OLI PAHA PAIKKA. Ja voi miten vaikeaa on selittää toiselle miksen voi jättää kirjaa kesken. Enhän minä nyt voi jättää Rizzolia pahaan paikkaan yksin... Hpmhhph.

Vihreä lohikäärme vedestä nousee.

Tuuli kukkiin puhaltaa.

Valkoiset pilvet taivaalla kiitävät.

Musta tiikeri vuorta etsii.

Hiljainen tyttö osoittautui lähes yhtä hyväksi kuin Jääkylmä. Tietyllä tavalla pidin tästä melkeinpä pikkuisen enemmän, koska tällä kertaa pääosassa on suosikkini Jane Rizzoli. Niin ja Aasia ja kiinalaiset runot ja legendat - kyllä! Tällä kertaa Rizzolin ja Frostin huomion saa eräältä Chinatownin katolta löytyneen nuoren naisen tapaus, joka pian laajenee 19 vuotta vanhan joukkomurhan tutkimukseksi. Mutta miten murhaan liittyvät kadonneet tytöt?

"He ovat nyt kumpikin poissa. Ensin tyttäreni ja sitten mieheni riuhtaistiin sylistäni. Miten ihminen jaksaa elää, kun hänen sydämensä on särkynyt - ei vain kerran vaan kahdesti? Mutta tässä minä olen, yhä voimissa, yhä hengissä.
Toistaiseksi."

Kirjan mielenkiintoisin hahmo minun silmissäni oli rouva Iris Fang, joka taisi varastaa shown Rizzoliltakin. Mukavaa ettei Gerritsen tässä kohdin sorru stereotypioiden vietäväksi vaan antaa kiinalaisen viisikymppisen rouvan vetää wushu-koulua. (Ja ehkä pikkuisen hurmata Frostiakin...) Iriksesta kuulisin mielelläni joskus lisääkin, samoin kuin osaston uudesta etsivästä, Johnny Tamista. Jännityksen ystäville tässä on oivallinen makupala, tämä menee vuoden suosikit -kategoriaani.

"Jane ei pitänyt yhteensattumista. Tapahtuihan niitä elämän mutkikkaassa verkossa, mutta hän tunsi aina tarvetta selvittää, mikä oli saanut langat risteämään, oliko kyseessä aito sattuma vai jokin laajempi kokonaisuus, toistuvuus, jonka saattoi hahmottaa vain seuraamalla lankoja niiden alkuun asti. Ja niin hän istui työpöytänsä ääressä ja yritti tehdä juuri siten: seurata viittä erillistä lankaa, jotka olivat traagisesti leikanneet eräässä kiinalaiskorttelin ravintolassa yhdeksäntoista vuotta sitten."

Sivuja: 349
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja, Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi