The Lady of the Riversin päähenkilönä on Jacquetta, mahtavan Luxembourgin suvun vesa. Jacquettalla, jonka suku periytyy itsestään veden jumalatar Melusinasta, on näkemisen lahja. Jo nuorena, tutustuessaan vangittuun Jean D´Arciin, hän oppii että näyt voivat olla kohtalokkaita nuorelle naiselle... Eräänä elementtina kirjassa ovat Tarot-kortit, kirjan alussa Jacquetta vetää pakasta Onnenpyörän kortin. Se tarkoittaa elämää ja sitä, kuinka onni voi nostaa henkilön hyvin korkealle tai paiskata maahan. Tämän tulee Jaquetta elämässään oppimaan...
Tyyliltään kirja on taattua Gregoryä. Kuten yleensäkin, ovat Gregoryn naiset voimakastahtoisia ja persoonallisia ja heidän elämäntarinansa ovat kertomisen arvoisia. Pidänkin kovasti Gregoryn tavasta nostaa esiin unohduksiin vaipuneita historian henkilöitä ja antaa heille se näkyvyys, jonka he kenties ansaisivat.
Joskus lukiessani tämän tyyppisiä kirjoja, jään miettimään millaisiä nämä kohtalot tai ihmiset olisivat nykyaikana. Monesti avioitunut Henrik VIII ei olisi katkonut vaimoiltaan kauloja, luultavampaa olisi että nämä olisivat muuttaneet pois maasta ja kirjoittaneet paljastuskirjan. (Tai ainakin Katherine Howard olisi... Anne Boleyn olisi fiksuna naisena saattanut pysyä hiljaa...) Jacquettan kohdalla luulen että hän olisi luonut mielenkiintoisen ja menestyksekkään uran ja onnistunut silti olemaan vaimo ja äiti - loihan Jacquetta jo omanakin aikanaan melkoisen uran kuningattaren hovineitona ja 16 lapsen äitinä. Kirjoittaessani The Cousins War -kirjasta, kaipailin lisää näkyvyyttä kuningatar Margaret Anjoulaiselle ja oli kiva huomata, että toiveeseeni vastattiin näinkin pian, The Lady of The Rivers on nimittäin pitkälti myös Margaretin tarina, olihan Jacquetta juuri hänen palveluksessaan.
Vaikka poliittiset kiemurat ovatkin kirjassa hurjan mielenkiintoisia, minulle tämä kirja on silti ennen kaikkea rakkaustarina. Sellainen aito rakkaustarina, joka ei pääty siihen että rakastavaiset saavat toisensa - sehän on vasta alku. Siihen kuuluvat kodin laittaminen, syntymät ja kuolemat, ilot ja surut... Minusta Jacquettan ja Richardin vuosien saatossa kestävä rakkaus oli lämmittävää ja liikuttavaa, sitä oli kaunista seurata. Ainoa pikkuisen negatiivinen seikka kirjassa ovat taistelut ja lukuisat ladyt ja lordit joiden nimiä en aina tahtonut muistaa...
"When he leaves me that night, he is still torn between delight that we are to marry, and remorse that he has led me into trouble. I sit up at my window, my hand on my belly, and I look at the moon. Tonight there is a new moon, in the first quarter, a good moon for new beginnings, new hopes, and for the start of a new life. On a whim, I take out the cards that my great-aunt gave me, and I spread them out face down before me. My hand hovers over one card and then another, before I choose one. It is my favourite card of all: the Queen of Cups, the queen of water and of love, Melusina's own card, a card of insight and tenderness. A girl whose card this is will be a queen herself, a beloved queen."Sivuja: 467
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja
Kiitos näiden Gregoryn kirjojen esittelystä! En tunne kirjailijaa ollenkaan, mutta näin vastikään The Other Boleyn Girl -leffan, joka perustuu Gregoryn romaaniin. Leffassa ainakin oli tosiaan mehukkaita historiallisia ihmiskohtaloita (historiallinen tarkkuus ei tosin taida olla ihan sataprosenttinen).
VastaaPoistaLuru, oleppas hyvä vaan! The Other Boleyn Girl taitaa ollakin se tunnetuin Gregoryn kirja, mutta ei tämä uusikaan sarja yhtään hullumpi ole - mielenkiintoisia elämänkohtaloita piisaa. Sarjan ensimmäinen osa, Valkoinen kuningatar, ilmestyi muuten suomeksi tänä syksynä. :)
VastaaPoistaLuen parhaillaan Valkoista kuningatarta ja olen aivan koukussa! Tekisi mieli lukea sarjan seuraavia osia pikapuolin, en siis jaksaisi odotella suomennoksia, mutta mietin vain, millaista tekstiä nämä ovat englanniksi luettuina? Tykkään kyllä lukea englanniksi, mutta pelkään että näissä kirjoissa olisin välillä aivan pihalla. :)
VastaaPoistaMenen välillä jo tämän käännöksenkin kanssa sekaisin aatelisarvoista ja sukulaisuussuhteista, ja lisäksi mietin, miten paljon alkukieliset teokset sisältävät "rojalistista" sanastoa? :)
Sara, mahtavaa! Minäkin pidin Valkoisesta kuningattaresta hirmuisesti!
VastaaPoistaMinä olen lukenut kaikki Gregoryni englanniksi ja kirjat ovat mielestäni aika helppoa luettavaa. Kirjoissa vähän tosiaan sekoittaa tuo tapa viitata henkilöihin aatelisarvon eikä esim. etunimen kautta, esim. Bedfordin herttuatar, mutta siihenkin tottuu melko nopeasti.
Sarjassa seuraavana olisi Punainen kuningatar, joka kertoo Margaret Beaufortista, joka vilahtelee Valkoisessakin kuningattaressakin. Punainen kuningatar oikeastaan kuvaakin samat tapahtumat mutta toisesta näkökulmasta, eli henkilöt titteleineen ovat jo pääosin tuttuja suomenkielisestä kirjasta. Sanoisin siis että rohkeasti lukemaan vaan!