Iloa etsimään

Olen aloittanut tämän postauksen monta kertaa ja montaa kertaa olen jättänyt sen kesken mutta vuoden vaihtuessa lienee oikea aika tälle. Kulunut vuosi on ollut työläs ja se on verottanut jopa harrastamistani. Viime kuukausina olen hiljalleen huomannut ilon hiipuvan bloggaamisesta ja jopa lukemisesta ja silloin lienee aika pitää tauko, vetää henkeä ja tuumailla. Miettiä sitä, mikä tökkii ja mitä haluan tehdä. Hautoa ideoita ja etsiä iloa ja uutta virtaa.

Mielenkiinnolla odotan minne tieni vie vuonna 2016, ainakin maailma on mahdollisuuksia täynnä. Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta, mainioita lukuhetkiä ja iloa!

Lukukuun tunnustukset

No olipas lukukuu. Upea ruska, kirpakoita syyskelejä, loistavia kirjoja ja mahtavat kirjamessut. Huomaan juuri nyt kaipaavani kirjoiltani vauhtia ja suuria tunnelmia, kenties vastapainoksi pimeneville illoille ja arjen puurtamiselle. Messutohinoistani kerroin mm. ao. postauksessa.

Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 

Lukupinot karttuivat reilusti lokakuun aikana, kartutin kirjakantaani Stockmannin Hullujen päivien, Helsingin kirjamessujen ja Audiblen alejen ansiosta yhteensä 18 kirjalla - hullu mikä hullu. Pinossa on kotimaisia uutuksia, jokunen englannin kielinen herkkupala, sarjiksia ja klassikkokin. Samaan aikaan kirjastolainakasani on myös erittäin tukevassa tilassa joten taidanpa olla pikkuisen pulassa...

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin paljon, bloggaamiseni sen sijaan ei sujunut aivan yhtä sutjakkaasti mikä kenties näkyi myös lukuisina niputettuina postauksina. Aikaa ei vain tunnu riittävän koneella istumiseen, mutta eiköhän pimeä talviaika taas hoida tuonkin ongelman kuntoon... Luettua tuli 26 kirjaa, joista seitsemän oli myös sarjakuvia. Lukukokemukset olivat laidasta laitaan, oli niitä jotka odotuksista huolimatta tökkivät (Muukalainen, tämä tarkoittaa sinua!) ja sitten odottamattomia huippukokemuksia, kuten Valokuvan historia johon ihan rakastuin. Kuukauden TOP3:een pääsivät siis Valokuvan historia, Tulevaisuuden arabi ja Sculptor. Aika yllättävää, lokakuussa parasta olivat siis sarjakuvat ja tietokirja. Hienoa, että joskus käy näinkin.

• Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola
• Queen Camilla / Sue Townsend
• Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom
• Haukka ja kyyhky (Arto Ratamo #11) / Taavi Soininvaara
• House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako / Michael Dobbs
• Muukalainen (Outlander #1) / Diana Gabaldon
• Kaksi loistavaa sarjakuvaa: Tulevaisuuden arabi ja Sculptor
• Naapuri / Herman Koch
• Yksin / Karo Hämäläinen
• Kauheimmat runot / Antti Holma
• The Jungle Book, The Mowgli Stories / Rudyard Kipling
• The Heir (The Selection #4) / Kiera Cass
• Lue naiselle ammatti ja Sofi Oksasen Norma
• Valokuvan historia / Tom Ang
• Kaksi kotimaista sarjakuvaa: Valomerkki ja Peräkammarin poika
• The Blue Between Sky And Water (suom. nimellä Sininen välissä taivaan ja veden) / Susan Abulhawa

Luetut, ei-blogatut

Jerry Scott, Jim Borgman: Teinin tajunnanvirtaa (Egmont, 2015), 48 s.

Jerry Scottin ja Jim Borgmanin Teinin tajunnanvirtaa oli kertakaikkisen leppoisa lukukokemus joka nimensä mukaan keskittyy kuvaamaan erään perheen teini-ikäisen kohelluksia. Hauskaa tavaraa, tosin ei unohtumatonta sellaista. Uskoisin tämän uppoavan etenkin teinien kanssa tekemisissä oleviin.

Michelle Sagara: Cast in Shadow (Luna, 2007), 507 s.

Michelle Sagaran Cast in Shadow on Chronicles of Elantra-fantasiasarjan aloittava teos joka tuli napattua lukuun aika pitkälti siksi että mitään muuta ei sattunut olemaan tarjolla - aika usein tämä on onneton lähtökohta lukemiselle jo siksi että ajatukset ovat kääntyneinä jo kohti sitä kirjaa jonka lukemista odotat. Oli huono ja kiireinen viikko, päänsärkyineen enkä voi rehellisesti sanoa antaneen Michellelle ja hänen sankarittarelleen, Kaylielle oikeasti kovin hyvää mahdollisuutta kirjalliseen ensikohtamiseen. Kokonaisuus ei ollut pöhkömpi mutta ainakin ajankohta ja lukuvire olivat aivan pielessä. It's not you, it's me...

Pascal Girard: Reunion(Drawn & Quaterly, 2010), 155 s. Englanniksi kääntänyt Helge Dascher

Pascal Girardin leppoisa Reunion on omaelämäkerrallinen sarjakuva nuoresta, hieman veltostuneesta sarjakuvapiirtäjästä joka saa kutsun luokkakokoukseen jossa voisi myös kohdata SEN tytön jolle Pascal ei koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan. Tarina on helposti samaistuttava ja kirjailija-Pascal herättää mainiosti säheltävän päähenkilö-Pascalin eloon. Pisteet toimivasta pikkutarinasta ja brutaalin rehellisestä kuvauksesta.

Kiera Cass: Happily Ever After (HarperTeen, 2015), 416s.

Bloggasin Cassin Selection-trilogiasta kesällä jolloin kevyen hömpän lukeminen tuntui kivalta. Syksymmällä Helmetin OverDrive-kokoelmaan putkahti Happily Ever After, pieni tarinakokoelma kirjasarjan reunoilta joissa ääneeen pääsevät kirjan sivuhenkilöt, mm. Marlee, päähenkilön ystävä ja se mies, jota onni ei suosinut sekä prinssin äiti. En ole yleensä erikoisen ihastunut novelleihin eikä tämä kerta ollut poikkeus. Koska trilogia ei alunperinkään ollut kovin painavaa tavaraa sisällöllisesti, koin ettei extrakertomuksiin oikein enää riittänyt uutta ainesta mikä tuntui pitkästyttävältä. Ehkä nuorten naisten rakkaushuolia kiinnostavampaa olisi ollut kuulla vaikka vastarintaliikkeestä tai siitä, kuinka Amerikasta alunperinkään tuli Iléan valtio jossa naimakaupat ovat kaikki kaikessa?

Hyeonsee Lee: Seitsemän nimen tyttö (Otava, 2015), 316s. Suomentanut Jaana Iso-Markku

Leen Seitsemän nimen tyttö on jälleen yksi järkyttävä kertomus Pohjois-Koreasta ja siksi kai kirjaan tartuin. Teksti on sujuvaa ja tapahtumat kauhistuttavia, olkoonkin että Leellä tuntuu kaikesta huolimatta olevan melko hyvä onni matkassaan. Luin kirjan mielelläni mutta bloggaaminen tuntui hankalalta koska kirja toi mieleeni niin elävästi taannoin lukemani Eunsum Kimin teoksen Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Tämä ei sinällään ole ihme, maan olot kun ovat mitä ovat, mutta koin etten löytänyt paljoakaan uutta kirjoitettavaa. Kelpo kirja, jos Pohjois-Korea kiinnostaa, lue ihmeessä.

Liza Marklund: Rautaveri (Otava, 2015),  333s. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Olen seurannut Liza Marklundin Annika Bengtzon-sarjaa vuosien ajan innokkaasti. Aikanaan uusi Annika-kirja oli parasta mitä tiesin mutta ajan oloon jokin muuttui ja innostus katosi lukemisestani. Nyt ympyrä sulkeutui sillä Rautaveri on ilmeisesti viimeinen sarjan teos. Ehkä hyvä niin, sillä viimeisimmät kirjat ovat olleet jo melko väsyneitä, en itse pitänyt laisinkaan ratkaisusta jossa kirjailija toimii etsivä Nina Hoffmanin outoine perhesuhteineen Annikan rinnalle. Tämä asia häiritsi minua myös Rautaveressä joka ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin lainkaan. Hei-hei Annika, kiitos hyvistä hetkistä!

Milla Paloniemi: Kiroileva Siili 7 (Sammakko, 2015), 96s.


Milla Paloniemen Kiroileva Siili -sarjakuva lie useammille tuttu ja minäkin olen sarjiksen lukenut. Paloniemen siilit ovat ihan mainioita tyyppejä mutta lyhyt strippisarjakuva ei ole minun ominta juttuani - sen sijaan äitini rakasti näitä hahmoja ja siksi valitsinkin tämän teoksen Kirjan vuoden lukuhaastetta varten. Hyvä valinta, uskoisin että esim. City-Siili olisi naurattanut häntä.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste on varsin mukavalla mallilla, enää vain kaksi kirjaa uupuu ja niistä toinen on "Kirja, jota ystäväsi suosittelee sinulle". Heitänkin tästä haasteen lukijoille, antakaapa minulle lukuvinkki!

Entäs ensi kuussa?

Marraskuussa paneudun uuteen valokuvaamiskirjaan, Laukkasen Camp Creativeen. Kirja sisältää erilaisia kuvaharjoituksia jotka olisi tarkoitus ehkä jakaakin. Kirja ja tehtävät vaikuttavat kivoilta, mutta saapas nähdä miten kuvaaminen onnistuu marraskuun valossa... Samoin tarkoitus olisi osallistua Karo Hämäläisen luotsaamaan lukuhaasteeseen jossa kuluvan kuukauden aikana 30 sivua päivässä. Kaikki mukaan!

Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 2015

Yksi kirjavuoteni kohokohdista on takana ja olo on onnellinen mutta uupunut. Kirjamessut ovat outo ja ihana kokemus hiljaiselle kirjatoukalle: yht'äkkiä maailmassa onkin todella paljon samanhenkisiä ihmisiä joille voi puhua kirjarakkauksistaan. Ja näkee kirjailijoita, noita ihmeidentekijöitä joiden hengentuotteista olen melkein riippuvainen. Ja mikä ihaninta - messuilla on kirjoja, PALJON kirjoja. Uusia hittejä, vanhoja, sellaisia joista en ollut aiemmin kuullutkaan mutta toivon että olisin. Ja niitä saa tarjouksessakin. Ruokamessuilta saa vielä ostaa vaikka suklaatakin. Tässäpä paikka jossa hetkeksi pystyy unohtamaan sen että illat pimenevät ja talvi tulee taas.

Olin tänä vuonna messuilla kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina, joskin lauantain messuilu jäi tyngäksi muiden velvoitteiden takia. Perjantaina tulin todenneeksi jälleen kerran että suunnitelman tekeminen ja sen noudattaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Messujen perjantain ohjelmassa oli vaikka mitä mielenkiintoista mutta lopulta yleinen messuhaahuilu vei voiton! Piti hankkia Suomen kirjastoseuran pisteeltä tatuointi ja käydä läpi messutarjoukset, hankintalistallakin oli muutama must-juttu: Tulevaisuuden arabi ja Emmi Itärannan uutuus, Kudottujen kujien kaupunki, johon onnistuin myöhemmin saamaan kirjailijalta omistuksenkin, siipalle löytyi signeerattu kopio Madventrues-heppujen Mad Success -kirjasta. Oi onnea!

Muutaman esityksen ehdin kuitenkin kuuntelemaan. Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjasta on ilmestynyt jo viides osa, Tallinnan kronikka, josta oli kiva kuulla lisää. Tuorein kirja sukeltaa Melchiorin omaan menneisyyteen ja vie lukijansa myös Lyypekkiin. Pakko lukea!
Päivän päätteeksi mahduin myös kuulemaan Emmi Itärantaa, jonka uusi kirja näytti kiinnostavan kovasti, yleisöön oli ihan tunkua! Teemestarin kirja oli tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja odotan kovasti Kudottujen kujien pariin pääsyä.

Lauantaina aamu alkoi Bloggaribrunssilla, joka minulle oli ehkä messujen kohokohta. Kirjabloggaamisen voisi kuvitella olevan yksinäistä puurtamista mutta outoa kyllä, kyllä tämänkin harrastuksen parissa tutustuu uusiin ihmisiin. Tapaamisissa hienoa onkin se, että vihdoinkin moni blogituttu sai ihan oikeasti kasvot. Iloisesta puheensorinasta päätellen en ollut myöskään ainoa josta muiden bloggaajien tapaaminen oli hieno juttu!

Tilaisuudessa Ella Kanninen luotsasi esikoiskirjailijoiden haastattelua ja lukulistalleni pumpsahteli rivejä kuin Plussa-pisteitä konsanaan. Erityisesti Kaisa Haataisen hauskat kommentit herättivät kiinnostukseni ja Meikkipussin pohjalta lähti tilaisuudesta mukaani, yhdessä Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa -teoksen kanssa. Myös Katja Kettu oli paikalla kertomassa kirjastaan ja samalla keskustelimme myös hieman tasa-arvosta ja naisten asemasta. Kettu mm. kertoi kuinka häntä oli nuorena kehoitettu ryhtymään sihteeriksi nuoren naisen kerrottua haaveestaan kirjoittaa. Joopa joo...

 Myös Mihail Šiškin saapui paikalle keskustelemaan romaanistaan Neidonhius jota olinkin hiukan pelonsekaisin tuntein selaillut aiemmin. Onneksi kirjailija häivytti pelkoni kertomalla ettei romaani tarvitsekaan ymmärtää, siitä tulee vain nauttia. Puhe teki tehtävänsä, kirja alkoi kiinnostaa niin paljon että aion ainakin yrittää Neidonhiusta. Ei stressiä, luen vain ja nautin!

Brunssin jälkeen ehdin vielä pyörähtää Ruoka & Viini -messujen puolella ostamassa messusuklaat (myynnissä oli Lindtin erikoismakuja, joten ostos oli miltei pakollinen), moikkaamassa vinkkauspisteen kirjabloggaajia ja ostamassa pikkuisen jännitystä isänpäivää varten. Lähtiessä tulin todenneeksi että huhuista huolimatta kirja ei ole kuollut, messujen lippujono nimittäin ulottui ihan ulos saakka! Kiitokset Messukeskukselle Bloggaaja-passista ja Bonnierille brunssista!

Kirjamessumeininkiä: tekstikynnet

Vaihteeksi vähän hömppää... Mainitsin aiemmassa kirjamessujen vinkkipostauksessani teemaan sopivasta manikyyristä ja tässä hiukan lisäpäivitystä, sillä kynnethän on tietysti tärkeää saada messukuntoon, hih. Löysin Youtubesta ohje-videon suht. simppelistä tekniikasta, jolla siis voi siirtää kynsiinsä tekstiä sanomalehdestä. Cutepolishin videolta löytyvät kunnon ohjeet, mutta tässä vielä suomennos muutamalla kantapään kautta opitulla lisävinkillä höystettynä.

Tarvitset:

• pienen määrän (shottilasi, pullonkorkki tms.) verran esim. puhdistukseen käytettävää tai tavallista alkoholia
• Hiukan kynsiä leveämpiä ja pidempiä, leikattuja suikaleita sanomalehdestä
• aluslakan
• läpinäkyvän päälyslakan

1. Lakkaa kynnet aluslakalla, vaalean sävyinen lakka toimii parhaiten sillä lehdestä siirtynyt teksti haalistuu hiukan.

2. Kostuta koko kynsi alkoholilla.

3. Paina suikale muutamaksi sekunniksi kostutetulle kynnelle. (Älä pidä suikaletta kynnellä kauaa, ainakin omissa kokeiluissani tällöin kynteen jäi myös hiukan sanomalehden paperia kiinni mikä tekee lopputuloksesta muhkuraisen.) Tekstin peilikuvan tulisi nyt näkyä kynnellä.

4. Levitä lopuksi ohut kerros läpinäkyvää päällyslakkaa, sillä teksti kuluu muuten helposti pois.

Videoviikonloppu: kurkistus Maltan kansalliskirjastoon

Kesälomalla tulimme matkanneeksi Maltalle. Pikkuinen maa on jännä yhdistelmä Italiaa, brittikulttuuria ja jotain itämaisempaa, esim. ravintoloiden tarjonta oli pitkälti italialaista, liikenne taas vasemmanpuolista jne. Kylmän kesän jälkeen oli melkeinpä shokki astua Maltan yli 30 asteiseen paahtavaan lämpöön - tajusimme melko pian miksi paikalliset haluavat levätä sisällä päivän kuumimpaan aikaan.

Historian ja hulppeiden maisemien ystävälle Malta tarjosi paljon. Varsinkin pääkaupunki Vallettassa ja keskiaikaisessa Mdinassa kävellessä tuntui siltä kuin olisi keskellä fantastista museota, melkeinpä joka kadunkulma näytti kiinnostavalta ja kameralla tuli räpsittyä paljon kuvia.

Vallettan retkellämme tulimme eksyneeksi myös maan kansalliskirjastoon, jonne piti ihan kurkistaa sisälle. Kirjaston edustalla poseeraa kuningatar Viktoria ja heti vieressä on - mikäpä muukaan kuin italialainen ravintola. Kirjastossa oli meneillään Obsidio Melitae-näyttely joka juhlistaa vuoden 1565 suuren miehityksen 450 vuotispäivää. Tuolloin näytteillä oli miehityksen aikaisia kirjeitä ja kirjoja joiden tutkiminen lukusalissa olikin aika mielenkiintoista vaikkei kyseinen tapahtuma olekaan minulle tuttu. Mutta voihan historian siipien havinasta nauttia muutenkin.

Lukusali oli muuten juuri sellainen jonka haluaisin omaankin kotiini - mielellään ihanilla vanhoilla kirjoilla täytettynä. (Valitettavasti siitä ei ole tätä parempia kuvia sillä lukusalissa kuvaaminen oli kielletty.)

Malta National Library
36, Triq It-Tezorerija, Valletta

Elämää elokuussa

Elokuu on eräs lempparikuukausistani ja tänä vuonna se on tuntunut erityisen mahtavalta.
Ehkä se johtui kylmästä alkukesästä, ehkä kesälomasta, mutta olen imenyt jokaisen aurinkoisen hetken ihooni suurella kiitollisuudella. Ja se on tuntunut HYVÄLTÄ! Pitkän ja ankean talven ja kevään jälkeen tuntuu siltä kuin mojoni alkaisi palata, olen lukenut ilolla ja blogiin alkaa syntyä juttuja vaivattomasti.

Loma vierähti nopeasti, tie vei tällä kertaa Maltalle jossa ihastuin - taas - mereen ja purjehtimiseen. Malta on niitä paikkoja joissa menneisyyden läsnäolon voi aistia hyvinkin helposti ja varsinkin keskiaikainen Mdina vei sydämeni (kuvassa). Aivan mielettömän kaunis kaupunki! En ihmettele lainkaan sitä että näitä maisemia on nähty paljon elokuvissa. Yritin harjoitella hiukan vbloggaamista reissullani ja saatanpa laittaa tuloksia tännekin. (Maisemia tosin ei ole luvassa mutta jotain pientä kirjallista kylläkin...)

Elokuussa tulin kokeilleeksi jotain uuttakin, lainasin lifestyleblogeista idean Bloggaajan viikosta, eräänlaisesta päiväkirjasta. Postausten kirjoittaminen oli hurjan hauskaa vaikka hetkittäin epäilinkin itseäni. Ketä nyt kiinnostaisi lukea siitä, kuinka minä luen tai millaisia kirja-ajatuksia ajattelen?! Mutta kokeilu oli sen verran kiva että taidan tehdä joskus toistekin saman moisia tempauksia, vaikkapa muutaman päivän kerrallaan.

Elokuun luetut

Elokuun blogattujen kirjojen lista on tässä kuussa harvinaisen lyhyt: luettua toki tuli.  Luin 14 kirjaa ja viisi sarjakuvaa mutta kirjabloggaajan viikon takia piti pikkuisen tiivistää tahtia ja tehdä muutama kimppa- ja lyhytpostaus. Kuukauden TOP3:een ylsivät tällä kertaa Vanessa Lafayen vaikuttava Summertime, Rip Kirbyn nostalgiset seikkailut ja tyylikäs China Rich Girlfriend. Valinta oli tällä kertaa vaikea sillä vaikka lukulistallani olikin monta ns. luottonimeä joiden voimaan uskoin. Läckberg, Atwood ja Harper Lee - luotin teihin!

• Summertime / Vanessa Lafaye
• Pari kirjaa Pohjois-Koreasta: Diktaattorin keittiömestari ja Yhdeksän vuoden pako helvetistä
• The Quality of Silence / Rosamund Lupton
• Leijonankesyttäjä (Fjällbacka #9) / Camilla Läckberg
• Rouva Oraakkeli / Margaret Atwood
• Rip Kirbyn seikkailuja 1, 2 ja 3 / Alex Raymond
• Mies kuumasta (Takamäki #15)/ Jarkko Sipilä
• China Rich Girlfriend / Kevin Kwan
• Kaikki taivaan linnut / Harper Lee
• Finding Audrey / Sophie Kinsella

Luetut, ei blogatut

Tove Jansson: Moomintroll and the end of the world (Tigertext Ab/Ny Tid, 2008), 87s.

Tämä kirja osui hyppysiini kirjaston sarjishyllyä penkoessani, enkä voinut vastustaa Janssonin ensimmäisen muumi-sarjakuvan lukemista. Esipuheen maininnat kauan kadoksissa olleesta sarjakuvasta nostivat odotukseni melko korkealle ja taisin hiukan pettyä tajutessani että tarina on mukailee lähes täysin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä vaikka muumien piirrokset tässä versiossa ovat vielä hieman esiasteella. Muumien pariin on toki aina mukava palata, mutta pientä hankaluutta aiheutti myös kieli. Kirjailija on itse tekstannut tarinan kuvitukseen ruotsiksi ja julkaisija taas on tarjonnut englanninkielisen käännöksen sarjakuvan alla - eikä pieniaivoinen lukija enää osaa päättää mitä kohtaa lukisi! Sinällään oli kyllä mukavaa oppia tuttujen hahmojen nimiä muilla kielillä, vaikka Muddler/Rådd-djuren ja Snork Maiden/Snorkfröken eivät ihan minun suuhuni istukaan.

Jonathan Kellerman: Motive (Ballatine Books, 2015), 336 s.

Huh. Kellermanin Alex Delaware -sarja on edennyt jo 30. osaansa ja tekstissä tykittää edelleen varsin mukavasti. Motive oli kirja johon vaihdoin takuttuani pidempään Lou Berneyn kanssa ja tuntui oikein vaivattomalta sujahtaa takaisin Alex Delawaren tutkimuksiin. Tällä kertaa muuten jahdataan murhaajaa, joka tappaa ujoja ja eristyneitä naisia ja vaikkei luvassa nyt varsin unohtumatonta menoa olekaan niin kelpo dekkarimeininkiä kuitenkin.

J.K. Johansson: Venla (Tammi, 2015), 204 s.

J.K. Johanssonin (salanimi) kirjoittama Palokaski-sarjan ensimmäinen osa, Laura, nappasi mielenkiintoni hiukan Twin Peaksia henkivällä tunnelmallaan mutta valitettavasti fiilis ei jatkunut Noora-teoksessa. Kaksi kirjaa lukeneena halusin kuitenkin selvittää miten nuorten naisten katoamisista kertova rikossarja loppuu joten nappasin Venlan luettavakseni heti tuoreeltaan. Teksti on kyllä sujuvaa mutta tuntui vuoden tauon jälkeen hiukan sekavalta. En myöskään oikein innostunut loppuratkaisusta joka kolmen kirjan jälkeen tuntui hiukan hutaistulta. Jäinkin miettimään olisiko sittenkin ollut parempi ratkaisua mahduttaa koko Palokaski-sarja yhteen kirjaan ja karsia muuta turha rönsy pois?

S.K. Tremayne: The Ice Twins (HarperCollins, 2015), 373 s.

The Ice twins tuli ladattua hätäkirjana Overdrivestä kun matkalla tajusin että varaamani kirjat olivat loppumassa kesken ja ko. kirja sattui löytymään hyllystä. Takakansiteksti lupaili hyytävää menoa mutta petyin. Tarinan keskiössä on äiti, jonka identtisistä tyttäristä toinen on puoli vuotta sitten kuollut onnettomuudessa mutta kumpi tyttösistä menehtyikään? Plussaa annan jylhistä maisemista jotka valokuvista päätellen ovat kirjailijalle tuttuja ja rakkaita.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi (Bazar, 2015), 304 s.

On ilo juoda teetä kanssasi vaikutti todella sympaattiselta kirjalta, jossa juodaan teetä, luetaan kirjoja ja ollaan herttaisia ja persoonallisia. Ja oikeaan osuin, tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten juuri sana sympaattinen, valitettavasti kuitenkin kokonaisuus jäi minulle jokseenkin vaisuksi. Ihan mukavaa, mutta helposti unohtuvaa.

Kesken jääneet

Lou Berney: The Long and Faraway Gone (William Morrow Paperbacks, 2015), 464 s.

Berneyn kirja vaikutti Goodreadsin arvostelujen perusteella todella kiinnostavalta mutta liekö kyseessä ollut väärä lukuhetki vai väärä lukija mutta en oikein tahtonut innostua tarinasta ja jätin lopulta päivien takkuamisen jälkeen kirjan kesken puolivälissä, tajutessani että elämä on aivan liian lyhyt pakkolukemiselle. Berneyn kirjan perusasetelma on kiehtova, siinä kaksi pikkukaupungin tregediassa särkynyttä ihmistä yrittää vuosien jälkeen selvittää mitä tapahtui ja miksi.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mielestäni mukavaa tahtia, vain viidennes haasteesta on lukematta. Jei!

Entäs ensi kuussa

Ensi kuussa on luvassa ainakin kömpelöitä vbloggausyritelmiä ja #dekkari-festivaaleillekin tekisi mieleni.

Kirjabloggaajan viikko: sunnuntai

Sunnuntai-aamuna aurinko näyttää taas paistavan ja mieli tekee kuntoilemaan. Aamupalalla mietiskelen kulunutta viikkoa bloggauksineen. Kokemus on ollut oikeasti hauska (siis minusta) mutta luulen että luettavana päiväkirjani voi olla vähän yksitoikkoinen, pyrin kuitenkin lukemaan ja bloggaamaan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Päiväkirja ehkä paljastaa sen minkä jollain tasolla tiesin jo itsekin - olen haahuileva lukija. Minulla voi olla kirja kesken yläkerrassa, toinen alakerrassa, fillarilenkkejä varten äänikirja ja kenties vielä yksi käsilaukussakin. Ns. iltakirjakseni säästän kuitenkin ne, joista uskon nauttivani eniten joten jonkinlainen pään sisäinen ranking system on olemassa. Uskonkin iltalukuhetkeni olevan laadukkainta lukuaikaa, ympäristökin on rauhallinen ja vailla muita ärsykkeitä (vrt. työmatkalukeminen).

Havahdun mietteistäni siihen että aurinko on melkein mennyt jo pilveen eikä kuntoilua ole edes aloitettu. Ylös, ulos ja lenkille! Keli osoittautuu parhaimmillaankin vaihtelevaksi, ensimmäiset sadepisarat tipahtavat maahan samaan aikaan kun kaarran takaisin kotipihaan. Mukanani lenkillä on ollut Rosamund Luptonin The Quality of Silence ja nyt alan jo vähitellen tempautua kirjaan mukaan. Epätoivoinen retki Alaskan jääteillä tuntuu hurjalta ja harmittelen sitä etten ole koskaan tullut katsoneeksi telkusta tulevaa tosi tv -sarjaa alueen rekkakuskeista - olisi mahtavaa nähdä millaista ympäristö ihan oikeasti on!

Meillä oli alunperin tarkoituksena lähteä tänään metsään mutta kelin epävakaisuuden takia suunnitelma muuttuu ja pyörähdämme ostoskeskuksessa katsomassa alejen tarjontaa. Stockmannin kirja-aleissa on monenlaista kivaa mutta päädyn lopulta ostamaan vain Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin joka on ollut hankintalistallani jo tovin. Vaatekaapin järkeistäminen tekisi hyvää ja itse kirjahan on söpö kuin karkki - hyvä ostos siis!

Illalla havahdun siihen että Kirjan vuoden lukuhaastetta varten lainaamani Rouva Oraakkeli on edelleen lukematta ja laina-aika loppuu jo pian. Tiedän Atwoodin tekstin yleensä olevan makoisaa mutta kyseessä vuoden 1993 painos ja jostain syystä kirjan vanhahtava olemus on saanut minut nihkeilemään - entäs kansien välissä oleva tavara onkin ohittanut jo parhaan myyntipäivänsä?! Pakottaudun kuitenkin avaamaan kirjan koska ymmärrän että moiset ennakkoluulot ovat typeriä ja muutaman luvun jälkeen olen myyty. Kansista viis kun rouvan kertojanlahjat ovat tätä luokkaa!

Kirjabloggaajan viikko: lauantai

Nukun pitkään ja herättyäni jatkan loppuun Rip Kirbyn seikkailujen parissa. On ihanaa kun saa lojua rauhassa sängyssä lukemassa sarjakuvia. Kirbyssä viehättää sekä nostalgia että juonet ovat oikeastaan kohtuullisen hyviä. Pohdiskelen aikani Kirbyn ja Honey Dorianin suhdetta, Honey kun selvästi on rakastunut mieheen mutta mestarietsivä itse ei tunnu tajuavan. Varsinainen mestarietsivä!

Aamupalan jälkeen alan tehdä muistiinpanoja postausta varten, teksti tuntuu tulevan vaivattomasti mutta sitten muistan taas pitkään odottaneen juttuni Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä ja päätän ottaa itseäni niskasta kiinni. Tuntia myöhemmin olen saanut puserrettua tekstin ulos ja ryhdyn kuvatalkoisiin. Olen koko viikon ajan yrittänyt kuvata myös "kirjahetkiäni" kirjabloggaajan viikkoa varten ja nyt olisi aikaa siirtää kuvat koneelle, muokata ja liittää postauksiin. Kivaa hommaa, mutta yllättävän aikaa vievää...

Lauantaipäivä on touhua täynnä, mutta ehdin muutamassa rakosessa lukemaan hieman toista Rip Kirby -kirjaani. Olisi kiva tietää vähän enemmän millainen kuvio Ripin, Pagan Leen ja Honey Dorian välillä on. Juuri kun aikataulussa olisi kuntoilun mentävä aukko, huomaan että taivas on mennyt pilveen ja alkaa ripottaa vettä. Katson Netflixistä hiukaan The Bletchley circle - sarjaa joka kertoo joukosta naisia jotka ovat toisen maailmansodan aikana työskenneet koodinmurtajina. Sodan päätyttyä kukin jatkaa elämäänsä tahoillaan kunnes sarjamurhaaja saa naiset yhdistämään voimansa uudelleen. Toimii.

Päästän lopulta mieheni katsomaan sotaleffaansa ja vetäydyn sänkyyn Jarkko Sipilän kanssa. Tuntuu vähän hankalta orientoitua nykypäivän Suomessa tapahtuvaa poliisijännäriin kun on viettänyt suurimman osan päivästään 1950-luvulla! Mies kuumasta osoittautuu tuttuun tapaan toimivaksi tekstiksi, joskin vähän ihmettelen kirjassa esiintyvien historiallisten yksityiskohtien määrää. Muistelisiko Suhonen oikeasti Jäähallin edessä seistessään hallin historiaa ja sitä, kuinka "kausilla 1965-1967 Helsingistä ei ollut mestaruussarjassa yhtään joukkuetta"? Tai pubissa istuessaan sen historiaa ja perustamisvuotta? Luulen että ei.

Kirjabloggajan viikko: perjantai

Perjantaiaamu alkaa dramaattisesti ukkosmyrskyllä - onneksi herään vain viisi minuuttia normaalia herätystäni aiemmin. Sataa kuin saavista kaataen, jyrisee ja rakeitakin tulee, olen todella iloinen siitä ettei tänään tarvitse lähteä tarpomaan kohti bussipysäkkiä. Etäpäivät <3. Tuijottelen pitkään sadetta, sitten keitän itselleni kupillisen lakuteetä ja lueskelen Sophia Kinsellan Finding Audreytä. Pääsin kirjan makuun eilen illalla ja kirja on hauska vielä aamun harmaassa valossakin. Kikatan hiukan kohtaukselle jossa Audreyn äiti haluaa kieltää television käytön kodissa koska sieltä tulee vain roskaa. Kunnes isä muistuttaa Downton Abbeystä...

Lounastauon päätteeksi päädyn lukemaan eilen lataamaani Rory Clemensin Martyr-kirjaa. Tuntuu ihanan vaivattomalta palata vaihteeksi historiallisen fiktion pariin, etenkin kun kuningatar Elisabethin hallituskaudella on tullut seikkailtua vähän vähemmän. Martyrissä päästään pian tositoimiin ja olen juuri lukemassa keskittyneenä Mary Stuartin mestauksesta kun työkaverin pentele keskeyttää minut soittamalla lukulaitt... siis kännykkääni. Mur!

Päivän päätteeksi pitää kuvata kansikuvia blogia varten. Paras valo näyttää olevan olohuoneessa, joten päädyn käyttämään läppärin kantta alustana. Varaukseni Jarkko Sipilän Mies kuumasta näyttää olevan noudettavissa joten päätän suhata Nopsan kanssa kirjastoon. Sarjishyllystä löytyy nippu muistoja, nimittäin kaksi kirjaa ukkini lempisarjakuvasta, Rip Kirbystä. Näitä (ja Tex Willereitä ja Korkeajännityksiä) minä lueskelin sateisina kesäpäivinä mummolassa.

Perjantai on usein taloudessamme leffailta - tänään päädyimme katsomaan Kätyrit-piirrettyä, tiukan työviikon jälkeen on joskus kiva päästä nauramaan. Siippaani odotellessa korkkaan jo ensimmäisen sarjakuvakirjan ja tarina yllättää olemalla yllättävän monipuolinen - ja pitkä! Jään mietiskelemään Kirbyn ikää, lapsena hän tuntui aika vanhalta (kenties silmälasien takia) mutta nyt en ole enää niin varma. Nukahdan lopulta sarjiksien kanssa sohvalle ja havahdun herra Norkun saapuessa. Leffaan!

Illalla luen Sophia Kinsellan Finding Audreyn loppuun. Kirjan tunnelma sopii perjantai-illan hassuttelufiiliksiin. Finding Audrey on tuttuun tapaan vaivatonta ja hauskaa luettavaa, mutta kylläkin melkein liiankin heppoista. Sopivaa luettavaa juuri tähän aivottomaan oloon siis.

Kirjabloggaajan viikko: torstai

Aamulla heinänuha on hiukan rauhoittunut mutta olo on asianmukaisen kurja. Ajattelen aloittaa Sophia Kinsellan Finding Audreytä, sillä uskon sen olevan hauskaa ja kepeää luettavaa mutta totean parin sivun jälkeen etteivät aivoni ole aivan lukutilassa. Ehtiihän sitä myöhemminkin...

Työpäivästä selvitään vaikka nenä vuotaakin - onneksi toimistossa olo hiukan helpottaa, jotain iloa siitäkin että on töissä keskellä suloisinta suvea. Kotiin päästyäni nappaan lisää lääkettä, silmät kutittavat edelleen. Väsyneen päivän jälkeen tekisi mieli kuunnella äänikirjaa ja päätänkin piristää itseäni tekemällä visiitin Audibleen. Rosamund Luptonilta näyttää ilmestyneen uusi kirja: The Quality of Silence ja päädyn hankkimaan kirjan. On aika löhöillä sohvalla ja maistella uutta herkkupalaani.

Tunnin rentoilu tekee hyvää mutta en ole ihan varma Luptonista. Tarina vaikuttaa kiintoisalta mutta tapahtumat sijoittuvat Alaskaan ja kirjan kuvailema arktinen kylmyys tuntuu todella vastenmieliseltä juuri tähän aikaan vuodesta. Pitäisiköhän tämä kirja säästää talveen?!

Bloggaamattomien kirjojen lista on ennallaan ja se painaa hiukan mieltä. Oloni on melko laiska, saan kuitenkin aikaiseksi kerätä kyseiset kirjat pinoon ja katsella niitä. Ehkä, jos jätän pinon näkyville kirja-ajatukset tulevat ja kirjoitusinspiraatio iskee?

Tuntia myöhemmin kirjoitusinsipiraatio ei suoranaisesti ole iskenut, mutta Kesäkirjan postaus on kuitenkin jotenkin ilmestynyt ruudulleni. Seuraavaksi yritän manata esiin ajatuksia Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä, postaus tuntuu vaikealta sillä vaikka tavallaan pidinkin kirjasta, se ei juurikaan herättänyt kovin voimakkaita ajatuksia. Kaikkein vaikeinta on juuri kirjoittaa sellaisesta kirjasta joka on "ihan ok" eikä sen enempää...

Kirjabloggaajan viikko: keskiviikko

Keskiviikkona tie vie taas kohti bussipysäkkiä, kuulokkeissa jälleen tuttu The Silent Sister. Kirjan loppu alkaa lähestyä ja homma alkaa muuttua kiinnostavammaksi, tosin päähenkilön tuuliviirimäisyys aiheuttaa taas akuutin silmienmuljauttelukohtauksen. Bussissa vaihdan takuuvarmaan Janssoniin ja luen Kesäkirjan loppuun. Viimeisen sivun jälkeen tulee hyvä, mutta vähän kaihoisa olo. Mieleen tulvii roppakaupalla muistoja lapsuudenkesien uimakallioista, mummin kesäkeittiössä paistetuista muurinpohjaletuista ja pitkistä huolettomista päivistä. Ja mummista. Luulen että tulen palaamaan Kesäkirjan pariin uudestaankin, aina kun tarvitsen annoksen lapsuuden nostalgiaa.

Kotimatkaa kaipaan kotimatkaa varten Helmetin Overdrive-kokoelmista itselleni lisää luettavaa. Muistelen että Ja kaikkea muuta -blogissa on luettu kokoelmista löytyvää Rory Clementsin John Shakespeare -sarjaa jonka ensimmäinen kirja näyttää olevan lainattavissa. Historiallinen fiktio kelpaa melkein aina, joten klikkailen bussia odottaessani itselleni kirjan luettavakseni. Aika ihanaa!

Kotiinpäästyäni kurkkaan blogin puolelle: tänään on järjestetty Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta -tempaus ja on kiva lukea muiden kirjastoajatuksia. Samalla tunnen pienen syyllisyyden piston, koska minulla on jokunen ... ööh... neljä bloggausta rästissä. Se tuntuu aika paljolta. Meneillään näyttää kuitenkin olevan yksi kesän harvoista kauniista päivistä, joten koneella istuminen saa ainakin vielä odottaa.

Lähden kesäniityille kävelylle ja kuuntelen samalla loppuun The Silent Sisterin. Tuntuu hyvältä saada kirja loppuun, varsinkin kun lukukokemus ei ollut ihan parhaasta päästä. Loppulenkin ajan mietin kuuntelemaani ja päähän alkaa putkahdella ajatuksia blogijuttua varten. Kotiin tultuani huomaan kehittäneeni heinänuhan - kylläpä onkin mukavaa olla luonnossa! Päädun nessujen kanssa koneelleni kirjoittelemaan ja naputtelen samalla puhtaaksi muistiinpanojani aiemmista kirjabloggaajan viikko -postauksista. Tämä tyyppisen päiväkirjan pitäminen on (minusta) hauskaa ja rikkoo tavallista bloggausrutiinia mutta epäilen kiinnostaako ketään lukea jaaritteluani.

Nuha vie lopunkin virran ja päätän lopulta mennä ajoissa nukkumaan/lukemaan China Rich Girlfriendiä. Ehkä järjettömän rikkaiden ihmisten päättömät toilailut piristäisivät tukkoista oloa? Kirja tuntuukin kurjassa olotilassani jotenkin lohdulliselta ja päädyn lukemaan sitä puolille öin. Kirja loppuu oikein herkullisesti ja tulee sellainen olo että Kwanilla taitaa olla jatkoakin vielä tekeillä. Oikein hyvä.

Kirjabloggaajan viikko: tiistai

Tiistaina on vuorossa päivä pääkonttorilla eikä rauhalliselle aamun lueskeluhetkelle ole siksi aikaa. Saatuani itseni jokseenkin ihmisolentoa muistuttavaksi lähden äänikirjani (Diane Chamberlain: The Silent Sister) kanssa talsimaan kohti bussipysäkkiä. Matkalla alan kuitenkin ärsyyntyä kirjaan, tuntuu että kirjailija antaa aivan liian selviä vinkkejä tulevasta. Nähtäväksi jää ovatko tulkintani oikeita. Päästyäni bussiin päätän ottaa hiukan etäisyyttä Chamberlainiin ja kaivan laukusta varakirjani, Tove Janssonin Kesäkirjan, jota luen blogini Kesäkirjaviikkoa varten.

Kesäkirja osoittautuu hyväksi valinnaksi, löydän monta lausetta jotka vievät minut merenluodolle HSL:n bussin sijaan. Kirja tuntuu Tovelta ja lapsuuden kesiltä mutta heinäkuisen tyhjä bussi ajaa aivan liian nopeasti ja lukeminen on pakko lopettaa. On aika hypätä kyydistä ja aloittaa työt.

Kahdeksan työn täyteistä tuntia myöhemmin on aika hypätä bussiin uudelleen ja jatkaa Kesäkirjalla nautiskelua. Kirjan nimi tuntuu napakympiltä, pidän hirmuisesti kirjan arkisuudesta ja Janssonin syvällisestä kepeydestä. Tai kepeästä syvällisyydestä? Olen löytäväni viitteitä muumien maailmaan mm. tarinasta, jossa Sophian isä kohtaa merirosvot ja päätän myöhemmin lukea lisääkin Toven tuotantoa. Viime talven aleista ostettu Kuvanveistäjän tytär taitaakin odotella jo hyllyssäni.

Illalla aurinko näyttäytyy pilven takaa ja päätän lähteä fillarilenkille The Silent Sisterin kera. Poljen reilun tunnin ja tänä aikana selviää että kolme neljästä veikkauksstani juonen suhteen pitää paikkaansa. En enää jaksa ärsyyntyä asiasta ja onhan toki mukavaa olla oikeassa vaikka lukemiseltani kaipaisinkin jotain vähemmän itsestäänselvää. Fillarilenkki hurahtaa kuitenkin ihan itsestään ja näen vaihteeksi sadepilvien sijaan auringonlaskunkin. Kevyeksi iltapalaksi nautinkin kuitenkin muutaman luvun verran ökyrikkaiden kiinalaisten toilailuja (Kevin Kwan: China Rich Girlfriend).

Kirjabloggaajan viikko: maanantai

Lifestyle-blogeissa vilahtelee silloin tällöin ns. viikko bloggaajan elämässä -sarjoja, joiden lukemisesta pidän, sillä minusta on mielenkiintoista kurkistaa jonkun toisen arkeen. Tästä lähti liikkeelle ajatus kirjabloggaajan viikon kuvaamisesta, oman arjen tarkastelusta sekä blogin ja kirjojen osasta siinä. Millainen on sinun viikkosi? Muistuttaako se omaani?

Maanantai

Heinäkuu hellii mutta allekirjoittaneen loma ei ole vielä koittanut. Herääminen kyllä tuntuu joka aamu aina vain vaikeammalta, mutta onneksi on vuorossa etäpäivä joten ehdin nauttia aamulla rauhallisesta tee - ja lukutuokiosta. Luettavana on Kevin Kwanin chick-lit -kirja China Rich Girlfriend, joka on sekä kaunis katsella että hauskaa luettavaa. Lukiessani siitä, kuinka eräs tiikeriäiti keskeyttää poikansa häät laskeutumalla helikopterilla hääpaikalle, alkaa tuntua siltä että päivästä ei ehkä sittenkään tule hullumpi. Samainen kohtaus naurattaa myös herra Norkkua lounastauollamme.

Kun päivän työt ovat pulkassa, suhaan uljaalla Nopsallani kirjastolle, tarkoituksenani hakea pari varausta ja mahdollisesti ottaa muutama kuva Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta -tempausta varten. (Kävin kuvaamassa jo lauantaina, mutten ollut täysin tyytyväinen ottamiini kuviin.) Kirjaston puistossa on kuitenkin piknikillä porukkaa joten jätän kuvaamisen ja haen varaukseni jotka osoittauvat sattumalta värikoordinoiduiksi. Lainaan myös God is Dead -sarjiksen, joka tulee lukaistuksi herran Norkun laittaessa iltapalaa. Kyseinen sarjis ei ollut ihan minun juttuni mutta huomaan että mieli tekisi lukea lisääkin sarjakuvaa. Pitääkin muistaa kaivella netistä lukuvinkkejä!

Iltapalan jälkeen vuorossa on laskujen maksua ja pyykin pesua. Sekä fillarilenkki. Kotoa lähtiessäni aurinko näyttää pilkahtelevan pilvien välistä joten innostun. Kuuntelen fillaroidessani äänikirjoja, tällä kertaa vuorossa on Diane Chamberlainen The Silent Sister. Muutama asia juonessa tuntuu jo tässä vaiheessa (olen puolivälissä) aika itsestäänselvältä ja pyörittelen välillä silmiäni - onneksi keli on mitä on ja vastaantulijoita ei juuri lenkillä ole. Kaiken kukkuraksi koko ajan hiukan ripsuu vettäkin. Urheilusuoritukseni osoittautuu laiskanlaiseksi mutta tulinpa kuitenkin lähteneeksi.

Illalla palaan vielä Kevin Kwanin kimppuun, luen vartin verran ennenkuin teksti alkaa hämärtyä silmissä.

Heinäkuun luetut ja Melchiorin meininkiä

Heinäkuu - mitä sanoisin sinusta?! Ei ole helle hellinyt... Minun lomani tosin alkoi vasta kuun lopulla enkä aio turhia stressata keleistä. Loma on lomaa ja jollei aurinko näyttäydy, voin kuluttaa aikaa vaikka lukemalla, kirjapino onkin päässyt kohoamaan uhkaavan korkeaksi. (Kyllä vaan, kävi vanhanaikaisesti. Kaikki kirjastovaraukseni saapuivat kerralla...)

Lomani korkkasin Tallinnan reissulla ja muistin vihdoinkin käydä Raatihuoneen torilla etsimässä Raeapteekia, Tallinnan keskiaikaista apteekkia jotta voisin hiukan fiilistellä Apteekkari Melchior -sarjan hengessä. Postauksen kuva on "Melchiorin puodista" jossa on mm. näytillä rohtojen tekemiseen käytettyjä aineksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Paikka on pieni mutta kiintoisa - rohtoja tosin en uskaltanut ostaa.

Heinäkuun luetut

Heinäkuun luin 20 kirjaa joista yksi oli sarjakuva, bloggaamattomien kasaankin mahtui 5 teosta. Vietin myös kesäkirjojen viikkoa, jonka aikana luettiin Karoliina Timosta, Tove Janssonia ja Katja Kalliota. Oikein sopivaa luettavaa naisten viikolle! Kuukauden TOP3:een oli tällä kertaa tunkua mutta lopulta sinne päätyi kolme mahtavaa suomalaista naiskirjailijaa, satoi tai paistoi suosittelen tutustumaan hurjan jännittävään Takaikkunaan, nostalgiseen Kesäkirjaan ja voimakastunnelmaiseen Kesäiseen illuusioniin.

• The Silent Sister / Diane Chamberlain
• Mean Streak / Sandra Brown
• Kesäkirjojen viikko: Säkenöivät hetket / Katja Kallio
• Kesäkirjojen viikko: Kesäkirja / Tove Jansson
• Kesäkirjojen viikko: Kesäinen illuusioni / Karoliina Timonen
• Pedon palkka (Guido Brunetti #21) / Donna Leon
• Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second Life (S.J. Watson)
• Vallan linnake / Jesper Malmose
• Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito
• Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley
• Uusi maa (MaddAddam #3) / Margaret Atwood
• The Last Anniversary / Liane Moriarty
• Takaikkuna / Pauliina Susi

Luetut, ei blogatut

Dr. Denis Leary: Why we suck: Feel good guide to staying fat, loud, lazy and stupid (Viking, 2008), 240s.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä kuka Denis Leary on kun lisäsin hänen kirjansa lukulistalleni. Pongasin opuksen muistaakseni Maijan lukulistalta, joten kiitokset sinne vinkistä! Kirja sisältää nipun pakinoita, joissa Leary paiskaa lukijan kasvoille ikäviä totuuksia siitä kuinka laiskoja ja ahneita meistä onkaan tullut. Teksti on terävää mutta silti hauskaa ja osuu mielestäni melko hyvin maaliinsakin. Koska osa jutuista käsittelee amerikkalaisia julkkiksia, eivät kaikki pakinat osuneet kohdallani ihan maaliinsa mutta kokonaisuutena Why we syck oli kuitenkin mukava ja ajatuksia herättävä luettava.

Fredrik Backman, suom. Riie Heikkilä: Britt-Marie kävi täällä (Otava, 2015), 378s.

Reiluuden nimissä on ehkä mainittava että Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä kärsi onnettomasta mielleyhtymästä. Elämässäni nimittäin on eräs Britt-Marien tapainen rouvashenkilö joka silloin tällöin saa minut ... turhautumaan (lue: repimään hiuksia päästäni) ja tästä yhteydestä oli hirmuisen vaikea päästä eroon vaikka Britt-Marie ihan sympaattiseksi tapaukseksi osoittautuikin. Kirjaa mainostetaan naispuolikseksi Mielensäpahoittajaksi mutta kyllä tässä nuotanvedossa Kyrö vie minusta edelleen voiton - kirkkaasti.

Mike Costa, Emiliano Urdinola ja Omar Francia: God is Dead, volume three (Avatar, 2014)

Heinäkuun sarjisosastosta huolehti Mike Costan käsikirjoittama, Emiliano Urdinolan ja Omar Francian God is Dead, volume three -kirja. Aihe, kaikenmaailman jumaluuksien välinen sota, tuntui sinällään antoisalta aiheelta josta voisi keksiä kaikenmoista hauskaa tai joten nappasin kirjan lainaan huomaamatta että kyseessä on sarjan kolmas osa. Tästä syystä tarinan taustat jäivät vähän hämäriksi minulle, kirjassa kun mennään eteenpäin hurjaa vauhtia ja niin ihmiset kuin jumalatkin saavat melkoista kyytiä. Ymmärryksen puutteen lisäksi en oikein innostunut sarjan hahmoista ja kun piirtäjä/jumaluudetkinvaihtui kesken kirjan, into laski entisestään. Eipä silti, kyllä kirjan parissa aika hurahti ja mukana on muutama hauskakin keksintö.

Antti-Juhani Wihuri: Mindfulness työssä (Talentum, 2014), 304s.

Mindfulness työssä sattui luettavakseni onnettomaan ajankohtaan. Meneillään oli pahin mahdollinen kesäkiire ja olin ehtinyt jo hukata puolet laina-ajasta ennenkuin tartuin koko kirjaan, pakkolukemisen paine iski. Jossain aivojeni stresaantuneessa sopukassa kyllä ymmärsin että tästä mindfulness-hommelista voisi hyvinkin olla iloa minulle mutta vaikka kuinka yritin, en todellakaan ollut siinä mielentilassa että olisin aidosti pystynyt vastaanottamaan kirjan ideoita. Ideat jäivät siis muhimaan ja uskoisin palaavani näihin teemoihin sitten kun kiireet hieman helpottavat.  Wihurin kirja vaikutti oikein kiinnostavalta ja innostavalta - suosittelen kokeilemaan jos aihe kiinnostaa.

Rory Clements: Martyr (Hatchette UK, 2009), 391s.

Taisin napata vinkin Rory Clementsin John Shakespeare sarjaan Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta. Historiallinen fiktio kiinnostaa aina ja ajatuutlens William Shakespearen veljen seikkailuista kiinnosti. Clementsin sarjan aloitus ei ole yhtään hullumpi, vaikkei tämä ihan Shardlake-sarjan rinnalle ylläkään. Lukiessani tulin myös huomanneeksi kännykällä lukemisen huonon puolen: joku saattaa soittaa kesken mestauskohtauksen. Ei hyvä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa ajattelin kokeilla uudenlaista juttusarjaa bloggaamisesta, saapa nähdä onko kyseessä hitti vai huti. (Saa antaa muuten palautettakin!)

Kirjabloggaajat kirjastojen puolestani: minun kirjastoni

Tänään 15.7.2015 kirjablggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta esittelemällä oman kirjastonsa. Tempauksella bloggaajat tahtovat osoittaa tukea kirjastoille ja kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilymistä. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujen blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista.

Kirjastolaitos on mielestäni mahtava juttu, olen ollut suurkuluttaja ekaluokkalaisesta saakka. Ensin lainailin äidin kortilla ja oman kirjastokortin saaminen oli tosi kova juttu. Sen jälkeen vain taivas ja kirjastokassin koko ovat olleet rajanani, muistan nimittäin raahanneeni kotiin massiivisia kirjakasoja. (Jotkut asiat eivät ole muuttuneet paljoakaan noista päivistä...) Ensimmäinen kirjastoni ei kuitenkaan enää sijaitse vanhassa tutussa paikassaan Oulunkylän ala-asteen yhteydessä joten sen esitteleminen ei valitettavasti onnistu.

Käänsin siis katseeni nykyhetkeen ja esittelenkin teille oman kotikirjastoni, Malmin. Olen kolunnut näiden hyllyjen välissä jo monta vuotta ja kirjasto onkin minulle yllättävänkin rakas paikka jonka ovista on aina kiva käydä sisään.Malmin aineistoa on nähty blogissakin melkoisesti, laskujeni mukaan n. 683 kappaletta lukemistani kirjoista kun on kirjastolainoja.

Kiva henkilökunta, oivalliset kirjavalikoimat - en voi valittaa. Lempparipaikkojani ovat Bestseller-hylly (joka on aina pakko tarkistaa ihan ensimmäiseksi vaikka lukupino olisikin jo korkea ennestäänkin) ja sarjishylly, josta olen löytänyt muutamia ihan mahtavia kirjoja. Kuluneen vuoden sisällä kirjastoon ovat putkahtaneet myös lautapelit joka mielestäni on oikein hyvä uutuus. Ison kiitoksen haluan myös e-kirjastosta joka ehkä on paras juttu aikoihin: e-kirjoja ja äänikirjoja muutaman napin painalluksen päässä. Ilmaiseksi. Kiitos!!!

Hurmaava huhtikuu

Ou nou, huhtikuu on jo kaukana takana ja kuukausikooste on kirjoittamatta - paha paha
bloggaaja! Hiljaiselolle on syynsä, vietimme tänä vuonna vappua välimerellisissä maisemissa risteilyn merkeissä. Lepo ja lämpö tekivät hyvää pitkän sairasteluputken jälkeen, kotiin tuli paljon iloisempi ihminen jota arki jaksaa ainakin vielä naurattaa. Matkakirjoiksi olin muuten varannut nipun e-kirjoja, Helmetin Overdrivestä löytyi jopa 2 matkaopasta reissuun mukaan. Luettaviani en ollut kummemmin suunnitellut, mukaan valikoitui kaksi dekkaria sekä fantasiaa ja sci-fiä, eikä tietenkään mitään Espanjaan viittaavaakaan. Lukeminen tosin jäi vähälle sillä illalla sänkyyn kaatuessani eivät silmät kovin montaa minuuttia auki pysyneet. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...

Reissu alkoi Barcelonasta ja harmittelin jälkeenpäin etten tajunnut pakata Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjoa mukaani, sillä luulen että esim. Barri Gothicin kapeat käytävät olisivat tuoneet kirjasta ihan uudenlaisia lisävivahteita esiin. Ehkäpä ensi kerralla kokeilen pientä kirjallista kiertuetta, Barcelonaan nimittäin haluan ehdottomasti palata uudelleen.  Reissun kirjallinen anti jäi odotettua nihkeämmäksi sillä Helsinki-Vantaan kirjanvaihtopiste näyttää kadonneen remontin jaloista enkä muutamista paikallisista kirjakaupoista tahtonut löytää lainkaan englanninkielistä kirjallisuutta.

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa luin paljon, yhteensä 17 kirjaa. Helmet kirjastojen e-ja äänikirjat dominoivat 10 kappaleellaan ja teemallisesti kuukausi näyttää olleen vahvasti naisvoittoinen. Naiskirjoittajien kynistä ovat peräisin myös kaikki kuukauden TOP3:n teokset: Cheryl Strayedin hieno Villi vaellus, Eva Wahlströmin vaikuttava Rajoilla ja Victoria Aveyradin kiusallisen koukuttava Red Queen, vietin hyviä ja erilaisia lukuhetkiä kaikkien kolmen parissa.

• Villi vaellus / Cheryl Strayed
• Orphan Train / Christina Baker Kline
• Little Women (Little Women #1) / Louisa May Alcott
• The Handmaid's Tale (suom. Orjattaresi) / Margaret Atwood
• Red Queen (Red Queen #1) / Victoria Aveyard
• Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen
• Shades of Milk and Honey (Glamourist Histories #1) / Mary Robinette Kowal 
• Kultamuna (Guido Brunetti #22) / Donna Leon
• The Inheritance / Tilly Bagshawe
• Syvissä vesissä (Sandhamn #1) / Viveca Sten
• Saalistaja / Harlan Coben
• What Alice forgot / Liane Moriarty
• Rajoilla / Eva Wahlström

Luettu vaan ei blogattu

Mary Robinette Kowal: Glamour in Glass (Glamourist histories #2)(Tor, 2013), 334 s.

Jatkoin uteliaisuuttani Glamourist histories -sarjan parissa, Shades of Milk and Honeyhän lainasi reilusti ideoita Jane Austenilta ja minua kiinnostikin selvittää miten kirjailija jatkaa tarinankerrontaa kun sankaritar on jo saavuttanut Austenin teosten maalin eli avioliiton onnellisen sataman. Kirjassa Jane nimittäin on onnellisesti rouva ja seuraa puolisoaan työtehtäviin Ranskaan jossa britit parhaillaan sotivat Napoleonin joukkojen kanssa. Tästä asetelmasta luonnollisesti syntyykin kaikenlaista jännittävää mutta itseäni jäi ehkä kuitenkin harmittamaan Janen jatkuva käsien vääntely ja heikko itsetunto.

Mary Robinette Kowal: Without a summer (Glamourist histories #3)(Little, Brown Book Company, 2013), 320 s.

Glamourist histories -sarjan kolmas osa osoittautuikin sarjan parhaaksi. Kirjassa Jane siippoineen on taikomassa sijaishallitsijan palveluksessa ja seurapiirien säihkeeseen pääsee myös uhkaavasta vanhapiikuudestaan masentunut Melody-sisko. Kovin kauaa ei toki tanssiaisista nautita sillä kylmänmanaajien epäillään viivyttävän kevättä ja Janehan tietysti huomaa koko kuviossa jotakin outoa. Kuvioon kiinnostavuutta lisää sisaren läsnäolo ja iloitsin siitä että ensimmäisessä kirjassa kohtaamalle Melodylle on nyt annettu muitakin ominaisuuksia kuin kauneus. Hmm, pitäisiköhän tässä lukea vielä sarjan neljäskin osa?!

Marko Leino: Syntymättömät (Teos, 2015) 271 s.

Pidin kovasti Leinon aiemmista teoksista (linkit!!) mutta Syntymättömät osoittautui hankalammaksi tapaukseksi. Aiheet, lapsettomuus ja läheisen kuolema, ovat koskettavia ja parhaimmillaan Leino onnistuukin tavoittamaan tuon absurdin tuntuisen shokkitilan jossa hänen päähenkilönsä yrittää luovia. Valitettavasti kokonaisuus outoine nuoruusmuistoineen ja otteineen päähenkilön kirjasta tuntui sekavalta ja vaikeasti käsiteltävältä. Not my cup of tea.

Jim Gaffigan: Food. A Love Story. (Crown Archetype, 2014) 341 s.

Kuuntelin viime kesänä Jim Gaffiganin omaeläkerrallisen hupailun Dad is Fat. Kirjan meno oli varsin muikeaa menoa, joten nappasinkin kärppänä mukaani koomikon tuoreimman teoksen joka oli nimetty herkullisesti: Food. A Love Story.  Merkit olivat hyvät mutta jotenkin kirja ei oikein lähtenyt käyntiin ja vaikka uskollisesti hymähtelinkin Gaffiganin vitseille viimeiselle sivulle saakka, jäi kirjasta tylsä jälkimaku. Syitä lienee kaksi: kirja on ensinnäkin kovin listamainen, Gaffigan on lähinnä listannut mielipiteitään vaikkapa hampurilaisista tai barbequesta ja pidemmän päälle tämä käy tylsäksi etenkin kun ruoka on kovin amerikkalaista. Amerikkalaisuus onkin toinen syy nurinaani, kirjassa kun esitellään monia ravintolaketjuja ja erilaisia ruokia jotka jäivät minulle vieraiksi. Olisi se vain hauskempaa nauraa vaikkapa gritsille jos ruoasta olisi jonkinlainen omakin kokemus

Entäs toukokuussa?

Toukokuu tuntuu vahvasti dekkarikuukaudelta, monta herkkupalaa on kirjapinossa odottamassa jos nyt pihan kukkanuppujen vahtimiselta ylipäätään ennätän lukemaan! Kevät on parhautta!

Maaliskuun marinat

Maaliskuu hurahtikin vähän erilaisissa merkeissä kuin etukäteen kuvittelin - nimittäin sairastaessa. Pirullisen tautikierteen aikana lukeminen ja bloggailu jäi toissijaiseksi, enemmän on tullut nukuttua ja juotua kuumaa. Olen kyllä pistänyt merkille että jonkinlaista kevättä olisi ilmassa ja sehän tuntuu mukavalta! Pihalla alkaa näkyä jo pieniä alkuja ja tuskin maltan odottaa että kevätaurinko tekee tehtävänsä. (Oletan että kevät lopulta tulee, ulkona olevasta loskakelistä huolimatta...)

Maaliskuun luetut

Maaliskuussa tuli luettua vähän mitä sattuu, kokonaisuudessaan 18 kirjaa, joista peräti kolme oli äänikirjoja. Kuukauden huippuhetkiin kuuluivat Liane Moriartyn riemastuttava Little Lies (suomennoskin on tulossa!), jännittävä C.J. Sansomin Revelation ja Alan Cummingin yllättävä ja hieno Not My Father's Son. Kuukauden parhaimpiin lukukokemuksiini on harvoin yltänyt elämäkerta ja kaiken kukkuraksi Cumming on minulle melko tuntematon näyttelijä joten olin aika hämmästynyt tajutessani koukuttuvani tähän kirjaan!

• Viimeinen näytös / Mari Jungstedt
• Murder at the Academy Awards / Joan Rivers, Jerrilyn Farmer
• Little Lies / Liane Moriarty
• 2 x Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär ja Auroran muotokuva
• Gourmet / Tuomas Vimma
• Rakkautta Pohjanlahden molemmin puolen: Amorin kiekurat ja Mutta minä rakastan sinua
• Revelation (Shardlake #4) / C.J. Sansom
• Not My Father's Son: A Family Memoir / Alan Cumming
• Luova järkevyys: arkisen luovuuden ylistys / Saku Tuominen
• Sisäpiirissä (Sandhamn #2)/ Viveca Sten
• Six Degrees of Assassination / M.J. Arlidge
• Herran tarhurit (MaddAddam #2) / Margaret Atwood
• 2 x Milla Ollikainen: Veripailakat ja Vesiraukka

Luettu vaan ei blogattu

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! (Otava, 2015), 203 sivua

Flunssaillessani tulin lukeneeksi Anna-Leena Härkösen tuoreimman kirjan Ihana nähä! Eipä ollut yllätyksiä sillä saralla - teksti on taattua Härköstä. Nokkellaa ja terävää, ihan hauskaakin ja arkisesta elämästä ammennettua. Kirjoitukset ovat alunperin ilmestyneet Anna-lehdessä vuosina 2003-2011 ja ovat sattuneesta syystä minun makuuni hitusen liian lyhyitä vaikka niitä olikin ihan hauska lukea, tämän tyyppinen kirja ei vain ole minun juttuni.

David Gillespie ja Mark Warren: Kiinnostavan ihmisen käsikirja (Atena, 2015), 191 sivua

En taida olla kauhean kiinnostava ihminen, koska herrojen Gillespie ja Warren kirjoittama Kiinnostavan ihmisen käsikirja tuntui minusta vähän tylsältä enkä siksi jaksanut siitä blogata. Kirja tutkii kiinnostavuuden käsitettä useammastakin eri näkökulmasta ja pyrkii kertomaan hauskasti kuinka ollaan kiinnostavia. Huumori ei kuitenkaan oikein purrut minuun ja monet kirjassa esitellyt teematkin olivat jo tuttuja juttuja. Peukku kuitenkin hyvälle yritykselle ja kivalle ulkoasulle.

Lukuhaasteen tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mukavasti - jos oikein ynnäilin keräsin maaliskuussa kahdeksan pistettä lisää. Jei!

Entäs ensi kuussa?

Sattuneesta syystä ensi kuussa puretaan ainakin flunssakierteen lukemistoa joka on melko e-kirjapainotteista. Luvassa on siis ehkä tavallista enemmän englanninkielistä ja kevyttä kirjallisuutta ja ne kirjamietteet - ne vasta heppoisia ovatkin!

Helmikuun höpinät

Onpahan ollut helmikuu - meidän pihassa alkavat ensimmäiset taimet jo nostaa päitään mutaisesta maasta!! Minä kun en ole talvi-ihmisiä, niin en oikein osaa tästä valittaakaan, odotan jo kovasti kevättä ja fillarikelejä. Valoisan ajan lisääntyminen ainakin tuntuu jo selvästi, minullakin tuntuu energiaa olevan jo enemmän kuin kuukausi sitten ja kaikenlaisia ideoita ja suunnitelmia alkaa putkahdella päähän. Kevät <3

Postauksen kuva on muuten #bookie, otettu helmikuun puolivälissä jolloin maassa oli vielä pikkuisen luntakin. Harvinainen auringonpaiste, raikas keli ja mainio äänikirja luureissa on parhautta.

Helmikuun luetut

Helmikuussa luin 14 kirjaa, joista 2 oli sarjakuvia. Kuukauden punaisena lankana taisi olla Kirjan vuoden lukuhaasteen lista, ainakin osa kirjoista, mm. Kotiopettajattaren romaani, valikoituivat luettavaksi haasteen mukana olevien lukulistojen ansioista. Kuukauteen mahtui hienoja kokemuksia ja tällä kertaa TOP3:een päätyivät upea All The Light We Cannot See, hyytävä Jään muisti ja huikea Oryx ja Crake. Arianna Huffingtonin Thrive oli ehkä kuitenkin jonkinlainen floppi, elämäntapaopas kun tuntui toistavan samoja teemoja luvusta toiseen.

• Thrive:The Third Metric to Redefining Success and Creating a Life of Well-Being, Wisdom, and Wonder / Arianna Huffington
• Rooms / Lauren Oliver
• Little White Duck: A Childhood in China / Na Liu, Andrés Vera Martinez
• Yes Please / Amy Poehler
• 2 x Siri Kolu: PI - pelko ihmisessä ja IP - ihmisen puolella
• Kotiopettajattaren romaani / Charlotte Brontë
• Maresi, Punaisen luostarin kronikoita / Maria Turtschaninoff
• All the light we cannot see (suom. Kaikki se valo jota emme näe) / Anthony Doerr
• Paperilla ja valkokankaalla: Kaiken teoria ja Travelling to Infinity / Jane Hawking
• Jään muisti (Edie Kiglatuk #1) / M.J. McGrath
• Oryx ja Crake (MaddAddam #1) / Margaret Atwood

Luetut, ei blogatut

Gary Larson: The Far Side Gallery (Andrews McMeel Publishing, 1984), 192 sivua.

Olen diggaillut Gary Larsonin Far Side -sarjakuvia jo pitkään ja kun Kierrätyskeskuksen kasoista löytyi Larsonin kirja vuodelta 1984 vaivaisella kahdella eurolla, piti aarre saada omaan hyllyyn. Sarjakuva oli, kuten odotinkin, tutun nautinnollista luettavaa. Larsonin sarjakuvat on pääosin yhdestä ruudusta koostuvia otoksia, joissa usein esim. eläinten ja ihmisten roolit muuttuvat tai korostetaan yksilöllisyyttä laumakäyttäytymisen sijaan, yksi suosikkiruuduistani käsittelee kalliolta syöksyviä sopuleita, joista yksi on kuitenkin pukenut ylleen uimarenkaan. Mainio!

Useita eri kirjoittajia: Taksi, 14 dekkaria kumijalasta (Crime Time, 2012), 300 sivua

En oikein muista kuinka Taksi on puhelimeeni uinut mutta jotenkin se sinne on ilmestynyt joten tuumasin taidanpa lukea tuon kun kirjoittajalistaltakin löytyy hyviä nimiä. Hirveän hyvin en kuitenkaan Taksin kyydissä viihtynyt, ehkä syynä oli yhteinen aihepiiri joka aiheutti sen että monet tarinoista olivat hiukan samansisältöisiä ja aika harva onnistui nousemaan massasta esiin. Parhaiten mieleeni jäivät Jarkko Sipilän Tolppapoika ja Marko Kilven Kylmä kyyti.

Haasteen tilanne

Kuten sanottua, helmikuun lukemiset etenivät pitkälti haasteen lukulistojen avulla, eteenpäin mentiin yhdeksän pisteen verran.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion ainakin blogata muutamasta mahtavasta äänikirjasta sekä koukuttavista muistelmista. Ja odotan kevättä, kevättä, kevättä!!