Ylösnousemus / Ilkka Remes

Isäni on kova Ilkka Remes -fani ja tämäkin kirja on peräisin hänen hyllystään. Kunnon lukutoukan tavoin isäkin nimittäin mielellään jakaa lukuvinkkejä tai ihan vain tupsahtaa kylään lainatakseen minulle kiinnostavaksi pitämänsä kirjan. Siispä luin jälleen Ilkka Remestä kuten kunnon tyttären kuuluukin. Isäni fanituksesta huolimatta yritän kuitenkin olla rehti ja puolueeton mutuhuttuilija.

Ylösnousemus ei ole edes likimainkaan parasta lukemaani Remestä. Kirjailijan aikaisemmistakin kirjoista tutut elementit kyllä löytyvät, on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kansallistunnetta sitkeiden suomalaissankareiden selviytyessä milloin mistäkin katastrofista, jonkinlainen romanssi, pahoja venäläisiä ja hyperteknisiä juttuja. Tällä kertaa suomalaissankarina toimii Harri, kuolleeksi luultu sankarillinen insinöörisukeltajavakoilija sekä hänen puolisonsa Salla, huippututkija, maratoonari ja muutenkin kaikin puolin sitkeä mimmi. Tapahtumat käynnistyvät kun joku kidnappaa Harrin ja Sallan tyttären, Tarun ja Harri joutuu palaamaan entiseen elämäänsä pelastaakseen tyttärensä hengen. Mukana on myös runsaasti kansainvälistä juonittelua, tiedettä sekä arktisten alueiden luonnonvaroista käytävä kiihkeä taistelu.

Remes on jäänyt minulle parhaiten mieleen vauhdikkaista juonistaan, jotka sisältävät usein mielenkiintoisia ajatusleikkejä. Vauhtia piisaa eikä tylsää pääse tulemaan. Paitsi tällä kertaa. Ylösnousemus sisältää nimittäin rutkasti informaatiodumppausta, joka ikävästi katkaisee juonen vauhdin. On toki hyvä että kirjailija on tehnyt taustatutkimusta, mutta ihan sivutolkulla en jaksaisi lukea vaikka Neuvostoliiton sukelluslaitteiden kehityksestä varsinkaan kun kyseiset teemat eivät vain kiinnosta minua. Juonen ja henkilöiden realistisuus ei ihan päätä huimaa vaikka olisikin tietysti hienoa uskoa siihen että kaikki me suomalaiset olemme luonnollisen upeita, rohkeita, älykkäitä ja kaikin puolin atleettisia ihmisiä ja selviämme mistä tahansa oudosta tilanteesta luontaisten vaistojemme avulla.

Tuskastuin myös kirjassa vilisevien henkilöiden määrään. Remes tuntui marssittavan esiin katkeamattoman virran poliiseja, tutkijoita ja armeijan edustajia enkä millään tahtonut enää pysyä kärryillä siitä kuka olikaan kuka. Vika voi olla tietysti höttöaivoisessa lukijassakin, mutta en silti voi olla miettimättä olisiko vähemmälläkin määrällä selvitty.

Lienee parasta unohtaa maailmanvalloitus tältä päivältä, nyt tämä bloggaaja lähtee Siivouspäivän rientoihin. Kirpparikasastani löytyy ei-niin-yllättävästi ainakin iso kasa myytäviä kirjoja...

"Ei se mikään kylmä sota ollut, viileä vain", Berglund sanoi hiljaa tuijottaen jättimäisissä metallilohkoissa välähteleviä hitsauskipinöitä. "Nyt on alkanut jäinen sota. Arktinen sota. Ja sen ensimmäiset uhrit ovat suomalaisia."

WSOY, 2012
Sivuja: 482

Teräsleijona / Ilkka Remes

Ilkka Remes on isän ja minun juttu. Joululahjojen ostaminen käy helposti, sillä vuosittain kätevästi joulun alla ilmestyvä Remes on aina isän toivelistalla. Myöhemmin vaihdamme lahjakirjoja ja lukemisen jälkeen jutellaan kirjasta. Näin olen tullut tutustuneeksi Ilkka Remeksen, Taavi Soininvaaran ja Wilbur Smithin - isän suosikkien - kirjoihin.

Minulle Ilkka Remeksen kirjat ovat kuin action-leffoja, joskus sellaisen lukeminen vain rentouttaa. Omat suosikkini taitaa olla Karjalan lunnaat, joka oikeastaan toimisikin elokuvana. Kirjoissa piisaa aina mukavasti vauhtia, plussaa ne saavat myös ajankohtaisista aiheista. Kirjailija tuntuu olevan napsivan varsin mukavasti uutisaiheista teemoja kirjoihinsa, mikä omalta osaltaan vetää lukijan tiiviimmin kirjaan sisään.

Ajankohtaisissa teemoissa liikutaan tälläkin kertaa, kirjan päähenkilö on eronnut ja poliisistakin poispotkittu Riku, jonka suurimpana huolena on Leo-pojan huoltajuuden menettäminen. Rikun ex-vaimo nimittäin on muuttamassa takaisin kotimaahansa uuden puolisonsa, kieron liikemiehen Hansin kanssa. Päästäkseen Rikusta eroon Hans mustamaalaa Rikua venäläismediassa ja saa lastensuojeluviranomaiset kääntymään miestä vastaan. Pitääkseen poikansa maassa Riku alkaa tutkia miehen taustoja ja liiketoimia, mutta asiat osoittautuvat odotettua vaarallisemmiksi.

Minusta Teräsleijona ei ollut kaikkein vetävintä Remestä, mutta toki sen kanssa aika kului ja varsinkin lopun asetelmat olivat mielenkiintoiset. Näitä tuoreimpia kirjoja tosin vaivaa mielestäni tietynlainen samankaltaisuus, olisikin kiva nähdä Remeksen kokeilevan taas vaihteen vuoksi toisenlaista kaavaa...

"Välimaa muisteli puheita kymmenistätuhansista syrjäytyneistä nuorista, jotka muodostivat todellisen uhan yhteiskunnalle. Asiantuntijat olivat sanoneet että tarvittiin vain yksi kipinä, joka saattaisi leimahtaessaan sytyttää suuren palon. Suomessa oli ollut rauhallista yhteiskunnallisten jännitteiden kanavoiduttua viime vaalien jälkeen perussuomalaisten huikeaan vaalivoittoon, mutta edelleenkään mikään ei oikeastaan ollut muuttunut ja merkkejä uudelleen nousevasta tyytymättömyydestä ja turhautumisesta oli ilmassa.
Välimaa siirtyi uutislistalle ja huomasi siellä uuden ilmoituksen. Poliisi pitäisi tiedotustilaisuuden liittyen Venäjän Suurlähetystön eteen jätettyyn räjähteeseen.
Toivottavasti poliisi seurasi tarkasti myös viestittelyä netissä. Välimaa vaistosi, että oli äkkiä jouduttu tilanteeseen, jossa elettiin todellisia sisäisen ja ulkoisen vaaran aikoja."

WSOY, 2011
Sivuja: 468
Kirjasta lisää: Kirjaseuranta, Aamuvirkku yksisarvinen
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Latvia