Kirja koostuu kahdeksasta novellista, jotka ovat pääosin arkisia tarinoita jokapäiväisestä elämästä. Useissa tarinoissa päähenkilö on jo iäkkäämpi ihminen, kenties yksinäinen ihminen, niissä onkin haikeutta menetetyistä mahdollisuuksista, työurista, lapsista. Novellit ovat usein haikeita ja surullisiakin katkelmia ihmisten elämistä, mutta niistä löytyy myös lempeyttä ja hiukan ylläten, hitunen huumoriakin. Oma suosikkini oli Palavat talot, joka kertoo eläkkeellä olevien naisten perustamasta etsivätoimistosta. Naiset erikoistuvat pettävien aviomiesten paljastamiseen, mutta kuinka käykään sitten kun he saavat asiakkaakseen miehen?!
Novellit kuvaavat hienosti nyky-Kiinan arkea ja lähistorian synnyttämiä pieniä tragediota. Li kuvaa asiallisesti maaseudun asukkaiden köyhyyttä, samoin kuin modernin teknologian mukanaan tuomia uusia ilmiöitä. Kirjan perusteella Kiinasta piirtyykin melko moniulotteinen kuva, jossa eletään jo kiihkeästi uutta aikaa mutta jossain taustalla silti sitkeästi vaanivat vanhat perinteet ja tavat, vanhempien hoitamisesta kasvojen menettämisen kauheuteen.
Kerronnaltaan kirja muistuttaa minua hiukan Haruki Murakamin teksteistä, kuitenkin ilman maagista realismia, sillä Li Yiyunin kirjojen henkilöillä jalat ovat tiukasti maassa. Pitkistä teksteistä pitävänä lukijana ilahduin siitä, että kirjassa oli muutamia pidempiäkin tekstejä joihin syventyä. Vielä varoituksen sananen työmatkalukijoille: tämä kirja vaatii oman rauhansa ja paikkansa, pienestä sivumäärästä huolimatta minä luin tätä lähes viikon.
"Nuorena luulee rakkautta tärkeimmäksi asiaksi", professori Shan sanoi yhä ikkunaan päin. "Se on ihan luonnollista, vaikka toivonkin että olisit oppinut jotakin sinulle lukemistani kirjoista. Ihminen voi tuhlata elämänsä tavoittelemalla kukkaa peilistä, kuuta joesta mutta sinulle en soisi niin käyvän."Tammi, 2012
Sivuja: 259
Alkuteos: Gold Boy, Emerald Girl
Kirjasta lisää: Kirjojen keskellä, Opuscolo - kirjasta kirjaan
So American: Immigrant background
Saatu arvostelukappaleena.
