Haasteista haastelen

Kahmin vuoden alussa itselleni aimo kasan lukuhaasteita ja nyt on aika katsoa kuinka haasteiden kanssa kävi. Päättyneiden haasteiden tiedot löytyvät tuttuun tapaan yläpalkin Menneet haasteet -sivulta.

So American

Päätin jatkaa So American -haastetta vielä yhden vuoden verran, sillä halusin kerätä Amerikan karttani täyteen. Puhti kuitenkin loppui matkalla, lopputulokseksi tuli 37 osavaltiota. Takana on monta hyvää amerikkalaista lukuhetkeä, mutta luulen että nyt on aika luopua tästä haasteesta ja tehdä tilaa uusille jutuille.

Koe 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Tämän Facebookista liikkeelle lähteneen lukuhaasteen juttuna oli tutustua vähintään 13 itselle uuteen kotimaiseen kirjailijaan kuluneen vuoden aikana. Haasteen aikana tutustuin 32 uuteen kotimaiseen kirjailijaan. Allaolevista suosikkini taitavat olla Teemestarin kirja, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja Avioliittosimulaattori. Mainioita kirjoja!

1.Mifongin perintö / J.S. Meresmaa
2. Karikko / Seita Vuorela 
3. Kaukamoinen / Petteri Hannila
4. Punainen kuin veri / Salla Simukka 
5. Tulagi Hotel / Heikki Hietala
6. Ruuhkavuosi / Pauliina Susi
7. Muita hyviä ominaisuuksia / Petri Tamminen 
8. Rajanaapuri / Roope Lipasti
9. Elävien kirjoihin / Marko Kilpi 
10. Laura / J.K. Johansson
11. Kotirauha / Marko Leino 
12. Totta / Riikka Pulkkinen
13. Teemestarin kirja / Emmi Itäranta 
14. Astuit väärään autoon / Marja-Liisa Heino 
15. Kolibri / Kati Hiekkapelto 
16. Sokea piste / Pasi Luhtaniemi 
17. Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta / Mikko Porvali 
18. Paimentyttö / Enni Mustonen
19. Itämaa / Johanna Holmström 
20. Mustat kalat / Eeva Tenhunen 
21. Leijonakuningas / Harri Nykänen
22. Taivaslaulu / Pauliina Rauhala 
23. Lumikko ja yhdeksän muuta / Pasi Ilmari Jääskeläinen 
24. Toisin: minun Asperger-elämäni / Paula Tilli 
25. Federigon haukka / Hannele Klemettilä
26. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin / Mia Kankimäki
27. Noitanaisen älä anna elää / Leena Virtanen 
28. Tumman veden päällä / Peter Franzén 
29. Avioliittosimulaattori/ Veera Nieminen
30. Luova laiskuus / Juha T. Hakala
31. Valkea joulu / Pete Suhonen
32. Talvi-iltain tarinoita 1 / Zacharias Topelius

Seitsemän sarjakuvaa -haaste

Susa heitti ilmoille mainion sarjakuvahaasteen, jossa tavoitteena oli lukea seitsemän sarjakuvaa vuoden aikana - mikä ihana tekosyy! Lukemistani sarjakuvista suosittelen lämpimästi ainakin Ulkoministeriö-sarjaa, Kolmea varjoa, Abirachedin Minä muistan -teosta, Pikku Närheä, Minun Kiinani -sarjaa, Aya-kirjoja ja Craig Thompsonin teoksia. Varsin tyydyttävä sarjakuvavuosi takana, toivottavasti edessä on vielä parempi!

Ranska
Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (WSOY, 2010)
Abel Lansac, Christophe Blain: Ulkoministeriö 2: Diplomaattisia merkintöjä (WSOY, 2013) 
Renaud Dillies: Abelard (NBD, 2012) 
Sylvain Ricard & James: Järjen veit (WSOY, 2012) 
Christian Durieux: An enchantment: a graphic poem (NBM Publishing, 2013)
Zeina Abirached: Minä muistan (Like, 2013) 

USA
Craig Thompson: Blankets (Top Shelf, 2011)
Gene Luen Yang, Derek Kirk Kim: The Eternal Smile (First Second, 2009) 
Gene Luen Yang, Thien Pham: Level up (First Second, 2011)
Jeff Jensen, Jonathan Case: Green River Killer: A True detective story (Dark Horse Books, 2011)
Faith Erin Hicks: The Adventures of Superhero girl (Dark Horse Books, 2012)
Jason Hall, Cliff Chiang: Beware the Creeper (Vertigo, 2013 

Japani
Mei Nogughi: Finlandia 1 (Sangatsu Manga, 2012)

Suomi
Hanna Koljonen: Sokerihullu (Asema, 2012)
Sanna Ala-Ojala: Ättä ääriolosuhteissa (Suuri kurpitsa, 2013)
Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi (Egmont, 2012)

Iso-Britannia
William Shakespeare, Faye Yong: The Merchant of Venice (SelfMadeHero, 2009)

Kiina
P.ötie, Li Kunwu: Minun Kiinani 3: Rahan aika (WSOY, 2013)

Norsunluurannikko
Marguerite Abouet, Clement Oubrerie: Aya: Love in Yop City ( Drawn & Quaterly, 2013)
Marguerite Abouet, Clement Oubrerie: Aya of Yop City (Drawn & Quaterly, 2008)
Marguerite Abouet, Clement Oubrerie: The secrets come out (Drawn & Quaterly, 2009)
Marguerite Abouet, Mathieu Sapin: Akissi: Feline Invasion (Flying Eye Books, 2013)

Kanada
Guy Delisle: A user's guide to neglectful parenting (Drawn & Quaterly, 2013) 


Kirjallinen maailmanvalloitus

Kirjallinen maailmanvalloitus taitaa kestää ikuisesti, nyt aloitan jo neljättä vuottani haasteen parissa. Myönnettäköön tosin että suoritustapani on melko rento, luen enemmän omien fiilisteni mukaan ja listaan kertyy kirjoja siksi varsin epätasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä olen valloittanut 93 maata - aika paljon on vielä luettavaa jäljellä!

Ihminen sodassa

Vuoden 2014 lukuhaasteekseni poimin Suketuksen Ihminen sodassa -haasteen, joka kestää marraskuun loppuun. Ajatuksena on lukea sodasta kertovia kirjoja, haasteen lukulista on melkoisen kiinnostava. Edistymistäni voi seurata haasteen omalla sivulla, joka löytyy blogin yläpalkista, lisäksi haastekirjoihin liitän tunnisteen Ihminen sodassa.

Kuinka teidän lukuhaasteenne etenevät ja millaisten haasteiden parissa edetään vuonna 2014?

Pikku Närhi / Lauri ja Jaakko Ahonen

Vitsit että rakastan kirjastoni sarjishyllyä, josta aina löytyy jotain herkkuja! Tällä kertaa nappasin Pikku Närhen mukaani jo ihan silkan kannen perusteella sillä kirjan kuvitus on juuri sitä tyyliä joka miellyttää minun silmääni. Kirja poltteli mieltäni niin että se tuli ahmittua heti kirjastoreissun jälkeen ja tiiviin tunnelman takia en olisi edes rohjennut keskeyttää lukemistani. Trillereiden ystävät - tässä saattaisi olla sarjakuva Teille!

Kirjan pääosassa Pikku Närhi, pieni lintu joka on koko elämänsä elänyt eristettyä elämää talossa, jonka ikkunat on naulattu kiinni ja jonka hämäriltä käytäviltä katsovat alas vain menneiden sukupolvien muotokuvat. Ulos Närhi ei ole mennyt koskaan koska siellä asuvat Pahat Närhet, tuntemattomat jotka taatusti tekisivät pahaa - näin on Närhen äiti kertonut.

Pikku Närhi oli tunnelmaltaan ahdistava, päähenkilön pelot ja eristyneisyys välittyivät vahvasti Ahosten vaikuttavan kuvituksen kautta. Kirjan erikoiset ja vaikuttavat kuvakulmat sekä sen synkkä värimaailma täydentävät vakuuttavasti kokonaisuuden. Tekstiä Pikku Närhessä on vain vähän mutta minusta ratkaisu toimi ja korosti hienosti Närhen yksinäisyyttä.

Egmont, 2012
Sivuja: 126

Ättä ääriolosuhteissa / Sanna Ala-Ojala

Sarjakuvanälässäni päädyin taas penkomaan kirjastomme hyllyjä, joista on usein aiemminkin löytynyt helpotusta kyseiseen vaivaan. Tällä kertaa päädyin tutustumaan Sanna Ala-Ojalan sarjakuvaan Ättä ääriolosuhteissa, joka kuvaa lapsiperheen eloa ja arkea. Pusketaan eteenpäin tuiskuavassa lumessa, pyöräytetään kattilallinen soppaa kuin supersankari konsanaan, toivotaan puolisolta läheisyyttä. Arkisia aiheita mutta toimivia.

Ättä ääriolosuhteissa on mietteliäs sarjakuva. Sen sivuilta löytyy rehellisen oloisia, joskus surumielisiäkin tunnelmia ja iloakin. Ihan kaikkia juttuja en ymmärtänyt mutta kenties en ole ihan sitä oikeinta kohderyhmääkään. Silti, suurin osa tarinoista sai aikaan reaktion, joko hymynpoikasen tai sellaisen minulla-on-paha-mieli-puolestasi -ilmeen, minä nimittäin samaistuin tähän kirjaan. Ättä tuntui tutulta, melkein kuin yhdestä omista kavereistani.

Sanna Ala-Ojalan piirrosjälki miellytti myöskin silmääni kaikessa runsaudessaan. Ainoa, mistä ehkä kritisoisin pikkuisen on se, että kirjassa on rinnakkain sekä suomenkieliset että englanninkieliset tekstit. Usein jopa allekkain, mutta sentään erin värein painettuna. Ymmärrän ratkaisun syyt, mutta ainakin itseäni tämä hämäsi kun silmäni eivät osanneet lopettaa lukemista ajoissa...

Suuri Kurpitsa, 2013
Sivuja: 56

Beware the Creeper / Jason Hall & Cliff Chiang

Tuntuu että sarjakuvien lukemisesta on taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika ja olikin ihanaa löytää kirjaston hyllystä uutta ja kiinnostavaa luettavaa. Jason Hallin kirjoittama ja Cliff Chiangin kuvittama Beware the Creeper nimittäin vaikutti heti ihan juuri oikeanlaiselta kirjalta allekirjoittaneelle.

Tarina sijoittuu vuoden 1925 Pariisiin, jossa Benoirin sisarukset, räväkkä Judith ja hiljainen Madeline vaikuttavat. Valitettavasti Judithiin iskee silmänsä myös seurapiirien paha poika, Mathieu Arbogast, jolle ei sanota ei, kuten Judith saa valitettavasti todeta. Mutta sitten Pariisin varjoihin ilmestyy uudenlainen saalistaja, erikoiseen asuun pukeutunut, Creeperiksi itseään kutsuva nainen, joka tuntuu vainoavan juuri Arbogasteja.

Creeper osoittautui ilahduttavan toimivaksi sarjakuvaksi. Jälkikäteen ajatellen tarina oli mukavan eheä ja vauhdikas, jollain tapaa samaistuttavakin. Kirjan perusidea (josta en tässä kuitenkaan paljasta enempää) on mielestäni aika tyypillinen, saman tapaiseen asetelmaan olen törmännyt aiemminkin. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti menoa haitannut, sillä Hallin tarina tempasi minut tehokkaasti mukaansa ja Chiangin kuvitus toimii hienosti sitä täydentämässä. Innokas nojatuolimatkailija kun olen, nautin myös kirjan hyvin välittämästä pariisilaisesta tunnelmasta, tyylikkäästä, taiteellisesta ja kapinallisesta menosta.

En ollut aiemmin tutustunut Hallin ja Chiangin tuotantoon, mutta tämän kelpo kokemuksen jälkeen pidän silmäni auki miesten muiden kirjojen varalta!

Prenez garde au Creeper! Beware the Creeper!

Vertigo, 2013
Sivuja: 128

A user's guide to neglectful parenting / Guy Delisle

Guy Delislen sarjakuvista on tullut minulle pakollisia luettavia, niin paljon olen pitänyt miehen viiltävän nokkelista matkasarjakuvista, jotka vievät lukijansa niin Burmaan, Jerusalemiiin, Pohjois-Koreaan kuin Shenzheniinkin. Tällä kertaa kirjan aihe on kuitenkin kotoisampi sillä nimensä mukaisesti A user's guide to neglectful parenting kertoo vanhemmuudesta.

Tarinoiden, oikeastaan pienten tuokioiden, keskushenkilöinä ovat kirjailijan lapset, jotka ovat aiemmissa kirjoissa vain vilahdelleet mukana. Kirjan piirroksissa on mukana viattomuutta, aikuisen syyllisyyttä ja viiltävää rehellisyyttä, ehkä hitunen isän huonoa omaatuntoakin. En voi muuta kuin ihailla Delislen taitoja, sinänsä yksinkertaiset piirrokset pitävät sisällään paljon, tavallaan samoista kuvista on luettavissa sekä aikuisen että lapsen näkökulma. Nostan hattuani myös sille että kirjailija näyttää avoimen rehellisesti mokansa, ne kuningas-ajatukset jotka myöhemmässä tarkastelussa ovat osoittautuneet katastrofeiksi, ne tekevät sarjakuvien Delislestä inhimillisen ja aidon. Epätäydellisen ihmisen, joka kuitenkin kaikesta huolimatta yrittää tehdä parhaansa isänä.

A user's guide to neglectful parenting on mainio kirja, jonka havainnot ovat oivaltavia ja herkkiä.  Sarjakuvat saavat hymyilemään ja ajattelemaan aikuisuutta. Tätä kirjoittaessani lukemisestani on jo muutama päivä ja huomaan että kirjalla on hyvä jälkimaku. Ajatukseni palaavat kirjan sivuille lämpöisinä ja huomaan ihastelevani kirjan rakennetta ja tunnelmaa - suosittelen siis lämpimästi lukemista! (Olisiko tässä lahjaideaa isänpäiväksi??!)

Drawn & Quaterly, 2013
Sivuja: 191

Vain pahaa unta / Aino & Ville Tietäväinen

Löysin Ville Tietäväisen upeat sarjakuvat vasta muutama vuosi sitten ja Näkymättömien käsien jälkeen olin myyty. Tietäväisen kirjathan olivat taidetta: kauniita kuvia ja vaikuttavia pieniä tarinoita. Kansien välistä ei löytynyt suuria sankaritarinoita, Tietäväisen päähenkilöt tuntuvat olevan maailman pieniä ihmisiä, sellaisia joista ei usein kirjoja laadita. Mielenkiintoista kyllä, Vain pahaa unta, jollain tapaa noudattaa tuota kaavaa sillä kyse on jälleen kerran pienen ihmisen isoista huolista. Nimittäin lapsen painajaisunista.

Vain pahaa unta kirjan ovat kirjoittaneet yhdessä Aino ja Ville Tietäväinen, isä ja tytär. Kirjaan on koottu 3 - 6 vuotiaan Ainon pahat unet, sillä "kun uni kirjoitetaan ylös, se ei esiinny enää uudestaan." Unet itsessään ovat aina kiehtoneet minua paljon ja odotukseni olivat siksikin korkealla kun kirjaan tartuin. Muistan vieläkin elävästi muutaman lapsuuteni painajaisen ja olin utelias näkemään olisiko Ainon unissa jotain samaa kuin omissani.

Vain pahaa unta on jälleen kerran kaunis teos Ville Tietäväiseltä, niin kuvallisesti kuin tunnelmaltaankin. Sillä vaikka kyse onkin painajaisista, lämmitti mieltäni seurata isän ja tyttären yhteistä projektia. Ajatus siitä, että unia kirjattaisiin yhdessä ylös ja mietittäisiin, tuntui fiksulta tavalta toimia ja pidin siitä kuinka Ainon unien maailma aukeni aikuisellekin paljon selkeämmin. Ihan napakymppi tämä kirja ei minulle ollut, luulen sen antavan enemmän pienten lasten vanhemmille. Siltikin - hienoa työtä molemmilta Tietäväisiltä!

WSOY, 2013
Sivuja: 47

Minä muistan / Zeina Abirached

Zeina Abirached syntyi vuonna 1981 Libanonissa vallitsevan sisällissodan keskelle. Vuonna 1975 syttynyt sota päättyi vasta vuonna 1990, jolloin vauvasta oli kasvanut reipas koululainen. Pitkään kestänyt sota jätti jälkensä kaikkiin, mutta ennen kaikkea perheen aikuisiin, jotka saivat sodan aikana useasti pakata laukkunsa sodan tieltä. Minä muistan on sittemmin pariisilaistuneen taiteilijan omaelämäkerrallinen kuvaus lapsuudesta sodan keskellä. Se sisältää palasia, muistoja jotka ovat pieniä kuin kraatinsirpaleet, joita Zeinan veli keräili sotavuosina.

Abirachedin kirja ei aiheestaan huolimatta vaikuta kaoottiselta tai väkivaltaiselta, siinä on enemmänkin lapsuuden muistojen pehmeyttä ja nostalgiaa, silti kirja on tarkkasilmäinen. Voimakkaimmin minulle jäi mieleen sarjakuva kirjailijan isän tarpeesta kuunnella musiikkia kovaa peittääkseen sodan äänet, jotenkin noissa kuvissa kiteytyi se, että kuinka taisteluiden keskelläkin ihmiset elävät aitoa arkea ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin häivyttämään mielestään sodan edes hetkeksi. Myös se kuinka kirjan lapset kokivat sodan jollain tapaa huolettomina, kranaatin sirpaleita keräillen, herätti ajatuksia.

Kirjan kuvat ovat yksinkertaisen graafisia ja mustavalkoisia. Tekstiä on vähän, mutta silti Abirached onnistuu sanomaan kaiken olennaisen. Minä muistan on yksi niitä sarjakuvia, jotka välittävät viestinsä vahvasti ja liikuttavat tyylikkään vähäeleisesti.

PS. Muistakaa messulippuarvonta!

Like, 2013
Sivuja: 93
Alkuteos: Je me souviens
Suomentanut Aura Sévon

An enchantment: a graphic poem / Christian Durieux

Christian Durieuxin kaunis graafinen novelli osui hyppysiini ihan sattumalta, kiitos kirjaston tätien ja -setien jotka olivat laittaneet herkkupalan hyvin näkyvillä. Kirjan takakansi oli tällä kertaa se suurin myyntivaltti, sillä siinä kuvataan tarinaa kahden ihmisen satunnaiseksi kohtaamiseksi, silti vihjaten jostakin taianomaisesta. Olen myyty!

Tarinassa on oikeastaan kolme päähenkilöä, vanha, kitkerä mies, entinen mahtimies, nuori salaperäinen ja spontaani nainen ja Louvre, tapahtumapaikka, jonka taideteokset luovat upeat kulissit ainutlaatuiselle kohtaamiselle.

Kirjan teemat uteloittivat minua siinä määrin että An Enchantment oli pakko lukea heti kotiin päästyä. Kirjassa oli kaunis ja omalaatuinen tunnelma, joka otti valtaansa ja vaikka tarinan lopun melkein jotenkin aavistinkin, oli tässä kirjassa matka päämäärää tärkeämpi. Ihan napakymppi tarina ei ollut mutta viihdyin kuitenkin hyvin Louvren salaperäisissä tunnelmissa.

Christian Durieux on minulle aivan tuntematon taiteilija, mutta nautin sekä tarinasta ja piirrosjäljestä siinä määrin että pidän jatkossa silmäni auki hänen muiden töidensä varalta. Kirja kuuluu Louvre editions -sarjaan, jossa on neljä muutakin kiinnostavan oloista teosta eri tekijöiltä.

NBM Publishing, 2013

Sivuja: 64

Dotter of her Father's eyes / Mary M. Talbot, Bryan Talbot

Dotter of her Father's Eyes nappasi mielenkiintoni yksinkertaisella ja tehokkaalla kannellaan ja takakannen lupaukset kahden naisen elämäkerrasta saivat minut nakkaamaan kirjan kirjastokassiini. Dotter of her Father's Eyes on surullinen tarina kahdesta naisesta, jotka tavalla tai toisella ovat isiensä varjossa. Kirjan kertoja ja kirjoittaja Mary M. Talbot on James S. Athertonin, tunnetun James Joycen tutkijan tytär ja jäi lähes aina isänsä suuren intohimon varjoon. Herkullista ironiaa löytyykin siitä, että tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan Mary rinnastaa itsensä Joycen tyttäreen, Luciaan, jolle tanssi oli elämä ja siitä luopuminen tuhoisaa.

Kirjan tarinat tuntuvat aidoilta, varsinkin Maryn sinänsä arkiseen tarinaan voinee samaistua moni. Lucian kohtalo on taas traagisempi, lahjakas nuori nainen sairastui lopulta skitsofreniaan ja vietti suuren osan elämästään yksin mielisairaaloissa. Hänen sanotaan olleen innoituksena isänsä teoksessa Finnegans Wake, silti elämässä Lucia tuntuu jääneen vähälle huomiolle - aivan kuten Marykin.

Mary M. Talbot on kansainvälisesti tunnettu ja julkaistu tutkija ja Dotter of her Father's Eyes on hänen ensimmäinen graafinen romaaninsa. Bryan Talbot taas on palkittu sarjakuvataiteilija, joka on mm. piirtänyt Batmania ja Fablesia. Yhdessä he ovat luoneet teoksen, joka on varsin kiinnostavaa luettavaa,
Mary Talbotin kertojanääni on rauhallinen ja jättää riittävästi tilaa Bryan Talbotin piirroksille, jotka tuntuvat kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Yhdistelmä tuntuu toimivalta, etenkin Maryn tunteet välittyvät hienosti lukijalle. Pidin kovasti kirjan piirrosjäljestä ja värityksestä, jonka keinoin oli mm. ratkaistu se, kuinka Lucian ja Maryn tarinat erotetaan toisistaan. Näiltä tekijöiltä luen mielelläni lisää, kirjan takakansi paljastaakin Maryn luonnostelevan käsikirjoitusta seuraavaan graafiseen romaaniinsa.

Dark Horse Comics, 2012
Sivuja: 89

Sarjakuvaa Norsunluurannikolta - Aya ja Akissi

Heinäkuussa hyppysiini osui yhteisnide Aya -sarjakuvan osista 4-6, jotka tietysti menin lainaamaan ennenkuin tajusin että välistä oli lukematta jokunen kirja, tarkkaan sanottuna osat 2 ja 3. Vaikka sarja onkin oivallinen, jäi kokonaisuuteen harmittavia aukkoja, näemmä mukaan oli tuotu nippu uusia henkilöitä ja vaikka mitä! Peli oli siis selvä - oli lainattava sarjan puuttuvat osat, samalla pongasin kirjastosta myös Ayan pikkusisareen Akissiin pohjautuvan kirjan joka sekin lähti mukaani. Kassin täydeltä Norsunluurannikkoa!

Niille, joille sarja ei ole vielä ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjat kertovat nuoren Norsunluurannikolla elävän naisen, Ayan, ja hänen perheensä ja ystäviensä elämästä, tarina pohjautuu Marguerite Abouetin omiin nuoruusvuosiin. Meno on parhaimmillaan varsin vauhdikasta, aiheiden pääpaino on ihmissuhteissa. Akissi-kirja taas keskittyy Ayan pikkusiskon touhuihin huomattavasti leppoisammalla, strippimäisellä otteella.

Tulin miltei ahmineeksi Ayat loppuun saakka, siinä määrin kivalta tuntui saada vastauksia kysymysmerkeiksi jääneisiin asioihin. Kokonaisuutena pidin tästä kirjasarjasta ja sen suomasta kurkistuksesta afrikkalaiseen elämään, myös Clemént Oubrerien kaunis kynänjälki miellytti. Sitä jäinkin eniten kaipaamaan Akissi-kirjassa, jossa piirtäjä vaihtui Mathieu Sapiniin. Kaikki kunnia taiteilijalle, itse pidin vain enemmän Oubrerin pienipäisemmästä ja hupsummassta Akissista.

Luonteeltaan Akissi-kirja erosi selvästi Aya-kirjoista, joissa siis käsitellään vakavampiakin teemoja, kuten seksuaalista häirintää, pettämistä ja muita aikuisempia aiheita. Söpöilksi ei kuitenkaan meno mene näissäkään kirjoissa vaan aiheina ovat pienen ihmisen isot huolet kuten se, ettei isoveli ota mukaan leikkeihin ja joskus kotona kanteleminenkin kostautuu... Voisinkin hyvin kuvitella Akissin olevan juuri sellainen ärsyttävän utelias pikkusisarus, jonka kanssa itsekin lapsena tappelin.

Abouetin kirjoista on suomennettu vain Aya-sarjan ensimmäinen kirja,  toivottavasti tulevaisuudessa sarjan muutkin osat käännetään.

Akissi: Feline Invasion
Flying Eye Books, 2013
Sivuja: 48
Alkuteos: Akissi, Attaque de Chats

Aya of Yop City (Aya #2)
Drawn and Quaterly, 2008
Sivuja: 112
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 2

The secrets come out (Aya #3)
Drawn and Quaterly, 2009
Sivuja: 132
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 3

The Adventures of Superhero girl / Faith Erin Hicks

Olen viime aikoina ollut kovasti sarjisnälkäinen ja siksi kirjaston hyllyjä on tullut tutkittua ahkerasti. Tällä kertaa hyppysiini osui The Adventures of Superhero Girl, joka lähti mukaani jo pelkästään vinkeän nimensä ja kivan piirrostyylin perusteella. Summanmutikassa kassiin kerätty kirja osoittautuikin oikein mainioksi luettavaksi joka hupailee raikkaasti supersankarimyytin kustannuksella.

Superhero girl on parikymppinen nuori nainen, joka omaa supersankareiden tapaan erityisiä voimia. Mutta toisin kuin kliseisemmät kollegansa, hänen menneisyydessään ei ole synkkää tapausta joka on ajanut hänet menneeseen eikä arkkivihollistakaan tahdo löytyä. (Vaikka eräs opiskelijapoika vaikuttaakin lupaavalta tapaukselta.) Samalla Superhero Girl taistelee samojen, noh, samantapaisten ongelmien kanssa kuin muut ikäisensä. Pahan kanssa taisteleminen ei kartuta kukkaroa, joten pitäisi hommata työpaikka. Ja ehkä jonkinlainen elämäkin niiden iltojen varalle joina superkonnat ottavat iisisti ja kämppis on treffeillä. Pitäisiköhän alkaa vaikka kutomaan?

Hicksin sarjakuva oli oikeasti ilahduttavaa luettavaa. Lähdin liikkeelle vähäisin odotuksin, mutta huomasin pian hykerteleväni Superhero Girlin angstaukselle. Konsepti tuntuu raikkaalta ja Superhero Girl on samaistuttava siitäkin huolimatta että minun ongelmiini harvemmin kuuluvat ninjat tai liian lässykät superkonnat. Sarjakuva on tunnelmaltaan mukavan positiivinen ja mukavan energinen ja viestinä on kenties se, että jokaisen tulee seurata omaa polkuaan muiden mielipiteistä huolimatta.  Melko jees!

Kiinnostuneille vinkiksi vielä Superhero Girlin blogi, josta myös voi käydä lukemassa kirjan strippejä.

Dark Horse Books, 2012
Sivuja: 106

Aya: Love in Yop City / Marguerite Abouet, Clément Oubrerie

Olen lukenut Norsunluurannikolla elävän Ayan tarinoita ennenkin ja nappasin siksi innoissani mukaan kirjastosta mukaan sarjan osat 4-6. Ihan täysin itsenäisiä sarjan kirjat eivät selvästikään ole, sillä lukiessani kaipailin pariin otteeseen kirjoja 2 ja 3, joita en näemmä ole lukenut. Muutama epäselvä juttu jäi siis vaivaamaan mieltäni vaikka lukukokemus muuten kiva olikin.

Love in Yop City -kirjassa Aya on aikuistunut ja opiskelee yliopistossa lääkäriksi. Biologian opinnot tosin eivät ota sujuakseen kunnes opettaja tarjoaa Ayalle mahdollisuutta ilmaiseen tukiopetukseen... Samaan aikaan muillakin ystävyksillä on uusia haasteita elämässään, sillä Innocent muuttaa paremman elämän toivossa Pariisiin, Albert menee kihloihin, Moussa katoaa ja Bintoun isä huomaa tyttärensä olemassaolon - ikävin seurauksin.

Love in Yop City tarjoaa lukijalleen nojatuolimatkan Norsunluurannikolle ja eksoottinen sijainti kieltämättä on mukava lisä matkakuumeiselle lukijalle. Siinä missä Yop City tuntuu jo melko modernilta paikalta, on heimomenneisyys kuitenkin läsnä hyvinkin lähellä maaseudun pienissä kylissä joissa päällikkö tekee edelleen tärkeät päätökset ja tytär on isänsä omaisuutta. Voimakkain kontrasti syntyy kuitenkin hämmästyttävästi Michael Jacksonia muistuttavan Innocentin tarinan kautta. Nuori mies nimittäin muuttaa Pariisiin menestystä toivoen mutta elämä suurkaupungissa ei vain ole niin helppoa kuin luulisi. Ihmiset ovat kylmiä, byrokratia huikean hankalaa ja eläminen kallista. Innocent myös kyseenalaistaa eurooppalaisten käsityksiä Afrikasta, jossa kaikki eivät yllättäen kärsikään nälästä ja kurimuksista vaan saattavat olla hyväkäytöksisiä ja välittää lähimmäisistään enemmän kuin kiireiset suurkaupungin asukit.

Ilahduin huomatessani miten Aya-kirjojen henkilöt - ja samalla myös kirjojen teemat - ovat kasvaneet kirjojen edetessä ja mm. seksi on noussut kirjoissa voimakkaammin esiin. Love in Yop city onkin mielenkiintoinen yhdistelmä viattomuutta ja korruptiota, sillä tuntuu siltä että kirjan sankareita ympäröivät nyt aikuisten maailman synkätkin realiteetit, kuten ahdistelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Kokonaisuutena lukukokemus oli hyvä ja ajatuksia herättävä, tosin potkin itseäni siitä etten ole hankkinut luettavakseni sarjan osia 2 ja 3 - virhe, joka kyllä täytyy korjata!

Drawn & Quaterly, 2013
Sivuja: 329
Alkuteos: Aya de Yopougon 4-6

Järjen veit / Sylvain Ricard & James

Kiitokset taas kirjaston sarjisporukalle, sillä tein taas mielenkiintoisen sarjakuvalöydön! Sylvain Richardsin Järjen veit vaikuttaa pelkistetyn piirrosjälkensä ansiosta melkein viattomalta mutta kirjan aihe - parisuhdeväkivalta - on kyllä kaikkea muuta. Piirrosjäljen ja eläinhahmojen yhdistelmä sekä tekstin asiallinen tyyli muodostavat hyvän kontrastin rankalle aihepiirille.

Tarinan rankkuutta lisää se, että tuntuu niin tavalliselta. Vuohi (sarjakuvan  nimettömäksi jäävä naishahmo) ja Koira (mies) tapaavat opiskeluaikoina ja avioituvat pian. Jo pariskunnan kuvaukset häistä eroavat toisistaan, Vuohi kuvailee päivää elämänsä romanttisimmaksi, Koira taas puhuu tehokkuudesta ja verkostoitumisesta. Häiden jälkeen Vuohi lopettaa työskentelyn ja jää hoitamaan kotia, sillä Koiran työ on hyväpalkkainen, joskin stressaava. Sarjakuvan Koira onkin vaativa puoliso, jonka tarpeisiin Vuohi pyrkii parhaansa mukaan sopeutumaan. Pariskunnan suhteessa säilyy jonkinlainen tasapaino -aina ensimmäiseen lyöntiin saakka.

Kirja on rakennettu dokumentin omaiseksi. Useissa ruuduissa pariskunta istuu sohvalla kertomassa haastettelijalle tarinaansa ja näin Ricard onnistuu kertomaan molemmat puolet tarinasta. Oman, vähän hämmentävän ja ehkä epäuskottavan osansa tarinassa muodostavat Vuohen läheiset ja ihmiset, joilta hän hakee apua. Ystävillä on ehkä liiankin kiire oman elämänsä kanssa, äiti taas huolehtii enemmän siitä miltä asiat näyttävät. Tuntuu surulliselta ajatella tilannetta, jossa pahoinpitely ei koskettaisi tai suuttuttaisi läheisiä, jossa uhri jää yksin mutta varmasti näitäkin tapauksia riittää.

Kirjan aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, erityisesti kirjan loppuratkaisu sai ajattelemaan asiaa. Miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen? Miksi mies lyö? Ricard onnistuu oivallisesti kuvaamaan tilannetta molemmista näkökulmista ollen suorastaan objektiivinen. Tämä kirja ei syyttele tai puolustele, se tuntuu esittävän asiat yksinkertaisesti ja suoraan. Vaikuttavaa.

WSOY, 2012
Sivuja: 144
Alkuteos: ... à la folie.
Suomentanut Saara Pääkkönen
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella

Minun Kiinani 3: Rahan aika / P. ôtie, Li Kunwu

Hurahdin pari vuotta takaperin Minun Kiinani -sarjan ensimmäiseen osaan ja nyt kun sain hyppysiini vihdoinkin sarjan päätösosan, sukat melkein pyörivät jaloissani! Kirja on paitsi Kunwun elämäkerta myös kiinnostava kuvaus Kiinan lähihistoriasta. Kirjan aiemmat osat kuvasivat Kunwun kasvamista pojasta mieheksi kulttuurivallankumouksen kuohuissa ja aikaa puolueen palveluksessa. Rahan ajassa Kunwu elää jo vakiintunutta elämää piirtäjänä Kiinassa, jossa kapitalismi tuntuu valtaavan yhä vahvempaa jalansijaa.

Minusta kirjan tapa kertoa historiaa Kunwun henkilökohtaisten kokemusten kautta on mainio. Ajatus ei toki ole uusi, mutta se toimii hienosti tässä tapauksessa. Kirjan kuvaama ajanjakso on pitkä, vuodesta 1980 aina vuoteen 2009 saakka ja sen aikana Kiinassa tapahtuu suuri murros kun kommunistinen jättiläinen alkaa muuntautua maailman talousmahdiksi. Aika ja muutos ovat (minusta!) mielenkiintoisia, lieveilmiöistä puhumattakaan. Kirja nostaa asiat esiin vähäeleisesti antaen lukijan itse ajatella ja tehdä johtopäätöksiä, mistä pidin ja huomasinkin luettuani miettiväni pitkään sarjakuvan teemoja. Olen aina ihmetellyt sitä kuinka kiinalainen kapitalismi ja kommunismi yhdistyvät ja luulen Kunwun nyt antaneen minulle vastauksia, jotka tosin kirvoittavat esiin vain uusia kysymyksiä.

Pidän kovasti Kunwun kertojanäänestä, joka tässä vaiheessa trilogiaa alkaa jo tuntua vanhalta tutulta. Aikuinen Kunwu on mietteliäs ja ystävällinen herra, joka hetkittäin tuntuu olevan vähän hämmennyksissä maailman mennessä kovaa vauhtia eteenpäin. Uusi Kiina on kovaa vauhtia hylkäämässä ja hävittämässä vanhaa kiiltävien ostoskeskusten ja pilvenpiirtäjien tieltä ja ennen melkein vihollisena pidetyistä länsimaista on tullut jotain, mitä ihaillaan ja jäljitellään - eipä liene ihmekään jos myllerrys hämmentää!

Sarjan aiempia osia lukiessani arvelin ensimmäisen osan jäävän suurimmaksi suosikikseni, lapsen näkökulma kosketti ja kulttuurivallankumouksen dramatiikka teki vaikutuksen. Nyt kuitenkin huomaan että kaikkein paras jälkimaku onkin jäänyt tästä viimeisimmästä teoksesta ja siitä, kuinka se tavallaan onnistuu sitomaan kokonaisuuden hyvin yhteen.

PS. Olisi kiinnostavaa nähdä myös Kunwun omia töitä ja jäinkin pohtimaan ovatko kansikuvan vesimainokset hänen kädenjälkeään. Kertokaa jos tiedätte!

WSOY, 2013
Sivuja: 271
Alkuteos: Une vie chinoise. Le temps de l'argent
Suomentanut Saara Pääkkönen
Saatu arvostelukappaleena

The merchant of Venice / William Shakespeare, Faye Yong

Kaivellessani kirjaston tietokantoja erilaisten Venetsia-kirjojen toivossa, osui silmiini SelfMadeHeron manga-versio Shakespearen klassikosta The merchant of Venice. Ajatus jonkin hyvin uudenaikaisen tyylin yhdistämisestä iäkkääseen klassikkoon tuntui oudon jännittävältä ja ajattelin ihan piruuttanikin kokeilla tämmöistäkin makuyhdistelmää.

Venetsian kauppiaan tarina on varmaankin jo monelle tuttu. On komea mutta köyhänpuoleinen Bassanio joka rakastaa kaunista ja rikasta Portiaa. Kosiomenoja varten Bassanio pyytää lainaa ystävältään Antoniolta, hurskaalta kristityltä. Koska Antonion rahatilanne on heikko, menevät ystävykset juutalaisen rahanlainaajan, Shylockin, puheilla. Shylock kantaa Antoniota kohtaan kaunaa saamansa kohtelun takia mutta suostuu lainaamaan rahat seuraavin ehdoin: jos Antonio ei maksa lainaa takaisin eräpäivään mennessä, on hänen annettava omasta ruumistaan paunan verran lihaa. Ja kirjailijan tyylille uskollisesti mukana on myös muita lemmenjuonia...

Tunnustan heti alkuun että manga-Shakespeare oli yllättävän mukavaa luettavaa. Englanninkielinen Shakespeare tuntui tosin aluksi kankealta ja vaikealta, mutta totuin pian kielen poljentoon ja pääsin mukavaan lukuvauhtiin. Sarjakuvallinen muoto tuntui mukavasti keventävän kielen painoa ja kuvallinen muoto tuki myös erilaisten tunnetilojen välittymistä, minulle kun juuri tämän on vieraskielisissä näytelmiä lukiessa ongelmana. Kun kaikki energia menee itse sanojen ymmärtämiseen, jäävät hienovaraisemmat asiat huomiotta ja jotain olennaista jää puuttumaan teoksesta. Siispä jos haluat kokeilla Shakespearea alkukielellä mutta tekstin vaikeus huolettaa, kokeile ensin sarjakuvaversiota!

Kirjan piirrostyyli oli mukavan selkeä ja kaunis, henkilöt oli kuvattu keijukaisen omaisiksi, pitkäkorvaisiksi hahmoiksi,tosin juutalaishahmoihin oli saatu silmien mustien varjojen avulla paholaismaisuutta joka arvelutti. Tässä kohdin uuden ja vanhan yhdistäminen osoittaakin kiinnostavuutensa, sillä uudesta muodostaan huolimatta Venetsian kauppias on oman aikansa tuote ja ymmärtääkseni Shakespearen ajan Englanti oli juutalaisvastainen ja tuota taustaa vasten Shylock onkin ymmärrettävämpi, ehkä jopa rohkeakin veto kirjailijalta. Vaikka Shylock onkin julma ja selvästi tarinan pahis, tarjoaa Shakespeare hänen teolleen kuitenkin ymmärrettävän motiivin ja siten tekee konnasta inhimillisemmän. Erityisesti ao.Shylockin puheenvuoro oikeudenistunnossa on upea.

"I am a Jew. Hath not a Jew eyes? Hath not a Jew hands, organs, dimensions, senses, affections, passions? Fed with the same food, hurt with the same weapons, subject to the same diseases, healed by the same means, warmed and cooled by the same winter and summer, as a Christian is? If you prick us, do we not bleed? If you tickle us, do we not laugh? If you poison us, do we not die? And if you wrong us, shall we not revenge?"

SelfMadeHero, 2009
Sivuja: 208

Green River killer: A true detective story / Jeff Jensen, Jonathan Case

Tulin sitten taas penkoneeksi kirjaston sarjakuvahyllyä, joka onkin osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi. Tällä kertaa dekkarin ystävä löysi käsiinsä todellisen poliisitarinan - kertomuksen Green Riverin tappajasta. Graafinen romaani perustuu tositapahtumiin, oikeaan tappajaan joka mellasti 1980-luvulla Amerikassa.

Tarinan keskushenkilö on Tom Jensen, poliisi, joka päätyy jahtamaan murhaajaa lähes koko uransa ajan - yli 20 vuotta. Kirja alkaa melkein lopusta käsin, vuosien työn jälkeen murhaaja on löydetty ja jäljellä on enää todisteiden kokoaminen syyttäjää varten sekä vielä kadoksissa olevien ruumiiden etsintä ja etsivät kuulustelevat kuukausien ajan yhtä Amerikan tuhoisimmista sarjamurhaajista.

Green River Killerin tarinan on koostanut Jeff Jensen, etsivä Tom Jensenin poika ja siksi onkin ymmärrettävää että kirja tavoittaa jotain aitoa poliisin työstä ja erityisesti Tom Jensenistä - onhan hänen pojallaan ollut ainutlaatuinen näkökulma tapaukseen. Tom Jensen ei ole mikään tv-sarjojen superkyttä, hän purkaa työnsä paineita remontoimalla kotia. Jonain rankkana vuonna talo saa uuden pation, pahimpaan suruun etsivä hajottaa kylpyhuoneen laatoittaakseen sen käsin pala palalta.

Kuten aiheesta jo arvata saattaa, ei kyseessä ole mikään hyvän mielen sarjis. Kertomus ei ole erityisen mieltä ylentävä, oikeastaan se on realismissaan aika masentava ja synkkä, erityisesti siksi että kyseessä on tositarina. Jonathan Casen konstailematon mustavalkoinen kuvitus toimii kirjassa hyvin, korostaen tunnelman tummia sävyjä.

Dark Horse Books, 2011
Sivuja: 233

Abelard / Renaud Dillies

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin Abelardissa huomioni, oli vetoava kansi. Väritys ja symmetriikka toivat mieleeni jossain määrin lastenkirjan, mutta herttainen sellainen. Kauniiden kansien väliin kätkeytyi katkeran suloinen kertomus, joka liikutti.

Tarinana Aberlard ei ole uusi. Se kertoo nuoresta ja viattomasta maalaisvarpusesta, jonka rauhallisen ja turvallisen elämän rikkoo nainen. Aberlard tapaa Eppily-nimisen tipusen, joka ei kauniista ulkokuorestaan huolimatta ole ihan siitä herttaisimmasta päästä. Eppilyä ei kukkasilla valloiteta, hän haluaa kuun ja tähdet. Joten kun Abelard kuulee lehdestä amerikkalaisen keksijän luoneen välineen, jolla matkata tähtiin, hän päättää jättää kotinsa ja aloittaa pitkän ja vaikean matkan Amerikkaan.

Kuten sanottu, tarina on suureksi osaksi vanha tuttu ja se rokotti lukukokemustani. Abelard on suloinen ja melkein lapsenomainen tipu, jota haluaisi suojella pahalta maailmalta, mutta sydän tekee mitä haluaa. Tarina on kaunis mutta jotain uuttakin olisi kokonaisuuteen keksiä.

Pidin kirjan piirrostyylistä ja värityksestä, jotka virittivät lukijan sadunomaisiin tunnelmiin. Mukava yksityiskohta on myös Abelardin hattu, josta putkahti toinen toistaan kauniimpia mietelauseita ohjaamaan tipusen tietä maailmassa. Minun makuuni oli myös jörön Gaston-karhun ja Abelardin epätodennäköinen ystävyys, vaikka sekin toki on jo monessa yhteydessä koettu kuvio.

Kuten tekstistä ehkä välittyykin, olin kirjasta kahden vaiheilla. Se oli toisaalta koskettava ja hellyyttävä, kauniskin, mutta ihan kylmän analyyttisesti olisin kaivannut jotain enemmän. Ehkä alkuvuoden upeat lukukokemukset ovat tehneet minusta liian vaativaisen?

Write your troubles in the sand, carve your blessings in the sand.

NBD, 2012

Sivuja: 128

Sokerihullu / Hanna Koljonen

Pongasin Sokerihullun ensimmäistä kertaa Sallan blogista ja vaikkei sarjakuvan piirrosten tyyli ihan omimmalta tuntunutkaan mutta kirjan aihe, sokeririippuvuus, sen sijaan kiinnosti sitäkin enemmän. Hanna Koljosen kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus ihmisen kamppailusta sokeria ja muita epäterveellisiä herkkuja vastaan. Tarina on kai varsin tavallinen tiettyyn rajaan saakka, tiedän itsekin että väsyneenä tai stressaantuneena tekisi niin hyvää syödä yksi pieni suklaapatukka. Tai levy. Se lohduttaa mutta luo samalla morkkiksen. Uskon myös että sokeriin voi jäädä koukkuun, siitä kertoo jo karkkilakkojen aloittamisen vaikeus.

Sokerihullu on rehellinen ja rankkakin kuvaus sokerikoukkuun joutumisesta ja siellä elämisestä. Hannalle on sokeri ollut iso juttu pienestä pitäen. Kaikki alkaa viattomasti, keksien näpistelyllä ja lohduttavilla letuilla rankkoina päivinä. Mutta jossain vaiheessa karkinsyönnistä alkaa tulla riippuvuus, herkuttelun määrät kasvavat ja syömistä pitää alkaa salailla muilta. Sokeririippuvuudesta tulee elämän pituinen kierre, josta kirjan päähenkilö yrittää ulos sokerin alkaessa uhata terveyttäkin.

Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, Sokerihullu ei kuvitukseltaan ole sitä tyyliä johon normaalisti tarttuisin eikä se nytkään ihan silmääni hivellyt. Kirjan tarina on kuitenkin vahva ja hyvin kerrottu ja siksi piirrosjälkikin unohtuu lukijan uppoutuessa sokerihumalan syövereihin. Aihe on tärkeä, hienoa siitä on tehty tällainen sarjakuva. Sokerihullun tarina tuntuu lukiessa rehelliseltä ja samaistuttavalta ja ainakin tämä mässäilijä jätti lauantaikarkkipussinsa ostamatta!

Asema, 2012
Sivuja: 72

Finlandia 1 / Mei Nogughi

Sarjakuvainnostukseni johdattelee minua jo ihan vieraillekin vesille, tutustuin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni mangaan. Ajatus lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että löysin kirjaston kokoelmista Suomeen sijoittuvan kertomuksen ja luonnollisesti halusin nähdä miten japanilainen piirtäjä maamme kokisi. Sainkin kyllä vähän hihitellä, sillä kulttuurierot kyllä näkyvät kirjassa.

Kirjan perusasetelma on ihan kiinnostava. Japanilainen Airi on pikkutytöstä saakka jumaloinut joulupukkia, joka lapsena pelasti eksyneen tyttösen. Nyt jo lähes aikuinen Airi on lähtenyt Suomeen opiskelemaan Finlandia-nimisessä oppilaitoksessa, josta valmistutaan joulupukeiksi ja tontuiksi. Airi haluaisi olla komean Cainin tonttu, mutta traumaattisen menneisyyden omaava Cain torjuu tytön.

Tarina taitaakin olla tämän jälkeen aika helposti arvattavissa, tosin ilmeisesti Finlandia jatkuu toisessa, helmikuun 2013 lopulla ilmestyvässä osassa, sillä onnellinen loppu ei ainakaan vielä ollut käsillä. Juonellisesti sarjakuva ei tarjoa kummoisiakaan elämyksiä eivätkä Airin kommellukset pahemmin naurata. Ne kulttuurierot sen sijaan...  Nogughin pukit ovat esimerkiksi aika erinäköisiä kuin meikäläiset, he ovat nuori, hoikkia ja ehkä komeitakin miehiä, ilman partaa tai mahaa, jonkinlainen punainen nuttu ja myssy kuitenkin löytyy. Jokaisella pukilla on yksi tonttu ja tontun tehtävä on seistä pukkinsa rinnalla auttamassa ja tukemassa kuin parisuhteessa konsanaan. Hivenen hymyilin myös kohdalle, jossa kerrottiin kuinka keväisin heikkojen jäiden aikaan järvet suljettiin onnettomuuksien estämiseksi.

Kirja sisältää itseasiassa kaksi tarinaa, joista lyhyempi vähän yllättäen sijoittuukin menneiden vuosikymmenten Italiaan. Koska koko mangakokemukseni koostuu näistä kahdesta tarinasta, en tiedä kuinka tyypillistä on se, että homman jujuna on rakkaustarina tytön ja traagisen sankarin kanssa. Uskottavuudellaan ei italialainenkaan kertomus kyllä häikäissyt...

Finlandian piirrostyyli oli sinänsä ihan miellyttävä, mutta esimerkiksi päähenkilöiden iän tajuaminen osoittautui hankalaksi. Jälkimmäisessä kertomuksessa kun sankari on ollut ensin rakastunut sankarittaren äitiin ja nyt n. 15 vuotta myöhemmin näyttää edelleen piirroksissa teiniltä. Oma niksinsä oli myös kirjan lukemisessa, sillä sarjakuva eteni takakannesta eteenpäin ja oikealta vasemmalle ja useammankin kerran luin sivut ensin väärässä järjestyksessä. Tästä kaikesta huolimatta oli kiva kokeilla jotakin erilaista, tiedänpä nyt ainakin vähän mangastakin!

Sangatsu Manga, 2012
Sivuja: 172
Suomentanut: Antti Kokkonen

Level up / Gene Luen Yang, Thien Pham

Susan sarjakuvahaaste on ollut oiva tekosyy sukeltaa syvemmällekin sarjakuvien maailmaan. Yksi löydöistäni on ollut Gene Luen Yang, joka ensin ihastutti American born Chinese-sarjakuvalla, sitten Eternal Smilen tarinoilla. Ilokseni Helmetin kokoelmista löytyi Yangilta myös Level Up -kirja, joka käsittelee aikuistumista ja uravalintojen vaikeutta.

Dennis Ouyang on nuori mies, joka mieluiten pelaisi tietokonepelejä kavereidensa kanssa. Siirtolaisina maahan tulleet vanhemmat kuitenkin odottavat pojalta vastuuntuntoisempaa asennetta ja uhrautumista paremman tulevaisuuden puolesta ja Dennis kokeekin usein olevansa melkoinen nolla vanhempiensa silmissä. Isän kuolema kuitenkin muuttaa kaiken, sillä Dennis alkaa nähdä enkeleitä, jotka muistuttavat häntä hänen kohtalostaan.

Kirjan visuaalisesta ilmeestä vastaa tällä kertaa Thien Pham, enkä oikein innostunut tästä sarjakuvasta niin paljon kuin aikaisemmista. Phamin kuvitus on kyllä kaunista mutta jostain syystä tasainen, tussattu(?) väritys miellyttäisi silmääni sarjakuvassa enemmän kuin vesiväreillä tehdyn näköinen.

Yangin tarina sen sijaan on kyllä oikeastaan näppärä ja oivaltavakin. Taustalla on jälleen kerran aasialaisen kulttuurin ajatus uhrautumisesta ja uutterasta työn teosta, Dennisiä painavat jo valmiiksi suuret odotukset ja toiveet, sillä nyt onnellisuus ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin taloudellinen turvallisuus. Jollain lailla Level up saikin minut ajattelemaan parin vuoden takaista Tiikeriäiti-kirjaa vaikka hieman eri maailmoissa liikuttiinkin. Yang ja Pham tavoittavat hienosti ennen kaikkea pelkästä velvollisuudesta tapahtuvan elämän ilottumuuden ja nuoren miehen tasapainoilun onnellisuuden tavoittelun ja velvollisuuksien välillä.

First Second, 2011
Sivuja: 160