Porto Francon vartija / Ann Rosman

Marraskuu näyttää olevan minulle skandinaavisten dekkareiden aikaa, juuri nyt ne tuntuvat vetoavan vahvimmin. Liekö syynä marraskuun harmaus, mutta juuri nyt on ihanaa heittäytyä dekkareiden synkeään maailmaan. Kaukokaipuuni ei ole vielä valloillaan, sen sijaan tunnun viehättyvän tutunoloisista maisemista, jotka kirjojen myötä nähdään hieman erilaisessa valossa.

Porto Francon vartija vie lukijansa Bohuslänin rannikolle, Marstradiin ja Klöberöniin, jossa rikoskonstaapeli Karin Adlerin purjehdusretki katkeaa äkillisesti kun selviää että suolta on löytynyt kaksi ruumista, nainen, joka pitelee pientä vauvaa sylissään. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa ja vuoden 1793 kertomuksessa pääosassa onkin nuori Agnes joka pakenee pakkoavioliittoa Marstradin vapaasatamaan mieheksi pukeutuneena.

Kirjassa oli paljon sellaista, mistä olisin periaattessa pitänyt - pienen saaren tunnelmat, teräksinen Astrid-mummo, historiaa, rantarosvoja... Mutta tällä kertaa kirjan juoni teki tepposet, se nimittäin kiemurteli aivan eri tavalla kuin etukäteen oletin - enkä tarkoita tätä hyvällä tavalla. Kuten jälkisanoista käy ilmi, on paikan kiehtova historia lumonnut myös kirjailijan, ehkä jopa itse kirjan tarinan kustannuksella. Rosman nimittäin intoutuu kertomaan salakuljettajista ja rantarosvoista runsaastikin mutta nämä sinällään kiehtovat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole kertomuksen juonen kannalta olennaisia. Lukijana hämmennyin myös siitä, tässä Karin Adler-romaanissa Karin Adler näyttelee hyvin pientä osaa, sillä kirjan pääpaino on todellakin vahvasti menneisyydessä sekä eräässä nykyajan perintökiinteistön myyntikiistassa. Tuntui melkeinpä siltä että oikeastaan kirjailija olisi halunnut kirjoittaa toisenlaisen kirjan ja Karin Adler tuli vain ympätyksi mukaan.

En kuitenkaan halua lytätä kirjaa, joka oli mielestäni ihan ok. Kuten sanottua, maisemat ja tunnelmat olivat hurmaavia ja rantarosvotkin sopivan häijyä porukkaa. Kirja oli sujuva ja nopealukuinen ja viihdyttää varmasti lukijaansa vaikkei suuria yllätyksiä tarjoakaan.

"Hän katsoi ikkunan takana näkyvää taivasta ja mietti, mitä pappi oli joskus sanonut: tutkimattomat ovat Herran tiet. Sanat tuntuivat saaneen aivan uudenlaisen sisällön."

Bazar, 2013
Sivuja: 387
Alkuteos: Porto Francos väktare
Suomennos Anu Koivunen

Noitavasara / Ann Rosman

Olin säästänyt Ann Rosmanin Noitavasaran pääsiäisherkkupalakseni, mutta ikävän päänsäryn takia lukunautinto lykkääntyikin muutamalla päivällä. Lopulta pääsin korkkaamaan Noitavasaran kanssa vuoden ensimmäisen terassilukutuokioni, vaikkakin vain villahuovan sisällä. Mutta silti, tulkoon kesä!

Majakkamestarin tyttärestä tuttu komisario Karin Adler on juuri lopettelemassa lomaansa kun hänet kutsutaan selvittämään hyytävää tapausta. Vanhalta uhrikiveltä on löytynyt päätön nainen keskiaikaisissa vaatteissa. Tapauksen selvittely viekin Karinin kauas Marstrandin historiaan, aina noitavainon aikoihin.

Ann Rosmanilla näyttää olevan jännityskirjoittamisen taito hyppysissään. Paitsi hyytävien murhien lisäksi Noitavasara tarjoilee myös kiehtovia maisemia (tekisipä mieleni käydä joskus Marstradissa!), noitavainojen historiaa länsinaapurissamme ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Vaikka tarinan keskiössä onkin tietysti murha, käy Rosman samalla läpi muitakin ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja, kuten lasten pahoinpitelyä ja työssä uupumista.

Koska luen kohtuullisen paljon jännityskirjallisuutta, osaan arvostaa sitä että kirjailija pitää minut arvailemassa loppuratkaisuun saakka. Noitavasara osoittautuikin niin mielenkiintoiseksi että luin sitä yömyöhään saakka, en vain malttanut laskea kirjaa käsistäni ennenkuin saisin selvyyden. Rosman punoo tarinan hienosti kokoon, hämmentäen lukijaa pienillä vihjeillään.

Eräs mielenkiintoinen elementti kirjassa on työuupumuksesta toipuva sivuhenkilö Sara von Langer. Tässä kirjassa Sara osallistuu vain välillisesti tapauksen selvittelyyn, mutta pidän siitä että Rosman on halunnut kuvata hänen elämäänsä ja työuupumustaan silti tarkemmin. Aihe on tärkeä ja nykyisin ajankohtainenkin, tuntui mukavalta huomata että kirjailija halusi jännitystarinan ohella tuoda esiin tämänkin tyyppisiä aiheita, mielestäni melko uskottavankin oloisesti.

Kirjan loppusanat ovat muuten harvinaisen kiinnostavaa luettavaa, niissä Rosman kertoo hiukan kirjansa tutkimusvaiheista ja tapahtumapaikoista, joista ainakin yhdessä kerrotaan oikeastikin kummittelevan... Huu!

"-Sekin, mutta tarkoitin kyllä itse hahmoa. Kasvot ovat rikki.
-Ne ovat rikki ihan tarkoituksella. Linnassa oli joskus vieraillut Tanskan kuningas, joka oli nukkunut tässä sängyssä. Sängyssä oli muuten alun perin ollut neljä tällaista veistettyä jalkaa vuodekatosta varten. Kun kuningas lähti, linnan väki pelkäsi, että kuninkaan henki olisi jäänyt vakoilemaan heitä. Siksi he iskivät jokaisesta puukasvosta nenän irti.
- Mitä? Miksi?
- Siihen aikaan uskottiin että sielu oli nenässä.
Karin kääntyi ja katsoi Johania tiukasti.
- Mitä sanoit? Sielu nenässä?
- Niin.
- Jos nenän leikkasi irti, sai siis mukaansa sielun.
- Niin, niin siihen aikaan uskottiin. Keskiajalla, Johan lisäsi.
Sieluja, Karin miettii hiljaa. Murhaaja kerää sieluja."

Bazar, 2012

Sivuja: 437

Alkuteos: Själakistan

Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Lumiomena, Kirjainten virrassa

Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

Majakkamestarin tytär / Ann Rosman

Mistä näitä ruotsalaisdekkaristeja oikein tulee? Ann Rosmanin esikoinen nappasi mielenkiintoni jo nimellään, minusta Majakkamestarin tyttäressä on vain jotakin romanttista ja kaihoisaa. Ja onhan tässä sitäkin vaikka dekkarista onkin kyse. Majakkamestarin tytär olikin yllättävän koukuttava, se tuli ahmaistua yhden päivän aikana. Ihanaa löytää sellainen juuri sopiva dekkari, joka kulkee eteenpäin, pitää jännityksessä mutta ei mene liiallisuuksiin raakuudessa. Marstrandin merelliset maisemat ovat iso plussa, tännekin haluaisin joskus matkustaa.

Majakkamestarin tytär on Ann Rosmanin esikoisteos, sen päähenkilönä seikkailee rikostutkija Karin Adler, joka kirjan alussa tekee eroa miesystävästään. Virkistävää löytää joskus kirjoista poliisi, joka ei eroa työnsä  takia! Kirjassa on toki nippu muitakin kiinnostavía henkilöitä, näistä eniten esiin nousee Sara, joka on sairaslomalla työuupumuksen takia. Varsinkin Saran kokemukset terveyskeskuksessa ovat melko karmivia nekin, samanlaisia tarinoita olen kuullut tosielämästäkin...

Tällä kertaa kaikki alkaa vanhan majakan kunnostustöistä, sortuneen seinän takaa kun löytyy ruumis. Kun tapaus varmistuu murhaksi, saa Karin jutun selvitettäväkseen. Tarina kulkee kirjassa kahdella ajallisella tasolla, nykypäivässä seuraamme murhatutkimuksia, 1960-luvulla taas Arvidin ja Elinin rakkaustarinaa. Varsinkin jälkimmäinen saa lukijan miettimään miksi Arvid, joka niin rakasti Eliniä, onkin avioitunut Sirin kanssa...

Bazarin sivut kertovat Majakkamestarin tyttären olevan Karinista kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa, lisää samaa herkkua suomennettuna on luvassa vuonna 2012... Kirjasta on blogattu jo paljon,  lisää ajatuksia löytyy ainakin seuraavista blogeista: Leena Lumi, Kujerruksia, Kirjainten virrassa, Dekkarimania, Sinisen linnan kirjasto.

"Auringonlasku muistutti, että suuri osa päivästä oli jo kulunut heidän ajaessaan kohti Hamneskäriä. Karinin täytti onnen huuma, jonka vain sulaa kultaa hehkuva tyyni meri saattoi saada aikaan. Hän huokasi. Aivan uskomattoman kaunista.
- Harvoin näkee lahtea näin tyynenä, Lasse sanoi ja katsoi Karinia. Hän osoitti pehmeän pyöristyneitä gneissikallioita.Tuhansien vuosien aikana tuuli ja suolainen vesi olivat hioneet kalliot niin loiviksi, että oli vaikea muistaa niiden olevan kovia. - Ja jos istuu kalliolla, voi nähdä miten merenpinta hitaasti, hitaasti nousee ja laskee aivan kuin olisi veden sijasta öljyä. Meillä on ilmiölle aivan oma sanansa, ia.
- Ia? Karin sanoi. - En ole koskaan kuullutkaan. Hän toisti sanan mielessään, maisteli sitä ja totesi sen olevan jotenkin kaunis ja levollinen"