The Reluctant Midwife (Hope River #2) / Patricia Harman

Tartuin viime vuonna vahingossa Patricia Harmanin Hope Riverin kätilöön ja yllätyin iloisesti kun kansien välistä löytyi kaunis ja koukuttava tarina kätilön työstä 1930-luvulla. Patiencen, Harmanin sankarittaren kautta vuoristoseudun köyhyys kosketti mutta toisaalta äitien ja vauvojen tarinoissa oli myös viehättävää toiveikkuutta. Siispä kun huomasin Hope River -sarjaan ilmestyneen jatkoa, nappasin sen heti luettavaksi.

Tällä kertaa kertojana on sairaanhoitaja Becky Myers, joka palaa Hope Riverilla 1930-luvun laman takia. Töitä ei ole, ei varsinkaan perheettömälle naiselle mutta sairaanhoitajaa onneksi kuitenkin tarvitaan.

Kirja kuvaa jälleen kerran suuren laman surullisia aikoja jolloin jopa 80 prosenttia työtä tekevästä väestöstä oli vailla tointa. Aikuiset miehet kerjäsivät, elanto otettiin sieltä mistä se irtosi. Koska Becky on sairaanhoitaja, näkyy kirjassa vuoristoseudun elämän koko kirjo. Tällä tavoin kirjojen välille on saatu myös mukavasti eroa vaikka luonnollisesti Beckylläkin on oma tarinansa kerrottavanaan.

The Reluctant Midwife oli kokonaisuutan sekä viihdyttävä että koskettava - taisinpa jopa vahingossa oppia lisää tuosta ajanjaksosta USAssa eli onnistunut lopputulos. Lukukokemus oli hyvä, vaikkei nyt kuitenkaan unohtumaton ja sanoisinkin kirja tarjoaa sopivan kepeää ja koskettava ajanvietettä sitä kaipaavalle. Goodreadsin puolelta huomasin että kirjailija näyttää kirjoittaneen useammankin kätilö-aiheisen kirja ja luulen että nappaan nekin luettavakseni mikäli ne vain vastaani osuvat.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 432

Hope Riverin kätilö / Patricia Harman

Taidan olla luonteeltani haahuileva lukija. Tämä tarkoittaa sitä, että menen usein kirjastoon ja poimin mukaani jotain ihan fiilispohjalta. Ihailen järjestelmällisiä lukijoita jotka tekevät lukulistoja JA seuraavat niitä, mutta minä en kuulu siihen porukkaan. Listan kanssa muutun suorittajaksi ja sitten katoaakin ilo ja rentous koko hommasta - samasta syystä olen myös huono lukumaratoonari. Jos annat minulle aikarajan, minähän painan menemään. Vaikka hampaat irvessä. Koska lukemisen pitää olla hauskaa, pysyttelen siis erossa listoista ja aikarajoista ja menen sinne minne virta vie.

Hope Riverin kätilö oli yksi haahuilu-kirjoistani. En tiennyt mitään kirjasta tai kirjailijasta - en kirjastossa edes lukenut takakantta, mutta oli sellainen fiilis että pieneen amerikkalaiskaupunkiin sijoittuvat kätilö-tarina voisi sopia juuri nyt. Omaan vainuun kannattaa luottaa sillä Hope Riverin kätilö osoittautui oivaksi lukukokemukseksi, sellaiseksi mitä jota mielellään ahmi myöhään yöhön.

Hope Riverin kätilö sijoituu Appalakien maisemiin, suuren laman alkukuukausiin. Tarinan kätilö on Patience Murphy, nainen jolla on menneisyys. Tarina liikkuukin kahdella aikatasolla, hetkittäin Patience palaa muistoihinsa, mutta nykyisyys äiteineen, lapsineen ja heikon talouden myötä ilmenevine ongelmineen on mennyttä voimakkaammin läsnä.

Patricia Harmanin kertojan ääni on kiinnostava tuttavuus, hän kuvaa kauniisti ja voimakkaasti karuja seutuja ja ihmiskohtaloita. Patience lyhyet päiväkirjamerkinnät synnytyksistä ovat yksinkertaisia mutta voimakkaita, joskus vähillä sanoilla voi sanoa niin paljon. Myös itse paikka, Hope River, jäi kiehtomaan mieltäni jo pelkästään nimiensä puolesta, ketäpä eivät esim. Wild Rose Road tai Rick kiinnostaisi?! Voin kuvitella metsää, vuoria, joen, jylhiä seutuja - ja näin se matkakuume taas alkaa nousta!

"Muistan hetken hiljaisuudella äitiä, joka menetti tämän keskoslapsen - naista, joka on jossain rinnat täynnä maitoa ja sydän niin raskaana, että hän vaipuisi Hope Riverin pohjaan, jos hyppäisi veteen."

Bazar, 2014
Sivuja: 447
Alkuteos: The Midwife of Hope River
Suomentanut Sari Karhulahti