Mitä, missä ja milloin eli tärppini Helsingin kirjamessuille

*yhteistyössä Helsingin kirjamessujen kanssa*

Kaltaiselleni lukutoukalle Helsingin kirjamessut ovat yksi vuoden tärkeimpiä lukutapahtumia ja tänäkin vuonna tarkoitus on päästä messuille pyörähtämään. Joudun tosin kärvistelemään sunnuntaille saakka sillä lauantai uhrataan pihatalkoille. Olen kuitenkin erityisen iloinen siitä että Roope Lipastin ja Tuomas Vimman puheenvuorot sattuvat juuri sunnuntaille sillä molemmat kirjat olivat ihan huippuja - suosittelen!!

Minusta messujen paras juttu on ehdottomasti tunnelma ja tietysti ne kirjat. En mielelläni laadi kovin tiukkaa messuohjelmaa vaan valitsen ennemminkin pari must-juttua kuunneltavakseni ja haahuilen muun ajan siellä minne jalat sattuvat kuljettamaan. Kunnon kassi on muuten yksi tärkeimmistä messuvarusteistani sillä yleensä mukaani tarttuu ainakin muutama kirja, myös mukavat kengät ovat must.

Listasin alle muutamia puheenvuoroja joita itse haluaisin käydä kuuntelemassa. Myös lukupiireihin tutustuminen kiinnostaisi, varsinkin kun touhussa on mukana tuttuja kirjabloggaajiakin! Aiotko mennä messuille, mitkä ovat sinun tärppisi?

Torstai

 15:30 Johanna Holmström: Itämaa (Mika Waltari)

Perjantai

10:30 Katleena Kortesuo: Diktaattorin käsikirja - tavoitteena maailmanherruus (Kirjakahvila)
12:00 Kristiina Vuori: Siipirikko (Eino Leino)
13:00 Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (Aleksis Kivi)
16:00 - 17:30 lukupiirissä Kjell Westö: Kangastus38
18:00 Pekka Hiltunen ISO (Katri Vala)

Lauantai 

La 10:30 Jaetun lukemisen lumo, lukupiirit ja kirjablogit, mukana Suvi Ahola, Katja Jalkanen, Hanna Pudas ja Seija Nummijoki (Aino)
11:00 Marko Leino, Matti Rönkö, Christian Rönnbacka ja Jarkko Sipilä keskustelevat aiheesta harmaa alue ja alamaailma dekkareissa (Mika Waltari)
11:30 Lisää naisia kehiin eli tekeekö kotimaisten naisdekkaristien buumi tuloaan? Keskustelemassa Leena Lehtolainen, Outi Pakkanen ja Vera Vala (Mika Waltari)
12:30 Liza Marklund (Mika Waltari)
14: 30 Paula Tilli: Toisin - Minun Asperger-elämäni (Katri Vala)

Sunnuntai

11:30 J.S. Meresmaa: Mifongin aika (Louhi)
11:30 Roope Lipasti: Perunkirjoitus (Katri Vala)
13:00 Tuomas Vimma: Ruutukymppi (Mika Waltari)
14:00 Liza Marklund (Aleksis Kivi)
15:30 Kjell Westö: Kangastus 38 (Aleksis Kivi)
15:30 Historiaa kiehtovasti. Keskustelemassa Kristiina Vuori, Milja Kaunisto, Enni Mustonen ja Sanna Tahvainen (Aino)

Älä käy yöhön yksin / Kjell Westö

Jokin aika sitten suomalaiset äänestivät Helsingin Sanomien www-sivuilla 100 suomalaista suosikkikirjaa ja listan sijalle 35. ylsi Kjell Westön aikakausikuvaus Älä käy yöhön yksin. Vaikka Westön kirjoista muuten kovasti pidänkin, olen hiukan vältellyt juuri tämän teoksen lukemista sillä aihepiirinsä puolesta se ei tuntunut minun kirjaltani, Suomi 1960- ja 1970-luvuilla ei oikein iske enkä oikein musiikkibisneksestäkään yleensä innostu. Pienen empisen jälkeen ja hyvä sijaluvun innoittama päädyin kuitenkin takavuosien Suomeen Westön kanssa.

Älä käy yöhön yksin on laaja, vuosikymmeniä kattava kertomus ihmiskohtaloista. Sen keskiössä ovat aluksi kolme ystävystä, Ariel, Adriana ja Jouni, jotka kultaisella 60-luvulla perustavat hetkeksi bändin ja tekevät musiikkia suurella sydämellä mutta varsin laimealla menestyksellä. Ohikiitävän hetken kolmikko elää onnellista nuoruuttaan, sitten he ajautuvat erilleen. Toimittajan työ vie Jounin, mallimaailma Adrianan, hämäräpuuhat Arielin. Kirjan kertojaan, Frankiin, tutustumme vasta toisessa osassa ja hän kuljettaa lukijan kohti nykypäivää, keräten samalla lukijalle palasia trion myöhemmistä vaiheista.

Halusin kovasti pitää kirjasta, koska aiemmin lukemani teokset (Isän nimeen, Leijat Helsingin yllä, Missä kuljimme kerran) olivat suorastaan varpaita kipristyttävän hyviä. Mutta Älä käy yöhön yksin oli toista maata. Pakko myöntää mutta aluksi olin Westön tutun kauniista kerronnasta huolimatta suorastaan pitkästynyt lukiessani pitkähköjä musiikkipainotteisia osuuksia. Juonikin tuntui olevan jo selvä, Ariel ja Adriana olivat Westön hauraita henkilöitä, Jouni vahva selviytyjä. Tässä kohdin kirjan paksuus alkoi hiukan hirvittää, joutuisinko raahautumaan sen läpi?!

Kirjan toinen kokonaisuus, jossa kerrotaan tarinaa Frankin näkökulmasta, pelastaa kuitenkin paljon. En haluaisi ajatella että syynä on pelkästään se, että Frankin matkassa siirrymme tutummille vesille sekä ajallisesti että teemallisesti vaan siitä, että Frank tuntuu henkilönä aidommalta ja samaistuttavammalta kuin 1960-luvun kolmikko. (Jos ollaan ihan rehellisiä, huomasin usein kuvittelevani Westön Frankiksi.) Mutta vaikka kirjan loppuosa onkin ehdottomasti sen paras puoli, jäin jälkeenpäin kaipaamaan sitä kuuluisaa punaista lankaa, viestiä, koko jutun tarkoitusta. Älä käy yöhön yksin tuntuu olevan aikakausikuvaus ja sanovan että jokainen sukupolvi toistaa samanlaisia vaiheita. Ilot, surut, syntymät, kuolemat, heikot ja vahvat - samaa jatkumoa ollaan kaikki. Vaikka tämä onkin totta, jäi kirjasta minulle päällimmäiseksi mieleen tuo häiritsevä hajanaisuus, olisin toivonut siinä olisi joku voimakkaammin kokoava tekijä.

(Oli ilahduttavaa kohdata Lucie vielä kerran!)
"On yliarvostettua olla oman aikansa loistava lapsi, tämän vuoden auringot ovat usein seuraavan vuoden tuhkaa." Ja hän kumartui eteenpäin, sammutti pikkusikarin ja lisäsi: "Ja itsestään täytyy pitää, muuten ei jää henkiin."

Otava, 2010
Alkuteos: Gå inte ensam ut i natten
Sivuja: 604
Suomentanut Katriina Huttunen

Maailmanhistoria päivitettynä Facebookiin / Wylie Overstreet

Pongasin Kirjojen keskellä -blogista hauskuuden, jota oli ihan pakko käydä kurkistamassa - nimittäin
Maailmanhistoria päivitettynä Facebookiin. Homman punaisena lankana on siis kuvata maailmanhistoriaa Facebookin statuksin, Big bangistä aina nykypäiviin saakka. Siispä voit lukea kuinka Nooa voittaa risteilylahjakortin, Yhdysvaltain uudisasukkaat kutsuvat intiaanit tapahtumaan Sadonkorjuujuhla ja kuinka Eeva tykkää paikasta Paratiisi.

Homman idea on yksinkertainen ja vitsi toimiikin hyvin aika pitkälle mutta alkaa jossain vaiheessa toistaa itseään. Varsinkin alkuvaiheessa sain muutamat aika hyvät kikatukset ja kuten Maija omassa jutussaan sanookin, kirja on ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun lukija on väsymyksen aiheuttamassa kaikki on todella hauskaa -tilassa. Kirjaan on päivitetty myös Suomi-statuksia mikä oli hauska lisä lukukokemukseen, voinhan lukea vaikka Lallin statuspäivityksiä.

Tämä on viimeinen lukutaitokampanjapostaukseni, hauskaa oli mutta en kyllä varmaan jaksaisi montaa viikkoa tällä tahdilla. Lukeminen on ihanaa mutta monesti jutun kirjoittaminen vie aikaa kun kirja-ajatukset muhivat päässä. Olenkin ollut positiiviesti yllättynyt siitä että pystyn tarvittaessa myös tällaisiin spontaanimpiin juttuihin. Ja mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään hyvän asian puolesta...

Atena, 2013
Sivuja: 151
Alkuteos: The history of the world according to Facebook
Suomentanut Panu Väänänen

Lopullinen kampanjasaldoni siis jäi 8 kirjaan ja on aika käydä itsekin kartuttamassa keräyskassaa ja antaa lukutaidon lahja muillekin. Ja keräyssivuthan löytyvät täältä!

Ei kiitos / Anna-Leena Härkönen

Luin aiemmin keväällä Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia -teoksen ja se herätti uudelleen kiinnostukseni Härkösen kirjoja kohtaan olemalla sujuva ja viiltävän nokkela. Ei kiitos vaikutti kiinnostavan räväkältä kirjalta ja päätyi siksi lukutaitokampanjakasaani.

Ei kiitos on erään avioliiton tarina. Heli ja Matti elävät ulkopuolisen silmin hyvää elämää kauniissa kodissaan mutta pinnan alla kuohuu. Matti ei anna, ei seksiä eikä oikein muutakaan itsestään vaikka Heli yrittääkin. Tuskastunut nainen käyttää kaikki keinonsa ymmärryksestä punaiseen korsettiin mutta mitä enemmän Heli yrittää, sitä kovemmin Matti sulkeutuu kuoreensa. Miten tässä nyt näin kävi? Voiko tuollaisia solmuja enää saada auki? Haluavatko Heli ja Matti enää edes korjata liittoaan?

Aluksi kuvittelin Härkösen kirjan käsittelevän seksiä, sen puutetta ja saamista mutta pian tajusin sen olevan vain yksi taso kirjassa, sen läheisyyden ja rakastamisen symboli jota Heli niin vimmastusti yrittää saada. Kirja pitkälti onkin pariskunnan keskenäistä sotaa, Heli virittelee ansojaan murtaakseen Matin puolustuksen vain huomatakseen hyökkäyksen epäonnistuneen.

Härkönen taitaa kuulua niihin kirjailijoihin, jotka eivät harrasta ihania tai sankarillisia, puhtoisia henkilöitä ja Heli ja Mattikin ovat kaikessa ärsyttävyydessään melko inhimillisiä. Ja rasittavia. Vaikka Heli onkin kertoja, osaan hyvin kuvitella millainen hän olisi oikeassa elämässä, pienet piikit ja äänenpainot tai ilmeet jotka taatusti osuvat kutiinsa vaikka sanat sinänsä ystävällisiä ovatkin. Ja Matti - tekisit minut hulluksi tosielämässä!

Pidin Härkösen pirullisen nasevasta tekstistä vaikkei kirja tällä kertaa napakymppiin oikein osunutkaan. Jotenkin vain tämän pariskunnan jahkaaminen teki jollain lailla surullisen olon sillä varmaan tällainen avioliitto on joillekin arkeakin. Ja minä, hullu romantikko, haluan uskoa siihen että rakkaus voittaa kaikki esteet. (Härköstä haluan kuitenkin lukea lisää, kirjahyllyssäni on ehdottomasti tilaa nasevalle naiskirjailijalle!)

"Haluan korostaa, että olemme aikuisia ihmisiä. Olemme hyväksyneet esimerkiksi sen, ettei elämässä saa kaikkea. Hyvä jos edes puolet. Tai kolmasosan. Jotkut kutsuvat sitä seestyneisyydeksi. Minä kutsun sitä katastrofiksi."

Otava, 2008
Sivuja: 351

The lost days of Agatha Christie / Carole Owens

Neljänneksi lukutaitokampanjakirjakseni halusin ehdottomasti äänikirjan, sillä kelithän ovat olleet mitä mahtavimmat ja puissa hiljalleen näkyvä ruska houkuttelee ulkoilemaan. Siispä tarvitaan äänikirja, jotta voidaan lukea ulkona liikkuessakin!

8. joulukuuta 1926 kirjailija Agatha Christie katosi kotoaan Sunningdalesta, pian katoamisen jälkeen hänen autonsa löydettiin syrjäisen metsätien reunasta. Media innostui tapauksesta ja pian kirjailijaa etsittiin suurten vapaaehtoisjoukkojen avulla. Epäiltiin kidnappausta, itsemurhaa - jopa murhaa, sillä kirjailijan aviopuoliso Archie oli juuri ilmoittanut haluavansa avioeron jotta voisi avioutua rakastajattarensa kanssa. Lopulta Agatha Christie löytyi hotellista jonne hän oli kirjoittautunut väärällä nimellä ja hän väitti kärsivänsä muistinmenetyksestä. Tapaus jäi fanien mieliä kiehtovaksi mysteeriksi sillä Christie ei koskaan kommentoinut noita kadonneita päiviä.

Carole Owens on psykoterapeutti, joka halusi yrittää ratkaista arvoituksen käyttämättä ammattitaitoaan ja tulkitsemalla Christien persoonaa tapahtumia vasten. Kirja on luonnollisestikin fiktiota, vain nokkela arvaus siitä mitä noina päivinä olisi saattanut tapahtua. Sen rakenne on tosin mielenkiintoinen, sillä kirjassa 56-vuotias Christie tulee terapeutin vastaanotolle selvittämään itselleen kadonneiden päivien tapahtumia ja kirja koostuukin pitkälti Christien ja terapeutin välisestä vuoropuhelusta.

Kirjan aihe tuntui kieltämättä kiehtovalta, jopa sellaiselta josta dame Agatha olisi itsekin kirjoittanut. Owensin tapa purkaa tapausta dialogin avulla tuntui toimivalta ja sain alkuun jopa ahaa-elämyksiäkin. Lupaavaa! Kirjan lukijana toimi Wanda McGaddon, jonka brittiaksentti toi elävästi mieleeni neiti Marplen - ja tietysti Christien. Kirjan tapahtumat ovat pohjimmiltaan hyvin selkeitä ja yksinkertaisia, Owens kiertelee pitkälti muutaman keskeisen teeman ympärillä ja siksi kirjaa oli helppo seurata lenkeillä.

Viihdyin melko mukavasti Agathan ja Owensin kanssa, mieleeni nousi vain muutama mutisemisen aihe. Kirja nimittäin kattaa vain yhden istunnon ja minun oli vaikea uskoa että kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen Christielle ennestään tuntematon terapeutti tekisi läpimurron yhdessä iltapäivässä. Nillittämistä, tiedän, mutta joskus tällaiset pienet yksityiskohdat jäävät vaivaamaan. Jäin myös hiukan kahden vaiheille loppuratkaisun kanssa, todennäköisesti tosin vain siitä syystä että kuuntelemisen aikana minäkin olin jo ehtinyt muodostaa oman "kadonneiden päivien" -teoriani joka sitten lopuksi ei osunutkaan yhteen Owensin linjanvetojen kanssa.

Vaikkei Agatha Christien psykoterapiaistunto ihan tajuntaani räjäyttänytkään, oli se silti hyvä kaveri syksyn aurinkoisille kävelylenkeille. Suosittelen erityisesti Christie-faneille!

PS. Muista kirjabloggaajien ja Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjaa, lahjoittaa voit 13.9 saakka ja keräyssivuthan löytyvät täältä!

Blackstone Audio, 1995
Pituus: 3 h. 23 minuuttia
Lukija: Wanda McGaddon

Tehdään hyvää - kirjabloggaajat lukevat lukutaitoa

Tällä viikolla (6.9-13.9) käynnistyy kirjabloggaajien ja Suomen Pakolaisavun yhteinen lukutaito-kampanja. Kampanjan tarkoituksena on edistää lukutaidon kehitysmaissa. Kampanjamateriaaleihin tutustuminen sai minut miettimään sitä, mitä lukutaito minulle merkitsee. Se on mahdollistanut koulutuksen ja sitä kautta työpaikan saamisen. Voin lukea ja allekirjoittaa sopimuksia, hankkia tietoa - pärjään maailmassa lukutaidon ansiosta.

Ensimmäisellä Kiinan matkallani sain vähän osviittaa siitä, millaista olisi olla lukutaidoton. Muistan hyvin avuttomuuteni ja turhautumiseni kun en yht'äkkiä osannutkaan lukea edes kauppakeskuksen seinillä olevia kylttejä löytääkseni naistenhuoneeni. Tienviitat, lehdet, kaikki painentut ohjeet olivat kuin hepreaa. Matka kesti vain muutamia viikkoja mutta kokemus korosti mielessäni lukutaidon tärkeyttä ja siksikin haluan olla mukana lukemassa lukutaitoa.

Tutkimusten mukaan maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista ja vain kolmanneksella lapsista on mahdollisuus käydä koulua. Lukutaidon lahja antaa helpottaa arkea ja antaa mahdollisuuden mm. parempaan toimeentuloon. Suomen Pakolaisapu järjestää tällä hetkellä lukutaitokoulutusta Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen lisäksi he jakavat samalla myös tietoa mm. hygieniasta, maanviljelystä ja ruokavaliosta.

Kirjabloggaajat ovat mukana keräämässä rahaa lukutaidolle, 6.9-13.9 luemme ja arvioimme kirjoja lukutaitokampanjan hyväksi ja haastamme lukijamme lahjoittamaan yhden euron jokaista viikolla luettua kirjaa kohden. Kaikki kerätyt varat ohjataan lyhentämättömänä Suomen Pakolaisavun lukutaitototyöhön. Lahjoitussivun löydät täältä.

Luetaan yhdessä lukutaidon hyväksi!

Hulinata, hulinata

Huhhuh, hulinaa. Tämä viikonloppu hurahtaa Helsingin kirjamessuilla eli hauskaa tohinaa piisaa. Lauantaina sain tilaisuuden kuulla WSOY:n kirjailija-aamiaisella, jossa kuulimme Seita Vuorela, Laura Lähteenmäen, Pekka Hiltusen ja Katja Ketun kirjoista. Tilaisuuteen oli valittu oivalliset esiintyjät, jokainen kuvaili kirjaansa niin kiehtovasti että lukutoukan sormet alkoivat ihan syyhytä. En itse lue paljonkaan nuortenkirjoja mutta Seita Vuorelan ja Laura Lähteenmäen esiintymisen jälkeen mieleni alkoi muuttua! Kivan ja rauhallisen tuokion jälkeen oli kuitenkin loikattava messuhulinan sekaan. 

Lauantaina tuntui liikkeellä olevan paljon väkeä ja välillä tunnelma olikin suorastaan hikinen, kivaa kuitenkin oli. Ihmekös tuo - kirjanörtti kirjoja täynnä olevassa hallissa! Minulla ei ollut etukäteen suunniteltua ohjelmaa (olisi ehkä pitänyt olla, mutta enpäs ehtinyt perehtyä asiaan kunnolla) joten suurimmaksi osaksi haahuilin ympäriinsä löytöjä pongaillen.

Ehdin juuri sopivasti kuuntelemaan kun Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio kertoivat Työkirjasta. Kirja odottelee lukupinossani ja tekijöiden esitys vain lisäsi innostustani. Mielenkiintoisia ajatuksia!

Tästä oli pakko ottaa kuva muistoksi. Sarah Watersin Vieras kartanossa -pokkariniversio on nimittäin saanut  viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Blogistanian Globalia -palkinnon merkinnän kanteensa. Jee! Ja mikä parasta, pian päästään taas äänestämään Blogistaniassa vuoden parhaita kirjoja. Täytyykin alkaa jo hahmottelemaan ehdokaslistaa!

Sarjakuva-osastollekin tietysti kerkesin. Kiroilevasta Siilistä ja En vaan osaa!-kirjoita tuttu Milla Paloniemi piirsi kuvia ja nauratti kuvan toivonutta pikku lukijaa.

Olin hirmuisen iloinen siitä, että viime vuonna lukemani Please look after mother oli päässyt Akateemisen englanninkielisten pokkareiden messuvalikoimaan. Kirja on edelleen muistoissani hirmuisen hieno ja koskettava lukukokemus, suosittelen!

Ja olihan siellä Ruoka&Viini -messutkin, joilla oli tarjolla herkkua monenmoista. Kuvan konvehdit ovat Petris Chocolate Roomista ja jäivät kovasti vaivaamaan mieltäni... Nuo herkut täydentäisivät mainiosti ihania lukukokemuksia!

Kävitkö kirjamessuilla? Teitkö löytöjä? Oliko kivaa?

Hyvää Hobitti-lauantaita!

Tällä viikolla on vietetty Tolkien-viikkoa, joka huipentuu lauantaina 22.9 juhlittavaan Hobitti-päivään, jota juhlitaan Frodon ja Bilbon yhteisten syntymäpäivää. Juhlaa on vietetty jo vuodesta 1978 ja silloin fanit ympäri maailmaa nauttivat toisen aamiaisen Keskimaan tyyliin. Hobittien ystävillä on muutenkin syytä juhlaan, sillä tämä J.R.R. Tolkienin rakastettu kirja julkaistiin 75 vuotta sitten. Ja kun joulukuussa on ensi-iltaansa pääsee Peter Jacksonin odotetun trilogian ensimmäinen osa kirjan filmatisoinnista, voitaneen sanoa että makiaa tulee todellakin mahan täydeltä!

Minä otin varaslähdön Hobitti-päivään torstaina kun sain kutsun FS Filmin ja WSOY:n järjestämille toiselle aamiaiselle. Tarjoilu oli hobbittien hengen mukaisesti rentoa ja maanläheistä, tarjolla oli mm. herkullista taikaleipää ja ihanaa omenahunajakakkua. Nam! Seuranani toisella aamiaisella oli mm. bloggaajakollega Kirjakko, joka myös tahollaan juhlistaa Tolkien-viikkoa. Kurkatkaapas!

Herkuttelun jälkeen päästiin itse asiaan - juhlavuoden kunniaksi julkaistuihin kirjoihin sekä elokuvaan.  Luvassa on kirjaherkkua moneen makuun, kaikkea taidekirjasta runoihin, elämänfilosofiasta elokuvan viralliseen opaskirjaan ja tietysti uusi painos ja äänikirja Hobitista itsestään. Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin kirjoittama taidekirja Hobitti Tolkienin silmin näytti upealta. Kiinnostuin myös Noble Smithin kirjasta Konnun kootut viisaudet, sillä hobittilan elämäntavasta voisi ottaa monikin opikseen. Löytäisinköhän sisäisen hobittini?!

Yksi syksyn odotetuista uutuuksista on Tom Bombadillin seikkailut, joka julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Saimme myös kuulla kirjan suomentajan, Alice Martinin, ajatuksia kirjasta ja sen käännösprosessista. Tom Bombadilin seikkailuihin on mm. ujutettu sana juva, kunnianosoituksena Hobitti-teoksen suomentajalle Kersti Juvalle.

Saimme myös esimakua Peter Jacksonin ohjaaman Hobitti-trilogian ensimmäisestä osasta juuri ilmestyneen trailerin muodossa. Elokuva saa ensi-iltansa 12.12.2012 ja luulen että tämä on kyllä ihan pakko käydä katsomassa! Martin Freeman, Ian McKellen - ja miljoona muuta syytä! Halukkaat voivat käydä jo fiilistelemässä The Hobbit Blogin sivuilla, josta löytyy mm. tuotantovideoita ja Peter Jacksonin mietteitä.

Hyvää syntymäpäivää Frodo ja Bilbo!

Messuilua

Lauantaina minä (kuten moni muukin) lähdin kirjamessuille tekemään löytöjä, saamaan uusia lukuvinkkejä ja tapaamaan muita bloggareita. Sain mukaan kaverinkin, joka tosin ensin katseli kirjamessuja vähän kauhistuneenakin. Onneksi kaveri kuitenkin löysi pari kassillista luettavaa, itseasiassa enemmän kuin meikäläinen!

Don Rosan haastattelu

Messuilla tunnelma oli tiivis, väkeä oli välillä vähän liiankin paljon meikäläisen makuun. Kirjahullun unelma olisi päästä kiertelmään tuolla yksin. Saisi selailla kirjoja ihan rauhassa, tutkia ja vähän haaveillakin. Olisi ehkä tilaa vähän istahtaakin ja maistella ruokamessujen herkkuja ihan rauhassa. Mmm...

Mitäs messuilta jäi käteen? Ainakin nippu kirjoja. John Boynenkin näin, mutta en tohtinut käydä pyytämään nimikirjoitusta juuri hankkimaani Poikaan raidallisessa pyjamassa. Ajattelin ensin uskaltaa, sitten perisuomalainen "en mää voi kun mää oon vaan tämmönen" -ajattelu iski. Ehkä ensi kerralla? Don Rosan haastatteluakin seurasin, mutta nimmareita emme jaksaneet käydä jonottamaan - jono oli muutamaa tuntia aikaisemmin nelisenkymmentä metriä pitkä.

Jo klo 11 aikaan oli Don Rosan allekirjoituspisteelle muodostunut jonoa.

Herkkupuolellakin tuli kierreltyä, sinänsä ihana idea yhdistää ihanat herkut ja kirjat ja olihan siellä monenmoista kiusausta - suklaita, fudgea, juustoja, hilloja, salamia, sushia.. Miinuspuolena oli jälleen kerran tungos, olisi ollut ihanaa istahtaa mukavasti ja herkutella ilman hälinää ja tungosta.

Fudgea...nam...

Messuilun loppupuolella oli aika käydä kurkistamassa miltä kasvot kirjablogien näyttivät. Kyseessä oli Avaimen kirjabloggareille järjestämä tilaisuus, jossa esiteltiin kaksi syksyn uutuuksista, Annabel Lyonin Aleksanterin opettajan ja Annelies Verbeken Kalanpelastajan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsen näin mainioon tilaisuuteen mukaan - oli todella kiinnostavaa päästä kuulemaan kirjailijoiden ajatuksia teoksistaan. Molemmat kirjailijat vaikuttivat oikeasti kiintoisilta ihmisiltä.  Olin saanut aikaisemmin luettavakseni Lyonin Aleksanterin opettajan, joka tuntui hiukkasen vaikealta kirjalta. Kirjasta syntynyt keskustelu kuitenkin auttoi minua... noh, järjestelemään ajatuksiani.

Annabel Lyon (vas.) ja Annelies Verbek

Varsinainen bloggarien tapaaminen jäi kohdaltani vähän lyhyeksi, sillä minun piti rientää herra Norkun avuksi. Tämä lauantai oli nimittäin superkiireiseksi päiväksi, johon messujen lisäksi oli mahdutettu pihatalkoita ja illalliset ystäville. Tuskaillessani aikatauluongelmien kanssa ihana herraseni lupasi hoitaa niin talkoot kuin kokkauksenkin jotta pääsisin messuille pitämään hauskaa - "sä olet puhunut siitä niin paljon, se on sulle tärkeä juttu". Oli sääli jättää kiinnostava kirjakeskustelu kesken mutta sydän vaan käski mennä auttamaan kotitöissä. Ilta jatkuikin, pienen häsläyksen jälkeen oikein mukavasti, hyvän ruoan ja hyvien ystävien seurassa...