Rajoilla / Eva Wahlström

Kirjaston e-kirjakokoelmat olivat iso pelastus kun flunssa yllätti. Virtuaalihyllystä kun löytyi oivallista ajankuluketta parilla klikkauksella eikä nuhanenän tarvinnut edes ajatella kotoa poistumista. Wahlströmin seurassa vietin siis erään erittäin kurjan yön kun yskä ei sallinut nukkumista ja täytyy sanoa että pystyinkin siksi samaistumaan mainiosti kirjan rankkoihin tunnelmiin.

Eva Wahlstöm on Suomen menestyinein naisnyrkkeilijä ja Rajoilla sijoittuu aikaan jolloin Wahlström on lopettelemassa amatööriuraansa. Parisuhde rakoilee ja kroppa - tärkein työkalu - on rikki. Treeneissä olisi pakko painaa enemmän, nopeammin, kovempaa, terävämmin mutta virta on loppu.

Rajoilla oli minulle mahtava lukukokemus, johon oli helppo samaistua myös omien kokemusten kautta. Olen nuoruusvuosinani harrastanut thainyrkkeilyä ja ymmärrän hyvin mikä Evaa salille vetää loukkaantuneenakin. Oma harrastukseni tyssäsi aikanaan myös sairastumiseen ja se oli kova paikka. Muistelen edelleen kaiholla treenipaikan tunnelmaa ja tuoksua sekä sitä hikistä ja rankkaa tekemisen meininkiä. Paras harrastus ikinä - heti lukemisen jälkeen!! Kirja kuvaa oivallisesti rakkautta omaan lajiin, joka joskus on epätoivoista ja melkein tuhoontuomitun tuntuista mutta parhaimmillaan myös antaa paljon.

Kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä rankkaa fyysisyyttä ja oman tasapainon etsintää sekä hurjaa taistelutahtoa ja se tuntui aidolta ja todelta, ihan kuin olisin päässyt kurkistamaan suoraan kirjailijan ajatuksiin. Hieno ja vaivaton lukukokemus jota ei voi kuin suositella!

"Kun valmistaudun nousemaan nousemaan kehään, kaikki minussa muuttuu. Vartalon asento, hengitys, ajatukset, tunteet, arvot, elekieli, katse. Olen sisältä tulikuuma, ja tuntuu kuin silmänikin leimuaisivat. Vatsanpohjassa liekehtii tiivis laavapallo, joka vetää vatsalihakset tiukiksi, jotta voin lyödä kovempaa, ja tuntuu kuin saisin sen kautta voimia itseni ulkopuolelta. Tunnen itseni laskelmoivaksi ja pirulliseksi, ja kun näen vastustajan taipuvan tai vuotavan verta, vahvistun entisestään. Monta kertaa olen itsekin säikähtänyt katsettani nähtyäni ottelun jälkikäteen nauhalta. Jos silmät ovat sielun peili, millaiseksi sieluni muuttuu ottelun aikana? En osaa vastata. Silti minulla on tarve välillä muuttua siksi ihmiseksi."

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014
Sivuja: 280

Sofie Munsterhjemin aika / Kirsi Vainio-Korhonen

Professori Kirsi Vainio-Korhosen kirja Sofie Munsterhjelmin aika osui käsiini kirjastossa ihan vahingossa. Luulin sitä ensin romaaniksi ja kiinnostuin tajutessani että kyseessä olikin tietokirja, aatelisneidon elämäkerta. Sofie Munsterhjelm ei ollut hovin kukkanen tai muutenkaan teoillaan historian lehdille jäänyt nainen, hän oli säätynsä edustaja, vaimo ja äiti ja jostain syystä juuri hänen tavallisuutensa tekee hänestä mielenkiintoisen. Luemme usein jollakin tapaa poikkeuksellisten henkilöiden elämäkertoja, mutta tavallisten ihmisten arki jää kuitenkin näiden suurten tarinoiden varjoon. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta oli hienoa lukea vaihteeksi ihan tavallisen ihmisen dramatisoimattomasta elämästä.

Sofie Munsterhjelm syntyi vuonna 1801 aatelisperheeseen. Sofien lapsuus oli onnellinen ja vauras, suuren talon tyttärenä hän ei ilmeisimmin joutunut juurikaan perehtymään esimerkiksi ruoan laittoon, sen sijaan koristeluompelu, klavesiinin soitto ja ranskan kielen opiskelu olivat vierailujen ohella nuoren naisen elämää. Vanhempien varhainen kuolema muutti Sofien elämän jättäen hänet kaukaisempien sukulaisten ja nuorempien veljiensä vastuulle. Naisen kohtalon muuttaa rakkaus, nopean ja yllättävän naimakaupan myötä Sofie saakin niskoilleen tuhluriaviomiehen, joka hassaa puolisonsa omaisuuden ja yltäkylläinen elämä muuttuu vähitellen pennin venyttämiseksi.

Kirsi Vainio-Korhonen on kirjoittanut aiemmin kirjan Sophie Creutzin aika, joka käsittelee aatelisnaisen elämää 1700-luvulla. Sofie Munsterhjelmin aika syntyi kun kirjan lukija otti yhteyttä Vainio-Korhoseen ja kertoi hänellä olevan aineistoa Munsterhjelmistä - Creutzin tyttärentyttärestä. Aineistosta vähitellen piirtyi esiin laajempikin tuon ajan naisten, lasten ja miesten elämästä. Aineistoon kuului mm. Sofien kouluvuosien oppimispäiväkirja, talouskirjanpitoa kuitteineen sekä ystäviltä ja rakkailta. Teos sisältää myös jonkin verran mustavalkoista kuvitusta, kuvittelisin tosin että värikuvat olisivat esimerkiksi taulujen ollessa kyseessä välittäneet paremmin tunnelmaa.

Koin myös mielenkiintoisiksi muutokset ajan hengessä, joita korostivat vertailut Sofien ja hänen tyttärensä Sofian elämään ja koulutukseen. Sofie eli nuoruutensa valtiossa joka oli juuri siirtynyt Venäjän vallan alaisuuteen ja hänen koulutuksensa oli tyypillinen aatelisneidolle. Vuonna 1835 syntynyt Sofia taas kasvaakin aikuiseksi maailmassa, jossa Suomen kansallisuusaate on nousemassa ja valitsi puolisonsakin vapaammin.

Elämän inhimillisen draaman takana näyttäytyy myös ihmisten arki, varsinkin Sofien kirjanpito kuvaa hyvin paitsi perheen rahatilannetta, myös erilaisia palveluita, joiden avulla naiset noina aikoina elantonsa hankkimaan. Olin esimerkiksi yllättänyt siitä, että monet vanhoistapiioista harrastivat rahanlainausta ja tulonsa siis lainojen koroista.Sofie tulee lähelle kirjan välityksellä, minun mielikuvissani hän on ehkä liian nöyrä ja rakastava nainen, joka ei pelkää työntekoakaan vaikkei olekaan siihen tottunut. Hän teki virheen rakkaudessa ja maksoi siitä - kalliisti. Hän on pärjääjä joka keksii keinot jolla elättää perheensä tiukan paikan tullen ja onnistui jopa kaikkien vaikeuksiensa jälkeen rakennuttamaan itselleen oman talon. Itse.

(Sofien katkera kirjoitus pian avioliiton solmimisen jälkeen.)"Rakkaus on lumoava uni, joka syntyy puhtaasti mielikuvituksesta. Se ei voi välttää hairahduksia eikä se syleile ihastustaan vaan tuulentupia, mitä kohtuuttomampi rakkaus on odotuksissaan sitä voimakkaampi ja ylevämpi se on; ja se on loputon toiveikkuudessaan, jolla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa. Kun rakkaus tarvitsee salailua, pelkoa ja esteitä, miten se kykenee säilymään ihmisten välillä, jotka on sidottu toisiinsa [avioliiton] katkeamattomilla siteillä?"

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012
Sivuja: 319

Silti minä maalaan (Kirjeitä Maria Wiikille) / Helene Schjerfbeck (toim. Lena Holger)

Minä en ole Helene Schjerfbeckin taulujen suuri ihailija, monet niistä ovat mielestäni kauniita mutta synkeitä. Mutta Helene Schjerfbeckin kirjeistä koottu Mutta silti minä maalaan -kirja osui mielenkiintoisen nimensä takia silmääni kirjastosta ja sain taas yhden sellaisen "hei, en tiedä tästä mitään, mutta voisin nyt ottaa vähän selvää" -neronleimaukseni. Ja sitten raahattiin kirja kotiin ja luettiin Schjerfbeckin kirjeitä.

Mikä muuten oikeastikin osoittautui hyväksi jutuksi, sillä minusta nämä kirjeet olivat mielenkiintoista ajankuvaa, sain kurkistaa vähän vanhenevan, naispuolisen taidemaalarin arkeen 1900-luvun alun Suomessa. Maria Wiik oli myös taidemaalari, yksi Schjerfbeckin maalarisiskoista. Ystävälle kirjoitetuissa kirjeissä olikin lämmin ja välillä melkein tyttömäinen tunnelma, joka liikutti.

Silti minä maalaan -kirja on kaunis ja luonnollisestikin runsaasti kuvitettu Schjerfbeckin omilla töillä. Isoja kuvia oli mukava katsella ihan rauhassa, kirjeiden luvun ohessa ja aloin vähän lämmetä Schjerfbeckin maalauksillekin, ainakin ymmärtää niiden taustoja ja merkityksiä vähän paremmin.

(Kirje Ada Thilénille 7.12.1921)"Kun elämä käy liian raskaaksi, hankin kirjan. Se antaa niin paljon ja vie ajatukset pois itsestä - pitää pystyssä."

Schjerfbeck oli muuten innokas lukija, jonka suosikkeja olivat mm. Honoré de Balzac ja Charlotte Brontë, hän myös kirjeissään kirjoittaa nauttivansa Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin seikkailuista, joiden kuvauksesta nappasin myös pidemmän tekstinäytteen.  Schjerfbeckin lukukokemusten kuvailussa on jotain tuttua, hän on kirjatoukka, jonka on saatava lukea ja pitää kirjaa kirjaa käsissään päivittäin. Lukeminen on hänelle tarpeellista todellisuudenpakoa arjesta, joka koostuu "kahdesta huoneesta ja keittiöstä".

Kirjeet on koottu kirjaan siten, että ne käsittelevät aina tiettyä aihepiiriä, esimerkiksi malleja, taloutta tai vaikkapa kirjallisuutta. Jokaisen luvun alussa on kokoava aiheeseen liittyvä selitys jota sitten seuraavat kirjeet selittävine alaviitteineen. Kirjan maailmaan siis pääsee oikein mukavasti sisään vaikkei olisikaan kovin laajoja tietoja Helene Schjerfbeckin urasta.

(Kirje Maria Wiikille 26. huhtikuuta 1907)"Tiedätkö, luin tänään Selma Lagerlöfin uusimman kirjan, lapsille kirjoitetun, ja se oli niin hyvä, että aloin ajatella ja tuntea kuin villihanhi, loppujen lopuksi siinä oli minusta enemmän luonnetta kuin "Karoliineissa", jonka olin lukenut juuri ennen sitä. Siinä kerrottiin niin kauniita asioita muuttolintujen elämästä ja merestä, ja kurkien tanssi oli kuvattu ihanasti. Nyt odotan meidän kurkiamme - ja sinähän tapaat tulle niiden mukana!"

Tuon tekstin jälkeen tekisi melkein mieli lukea itsekin Nils Holgerssonin ihmeellinen matka - kenties... Vuonna 2012 muuten juhlitaan Helene Schjerfbeckin 150-juhlavuotta  ja tämä kirja on sen lähtölaukaus! Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu mm. suuri näyttely Ateneumissa, ajankohtainen ja lukemisen arvoinen teos siis!

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2011
Sivuja: 301