Neverwhere / Neil Gaiman

Enpä ole aiemmin Neil Gaimanin teoksiin tutustunut mutta jostain, kenties kirjabloggarikollegoilta, on mieleen iskostunut sellainen ajatus että hänen kirjoihinsa ehkä kannattaisi tutustua. Ja sitten Neil Gaimanin Neverwhere oli Audiblessa tarjouksessa kahdella punnalla ja yksi asia johti toiseen ja pian kuuntelin aamuhämärissä mitä riemastuttavinta ja samalla vähän karseaakin seikkailua Lontoon alamaailmassa. Ja kun sanon alamaailmassa, tarkoitan sitä nyt kirjaimellisesti.

Olipa kerran tyttö nimeltä Door, kaksi palkkamurhaajaa ja herra nimeltä Carabasin markiisi. Oli myös Lontoon Cityssä meklarina työskentelevä Richard Mayhew, jolla on asunto ja tyttöystävä - pomottava mutta kaunis - ja elämä melko kohdallaan pientä työstressiä ja sitä jo mainitsemaani pomottelua lukuunottamtta. Ja sitten eräänä katastrofaalisena päivänä Richardin ja Doorin polut kohtaavat eikä mikään ole enää ennallaan.

Kuunneltuani ensimmäiset tunnit Neverwhereä, olin aivan myyty. En oikeastaan ymmärtänyt kovinkaan paljoa siitä mitä ihmettä kirjassa tapahtui mutta olipa se mitä tahansa, minä pidin siitä. Tästä syystä oli helppo samaistua Richardin osaan, olimme molemmat yhtä hämmentyneitä maailmasta johon olimme yht'äkkiä tempautuneet. Gaimanin mielikuvitus on riemastuttavan kieroa, koko kirja tuntuu melkein kuin modernimmalta versiolta Liisasta Ihmemaassa, tosin synkältä ja rajulta sellaiselta. Myös kirjan henkilökaarti on mainio, Carabasin markiisista olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjankin eivätkä herrat Croup ja Vandermar (salamurhaajat!) jääneet hänestä paljoakaan jälkeen. Kuinka riemastuttavan kamalia pahiksia! Pakko lukea lisää Gaimania....

Kirja on ilmestynyt suomennettuna vuonna 2000 nimellä Neverwhere - maanalainen Lontoo.

Headline Digital, 2012
Kesto: 12h 32min
Lukija: Neil Gaiman

A Change of Climate / Hilary Mantel

Hilary Mantelin A Change of Climate oli yksi Audiblen ale-ostoksistani. Rakastuin aikanani palavasti Susipalatsiin ja Syytettyjen saliin ja päädyin siis kokeilemaan olivatko kirjailijan aiemmatkin teokset yhtä nerokkaita. A Change of Climaten tarina on toki reilusti Tudor-kertomusta arkisempi mutta Hilary Mantelin kynä on terävä ja taitava luomaan hitaan hiipiviä mutta silti hyytäviä tunnelmia.

A Change of Climate palaa 1980-luvulle jossa eräs kesä repii keskiluokkaisen Eldredin perheen hajalle. Ralph ja Anna, perheen vanhemmat, ovat aina olleet hyvää tarkoittavia auttajia joille heikoimpien auttaminen on ollut sydämen asia. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, vastanaineina, he viettivät muutamia vuosia apartheidin runtelemassa Etelä-Afrikassa ja jokin muuttui lopullisesti.

A Change of Climatea on vaikea kuvailla kertomatta kirjasta liikaa. Se on ehdottomasti niitä kirjoja joissa spoilerit ehdottomasti pilaavat jotain tärkeää ja hienoviritteistä kirjan tunnelmasta. Juoni ja henkilökuvaus on juuri niin monipuolista ja älykästä kuin Hilary Mantelilta osasinkin odottaa, näin jälkeenpäin olen oikein tyytyväinen ostokseeni vaikkei kirja ehkä niitä helpoimpia tai mukavimpia olekaan. Se ei myöskään ole mikään hyvänmielen teos, sillä kirjailija näyttää lukijalle tarinansa juuri niin arkisena, kipeänä ja raadollisena kuin tarve vaatii.

Miksi A Change of Climate oli hieno lukukokemus? En osaa sanoa. Sen henkilöt raivostuttivat ja alkuun tylsistyttivätkin mutta jotenkin heistä tuli minulle hyvin eläviä ja monimutkaisia. Se on hidas ja turhauttava ja outo kirja mutta samalla - kummallista kyllä - vaikuttava teos, joka tuntui tekevän hyvää aivoilleni. Sekava kuvaus, mutta kenties juuri sopiva tälle kirjalle...

Wholestory Audiobooks, 2011
Kesto: 12h 9min
Lukijana Sandra Duncan

Queen Camilla / Sue Townsend

Muistan joskus lukeneeni Sue Townsendin Kenkää kuningattarelle -kirjan, jossa leikiteltiin ajatuksella jossa Britannia luopuisi monarkiasta. Eikä vain luopuisi, vaan myös eristäisi kuninkaallisen perheen yhteiskunnan epämääräisimmän poppoon pariin. Ihan hauska ajatus ja muistaakseni Townsend leikitteli idealla varsin nokkelasti. Etsiskellessäni lisää luettavaa Audiblen kokoelmista osui silmiin kirjailijan teos Queen Camilla joka ilmiselvästi oli jatko-osa tuolle hassuttelulle, päätin siis lukea sen. Kesälomat kun alkoivat lähetä loppuaan ja joskus työpaikalle takaisin paluu on vain niin vakavaa puuhaa että hauska äänikirja olisi totisesti tarpeen!!

On kulunut 13 vuotta siitä kun kuningasperhe asettui asumaan Hell's Closeen. Elämä on asettunut rauhallisesti uomiinsa, prinssi Charles nautiskelee puutarhan hoidosta ja yrittää saada kanansa tuottamaan munia. Prinssi William on saanut työpaikan ja gansta-Harry naurattaa seudun neitosia. Hells Closen muurien ympärillä kuitenkin kuohuu sillä poliittinen valta on vaarassa vaihtua kun monarkian palauttamista ajavan Boy Englishin puolueen kannatus on voimakkaassa nousussa. Sitten esiin asuu Graham, Charlesin ja Camillan nuoruuden rakkauden salattu hedelmä...

Queen Camilla ei ollut aivan niin hauska kuin etukäteen olin toivonut ja vaikka Townsendillä on muutamia mahtavia oivalluksia, jäivät kikatuskohtaukset vähiin. Oikeastaan tässä kirjassa on myös jotakin surullista, jota loppuratkaisu itseasiassa vielä korostaakin. Velvollisuus tulee ennen kaikkea ja kruunukin vaikuttaa kovin painavalta vastuulta jonka kantaminen vaatii uhrauksia.

Hauskinta kirjassa ovat kenties kuninkaallisen perheen koirat joille kirjailija on myös antanut äänen ja jotka osoittauvat melkoisiksi persooniksi. Joissain kohdin tuntui melkeinpä siltä että kirjailija lainasi vaikutteita myös Orwellin Animal Farmista. Vallalla oleva hallitus nimittäin ajaa läpi koirien vastaista politiikkaa jota nämä karvakuonot lähtevät rohkeasti vastustamaan. Kyseinen sivujuoni on muuten kirjan parasta antia, Townsend sivaltaa reippaasti medialukutaidotonta ja kaiken uskovaa nyky-yhteiskuntaa.

Whole Story Audiobooks, 2006
Kesto:12h 55min
Lukija: Patricia Gallimore

Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom

Olen säästellyt C.J.Sansomin Shardlake-sarjan viimeisiä kirjoja sillä sarja on mielestäni mainio varsinkin äänikirjana mutta olen rivien väleistä ymmärtänyt etteivät kyttyräselkäisen asianajajan seikkailut jatkuisi kovinkaan pitkään. Heartstone sijoittuu jo aikaan jossa kuningas Henrik VIII on edennyt jo viimeiseen vaimoonsa, Catherine Parriin. Toivoa toki sopii Sansom jatkaisi päähenkilönsä seikkailuja myös kuninkaan kuoleman jälkeisiin vuosiin joiden sekasorto saattaisi tarjota kiinnostavan taustan juonenkäänteille, ainakin näin Tudor-höperön mielestä. Mutta se jää nähtäväksi...

On kesä 1545 ja Englannin rannikolla odotetaan Ranskan hyökkäystä pelokkaina. Kuningatar Catherine Parr pyytää Matthewta tutkimaan huhuja joiden mukaan orvoksi jäänyttä Hugh Curteysiä kohtaan on tehty vääryyttä. Työtehtävä vie Matthewn vaarallisen lähelle aluetta jonne ranskalaisten oletetaan hyökkäävän mutta mies ottaa tehtävän sillä hän saa samalla mahdollisuuden selvittää hullujen huoneeseen suljetun salaperäisen Ellenin taustoja.

Kirja alkaa lupaavasti, on sopivan kiharaisia juonia, pikkuisen uhkaavaa tunnelmaakin, historiallisia faktoja - mutta jokin tökkii. Kenties se, kuinka innokkaasti Shardlake rynnistää tutkimaan menneisyyden tapauksia joita kukaan - oletetut uhrit mukaanluettuna - ei halua hänen tutkivan. Myös kirjan iso yllätys hiukan lässähti kun tarkkakorvainen dekkarin ystävä onnistui alkumetreillä kehittämään teorian joka lopulta osoittautui todeksi. Kirjassa oli pientä hyytymisen tuntua muutenkin, tuntui siltä kuin kirjailijakin olisi halunnut Heartstonen olevan sarjan päättävä osa, sillä jopa Matthew ja Barackkin tuntuivat olevan jokseenkin kyllästyneitä nykymenoon. Goodreads kuitenkin tiesi sarjassa ilmestyneen jo kuudennenkin kirjan joka taatusti tulee luettua.

Kokonaisuutena kirja ei siis ollut samanlainen huippukokemus kuin aiemmat Shardlaket, mutta yhtä kaikki kohtuullisen toimiva kokonaisuus joka viihdytti 23 tunnin ajan tehokkaasti.

Pan McMillan, 2014
Kesto 22h 42min
Lukijana Steven Crossley

House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako (Francis Urquhart -trilogia) / Michael Dobbs

House of Cards oli minulle tuttu ennestään samannimisestä Netflicksin sarjasta, jossa Kevin Spaceyn loistavasti esittämä Frank Underwood kipuaa kohti Valkoisen talon tärkeintä tehtävää. Sarja on mielestäni aivan loistava ja suosittelen siihen tutustumista jos poliittinen kieroilu kiinnostaa. Katsoin viikonloppuna sarjan kolmannen kauden loppuun ja olin siinä määrin koukkuuntunut että päätin tutustua Michael Dobbsin kirjoihin.

"Kun ihminen pelkää, että hänet murskataan, että hänet tuhotaan täysin, hänen kunnioituksensa seuraa aina perässä. Syvä pelko on huumaavaa, pakahduttavaa, vapauttavaa. Se on aina vahvempaa kuin kunnioitus.
Aina."

House of Cards -sarja eroaa siinä kirjoista että tapahtumat sijoittuvat Iso-Britanniaan ja päähenkilökin on nimeltään Francis Urquhart, mutta miehen macchiavellimäisen laskelmoiva nerokkuus löytyy hienosti. On sinänsä huikeaa huomata että sarjan ensimmäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1989 ja se on kestänyt aikaa hienosti. En edes kiinnittänyt huomiota siihen etteivät kirjan henkilöt viestitelleet älykännyköillään tai etsineet tietoa netistä siinä määrin ehjältä ja ajankohtaiselta kokonaisuus edelleen tuntui.

"Viidakossa selviytyäkseen ei tarvitse juosta kovempaa kuin leijona. Riittää kun juoksee kovempaa kuin ystävänsä."

Omaksi suosikikseni nousi sarjan ensimmäinen osa, se joka selkeästi onkin ollut tv-sarjan innoittajana. Edetessäni sarjassa pieni kisaväsymys alkoi vaivata minua ja Viimeinen jako oli tuntuikin hetkittäin hiukan työläältä luettavalta, etenkin kun kirjan tietyt ratkaisut olivat arvattavissa. Jollain oudolla tavalla myös pidän Francis Urquhartista - mielestäni hyvät pahikset ovat todella herkullisia lukututtavuuksia - ja siksi karsastin viimeisen kirjan tappiomielialaa. Mutta: kokonaisuutena trilogia on viiltävän nokkela ja suosittelen sitä ehdottomasti niille, joita poliittinen kieroilu kiinnostaa. Michael Dobbs tietää muutenkin mistä kirjoittaa, sillä hän on Britannian ylähuoneen jäsen ja on toiminut kolmen pääministerin neuvonantajana.

"Politiikka vaatii uhrauksia. Muiden uhrauksia totta kai. Niin paljon kuin maansa puolesta uhrautumalla voidaankin saavuttaa, vielä enemmän saavutetaan aina sillä, että annetaan toisten tehdä se ensin. Ajoitus, kuten vaimollani on tapana sanoa, on kaikki kaikessa."

House of Cards
Otava, 2015
Sivuja: 392
Alkuteos: House of Cards
Suomentanut Maija Kauhanen

Kuninkaantekijä
Otava, 2015
Sivuja: 333
Alkuteos: Play the King
Suomentanut Emmi Jäkkö

Viimeinen jako
Otava, 2015
Sivuja: 478
Alkuteos: The Final Cut
Suomentanut Antero Tiittula

Muukalainen (Outlander #1) / Diana Gabaldon

Ostin pokkariversion Diana Gabaldonin Muukalaisesta kesälomakirjakseni, melko pitkälti kirjaan pohjautuvan tv-sarjan ansiosta. Innostuin niin paljon näkemistäni jylhistä skotlantilaisita maisemista ja Clairen ja Jamien rakkaustarinasta että arvelin hullaantuvani itse kirjaankin, jossa toki onkin aika lailla sellaisia elementtejä joista yleensä innostun. Koska nyt kun vihdoinkin julkaisen tämän postauksen, on kesä vain pelkkä muisto joten arvaatte varmastikin että jokin meni pieleen...

Muukalainen alkaa vuodesta 1945 jolloin rintamalta palannut sairaanhoitaja Claire Randall matkustaa Skotantiin lomailemaan puolisonsa Frankin kanssa. Kävelyretki ikivanhoille kivikehille osoittautuu kuitenkin kohtalokkaasti sillä Claire tempautuu niiden kautta menneisyyteen, vuoteen 1743 jossa hän kohtaa nuoren ja rohkean Jamie Fraserin.

Historiallisen fiktion ystäville kirjassa on varmasti mannaa ja romantiikkaa ja heinissä kieriskelyäkin piisaa vaikka jouduinkin nieleskelemään muutaman hetken Jamien mää ja sää -murteen kanssa. Mutta mikä sitten mätti?

Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä mikä Muukalaisessa mätti, minun tapaistanihan ei ole tuhrata kuukausia yhden kirjan parissa. Luin kirjaa aluksi Maltan matkallamme mutta kotiin päästyä tahti hiipui ja kaikki muut kirjat vain tuntuivat kiinnostavan enemmän Muukalaisen kerätessä pölyä yöpöydälläni. En usko kirjan pituuden olleen ongelma, olen tänäkin vuonna selättänyt pidempiäkin paksukaisia leikiten, en myöskään sanoisi Muukalaisen olevan huono kirja. Se on hyvin kirjoitettu eikä toista kliseitä, sen henkilöt ja tapahtumat ovat kiinnostavia, jos kohta hetkittäin melko raakojakin. Ehkä on vain hyväksyttävä että se ei vain ollut minun kirjani. Vähän niinkuin treffit ihmisen kanssa joka on ihan kiva muttei kuitenkaan riittävän kiinnostava toista tapaamista varten. (Voi kuitenkin olla että palaan vielä joskus Jamien ja Clairen seuraan kun inspiraatio iskee, tv-sarjan katsomista en ainakaan aio lopettaa. Ja talveksi haluan kaulalleni samanlaisen pitkulahuivin kuin Clairella!)

Gummerus,  2015 (kuudes painos)
Sivuja: 825
Alkuteos: Outlander
Suomentanut Päivö Oksala

Mischief \ Fay Weldon

En muista minkä kirjan kanssa olisin takunnut yhtä pitkään kuin Weldonin novellikokoelman. Kirjailija oli minulle tuttu lukiovuosiltani ja tutulla tarkoitan sitä että muistan lukeneeni yhden hänen kirjansa ja se oli minusta 18-vuotiaana hirveän hauska ja nokkela. Ja jostain syystä kuvittelin että nyt, noin miljardi vuotta myöhemmin, tuntisin samoin. Vaikka kyse on novelleista joita en todellakaan osaa lukea. Jepjep.

Kirjan rakenne tuntui ihan kiinnostavalta, se seuraa Weldonin pitkää uraa lineaarisesti alkaen 1970-luvun novelleista ja päättyen lähivuosiin ja ajattelin itsekseni että tässä onkin mahdollisuus nähdä kuinka kirjailija on vuosien saatossa. Kenties näinkin oli, itse pistin vain pistin merkille voimakkaimmin sen kuinka usein novellit käsittelivät jokseenkin samaa aihetta: onnetonta parisuhdetta ja mietin miksi moinen aiheenvalinta. Toki sekin on mahdollista että Weldon on kirjoittanut paljon iloisempiakin juttuja ja että tähän kirjaan on koottu teemaltaan yhteensopivia tarinoita.(Sivuhuomautuksena: se 18-vuotiaana lukemani kirja käsitteli muistakseni sekin avioeroa.)

Kirjailijan ääni on synkeähkö ja nokkela mutta luettuani monta novellia peräkkäin parisuhdekurjuudesta, kyllästyin. Novelleissa oli mielestäni paljon samankaltaisuutta ja alkoi tuntua siltä kuin lukisin samaa juttua yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä ei välttämättä ole kirjan, vaan minun vikani, sillä pidän pitkistä lukukokemuksista ja siitä, että edistytään ja jotain tapahtuu ja näitä novelleja lukiessani koin olevani kuin Bill Murray Murmelinpäivässä, luin pääsemättä eteenpäin.

Mainittakoon myös että kirjassa nähdään myös Suomi-väriä, eräs novelleista nimittäin sijoittuu 1980-luvun Helsinkiin jossa onnettomassa kolmio/neliödraamassa tempoileva nainen etsii elämälleen suuntaa.

The Quality of Silence / Rosamund Lupton

Jokunen vuosi sitten tutustuin Rosamund Luptonin kirjoihin ja hurahdin, Sister ihastutti ja Afterwardskin osoittautui sitten lopuksi kelpo kirjaksi. Kirjailijasta jäi hyvä muisto ja kun Audiblesta löysin kirjailijan tuoreimman teoksen, The Quality of Silencen, kulutin empimättä kuukauden krediittini siihen.

The Quality of Silencen pääosissa ovat Yasmine ja Ruby, äiti ja tytär, jotka lähtevät epätoivoiselle matkalle Alaskan jääteille. Matt, perheen luontokuvaajana toimivat isä, on joutunut traagisen onnettomuuden uhriksi eikä kukaan usko miehen enää olevan elossa. Paitsi Yasmine ja Ruby.

The Quality of Silence oli kinkkinen kirja kesälomalla kuunneltavaksi, se nimittäin sijoittuu hyiseen kylmään ja pimeään Alaskaan. Ihan näihin mielikuviin ja tunnelmiin en olisi kylmänäkään kesänä halunnut palata. Toisaalta kirjan tapahtumapaikka on trillerin kannalta aivan huikea: Alaskan kylmyys ja luonnon voima ovat jopa pelottavampia kuin yksikään murhaaja. En ole koskaan katsonut televisiossa pyöriviä jäätien rekkakuskeista kertovia sarjoja ja kuunnellessani harmittelin sitä, olisi ollut hienoa jos minulla olisi ollut jonkinlainen käsitys maisemista joissa Yasmine ja Ruby liikkuivat, ne nimittäin luullakseni ovat vaikuttavia.

Kirjassa on Alaskan ohella mielenkiintoisena elementtinä myös Rubyn kuurous, joka nostaa esiin monia kiinnostavia näkökulmia ja se tekee 10-vuotiaan tytön seikkailusta Alaskassa vielä enemmän hermoja raastavan. Huolimatta oikein lupaavista osasista, äänikirja kuitenkin lähti varsin hitaasti liikkeelle sillä kirjan alkupuolella on useampia, sinällään vallan herttaisia kohtia, joissa Ruby kertoilee Alaskan eläimistä. Söpöä mutta äänikirjan kanssa hiukan tuskastuttavaa, kuuntelija kun odottaa innokkaasti pääsevänsä takaisin seikkailemaan. Lukijat Rachel Atkins ja Harriet Carmichael toki hyvää työtä mutta jäin miettimään olisiko tekstin rakenne toiminut sittenkin paremmin perinteisessä kirjassa. (Jos ääninäytteet kirjasta kiinnostavat, niitä löytyy mm. The Quality of Silencen kotisivuilta, joilla mm. kartta Rubyn  ja Yasminen seikkailuista äänikirjakatkelmineen.) Kirjan loppu kuitenkin oli hyytävä, useammalla kuin yhdellä tavalla...

Hatchette Audio UK, 2015
Kesto: 9h 9min
Lukijana: Rachel Atkins, Harriet Carmichael
Kirjan kotisivut: The Quality of Silence

Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley

Kuuntelin taannoin juniorietsivä Flavia de Lucen seikkailujen neljännen osan (aiemmat juttuni kirjasarjasta) ja jäin pikkuisen koukkuun. Alan Bradley osaa heitellä melkoisen nokkela heittelemään pieniä koukkuja jotka saavat lukijan siinä määrin uteliaaksi että lukemista mielellään jatkaisi heti seuraavaan kirjaan. Oma lukunsa on tietysti Flavia-tyttönen, jota nokkelampaa sankaritarta saa hakea!

Sarjan viidennessä osassa tapahtuu paljon jännittää Flavian kotikylän kirkossa, siellä nimittäin kaivetaan esiin Pyhän Tancredin hautaa ja piispan mukana haudattuja esineitä. Flavia luonnollisestikin hankkiutuu kirkon kryptaan seuraamaan arkun avaamista mutta sieltäpä löytyykin hiukan tuoreempi ruumis, nimittäin seurakunnan kanttori...

Kirja on monin tavoin tuttua ja tasalaatuista Alan Bradleytä, tarjolla on dekkarimeininkiä kirpakalla huumorilla ja muutamalla sydäntä vääntävällä kohtauksella höystettynä. Myönnettäköön että itse dekkarin juoni ei ole mielestäni aivan kekseliämmästä päästä ja pahikset ehkä hiukan liiankin itsestäänselviä tapauksia mutta mielestäni tämän sarjan sydän on nimenomaan Flavia, johon on helppo rakastua. Hän tuntuu tässä vaiheessa sarjaa jo tutulta ihmiseltä jota haluaisi suojella paitsi murhaajilta myös oman perheen aiheuttamalta pahalta mieleltä. Olenkin kurtistellut useamman kirjan ajan kulmiani de Luceille jotka tuntuvat joskus olevan kovin kylmiä perheensä kuopusta kohtaan.

Kirjan kokonaisuus on ehkä hitusen sekava, mutta kaikki johtolangat sidotaan lopussa huolellisesti yhteen ja luvassa onkin ehkä sarjan tähän astisista vauhdikkaimpia kohtauksia - kävin lenkkini läpi kuin sumussa, kaikki ajatukseni olivat niin kirjaan keskittyneitä ettei edes minua väsyttänyt. Ja voi pojat, minkälaisen koukun kirjailija heittääkään aivan viimeisessä lauseessa!!  (Melkein aioin käydä klikkaamassa jo Audiblesta seuraavankin kirjan luettavakseni mutta ei makeaa mahan täydeltä...)

"When I'm feeling blue, I think about syanide."

Whole Story Audiobooks, 2013
Kesto: 9h 23min
Lukija: Sophie Aldred

The Time Travellers Guide to Medival England / Ian Mortimer

Olen kiinnostunut historiasta ja siksi Ian Mortimerin The Time Travellers Guide to Medieval England oli kiusaus, jota en voinut ohittaa. Esipuheessaan Mortimer selittääkin oivallisesti logiikkaa kirjan takana, hänen haluaan elävoittää historiaa ja samalla laajentaa inhimillistä ymmärrystä. Kirja onkin silkkaa tietoa täynnä mutta kirjailija on onnistuneesti pukenut faktat eräänlaisen matkaoppaan muotoon. Jos olisin aikamatkailija keskiajan Englannissa, mitkä esimerkiksi olisivat ne nähtävyydet joita voisin käydä katsomassa? Kuinka kannattaisi pukeutua ja mistä etsisin yösijaa? Konsepti sinällään on ihan toimiva ja hauska mutta äänikirjatoteutus ei ehkä toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä mm. juuri vaatetuksesta kertova osio oli luettuna pitkä ja hivenen kuivahko kuunneltuna.

Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja herätti pohtimaan etenkin sitä millaista oma elämäni olisi tuona ajankohtana ollut. Keskiajalla minua olisi kaiketi pidetty jo vanhana naisena, tuolloin 14-vuotias oli kyllin vanha avioitumaan ja tiedetäänpä eräässä valamiehistössä istuneen 12-vuotiaankin. Keskiaikaisen Englannin keski-ikä olikin varsin nuori mikä toki selittääkin osaltaan mm. tuolloin tehtyjä päätöksiä ja väkivaltaisuutta.

Asuisin kenties kaupungissa ja osaisin luultavasti myös lukea, sillä nunnat kouluttivat tuolloin monia. Aikalaisteni tavoin nauttisin musiikista ja tarinan kerronnasta ja luultavasti välttelisin lääkäreitä jotka monesti osoittautuivat kuolettavimmaksi kuin hoitamansa sairaudet. Yksi suurista kysymyksistä kohdallani on olisinko selvinnyt mustasta surmasta joka tuolloin surmasi noin kolmasosan Euroopan väestöstä. Kirjailijan kuvaama tuho tuntuu nykyaikana lähes käsittämättömältä, voin vain kuvitella taudin aiheuttamaa paniikkia ja murhetta.

Ian Mortimer on liittänyt tekstiinsä mukaan myös aimo annoksen hupaisiakin yksityiskohtia, kuten vaikkapa keskiajan miesten muotivillityksen - alati pitenevät kengänkärjet joilla lopulta oli vaikeaa jo kävelläkin. Mielestäni ajatus historiallisesta matkaoppaasta on myös mainio ja auttaa lukijaa pääsemään sisään aikakauden elämään. Samantyylisiä oppaita lukisin mielelläni myös muistakin maista ja ajanjaksoista!


ISIS Audio books, 2009
Kesto: 11h 45min
Lukijana Jonathan Keeble

I am half-sick of shadows (Flavia de Luce #4) / Alan Bradley

Alan Bradleyn luoma juniori-etsivä Flavia de Luce piti minulle taannoin seuraa matkallani ja tulin jo tuolloin todenneeksi että olen vallan ihastunut sarjasta tehtyihin äänikirjoihin, jopa siinä mielessä että perinteinen kirja tuntuu jopa kalpenevan luetulle versiolle. Koska elämässäni tuntui olevan juuri riemastuttavan salapoliisin  mentävä aukko, päätinkin hankkia Audiblesta sarjan neljännen osa, I am half-sick of shadowsin joka osoittautui yhtä riemastuttavaksi lukukokemukseksi kuin sarjan edeltävät osat.

Hankalasti nimetty I am half-sick of shadows sijoittuu tällä kertaa jouluiseen Buckshawhin. Lumimassat ovat saartaneet kartanon ja joulupukin lisäksi luvassa on muitakin vieraita kun rahapulassa tuskailevat isä de Luce on vuokrannut kartanon kuvauspaikaksi elokuvaa varten. Kartanoon muuttaakin melkoisia tähtiä, valitettavaa vain että joku kuolee tälläkin kertaa ja sehän merkitsee mukavaa ajanvietettä Flavialle!

Kuten sanottua, kirja oli mainio lukukokemus. Lukija Sophie Aldred osasi herättää henkiin koko peribrittiläisen seurueen ja jopa lauloi! Aldredin suorituksen kutsumista lukemiseksi on melkoista aliarviointia - sanoisin enemmin jo kyseessä olevan laadukkaan ääninäyttelemisen. Olisikin joskus mielenkiintoista päästä kysymään kuinka luentaan valmistaudutaan ja kuinka hahmojen äänet ja persoonat muovautuvat lukijan mielessä. Tässäkin kirjassa on muistaakseni jo kymmenkunta eri-ikäistä ja -äänistä henkilöä joten urakka on vähintäänkin kohtuullinen.

Ja sitten takaisin kirjaan. Kokonaisuutena itse rikostarina oli ehkä hiukan ohuenlainen, kirjailija on selvästi halunnut pitää pääpainon sankarittaressaan ja tunnelman luonnissa joissa molemmissa onnistutaankin oikein mukavasti. Kuuntelemisen ajankohta olisi ehkä voinut olla parempikin, kesäisillä poluilla vilistäessä on joskus vaikea eläytyä lumimyrskyn keskellä olevan kartanon elämään mutta kovasti kuitenkin lukemastani pidin ja etenkin loppuhuipennus osui nappiinsa. Onneksi kirjasarjaa on jäljellä vielä useamman kappaleen verran ja ilmeisesti tv-sarjakin on tuloillaan!

"She wasn't just very brave. She was british."

Whole Story Audiobooks, 2013
Kesto: 7h 8min
Lukija Sophie Aldred

Revelation (Shardlake #4) / C.J. Sansom

C.J.Sansomin Shardlake-sarja on minusta aikamoista herkkua ja olen yrittänyt nautiskella kirjoista täysin luonteelleni vastaiselle tavalla - eli säästeliäästi. Oivallisen kirjasarjan löytämisessä on nimittäin omat huonotkin puolensa; innostus voi helposti johtaa ahmimiseen ja mitäs sitten tehdään kun kirjat ovat loppu?! (Sarjan tuorein ja kuudes osa on ilmestynyt vasta vuonna 2014 ja viimeisimpien kirjojen välillä näyttää menneen useita vuosia joten pahoin pelkään ettei uutta herkkua ole tulossa ihan lähiaikoina.)

Eletään vuotta 1543 Tudorien Englannissa ja kuningas Henry heilastelee kuudetta ja viimeistä vaimoehdokastaan, Catherine Parria. Samalla kun kuningas yrittää taivutella vastentahtoista ladyä naimisiin, kohtaa Matthew Shardlake järkyttävän näyn eräänä aamuna ja pian mies onkin jahtaamassa erikoisen häijyä sarjamurhaajaa joka on toteuttamassa ilmestyskirjan tapahtumia omalla karmealla tavallaan.

Revelation oli taattua Sansomia. Jännitystarina toimi kuin häkä ja luvassa oli jälleen henkeäsalpaavia kohtauksia. Keskiaikainen rikostutkinta on mielenkiintoista seurattavaa nykyajan elätille, murhaajien jahtaamisessa on ihan erilaisia vaikeuksia kun käytettävissä ei ole tietokantoja, sormenjälkiä tai DNA:ta. Huomaan etenkin äänikirjojen kohdalla tempautuvani täysillä mukaan tarinoiden jännittävimpiin kohtauksiin joten kuuntelemisen keskeyttäminen tapahtuu aivan omalla riskillä kuten läheiseni ovat joskus huomanneet... Steven Crossleyn luenta antaa hienon lisän tarinaan, pidän kovasti herran äänestä ja eri aksenteista.

Kirja sivuaa mielisairauksien hoitoa ko. ajanjaksolla ja kuten arvata saattaa, "hoito" ei ollut ihan sitä hellävaraisinta. Kirjassa mielisairaalassa viruva Ellen osoittautui mielenkiintoiseksi sivuhenkilöksi ja toivonkin että nainen vilahtaisi myös kirjasarjan seuraavissa osissa. Tunnen pientä huolta myös Matthew Shardlaken tulevaisuudesta sillä kirjasarjassa on jo edetty kuningas Henryn viimeisiin vuosiin saakka - mahtaako kirjailija enää jatkaa kuninkaan kuoltua?

Pan McMillan, 2014
Kesto 21h 2min
Lukija: Steven Crossley
Kirjan vuoden lukuhaaste: Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole lukenut

Not My Father's Son: A Family Memoir / Alan Cumming

Mietin lainatessani Good Wife -sarjastakin tutun Alan Cummingin muistelmia että tämän tyyppinen teos saattaa mennä kahdellakin tapaa pieleen. Koska, esittelyteksteistä päätellen, kyseessä oli tarina väkivallan varjossa kasvasta pojasta, saattaisi kirja mennä helposti kauheuksilla mässäilyksi. Ja koska kyseessä oli kuuluisa näyttelijä, saattaisi homma mennä omien meriittien esittelyksi. Mutta ei. Alan Cummingin Not My Father's Son on toimiva ja ehjä kokonaisuus joka suorastaan koukutti.

Kirjan ydin keskittyy vuoteen 2010, jolloin Cummingin elämässä tapahtui jotain, joka sai hänet perehtymään perheensä historiaan kahdellakin aikatasolla. Häntä pyydettiin osallistumaan tv-sarjaan Who Do You Think You Are?, joka tutkii julkkisten sukupuita. Cummingin kohdalla keskityttiin äidinpuoleiseen isoisään joka oli kuollut Malesiassa 1950-luvulla epäselvissä olosuhteissa. Seurasi matka, jonka aikana Alan tutustui isoisään jota ei ollut koskaan tavannut. Uutinen tv-sarjaan osallistumisesta aiheutti myös reaktion näyttelijän vieraantuneessa isässä.

Kirja liikkuu Alanin lapsuus- ja nuoruusmuistojen sekä vuoden 2010 välillä sulavasti eikä lukijan niskaan kaadeta liialti nimiä tai faktoja ja tarina jääkin sulavaksi ja miellyttävän helppolukuiseksi. Nostan hattua myös sille että toisin kuin joissakin julkkiselämäkerroissa, Cumming todella haluaa kertoa tarinan eikä vain keskity omien meriittiensä esiintuomiseen, kirjassa nimittäin pääpaino on ihan jossain muualla kuin miehen urassa.

Not My Father's Son oli oivallinen muistelmateos, jonka voisin kuvitella puhuttelevan moniakin ihmisiä sillä se ei ole ihan lajinsa edustaja. Se on myös surullinen kuvaus perheestä väkivallan ikeen alla samalla kuin se saa melkeinpä dekkarimaisia piirteitä Cummingin selvittäessä sukunsa historiaa. Sanoisin että tämä kirja on päätynyt New York Timesin Bestseller -listalle ihan ansiosta.

PS. Cummingsin Who Do You Think You Are -sarjan jaksosta kiinnostuneet, kurkatkaapa lisätietoja täältä. Sarjan jaksoja löytyy myös mukavasti Youtubesta.

Canongate Books, 2014
Sivuja: 288
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja henkilöstä joka on eri sukupuolta kuin sinä

Six Degrees of Assassination / M.J. Arlidge

Olen katsellut jo pidempään Audiblessa M.J. Arlidgen äänikirjaa Six Degrees of Assassination mutta kirjan hankinta on aina jäänyt koska olen ajatellut sen olevan liian lyhyt: vajaan viiden tunnin äänikirjakokemus tuntui liian heppoiselta yleensä kuuntelemieni teosten rinnalla. Kirjan juoni kuitenkin vaikutti kiintoisalta ja etenkin näyttelijäkaarti teki minuun vaikutuksen: Freema Agyeman, Hermione Norris, Geraldine Somerville - tämähän ei voi olla mitään muuta kuin mainio kuuntelukokemus!! Melkoinen ongelma tämäkin mutta onneksi Audible teki vuoden vaihteessa tarjouksen josta en enää voinut kieltäytyä...

Kirja alkaa varsin sähäkästi, Britannian pääministeri Johm Campbell nimittäin joutuu heti ensimmäisen minuutin aikana salamurhatuksi ja tämä tarkoittaa kiireistä aikaa MI5:n terrorismin vastaisen toiminnan yksikön vetäjälle, Alex Cartwrightille ja hänen parille Ellen Townsendille. Menoa piisaa eikä juonittelultakaan tietysti vältytä, onhan kyse politiikoista.

Six Degrees of Assassination oli erilainen äänikirja kuin aiemmin kuuntelemani, se koostuu täysin dialogista eikä esimerkiksi henkilöitä tai paikkoja sen kummemmin kuvailla. Kuulostaa ehkä hankalalta mutta oikeastaan kirjalla on niin oivallinen lukijakaarti ettei moista oikeastaan edes tarvita. Juonellisesti kirja - tai kuunnelma? - ei ole hirmuisen erikoinen, saman tyyppisiä asetelmia olen esimerkiksi televisiosarjoissa mutta kokonaisuus on silti toimiva, vauhdikas ja laadukas joten kirjan parissa viettää aikaa ihan mielellään. Elämää suurempaa taide-elämystä tai mahtavia ajatusleikkejä on turha odottaa, mutta kunnon viihdettä kyllä näiden "kansien" välistä löytyy. Jos mielesi tekee menoa ja meininkiä, tämä voi olla sinun kirjasi.

Audible Studios, 2014
Kesto: 4h 48min
Lukijat: Andrew Scott, Freema Agyeman, Hermione Norris, Clive Mantle, Clare Grogan, Geraldine Somerville, Julian Rhind-Tutt
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään.

Kotiopettajattaren romaani / Charlotte Brontë

Brontën Kotiopettajattaren romaani on niitä klassikoita, joihin en aiemmin ole häpeäkseni tarttunut ja halusin ystävänpäivän kunniaksi korjata puutteen ja lukea kirjan joka minun mielikuvissani kuului romanttisten draamojen kermaan. Ja koska nyt ollaan rehellisiä niin kyllä hiukan huokaisin kun tajusin että kyseessähän on melkoisen paksu kirja, koskaanhan ei voi tietää kuinka pölyiseltä klassikkoteos tuntuu. Into kuitenkin nousi heti kirjan ensisivuilta lähtien sillä Charlotte Brontën tekstihän olikin nokkelaa ja pikkuinen Jane Eyre suorastaan mainio sankaritar. Kadun siis syvästi ennakkoluuloisia ajatuksiani - tätä klassikkoa kyllä kelpaa nautiskella!

Kirjan kotiopettajatar on siis Jane Eyre, huono-onninen orpotyttö joka elämää kirja seuraa pitkälle aikuisikään saakka. Pienen tytön suorasukaisuus vie tämän tiukkakuriseen sisäoppilaitokseen ja aikanaan kotiopettajattareksi salaperäisen herra Rochesterin kasvattityttärelle, Adelelle.

Tarina on oikeastaan ehkä eräänlainen versio Kaunottaresta ja hirviöstä ja suoraan sanottuna romanssin sijaan minua kiinnosti eniten Janen kasvutarina sekä taustalla piilevät jännityselementit - puitteethan olisivat myös oivalliset esimerkiksi kummitustarinalle. Kokonaisuus oli kuitenkin vetävä, kenties osittain myös Kaarina Rouhtulan käännöksen ansiosta.

Kuten sanottua,  olen Kotiopettajattaren romaanin suhteen näemmä toivottomasti ennakkoluulojeni armoilla. Odotin näet sellaista elämää suurempaa rakkaustarinaa mutta pidemmälle ehdin, sitä hämmentyneempi aloin odotusteni kanssa olla. Kyllähän kirjassa toki rakastetaan mutta - ja olen pahoillani tästä Charlotte - mutta kyynisenä nykyajan eläjänä en ihan mukisematta ole valmis tuota tarinaa nielemään, varsinkin Rochester tuntuu kovin rasittavalta sankarilta joka vuoroin jurottaa, vuoroin lepreltelee tai keksii mielenkiintoisia "tempauksia". Mutta tiedetään, kauneus on katsojan silmissä ja niin on rakkauskin...

Herra Rochesterin puolustukseksi sanon kuitenkin hänen kiinnostavuutensa lisääntyvän tarinan loppua kohden joka muuten on melodramaattisuudessaankin kuitenkin aika ihana. Olen muistaakseni nähnyt lapsena kirjasta tehdyn tv-sarjan joka palasi elävästi mieleeni tätä lukiessani. Pikku-Norkun mielestä se oli ihanan romanttinen enkä siksi aikuisenakaan voi nyrpistellä. Ah, tuota traagista rakkautta, mikä siitä tekeekin niin suloista?!

Karisto, 2008
Alkuteos: Jane Eyre
Sivuja: 542
Suomentanut Kaarina Rouhtula
Kirjan vuoden lukuhaaste: Klassinen rakkausromaani

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Paperilla ja valkokankaalla: Kaiken teoria ja Travelling to Infinity / Jane Hawking

Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen ja tämä vaikuttaa pitävän paikkaansa myös fyysikkonero Stephen Hawkingin kohdalla. Tartuin Jane Hawkingin omaelämäkerralliseen teokseen Travelling to Infinity osittain 6.2.2015 Suomen ensi-iltansa saavan elokuvan takia, mutta myös siksi että olin utelias Hawkingien perhe-elämän suhteen - millaista voi arki olla jos puolisolla on sekä mittava ura että vakava sairaus?

Jane tapaa Stepheninsä nuorena opiskelijana ja hääkellot soivat vaikka Stephen onkin saanut diagnoosinsa. Perhe kasvaa ja sekä Stephenin ura että sairaus etenevät. Miehen maineen kasvaessa myös Jane pohtimaan omia prioriteettejään ja sitä, kuinka paljon toisen ihmisen eteen voi uhrata.

Jane Hawkingin tarina on tuntuu kuvaukselta omaishoitajan ja assistentin elämästä, sillä hänen suhteensa Stepheniin jää jokseenkin taka-alalle tarinassa. Hän toki ajoittain mainitsee rakastavansa puolisoaan tai kehuu tämän karismaa, mutta minulle lukijana välittyi tunne siitä, kuinka Stephen olisi ikäänkuin irrallaan muusta perheesta, kenties hän niin olikin. Tarina on sinällään kiinnostava ja koskettavakin ja Hawkingin perhe-elämän haasteet tuntuvat hurjilta - Jane itse mainitsee kirjassa päiviensä koostuvan lähinnä kodinhoidosta, lastenhoidosta ja Stephenin hoidosta. 1960- ja 1970 -lukujen yhteiskuntakin vaikuttaa melko masentavalta vammaisille suunnattujen, lähinnä olemattomien, tukien ja apujen johdosta.

Aiheeltaan kirja oli siis kiinnostava mutta toteutus hiukan ontui, sillä Hawking muistelee paljon mm. myös taloja joissa he ovat asuneet, piknikkejä, vesirokkoja ja muuta sellaista joka ei ehkä lukijan kannalta ole hirmuisen kiinnostavaa. Osa lukemisesta tapahtuikin hiukan hammasta purren, kirja olisi ehkä sittenkin kaivannut pienoista karsimista.

Alma Books, 2013
Sivuja: 450
Kirjan vuoden lukuhaaste: elämäkerta

James Marshin ohjaamasta elokuvasta Kaiken teoria pääsin siippani kanssa nauttimaan #Kirjan kutsuvierasnäytännössä - kiitos mukavasta kokemuksesta. Kaiken teoria on tänä ehdolla viiteen Oscar-palkintoon, mm. paras mies- ja naispääosa sekä paras elokuva. Nähtyäni elokuvan ymmärrän oikein hyvin, kyseessä nimittäin hieno elokuva jossa välillä kostuu silmäkulma ja välillä tulee purskahdettua nauruun. Etenkin nimiroolia esittävä Eddie Redmayne tekee hurjan hienon roolityön Stephen Hawkingina - Eddie saisi kyllä minun Oscar-ääneni!

Elokuva on mielestäni riittävän uskollinen Jane Hawkingin kirjalle vaikka joitakin tapahtumia onkin järjestelty hieman toiseen muotoon. (Sanoisin että tämä lienee niitä harvinaisia kertoja jolloin elokuva on ehdottomasti kirjaa parempi.) Toisin kuin kirja, elokuva kuitenkin päästää katsojan lähemmäs Stepheniä. Minulle elokuva oli hetkittäin vähän vaikeaakin katsottavaa sillä olen seurannut saman taudin etenimistä tuttavapiirissäni. Elokuva ja kirja tuovat molemmat hyvin esiin myös vammaisten vaikeudet ja sen sisukkuuden jolla monet puskevat eteenpäin - tärkeä ja muistettava asia meille terveille! Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin ja aina kannattaa yrittää.

PS. Stephen Hawkingin omaelämäkerta on juuri ilmestynyt suomennettuna nimellä Minun lyhyt historiani (WSOY).

Ohjaaja James Marsh
Pääosissa: Eddie Redmayne ja Felicity Jones

Jään muisti (Edie Kiglatuk #1) / M.J. McGrath

Lukutoukkana tulen usein sortuneeksi kaikenmoisiin kirjahankintoihin milloin mistäkin syystä. Siinä missä Sophia Kinsellan Himoshoppaaja etsii ihania laukkuja, kenkiä ja huiveja, ostelen minä kirjoja jotta voisin olla se tyttö, joka lukee Nobel-voittajaa/Tove Janssonia/sarjakuvaromaania. Jään muistin poimin omakseni kesähelteillä alekorista, koska "tätä voi olla tosi kiva lukea talvella kun on kylmä." Ja tiedättekö, tultua eräänä pakkaspäivänä kinosten keskeltä muistin ostaneeni tämän kirjan ja ajattelin että nytpä haluan lukea tämän kirjan. Ja sitten tuli sellainen hyvä ja kaukaa viisas olo!

Jään muisti vie lukijansa Kanadan tundralle jossa Edie Kiglatuk, inuitti-opas, johtaa epäonnista metsästysseuruetta. Laukaus kajahtaa ja eräs seurueen miehistä kaatuu. Traagiset tapahtumat seuraavat toinen toistaan ja lopulta Edie alkaa inuittivanhimpien vastustuksesta huolimatta tutkia tapahtumia. Luvassa on kirjaimellisestikin kylmää kyytiä!

Inuittien maailma oli huikean kiinnostava ja ainakin allekirjoittaneen mielestä uskottavakin. Kirjailijan tekemä tutkimus kiinnosti ja siksi luettuani suunnistinkin McGrathin kotisivuille (linkki alla), joilta löytyykin oiva pakkaus mm. kuvia tundralta ja jopa Edien keittokirjakin, maistuisiko vaikka Akutaq, inuittien jäätelö (eläinrasvaa, marjoja ja lohta/karibun lihaa?

Viihdyin mainiosti inuittien matkassa ja ilokseni huomasin että Edien seikkailut ovat saaneet jatkoakin kahden osan verran, toivottavasti näistä saadaan myös suomennos! Itse tarinan sankaritar on mielenkiintoinen tapaus, sillä Edie on todellinen kovanaama meihin länsimaisiin verrattuna. Tässä on nainen joka taitaa vaivatta metsästyksen, kalatuksen ja epäilen ettei käsikranaattikaan pysäyttäisi tätä pientä nokkelaa naista. Täydellinen Edie ei ole, mm. alkoholiongelmaan viitataan kirjassa useasti ja huomaan pitäväni tästä yhdistelmästä todellista naisenergiaa, kovuutta ja haavoittuvuutta.

Risujakin täytyy kirjasta antaa, teoksen takakansiteksti nimittäin spoilaa anteeksiantamattoman paljon - käytännössä kaikki juonen olennaisimmat käänteet ovat luettavissa sieltä. Vilkaisin takakantta vasta ollessani kirjan puolivälissä joten kovin paljon lukukokemuksestani se ei pilannut mutta tämä toimikoon varoituksen sanana niille, joita kirja kiinnostaa. Kyllä en ymmärrä takakansia, jotka pilaavat lukijalta ahaa-elämysten ilon...

Like, 2012
Sivuja: 391
Alkuteos: White Heat
Suomentanut Anu Nyyssönen
Kirjailijan kotisivu
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja alkuperäiskansoista

Tammikuun turinat

Pitkä ja pimeä tammikuu alkaa olla selätettynä ja on taas aika kurkistaa luettujen pinoon. Totta puhuen, en oikein tiedä mihin aikani tammikuussa on hurahtanut mutta ilmeisesti kaikenlaista on tullut touhuttua, mm. aloitettua se ns. uusi elämä, jota näemmä puoli Suomea tavoittelee. Olen yrittänyt etsiä itselleni lajia talviliikunnan varalle ja toistaiseksi ainakin kahvakuula ja vesijuoksu ovat olleet mainioita kokemuksia!

Ei huolta, aikaa riittää silti kirjajutuillekin, tässä kuussahan on mm. äänestetty Blogistanian parhaita kirjoja. Tällä kertaa paras kotimainen kirja oli tällä kertaa Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus) ja käännösromaani Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus). Parhaan tietokirjan palkinto meni Minna Maijalan elämäkertateokselle Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth (Otava) ja lasten- ja nuortenkirjapalkinnon voitti Jenna Kostetin teos Lautturi (Robustos).

Tammikuun luetut

Tammikuussa löysäilin bloggailutahtiani ja blogin puolelle pärähti nyt turinaa 12 kirjasta - päätin nimittäin että jos ei kirja herätä ajatuksia niin väkisin ei tarvitse alkaa juttua itsestään puristaa. Koska haluan kaikista kirjoista jotain mainita (tilastopuristi, minkäs sille mahtaa!), ajattelin tehdä kuukausikoosteessa lyhyet maininnat niistä ei-blogatuista kirjoista, käytäntö jonka nyt röyhkeästi lainaan muiden blogeista. Tammikuu oli lukemisen sillisalaattia, mukaan mahtui klassikkoja, dekkareita, YA-actionia ja vähän faktaakin. Mieleenpainuvimmat lukuhetket tarjosivat Sinuhe egyptiläinen, Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja sekä Longbournin talossa - jokainen omalla tavallaan vallan mainiota luettavaa vaikka eri tunnelmiin vetoavatkin.

• Sinuhe egyptiläinen / Mika Waltari
• Macbeth / William Shakespeare, A.J. Hartley, David Hewson
• Teräsarkku / Taavi Soininvaara
• Unspeakable Things: Sex, Lies and Revolution / Laurie Penny
• Musta laatikko (Harry Bosch #18) / Michael Connelly
• Keittiöjumalan vaimo / Amy Tan
• Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat / Ville Hänninen, Jussi Karjalainen
• Nimikirjainmurhat / Sophie Hannah
• Longbournin talossa / Jo Baker
• Pinnan alla (Sandhamn #3) / Viveca Sten
• Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja / Indrek Hargla
• Endgame: The Calling / James Frey ja Nils Johnson-Shelton

Kesken jääneet tai postausta vailla

Rainbow Rowell: Landline

Landline saattaa olla mainio kirja mutta se ainakin sattui luettavakseni väärään ajankohtaan. Muistan kuulleeni joltakin kehuja Landlinestä ja kirjan ajatuskin - pieleen menneen avioliiton korjaaminen eräänlaisen aikamatkailun avulla - on ihan kiintoisa. Mutta valitettavasti kirja ei oikein ottanut iskeäkseen, kärvistelin kolmanneksen mutten vain jaksanut kiinnostua Georgie McCoolin murheista.

St. Martin's Press, 2014


Anthony Horowitz: Moriarty

Anthony Horowitzin Moriarty tuli luettua loppuun ja tunnustan senkin että kirjalla on ansionsa - mukana on muutama varsin huikea kohtaus - nyt sattui vain niin ettei aika ollut oikea juuri tälle kirjalle, mielessä nimittäin kummittelivat ihan muut kirjat ja keskittyminen oli jokseenkin sitä luokkaa. Moriarty on käsittääkseni sarjassaan toinen Horowitzin kirjoittama Sherlock Holmes -tarina, tosin tässä teoksessa nimekäs etsivä vain vilahtaa sillä tarinassa sijoitutaan Reichenbachin putousten jälkeiseen aikaan. Tarinan pääosissa ovatkin siis Scotland Yardin etsivä Athelney Jones ja Pinkertonin etsivätoimiston edustaja Frederick Chase joilla on selvitettävänään varsin vaarallinen tapaus.

HarperCollins, 2014
Sivuja: 304

Christopher Hadnagy ja Paul Ekman:  Unmasking the Social Engineer: The Human Element of Security

Christopher Hadnagyn ja Paul Ekmanin tietokirja Unmasking the Social Engineer jäi bloggaamatta sekin koska suoraan sanottuna kirja ei herättättänyt suuremmin ajatuksia. Social Engineerin tutustuin ensimmäisen kerran hakkerinero Kevin Mitnickin kirjan Ghost in the Wires kautta ja käsite kutkutti sen verran mielikuvitustani että uteliaasti tartuin tähänkin teokseen. Kirja kuitenkin keskittyy pitkälti kehon kielen lukemiseen, joka kyllä on mielenkiintoista mutta ei ihan sitä mitä odotin. Teos on melko lyhyt ja vaikka kuvalliset esimerkiksi selkeitä ovatkin niin taso jäi minun makuuni ehkä liian yksinkertaiseksi. Odotin kenties enemmän huikeita tosielämän seikkailuja kuin oppikirjaa kehonkielen tulkitsemisesta. (Mutta jos aihe kiinnostaa, kirjan avulla pääsee kyllä mukavasti ihmisten lukemisen alkuun!)

Wiley, 2014
Sivuja: 256

Haasteiden tilanne

Tänä vuonna ajattelin osallistua mm. Helmet-kirjastojen puffaamaan Kirjan vuoden -haasteeseen,  jossa ajatuksena on lukea 50 kirjaa eri kriteerit. (Kriteerit edistymistietoineen löytyvät yläpalkin Kirjan vuoden lukuhaaste -linkin alta.) Tammikuussa pisteitä napattiin 5, kategorioista: kirja joka sijoittuu kotikaupunkiisi, jännityskirja, mukaelma klassisesta tarinasta, tietokirja ja kirja, josta on tehty elokuva.

Entäs ensi kuussa? 

Ensi kuussa ajattelin tutustua erääseen romanttiseen klassikkoon ja yksi iiiihaaanaaa äänikirjakin on työn alla!

Macbeth / William Shakespeare, A.J. Hartley, David Hewson

Vuoden pimein aika inspiroi allekirjoittanutta tarttumaan yhteen Shakespearen synkimmistä näytelmistä: Macbethiin. Tämäkin teos on minulle tuttu lukioajoilta, jolloin en oikein ymmärtänyt sen hienoutta ja siksi olikin kiinnostavaa tarttua kirjaan aikuisena ja vertailla vanhoja muistikuvia. Muistoissani Macbethin aihe ja alkuasetelma olivat kiinnostavia mutta - anteeksi William! - toteutus jäi puolitiehen. Tällä lukukerrallani sain ilokseni taas tarttua Matti Rossin hienoon käännökseen jonka lukeminen oli silkkaa iloa.

Macbeth, tai "skotlantilainen näytelmä" kuten taikauskoiset sitä kutsuvat, on tarina vallanhimosta, juonittelusta ja tuhosta. Kirjan alussa Macbeth, urhoollinen ja taistoissa kunnostautunut soturi kuulee ennustuksen joka lopulta viettelee hänet pettämään kuninkaansa Duncanin. Taustalla vaikuttaa voimakkaasti myös kunnianhimoinen lady Macbeth ja koska kyseessä on tragedia, ei loppu tietenkään ole onnellinen...

Aikaisempien mielikuvani Macbethistä koostuivat pitkälti ahneudesta ja juonittelusta, nyt aikuisempana huomaan löytäväni myös harmaan sävyjä paletista, esim. noitien ennustuksen houkutusta lie vaikea vastustaa. Se, mitä Macbeth vaimoineen tekee, on väärin, mutta nyt on ehkä helpompi ymmärtää miksi ja käsittää Shakespearen kiinnostus murenevan sielun kuvaamiseen. Näytelmän teemat toimivat mielestäni nykymaailmassakin, saahan kunnianhimo vieläkin ihmiset tekemään hurjia juttuja itselleen ja muille.

Viime kesänä tein uudenlaisen klassikkokokeilun kuuntelemalla ensin Audiblesta löytämääni David Hewsonin versiota Hamletista. Tarina toimi niinkin mainiosti että se kirvoitti lukemaan myös Shakespearen alkuperäisteoksen joka ehkä kuitenkin osoittautui minulle mieluisammaksi. Ilmeisesti Shakespeare-versiointi on ollut mieluisaa myös kirjailijoille itselleen koska juuri ennen joulua löysin Audiblesta herrojen version Macbethistä enkä voinut vastustaa kokemuksen toistamista.

Kuunneltuani tovin äänikirjaa aloin taas ymmärtää herrojen Hewson ja ja  Hartley innon mukailla Shakespearen näytelmiä. Niiden aihiot ovat tunnettuja ja kiinnostavia suurine tunteineen ja lienee kutkuttavaa värittää näytelmää sen mukaiseksi kuin oma mielikuvitus sanelee. Tässäkin tapauksessa on parjatulle Macbethille suotu myös omat kunnianhetkensä ja pariskunnan välinen suhde on oikeastaan jopa koskettava. Kiitän myös Good Wife -tv-sarjasta tutun Alan Cummingin luentaa, hänen skottiaksenttinsa on vaikuttava ja jopa naisroolit sujuvat hienosti. Kokonaisuutena modernisoitu Macbeth on mukavan vauhdikas ja voisin kuvitella että se olisi aloittelijalle hyvä tapa tutustua Shakespearen näytelmien ajatuksiin.

"Elämä on vaeltava varjo, kehno näyttelijä,

joka temppuilee ja rehkii näyttämöllä

hetken, eikä palaa. Se on hullun loru, 

täynnä huutoa ja vimmaa, mutta mieltä vailla."

William Shakespeare: Macbeth
WSOY,  20014
Alkuteos: Macbeth
Suomentanut Matti Rossi

A.J. Hartley, David Hewson: Macbeth: A Novel
Audible Studios, 2011
Kesto: 9h 43min
Lukija Alan Cumming

Kirjan vuosi: mukaelma klassisesta tarinasta

Unspeakable Things: Sex, Lies and Revolution / Laurie Penny

Ihan valehtelematta: Laurie Penny on vihainen nainen. Ja tämä kirja on oikeastaan raivoisa purkaus.  Unspeakable things: sex, lies and revolution kertoo nimensä mukaisesti seksistä, valheista ja  vallankumouksesta. Sekä feminismistä.

Penny ruotii naisten aseman epäkohtia aina raiskauskulttuurista yhteiskunnan asettamiin rooleihin ja odotuksiin. Hän kirjoittaa kiinnostavasti mm. siitä, miksi tämä lama on ollut kaikkein raskain nuorille miehille (naiset ovat tottuneet tyytymään vähempään ja sopeutumaan) ja tuo esiin sen kuinka epäsuosittu ilmiö vihainen nainen edelleenkin on. Pennyn blogikirjoituksistaan saamat uhkaukset puhuvat ainakin asiassa omaa, surullista kieltään. Kirjan sisältö kutittelee ajatuksia, suututtaa ja saa nyökkäilemään mutta myös hämmentää vihaisuudella, ehkä minutkin, kuten Penny ehdottaa, on aivopesty olemaan kiltti tyttö joka pyrkii mukavuuteen ja herttaisuuteen vaikeita mielipiteitä välttelemällä.

Laurie Penny argumentoi varsin fiksusti kertoessaan että feminismi itseasiassa hyödyttäisi kaikkia, sallien samalla myös monien miesten vapautua sukupuoliin liittyvistä stereotypioista ja rajoituksista. Nyökyttelemisen aihetta löysin myös aiheista joissa esimerkiksi käsiteltiin sitä, kuinka oman alansa huippunaisia silti monesti arvosteltiin mediassa ulkonäkönsä tai seksikkyytensä takia, samoille teemoille olen satunnaisesti itsekin pyöritellyt silmiäni.

Unspeakable things sisältää roimasti kiinnostavia ajatuksia mutta myös teesejä joita en ehkä ihan ole sellaisenaan valmis nielemään. Kenties Suomi on kasvupaikkana tasa-arvoisempi ja ainakin oma polkuni on helpompi kuin Pennyn vaikka olen itsekin saanut muutaman kerran kuulla etten voi olla pätevä työssäni koska olen nainen. Onnekseni näillä henkilöillä ei ole ollut vaikutusvaltaa urapolkuuni mutta kyllä, asenteissa on siis täälläkin vielä muokattavaa.

Bloomsbury, 2014
Sivuja: 288
Kirjan vuoden lukuhaaste: Tietokirja
Kirjailijasta lisää: Penny Red-blogi