Jumalan jälkeen on oikeastaan minusta novellikokoelma, jokainen luku on oma kokonaisuutensa, joka koostuu nipusta pieniä kappaleita. Kappaleet on koristeltu yksinkertaisin kuvin, jotka ovat Couplandin itsensä tekemiä. Vaikutelma on jotenkin ilmava ja teksti kutittelee mieltä ja mielikuvitusta, mutta ei paina liikaa. Mainiota lukemista kesäaamuiselle työmatkalle. Nautin kovasti Couplandin asettamista ajatusleikeistä, kuten siitä millainen maailma olisi jos jotkin muut olennot kuin ihmiset olisivat luoneet keksinnöt. Olisivatko koirat lähettäneet luun muotoisia satelliitteja avaruuteen tai kissat tehneet pilvenpiirtäjien sijaan jättikokoisia raapimispuita? Yksinkertaisia asioita, mutta sellaisia jotka vähän naurattavat ja kutsuvat mukaan kuvitteluleikkiin.
Läheskään kaikki aiheet eivät toki ole kevyitä. Kuten kirjan nimestäkin käy ilmi, käsitellään tässä maailmaa jossa ei ole Jumalaa. Käydään läpi sydänsuruja, laitapuolta kulkevien elämää, ja tietysti, kuolemaa. Päähenkilö on mies, jonka vaimo on jättänyt hänet ja hän tuntuu olevan liikenteessä jatkuvasti. Ehkä siksi että asiat eivät ole hyvin ja tien päällä on helpompaa olla. Kirjassa hän on ajomatkalla tyttärensä kanssa, tai etsii yksin sisartaan. Tai muistelee.
(Päähenkilö miettii tyttärensä kanssa eläimiä.)Totally British-haasteen Commonwealth-osioon Jumalan jälkeen putoaa vähän vahingossakin, Coupland kun osoittautuikin kanadalaiseksi kirjalijaksi.
"Ajoimme eteenpäin hiljaisina, ja pohdimme näiden eläinten ilmestymistä elämäämme ja sen tarkoitusta. Mikä on peura? Mikä on paksusarvilammas? Miksi jotkin eläimet viehättävät joitakin meistä ja toiset eivät? Mitä ovat eläimet?
Ajattelin omia suosikkejani. Pidän koirista, koska ne rakastavat aina samaa henkilöä. Äitisi pitää kissoista, koska ne tietävät, mitä haluavat. Luulen että jos kissat olisivat kaksi kertaa nykyistä isompia, niiden pitäminen olisi laitonta. Mutta vaikka koirat olisivat kolme kertaa nykyistä isompia, ne olisivat silti hyviä ystäviä. Mene ja tiedä."
