maanantai 28. marraskuuta 2011

Hallandin murha / Pia Juul

Hallandin murha oli minusta monimutkainen pieni kirja. Se teki vahvan vaikutuksen, mutta kirjoittaessani tätä huomaan etten oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Alunperin erehdyin luulemaan Hallandin murhaa dekkariksi, mutta olinkin hakoteillä, tosin vain aika vähän. Hallandin murha nimittäin kuvaa sitä, millaista murhan uhrin perheellä on - järkytystä, surua, hautajaisia ja muita käytännön asioita.

Pääosassa on kirjailija Bess, jonka avopuoliso, Halland, löydetään eräänä aamuna ammuttuna. Hallandin murha laittaa Bessin surun ja uupumuksen sekä sekavien tunteiden syöksykierteeseen. Bessin tunnemyrsky tuntuu aidolta ja koskettavalta, siinäkin määrin että välillä kirjan lukeminen tuntuu raskaalta. Suru, epätietoisuus ja pelko riepottelevat Bessiä - ja lukijaakin - ankarasti, loppua kohden aina vain kiihtyvällä tahdilla. Bess unohtelee asioita ja toimii välillä irrationaalisen oloisesti, tekstissä on ajoittain pitkiä kappaleita, jotka melkein ryöppyävät Bessin erilaisia ajatuksia, niiden lukeminen oli työlästä mutta samalla se antoi aidon oloisen kurkistuksen tuskaisen ihmisen mieleen.

Kirja jää minusta vähän kesken, mutta se tuntuu ehkä tässä aidolta. Vaikka elokuvissa onnellinen loppu onkin murhaajan löytyminen, ei se varmaankaan aina oikeassa elämässä riitä asioiden korjaamiseen. Huomaan että tästä tulee tavallista lyhyempi teksti, tuntuu että toistan vain sanoja suru ja järkytys. Vaikea kirja, mutta jätti suuren vaikutuksen.
"Kun he olivat lähteneet, menin olohuoneen lattialle makaamaan. Missään muualla en voinut olla, kaikki huonekalut olivat vääriä. Makasin lattialla, odotin, olin tyhjä, en uskaltanut ajatella mutta ajatukset laukkasivat, sitten oli taas hiljaista, tyhjää, minua kuvotti ja väsytti, mutta tuijotin vain eteeni. Huomasin että katon rajassa oli hämähäkinverkkoja, ja kaikkein rakentavin ajatus syntyi päässäni eikä sekään ollut rakentava, sillä en noussut poistamaan hämähäkinverkkoja."
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Erjan lukupäiväkirja, Järjellä ja tunteella
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Tanska
Satun luettujen minihaasteet - pienkustantamot: Atena
Sivuja: 203

5 kommenttia:

  1. Tämä onkin vaikea kirja. Niinpä ystäväni, joka lukee kaikki samat kuin minä ja etenkin dekkarit, totesi ei-pitävänsä tästä. Jopa dekkariksi tämä on yhden henkilön psyykekeskeisyyden kannalta kyseenalainen, mutta ei tästä ole uudeksi Vapisevaksi naiseksikaan. Ja tämä tuntuu todella kuin jäisi kesken.

    Kaikesta huolimatta tämä on kirja, josta minä pidin. Tämä naisen mielen sekasortoisuus tulee tosin vieläkin paremmin esille Satu Taskisen kirjassa Täydellinen paisti, jossa fyysisenä uhrina on vain sika, mutta vammoja tuntuu olevan monella henkisellä puolella. Ja yhdellä vahvasti.

    VastaaPoista
  2. Leena, minä en ehkä edes mieltäisi tätä dekkariksi vaikka tavallaan niissä maastoissa liikutaankin. Enemminkin tämä on jonkinlainen katsaus suruun ja shokkiin. Hallandin murha oli hyvin kirjoitettu, mutta oikeastaan olin iloinen siitä että se loppui, Bessin surua oli jollain tapaa raskas seurata.

    VastaaPoista
  3. Tämä on selvästi jakanut lukijoitaan, mikä minun mielessäni vain lisää kirjan kiinnostavuutta. Selvästi erilainen, monista muista erottuva romaani.

    VastaaPoista
  4. Katja, tämä tosiaan on ihan omanlaisensa kirja. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  5. En pitänyt kirjasta. Luin sen lukuhaasteena kohdassa "kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samoilla kirjaimilla kuin omat nimesi". Juoni jäi hämärän peittoon, oli vaikeuksia keskittyä enkä tajunnut, oliko nimeltä mainittu tyyppi murhaaja vai ei.

    VastaaPoista