Naapuri / Herman Koch

Herman Kochin kirjat ovat vaivihkaa kivunneet ylemmäs suosikkilistallani ja tunnustan odottavani joka vuosi uutta herkkupalaa. Jo värikkäät ja grafiikaltaan selkeät kannet houkuttelevat tarttumaan teoksiin, joskin niiden iloisuus ei ehkä anna täysin todenmukaista kuvaa kirjailijan mustanpuhuvasta huumorista joka osuu mainiosti minun lukumakuuni.

Naapurissa Koch tutustuttaa meidän ikääntyneeseen kirjailija M:ään jonka läpimurtoteos pohjautui todelliseen mysteeriin jossa kahden nuoren epäiltiin hankkiutuneen eroon opettajastaan. Nyt M:n ura on hiipumaan päin mutta sattumalta mies on muuttanut taloon jossa eräällä naapureista on aivan uudenlaista mielenkiintoa kirjailijaa ja tämän perhettä kohtaan.

Saadessani Naapurin hyppysiini, rämmin syvällä itseluodussa lukusuossani, lukupinossani nimittäin oli reippaasti kirjastolainoja mutta ahneena lukutoukkana en tietenkään voinut ohittaa Bestseller-hyllyssä olevaa Naapuriakaan vaikka kirjalla paksuuttakin oli kohtuullisesti. Muutamaan otteeseen kyseenalaistin kyllä järkeni valon mutta kun lukeminen alkoi, tiesin tehneeni nappivalinnan - Naapuri nimittäin koukutti lähes ensimmäisiltä sivuilta saakka ja se saattaa olla jopa suosikkini Kochin tuotannosta.

Naapuri on kiero, tummanpuhuva ja tyylikäs kirja. En osaa sijoittaa sitä mihinkään lokeroon, siinä on mm.trillerimäisiä osasia, mutta se käsittelee myös terävästi kirjailijan työtä, kulttuurielämää ja vanhenemista. Ja parisuhteita. Sen huumori on vähäeleistä ja synkkää mutta myös häijyä. Naapuri on kirja, jota on vaikea kuvailla mutta todella mukava lukea. Suosittelen!

"Miten keskinkertainen äly toimii tietonsa pohjalta? Yrittääkö se rohkaista itseään? Käsittääkö se, että on tiettyjä rajoja joiden yli se ei koskaan pääse? Vai uskotteleeko se itselleen etteivät asiat ole lainkaan hullummin, onnistuihan sen tänäkin aamuna ratkaista sanomalehden ristisanatehtävä ilman suurempaa vaivannäköä?"

Siltala, 2015
Sivuja: 516
Alkuteos: Geachte Heer M.
Suomentanut Sanna von Leeuwen
Samalta kirjailijalta: Lääkäri, Illallinen

Lääkäri / Herman Koch

Tutustuin viime kesänä Herman Kochiin, tuohon hämmentävään hollantilaiskirjailijaan. Lähdin Illalliselle, odotin yhtä ja sainkin jotain ihan toista. Perus-wieninleikkeen sijaan eteeni kannettiin kiehtova kokonaisuus suorastaan kieroja makuyhdistelmiä. Olin positiivisesti yllättänyt ja siksi lähdinkin mielelläni uudelle kierrokselle Kochin Lääkärin kanssa.

Marc Schlosser on yleislääkäri, joka on tehnyt vakavan hoitovirheen jonka johdosta potilas, kuuluisa näyttelijä Ralph Meier, on kuollut. Moni olisi huolissaan, mutta Marc pysyy rauhallisena - oliko kyseessä sittenkään vahinko vai ihan tahallinen teko? Lukija palaa Marcin kanssa menneeseen kesään, uima-altaan reunalle ja rannalle, kohtalokkaalle kesälomalle.

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin Lääkäristä, sillä kirjaa on vaikea kuvailla, varsinkin jos ei halua paljastaa koko homman juonta ja pilata siten Kochin luomia hienoja jännitteitä. Monella tapaa kirja on hyvin saman tyylinen kuin Illallinenkin, tyynen keskiluokkaisen pinnan alla muhii paljon, kokonaisuus paljastuu lukijalle hitaasti sivu kerrallaan. Pienillä lauseilla luodaan pahaenteistä tunnelmaa, joka jättää lukijan arvailemaan ja tietysti lukemaan lisää, sillä asioistahan on saatava selvää!

Jo alkuasetelma on mielenkiintoinen, Marc vaikuttaa samaan aikaan täysin tavalliselta mieheltä, jossa kuitenkin on jotain epäilyttävää. Hänestä on vaikea pitää, ehkä syynä siihen olivat brutaalit potilaskuvaukset, sillä muistan toivoneeni etteivät lääkäri oikeasti ajattelisi noin potilaistaan. Tämä ei tosin muodostanut ongelmaa lukukokemukselleni, sillä en vierasta epämiellyttäviäkään päähenkilöitä ja itseasiassa tarinan etenemisen myötä aloin hiljalleen jopa ymmärtää Marcia.

Olen vielä kerran pahoillani epämääräisestä kuvauksesta, haluaisin kertoa kirjasta enemmänkin mutten halua spoilata ja pilata hienoa lukukokemusta muilta. Sanottakoon vain että kirja on oivallinen, hämmentävä ja tarkkasilmäinen.

"Biologia on vahva. Rumaakin lastaan voi rakastaa sydämensä pohjasta, mutta se on eri asia. Onnellinen voi olla neljännen kerroksen sisäpihan puoleisesta huoneistossaan, kunnes saa päivälliskutsun joltakulta, jolla on oma piha ja uima-allas."

Siltala, 2013
Sivuja: 447
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad
Suomentanut Sanna van Leeuwen

Illallinen / Herman Koch

Illallisen nappasin mukaani Mari A:n suosituksesta, kiitos vain Marille! Kirja osoittautui virkistävän erilaiseksi tapaukseksi aika dekkaripainotteisessa lukuputkessani, vaihtelu virkisti mukavasti.

Kirja on mielenkiintoinen ja suorastaan hektinen kertomus illallisesta  joka muuttaa erään perheen elämän. Tarinan päähenkilö on Paul Lohman, keskiluokkainen ja -ikäinen mies jonka elämä vaikuttaa melko mukavalta mutta tylsältä. Vaimo Claire on hetkittäin kaukaisen oloinen, aikuisuutta lähestyvällä Michel-pojalla on jo omat salaisuutensa ja politiikkoveli Serge on raivostuttava besserwisser. Mutta kaikki muuttuu eräänä iltana kun veljekset vaimoineen kokoontuvat illalliselle, paljon ehditään kokea muutaman ruokalajin aikana.

Kochin illallinen oli oikeastaan aika yllättävä kokemus, en uskonut että teksti voisi olla niin viattomalla tavalla pahaenteinen ja koukuttava ja löysinpä jonkinlaista pahansisuista mustaa huumoriakin maustamaan soppaa. Oma henkilökohtainen inhokki-suosikkini Illallisessa oli ehdottomasti Serge Lohman, herkullinen politiikko, jolle oli ihana pyöritellä silmiä.

Pidin kirjasta kovasti ja siinä olisi mukavasti purtavaakin, mutta jotenkin Illallisesta kirjoittaminen osoittautuu hankalaksi sillä en haluaisi paljastaa kirjan juonesta liikaa. Kokonaisuus oli upean monisyinen ja mietittävää riittikin useammallakin tasolla. Kirjan sulattelu tuntuu jatkuvan vieläkin, silläkin tätä kirjoittaessani huomaan ajatuksissani palaavani kirjan kohtauksiin. Monipuolinen kattaus ja miellyttävä jälkimaku ;)

"Millainen tästä illasta olisikaan tullut, jos minä, vasta tunti sitten, olisin vain odotellut alakerrassa kunnes olisi tullut aika lähteä ravintolaan, enkä olisi mennyt yläkertaan, kiivennyt portaita ylös Michelin huoneeseen?
Millainen meidän loppuelämästämme silloin olisi tullut?
Olisiko onnen tuoksu, jota nyt nuuhkin vaimoni hiuksista, tuoksunut yksinkertaisesti vain onnelta, eikä, niin kuin nyt, muistolta kaukaisesta menneisyydestä - joltakin, minkä saattaa menettää aivan yhtäkkiä?"

Siltala, 2012
Sivuja: 340
Alkuteos: Het diner
Kirjasta lisää: Mari A:n kirjablogi, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Amman lukuhetki, Lukutuulia, Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Kirjava kammari