Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second life (S.J. Watson)

Kesän koleissa helteissä hyppysiini osui parikin tuoretta brittitrilleriä: Paula Hawkinsin The girl on the train ja S.J. Watsonin Second life. Koska kirjat sattuivat osumaan hyppysiini samoihin aikoihin ja löysin niistä tietynlaista samankaltaisuutta, päätin laiskana bloggaajana niputtaa kaksi kirjaa samaan postaukseen.

Paula Hawkins: The girl on the train

The girl on the train -kirjasta on kuulunut jo jonkin verran ennakkopöhinää ja sitä on verrattu Gone girl -trilleriinkin. Kiinnostuin, joten pistin kirjan tilaukseen. The girl on the trainin alkuasetelma tuntuikin kiinnostavalta, jopa hitchcockmaiselta, sillä tarina alkaa kun työmatkallaan oleva Rachel näkee junan ikkunasta suudelman.  Ja sitten nainen, jonka Rachel näki katoaa mutta mitkä alkoholisoituneen naisen muistoista ovat totta?

Tarinaa kuljetellaan eteenpäin kolmen naispuolisen kertojan voimin, joista Rachel  on äänessä eniten. Muina kertojina ovat Megan, tarinan kadonnut nainen ja Anna, nainen jonka kanssa Rachelin ex-mies on nyt naimisissa. En lukijana arastele ikäviäkään tyyppejä kirjoissa mutta tarvitsen silti jonkinlaisen tulokulman johonkin kirjan henkilöistä. Valitettavasti tämän kirjan kohdalla en kuitenkaan onnistunut: Rachel jäi mieleeni lähinnä rasittavana jahkailijana, Megan oli etäinen ja Anna lähinnä ärsyttävä itsekkyydessään.

The girl on the train herätti sekavia tunteita. Kerronta oli vetävää ja koukuttavaakin ja etenkin loppukohtaus oli varsin toimiva. Mutta etenkin Rachel päähenkilönä tuskastutti enkä ole ihan varma uskonko ihan kaikkiin kirjan ajatuksiin.  Kirja ilmestyy suomennettuna elokuussa Otavalta nimellä Nainen junassa ja veikkaan että se tulee löytämään tykkäänsä, vaikka itse kompastuinkin päähenkilön persoonallisuuteen.

Doubleday, 2015
Sivuja: 316

S.J. Watson: Second Life

Peukutin pari vuotta takaperin kovasti S.J. Watsonin kirjaa Kun suljen silmäni ja siksi huomatessani Second Lifen putkahtaneen Helmetin Overdrive-kokoelmaan, napautin itseni heti varausjonon jatkoksi. Second Lifen päähenkilö on mukavan keskiluokkaista elämää elävä Julia, jonka sisar Kate murhataan. Murha saa Julian tutkimaan mm. Katen tietokonetta ja pian selviää että sisko on etsiskellyt nettiseksiseuraa. Julia haluaa löytää sisarensa tappajan joten hän luo itselleen profiilin palveluun.

Aloitin Second Lifen toiveikkaana, mutta fiilikseni laskivat pian. Julia, kuten The girl on the trainin Rachelkin, on alkoholisti ja kirjallisen kanssasiskonsa tavoin jokseenkin epälooginen haahuilija. Toki Rachelin ensimmäisenä motiivina on Katen murhaajan löytäminen mutta se tuntuu unohtuvan kovin, kovin helposti kun netistä löytyy Lukas-niminen hottis joka saa naisen unohtamaan elämänsä ja perheensä lähes sormiaan napsauttamalla. Jostain syystä minun olikin vaikeaa samaistua Juliaankaan...

Second Life suhteen voin ihan reilusti sanoa etten oikein innostunut lukemastani. En oikein jaksanut ymmärtää Julian logiikkaa ja juonen käänteet olivat melkoisen ennalta-arvattavia. Jopa se "iso käännekin". Kirjaa voisi kai luonnehtia vaikka sanoin: "Nainen sotkee elämänsä". Näistä kahdesta trilleristä voittajaksi valitsisin The girl on the trainin joka kuitenkin oli asetelmiltaan tuoreempi ja kekseliäämpi kuin kilpasiskonsa Second Life.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 425

Kun suljen silmäni / S.J. Watson

Varoitus: nyt seuraa hehkutusta! S.J. Watsonin Kun suljen silmäni oli nimittäin huikea "page turner". (Mikähän muuten olisi sopiva suomenkielinen termi?) Olin vuosia sitten nähnyt elokuvan jossa Keanu Reever (muistaakseni) kärsi saman tyyppisestä sairaudesta ja pitänyt sitä lähinnä sekavana, joten suhtauduin kirjan aiheeseen hiukan skeptisesti. Mutta lukiessa kannattaa pitää mieli avoimena, sillä voi käydä niinkuin minulle nyt, voi yllättyä oikein iloisesti! Christinen tarina kaikessa toistavuudessaan olikin nimittäin todella kiinnostava ja mukaansatempaava ja sisälsi vähäeleistä ja tyylikästä jännitystä.

Christine on nainen, joka vuosia sitten sattuneen trauman takia aloittaa aina päivänsä ns. tyhjänä tauluna. Hän on kadottanut vuosia muistoistaan ja nukkuminen tyhjentää muistin edellisen päivän kokemuksista. Hän ei aamulla tiedä missä on tai kuka hänen vieressään nukkuva outo mies on. Aviomies Ben vaikuttaa hellän huolehtivaiselta, mutta miksi Christinen päiväkirjan ensimmäisellä sivulla lukee "Älä luota Beniin"?

Suuri osa kirjasta koostuu Christinen päiväkirjamerkinnöistä. Vaikka tarina osittain toistaakin itseään - Christinehän joutuu löytämään itsensä ja päiväkirjansa joka aamu uudelleen - se ei haittaa lukukokemusta vaan pikemminkin toimii tyylikeinona korostaakseen hänen elämänsä kaoottisuutta. Watson on saanut luotua hienosti kirjaansa tempon, joka kiihtyy Christinen saadessa enemmän ja enemmän selville asioita elämästään, tämä piti ainakin allekirjoittaneen lähes liimautuneena kiinni kirjaansa. Yritä siinä sitten selittää herra Norkulle miksi tiskikoneen täyttäminen viivästyy siihen asti kunnes Christine on saatu turvaan...

En tiedä onko tällainen muistihäiriö oikeasti mahdollinen, mutta tarina ainakin vaikuttaa uskottavalta. Kirja sai minut miettimään muistisairaita, kuten vaikkapa dementia-potilaita. Kuinka kauheaa olisi menettää muistonsa ja kuinka ahdistavaa olisi olla tietämättä missä on, kuka on. Kuinka surullista olisi katsoa kuvaa tietäen että tämän ihmisen täytyy olla minulle tärkeä, saamatta minkäänlaista muistoa tai tunnetta esiin.

" Mutta se on nyt ohitse. Minä tiedän totuuden. Oman totuuteni, jota ei ole kerrottu minulle vaan jonka olen itse muistanut. Ja nyt se on kirjoitettu muistiin, ikuistettu joka tapauksessa pysyvästi tähän päiväkirjaan vaikkakaan ei aivoihini.
Tiedän että kirja jota nyt kirjoitan - toinen kirjani, ajattelen ylpeänä - voi olla vaarallinen siinä kuin tarpeellinenkin. Se ehkä paljastaa asioita, jotka olisi paras jättää pimentoon. Salaisuuksia, joiden ei ehkä pitäisi päästä päivänvaloon.
Mutta silti kynäni liukuu sivun poikki."

Kirjasta on tekeillä elokuva, jonka pääosassa huhutaan olevan Nicole Kidman. Kirjan UK:n markkinoita varten on tehty myös oma trailer, joka mielestäni on aika tyylikäs.

Bazar, 2012
Sivuja: 389
Alkuteos: Before I go to sleep
Kirjasta lisää: Luettua, Kirjava kammari, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, Mainoskatko