Vallan linnake / Jesper Malmose

Olen mainnonnan uhri. Telkkarissa pyörineet mainokset Vallan linnake -tv-sarjasta saivat minut nimittäin lainaamaan Jesper Malmosen Vallan linnake -kirjan joka ilmeisesti pohjautuu kyseiseen telkkarisarjaan.  Mitä? Taidan olla vähän vanha mutta minusta ajatus telkkarisarjaan pohjautuvasta kirjasta tuntuu hiukan oudolta, jopa takaperoiselta. Tätä kirjoittaessani olin nähnyt sarjasta vasta ensimmäisen jakson, joka noudatteli joissain kohdin jopa sanasta sanaan kirjan dialogia, mikä tuntui toisaalta ymmärrettävältä mutta toisaalta vähän kummalliseltakin, jos ajattelee tätä mielestäni erikoista marssijärjestystä. Televisiosarjan kirjoittajien joukossa ei mainita Jesper Malmosen nimeä lainkaan ja ajauduinkin lukiessani miettimään, mikä hänen roolinsa kirjan luomisessa on, jos juoni ja henkilöt - jopa osittain dialogi - on jo jonkun toisen kirjoittamaa?!

Kysymys Malmosen osuudesta kirjan luontiin painoi mieltäni yllättävän paljon ja voisin sanoa sen myös vaikuttaneen lukukokemukseen. Käsikirjoittajat toki saavat mainintansa kirjan sisäsivuilla jne, joten ketään tässä ei varmaankaan riistetä mutta lukijana toki toivoisin kirjan tuovan sarjaan lisää sisältöä, ei vain toistavan sen viestiä.

Mutta se mussutuksesta. Olen usein viihtynyt poliittisten trillereiden parissa eikä Vallan linnake ollut yhtään hullumpi lajityyppinsä edustaja. Asetelma toki on tuttu jo useammistakin koti- ja ulkomaisista romaaneista, joissa perheellinen nainen päätyy yllättäen poliittiseksi johtajaksi, mistä sitten seuraa tiukkoja tilanteita ja valintoja perheen ja uran välillä. Pidin kuitenkin siitä kuinka lempeä mutta rohkea Birgitte Nyborg, tarinan sankaritar, on.  Myös poliittisen väännön raadollisuudesta oli kiinnostavaa lukea, etenkin kun Suomen eduskuntavaalitkin ovat vielä tuoreessa muistissa.

Kokonaisuutena Vallan linnake on siis kohtuullisen kiinnostava poliittinen trilleri, joka tarjoili lukijalle varsin kiinnostavia kiemuroita. Jos olet jo tutustunut Vallan linnake -sarjaan, saattaa kirjan sisältö kuitenkin tuntua hiukan liiankin tutulta...

Into, 2014
Sivuja: 424
Alkuteos: Borgen
Suomentanut Päivi Kivelä

Kadonneet (Ravn #2) / Michael Katz Krefelt

Viime vuonna tutustuin tanskalaisdekkaristi Michael Katz Krefeldiin ja hänen sankariinsa, vaimonsa murhasta toipuvalle Ravniin. Langenneet oli oivaa jännitystä ja vaikka meno oli prostituutioringin uhriksi joutuneen Mashan tarinaa seuratessa varsin raadollista, jäi käteen ainakin kiinnostus kirjailijan seuraavaa kirjaa kohtaan.

Kadonneet vie lukijansa vuoden 1989 itä-Berliiniin, aikaan jolloin muuri on pian sortumassa. Stasi-upseeri Hausser jahtaa lähes pakkomielteenomaisesti luokkapetturiksi epäilemäänsä Christoph Schumannia. Tarina vuorottelee vuoteen 2014, jossa tanskalainen Mogens kavaltaa työnantajansa kassan ja katoaa jäljettömiin. Miehen sisar ottaa lopulta Ravniin yhteyttä, peläten että veljelle on tapahtunut jotakin. Alkaa mielenkiintoinen matka Saksan lähihistoriaan.

Ensimmäiset luvut Kadonneista kuluivat ihmetyksen vallitessa. Langenneiden jälkeen Kadonneiden historiallinen lähestymistapa tuntui erikoiselta ja tarina lämpeni varsin hitaasti - esimerkiksi päähenkilö Ravn pääsee ns. tositoimiin reilusti kirjan puolivälin jälkeen. Periaatteessa kansien välistä löytyy kyllä ehtaa dekkaria ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän tykästyin -hitaasta alustakin huolimatta. Tällä kertaa kuitenkin tarinan Stasi-puolisko vei mennessään, Ravnin etsiväntouhujen kiinnotavuus kalpeni röyhkeän vakoilun rinnalla.

Juonellisesti tarinan muutamat "yllätykset" olivat toki ihan arvattavissa, mutta mitäpä tuosta kun kirja kerran tarjosi hyvää todellisuudenpakoa. . Kun sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat olleet teemoiltaan näinkin erilaisia, alkoi sarjan seuraava mahdollinen osakin kiinnostaa, mutta valitettavasti en pikaisella Goodreads-vilkaisullani en saanut selville onko tätä tanskalaista jännäriherkkua vielä lisääkin tulossa.

Like, 2015
Sivuja: 400
Alkuteos Savnet
Suomentanut Päivi Kivelä

Hamlet / William Shakespeare

Seikkailuni Hartleyn ja Hewsonin Hamletin parissa sai minut innostumaan myös alkuperäisen näytelmän lukemisesta. Olen Hamletini lukenut teininä joten muistikuvani eivät ole siitä tuoreimmasta päästä ja kahden teoksen vertaileminen alkoi kiinnostaa, halusin tietää mitä oli alkuperäisteoksessa lisätty tai muutettu.

Hamletin tarina ei juuri juoniselostusta kaipaa. Näytelmä sijoittuu Tanskan hoviin jossa vanha kuningas Hamlet on juuri kuollut ja tämä uusi kuningas, Claudius, on nainut veljensä lesken, Gertruden. Prinssi Hamlet uskoo isänsä tulleen murhatuksi ja hautoo kostoa syyllisille. Tuhoisa kostonkierre alkaa...

Hamlet on teemoiltaan synkkä näytelmä, jossa kuollaan ja tullaan hulluiksi, eikä se oikein iskenyt vielä tälläkään lukukerralla vaikka Matti Rossin hieno suomennos tekee kyllä kunniaa Shakespearen tekstille. Hamletissa onkin monta hienoa kohtaa ajatuksineen joista nautiskelin hitaasti kuin hyvästä suklaasta. Näytelmän teemat ja synkkyys eivät tosin olleet minun juttuni, mutta hyvästä tekstistä voin aina nauttia.

Sen sijaan kahden Hamletin vertaileminen oli mielenkiintoista, sillä teoksista löytyi selkeitä eroja, mm. Poloniuksen luonne on mielestäni pehmeämpi Shakespearen tulkinnassa ja mm. Ofelian kohtalo on teoksissa erilainen. Vaikka Hamletin uusversion parissa viihdyinkin, oli ikävää huomata tarinaa muutetun niinkin paljon. Jonkinlainen puristi minussa haluaisi uusien versioiden olevan uskollisia vanhalle, ikäänkuin todistavan vanhan tarinan tenhon puolesta. Ei Hamlet tarvitse merirosvoja tai seksiskandaaleja ollakseen kiinnostava!

"Jää vain hiljaisuus"

WSOY, 2013
Sivuja: 248
Alkuteos: Hamlet
Suomennos Matti Rossi

Hamlet, Prince of Denmark: A Novel / A.J. Hartley, David Hewson

Kävipä niin että arpoessani mitä Audiblen krediitilläni ostaisin, päädyin hankkimaan A.J. Hartleyn ja David Hewsonin romaanin SIITÄ Hamletista. Olen lukioaikoinani kahlannut myös Hamletin läpi,siitä kuitenkaan erikoisemmin nauttimatta (tai ehkä ymmärtämättä) ja halusin kokeilla valaisisiko tämä muunnelma minulle sitä, miksi Hamlet vielä tänäkin päivänä on niin tunnettu. Näin jälkikäteen voin sanoa, ettei kokeiluni ollut täysin onnistunut sillä en vieläkään ymmärrä Hamletin suosion taustoja mutta olen ehkä askeleen verran lähempänä sitä.

Tarina itsessään ei varmastikaan esittelyjä kaipaa. Tanskan vanha kuningas, Hamlet, on kuollut äkillisesti myrkkykäärmeen pistoon ja nuori prinssi Hamlet kipuilee katsoessaan valtaistuimelle nousseen setänsä Claudiuksen ja äitinsä Gertruden kuhertelua. Isän haamun ilmestyttyä Hamletille, haluaa tämä oikeutuksen isänsä murhalle mutta mihin hintaan? Tanskanmaalla todella on jotain mätää...

Emmin hiukan äänikirjan aloittamista, pohdiskelin sitä, mitä uutta A.J. Hartley ja David Hewson olisivat pystyneet tuomaan Shakespearen varsin tunnettun tarinaan. Richard Armitage oli kuitenkin hyvä täky, sillä veikkasin että valkokankaalla Hobitin hottiskääpiö Thorin Oakenshieldinäkin kunnostautunut näyttelijä olisi oivallinen lukija - enkä joutunut valinnassani pettymään. Armitage nimittäin esitti loistavasti näytelmän kaikkia rooleja, aina Ofeliasta ja Gertrudesta prinssi Hamletiin. Omaksi suosikikseni tosin nousi hovinarri Yorick, joka aksentillaan ja suorasukaisilla lohkaisuillaan pakostakin veti suuni hymyyn (ja tuo mieleeni jostain syystä Tulen ja jään laulun Tyrion Lannisterin ja joka ei esiinny alkuperäisessä teoksessa). Tämän synkän poppoon kanssa oli oikein fillaroida Suomen kesäsäässä!

Näin jälkikäteen ymmärrän kirjailijoiden halun paneutua tähän vanhaan klassikkoon. Hewsonin ja Hartleyn käsissä näytelmä on saanut lisää lihaa luidensa päälle ja voisin kuvitella että se saattaisi tavoittaa myös niitäkin lukijoita, jotka ovat aiemmin arastelleet Shakespearen kaunista, mutta kiemuraista kieltä. Sattuneesta syystä Hartleyn ja Hewsonin Hamlet on melko melodramaattinen ja näytelmän rakenne kuultaa selvästi myös romaanin rungossa. Hitusen myös minua harmittaa myös se, että alkuperäistä tarinaa on - toki ymmärrettävästä syistä muunneltu, nykyaika on saanut otteensa Hamletistakin ja se näkyy mm. Ofelian toiminnassa sekä Claudiuksessa, joka tekee kaiken vain rakkauden takia. Kelpo yritys, viihdyin kirjan parissa mutta napakymppi tämä ei ole.

Audible Studios, 2014
Kesto 9h 40 min
Lukijana Richard Armitage

Langenneet / Michael Katz Krefeld

En tiedä miksi alunperin niin kiinnostuin Michael Katz Krefeldin Langenneista, ehkä syynä oli Marko Leinon Saasta, joka jätti minuun lukemisen jälkeen voimakkaan tunnereaktion - syvän pahan olon tunteen. Jotain samaa on ehkä Langenneissakin joka sekin luotaa yhteiskuntamme synkimpiä puolia.

Langenneet vie lukijansa Tukholman seksikaupan keskelle, jossa Masha, parikymppinen nainen, yrittää pysyä järjissään ja hengissä. Mashan tarina on ehkä monella tapaa tavallinen, nuori nainen huijataan maksamaan seksillä velkaa joka ei ikinä lopu, huumeet ja alkoholi auttavat kestämään todellisuutta. Todellisuutta pakenee myös Thomas, sairauslomalla oleva poliisi, joka yrittää viinan ja väkivallan keinoin turruttaa mielestään vaimonsa menetyksen. Sitten häneltä pyydetään apua, eräs äiti haluaisi löytää tyttärensä - Mashan.

Huomasin Langenneiden takaliepeestä Krefeldin olevan ammatiltaan käsikirjoittaja ja kieltämättä tämä ehkä näkyykin jossain määrin tekstissä. Kirja pitää sisällään vahvoja kohtauksia ja etenkin Mashan tarina koukutti ja kauhistutti, huomasinkin ahmivani kirjaa eteenpäin toivoen naisen onnen kääntyvän ja peläten pahinta, sillä tässä kuviossa kun on mukana myös sarjamurhaaja, joka tekee langenneista naisista valkoisia enkeleitä. Itseasiassa, vaikka en sarjamurhia yleensä kaihdakaan (heh!) jäin jopa miettimään oliko  tämä juonne tarpeellinen tarinassa sillä pelkästään Mashan kokemukset riittivät kyllä järkyttämiseen. Hyvä silti että ihmiskaupasta kirjoitetaan kirjoja, ehkäpä asiat paranevat tietoisuutta lisäämällä. Ilahduin myös siitä, että synkästä aihepiiristään huolimatta kirjailija on onnistunut saamaan tarinan pieniä hymyn pilkahduksiakin, Thomasin kollegat mm. ivasivat ruotsalaisia varsin hauskasti.

Ainoa asia, josta en kirjassa erikoisemmin pitänyt, oli kansi, joka toki kuvastaa synkkiä tunnelmia tehokkaasti. Luulen kuitenkin että olisin saattanut kävellä kaupassa tämän kirjan ohi sillä kannen kuvitus ja väritys antavat minulle hiukan halvan ja kuluneen tunteen dekkarista, joka kuitenkin on varsin laadukas. Älkää siis ihmiset kävelkö kelpo dekkarin ohi, näiden kansien välistä löytyy kunnon tavaraa!

"29. marraskuuta 2010. PÄIVÄ 43. Yli neljäsataa jäljellä. Minä olen Masha. Masha, 21 vuotta. Olen joutunut helvettiin. Tämä on minun päiväkirjani. Ymmärrättehän sen. En kirjoita kenellekään, itselleni vain... Että pysyisin hengissä. Että muistaisin että olen yhtä elossa..."

Like, 2014
Sivuja: 352
Alkuteos: Afsporet
Suomennos Päivi Kivelä
Saatu arvostelukappaleena

Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen

Rakastuin aikoinani tulisesti Minun Afrikkani -elokuvaan, jonka upeat maisemat ja haikea rakkaustarina veivät minut mennessään. Elokuva perustui tositarinaan ja luonnollisestikin Karen Blixenin poikkeuksellinen elämä ja persoona alkoivat kiinnostaa minua, joskaan en tehnyt asian hyväksi mitään. (Maailmassa taitaa olla liian paljon kiinnostavaa luettavaa!) Vuosia myöhemmin Eurooppalaisena Afrikassa osui hyppysiini Kierrätyskeskuksessa ja koska kirjan hinta oli huikeat 20 senttiä, oli ostopäätös helppo tehdä.

Kirja on oikeastaan kertomuskokoelma Blixenin elämästä Afrikassa. Pääosassa on arki, kikujuineen, antilooppeineen ja eurooppalaisine naapureineen ja vaikken useinkaan lämpene kirjoille, joissa on tämän tyyppinen rakenne, yllätyksekseni rakastin tätä kirjaa. Sen maailmaan oli helppo uppoutua, Blixenin sanojen välityksellä tuntui helpolta paeta helmikuun kylmyyttä entisaikojen Afrikan lämpöön ja pölyyn.

Eurooppalaisena Afrikassa oli yllättävän hidaslukuinen kirja, tai kenties halusin jollain tasolla säästellä herkkupalaani. Luin säästellen, luvun silloin, toisen tällöin ja nautin Blixenin kauniista kielestä ja hienoista hetkistä. Suurta rakkautta kaipaava kuitenkin saattaa pettyä, sillä romanssi Denys Finch-Hattonin kanssa jää lähinnä rivien väleistä luettavaksi. Mutta se, mitä on luettavissa, on kaunista.

Ajan kuluminen näkyy kirjassa lempeällä tavalla, Blixen kertoo mm. paljon suhteestaan järkevästä ja lämpimästä suhteestaan alkuasukkaisiin. Myös kirjan käännös on vanhanaikaisuudessaan suloinen, sen sivuilla vilistävät sirahvit ja maatilan mittakin acre.

"Denys Finch Hattonilla ei ollut Afrikassa muuta kotia kuin maatilani. Hän asui talossani eräretkiensä väliaikoina ja piti täällä kirjojaan ja gramofoniaan. Kun hän tuli takaisin, aukeni maatila ja puhui, niinkuin kahvivainio puhuu kukkiessaan ensimmäisissä sateissa, valuvan märkänä, tuoksuen kuin liitupilvi."

Karisto, 1989 (julkaistu ensimmäisen kerran 1938)
Sivuja: 485
Alkuteos: Den afrikanse farm
Suomentanut Werner Anttila

Yksinäisten sydänten kerho / Lotte & Søren Hammer

Olin juuri eräässä kirjallisessa keskustelussa sanonut että 1960- ja 1970 -luvut kuuluvat kirjallisiin inhokkikausiini kun poimin käteeni Yksinäisten sydänten kerhon, joka siis liikuu nykyajan lisäksi voimakkaasti juuri noilla vuosikymmenillä. Tämän tajutessani muistin että elämällä on kieltämättä joskus aika mielenkiintoinen tapa muistuttaa ihmisen häilyväisyydestä, sillä kirja oli oikein kelpo dekkari, suorastaan koukuttava tapaus, tuosta ajanjaksosta huolimattakin.

Kolmas Hammerin sisarusten kirja jatkaa tuttuun tapaan Konrad Simonsenin ja hänen tutkijatiiminsä seuraamista. Koko poliisikunnan keskittyessä tutkimaan onnetonta kouluampumistapausta, saavat sydänkohtauksesta toipuva Konrad ja kovia kokenut Pauline hoidettavakseen yksinkertaisen läpihuutojutun. Heidän tulee vain todistaa että hiljakseen elänyt postikantaja putosi vahingossa portaista mutta sitten miehen asunnosta löytyykin huone, joka on kuin alttari nuorelle tytölle ja pian läpihuutojuttu onkin muuttunut 1960-luvulle sijoittuvan surman selvittämiseksi.

Yksinäisten sydänten kerho osoittautui imelästä nimestään huolimatta vallan oivalliseksi dekkariksi. Se rullasi eteenpäin varsin tehokkaalla tahdilla ja vaikka moni asia onkin lukijalle jo selvinnyt, on silti ihan pakko jännittää loppuun saakka. Pitkin hampain joudun myös myöntämään 1960-luvun puhdashenkisen kapinameiningin tuovan mukavasti sateenkaaren sävyjä rikosten selvittelyyn. Kirja osoittautui koukuttavaksi ja tuli ahmittua yhdessä päivässä. Luin aamupalalla, bussissa, ruokatauolla, bussissa...

Monesti hyvässa dekkarissa on kiinnostava päähenkilö, johon lukija sarjan edetessä kiintyy, tästä hyvä esimerkki lienee Henning Mankellin Wallander-sarja, jonka päähenkilölle ainakin allekirjoittaneen oli vaikea sanoa hyvästejä. Konrad Simonsen tiimeineen ei kyllä ainakaan vielä vie Wallanderin paikkaa sydämessäni mutta kieltämättä tuossa porukassa on muutama ihan mielenkiintoinen henkilö, joiden vaiheita kyllä seuraan ihan mielelläni.

"Ja tyttö. Kaikkialla tyttö. Huone oli tytön. Jokaisessa julisteessa tytön kauniit kasvot oli sulautettu saumattomasti taivaaseen, ja siellä hän saattoi leikkiä piilosta katsojan kanssa. Nyt hän hymyili näkyvissä, ja sekuntia myöhemmin, jos käänsi päätään vähänkin, hän katosi pilviin vain kurkistaakseen samaan aikaan lukuisistan peilikuvistaan."

Bazar, 2013
Sivuja: 448
Alkuteos Ensomme hjerters klub
Suomentanut Sanna Manninen

Mitä he toisilleen tekivät / Hanne-Vibeke Holst

Hanne-Vibeke Holstin kirja piristi kovasti kesäflunssaista päivääni. Olen lukenut kirjaiijalta aiemmin Kruununperijättären, joka ainakin muistoissani oli ihan mukava, himppasen chick-litiin kallistuva kirja ja kun blogistanian viidakkorummut olivat vihjanneet kirjan olevan kiinnostava joten sain kirjastokassiini täytettä! Eivätkä blogisauhut väärässä olleetkaan sillä kun sain tulin viettäneeksi koko kesäisen päivänä Holstin seurassa, täysin kirjan maailmaan uppoutuneena.

Mitä he toisilleen tekivät on sukutarina, jossa liikutaan kahdella aikatasolla. Tarinan keskiössä on Helena, Berliinin oopperan taiteellinen johtaja, joka juuri valmistautuu vastaanottamaan palkinnon tabuja rikkoneesta esityksestä. Samalla hän kohtaa myös vieraantuneen tyttärensä Sophien. Palkinnonjakotilaisuudessa kuitenkin esiin nousevat varsin dramaattisesti äidin ja tyttären kipupisteet. Kirjan kerronta vuorottelee tuon illan ja Helenan sukutarinan välillä, aloittaen vuodesta 1940, päivästä jolloin Saksa valloittaa Tanskan ja Tholstrupien pieni tytär, Karen syntyy. Perheen aikajana kuljetetaan sotavuosien kautta 1950-luvulle, jolloin perheen identtiset ja komeat kaksospojat särkevät sydämiä. Kaiken yhteen sitovat perheen unelmat ja pettymykset ja virheet, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Mitä he toisilleen tekivät onnistui koukuttamaan ja kuten usein hyvien kirjojen kohdalla käy, mietin sen teemoja pitkään lukemisen lopettamisen jälkeenkin. Minulle mielenkiintoisimmaksi teemaksi nousivat parisuhteet ja valinnat, jotka vetävät pareja hitaasti erilleen. Kun toiveet ja päämäärät eivät enää olekaan yhteisiä tai edes saman suuntaisia vaan toinen joutuu taipumaan ja luopumaan omista unelmistaan. Tätä kaikkea Holst kuvaa hienosti, pienin piirroin mutta varmasti.

Pidin todella paljon Holstin tarkkanäköisestä kerronnasta, varsinkin juuri Helena tuntuu hyvin aidolta ja monimutkaisuudessaan kiinnostavalta henkilöltä. Toivoisin että osaisin kertoa enemmänkin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, mutta totta puhuen tällä kertaa hyvä tarina vei minut niin mennessään että nyt, lukemisen jälkeen on jäljellä vain hyvä mieli.

"Yhtäältä toivon, että Sophie jäisi ikuisiksi ajoiksi, toisaalta hän saisi lähteä vaikka saman tien. Kaipaan häntä aina, mutta kun olemme yhdessä, toivon että olisin yksin. Hänen moitteidensa edessä, esitti hän ne sitten avoimesti tai rivien välissä, on kuin minun huolellisesti täyteen puhallettuun egooni tulisi reikä. Sophien seurassa kutistun parhaat päivänsä nähneeksi laulajaksi, josta ei enää ole puhdasta säveltä tuottamaan. Ikään kuin kaikki, mitä sanon, soisi falskisti ja kaikki, mitä teen, olisi epäaitoa."

WSOY, 2013
Sivuja: 441
Alkuteos: Undskyldningen
Suomentanut Virpi Vainikainen