Pahan varjot / Anne Holt

Nappasin kirjastosta pahimpaan dekkarinälkääni uuden Anne Holt -niteen Pahan varjot. Jykevä kirja piti sisällään kaksi Hanne Wilhelmsen -dekkaria, mistä iloitsin sillä Hannehan on suosikkini Holtin hahmojen keskuudessa. Kansien välistä löytyvät teokset Paholaisen kuolema ja Kuollut jokeri.

Paholaisen kuolema vie lukijan aikaan jolloin Hanne aloittelee uraansa apulaispoliisipäällikkönä. Poliisit kutsutaan paikalle kun lastenkodin johtajatar löytyy työpaikaltaan surmattuna, samalla huomataan että yksi lapsista, 12-vuotias Olav, on kadonnut.

Kärsin Paholaisen kuoleman kohdalla pahoista käynnistysvaikeuksista. Jostakin syystä tämä nimenomainen tarina ei oikein kiinnostanut, näin jälkeenpäin mietin miksi ylipäätään väkisin kahlasin sen läpi. Ehkä päästäkseni seuraavaan tarinaan? Olavin kohtalo toki kiinnosti mutta ajatukseni olivat ristiriitaiset. Olaviin viitataan kirjassa usein poikana, jossa kaikki on pahasti vialla, tämä välittyy selvästi myös Olavin äidin kirjoittamista katkelmista. Syyksi Olavin vaikealle käytökselle tarjotaan MBD-häiriötä. Ymmärrän mainiosti että maailmassa on varmasti lapsia, jotka ovat todella vaikeita, silti minun oli vaikeaa hyväksyä se, miten kylmästi kirjassa suhtauduttiin Olaviin. Ymmärtääkseni myöskään MDB ei tee lapsista pieniä hirviöitä joita heidän äitinsäkin pelkäävät. Tämä näkökulma siis ärsytti ja varmasti vaikutti myös lukukokemukseeni eikä mielenkiintoni tainnut enää riittää murhan selvittämiseen.

Kuollut jokeri alkaa hyytävistä tunnelmista. Nainen, valtionsyyttäjän vaimo, löytyy kotoaan samuraimiekalla mestattuna ja epäillyksi luonnollisesti nousee aviomies. Sitten toinenkin mestattu ruumis löytyy. Samaan aikaan Hanne Wilhelmsen saa kuulla huonoja uutisia myös yksityiselämänsä saralta.

Kuollut jokeri oli enemmän minun makuuni oleva dekkari. Tarina nappasi otteeseensa heti ensimmäisiltä sivuilta ja varsinkin Hannen yksityiselämän kuohut kiinnostivat ja paljastivat naisesta haavoittuvaisemman puolensa. Hannessa ehkä pidänkin eniten juuri hänen ristiriitaisuudestaan, hän on työssään nerokas, mutta sama ymmärrys ei yllä ihmissuhteisiin saakka. Hanne on kova luu mutta tässä kirjassa hänestä näytetään myös toinenkin puoli ja tästä pidin. Huomasin muuten tätä juttua kirjoittaessani että olen kenties keskittynyt ihan vääriin asioihin dekkarin kannalta, ajatuksissani murhaajien jahtaaminen näemmä jäi taka-alalle pohtiessani rikosta kiinnostavampia ihmissuhdekuvioita. Pitäisiköhän minun ihan suosiolla lukea seuraavaksi chick-litiä?

(Olav syntyy.)
"Hän oli todella isokokoinen. Ja minä tiesin, että jotain oli vialla. Ne laskivat hänet käsivarsilleni, enkä minä tuntenut iloa, en surua. Pelkkää voimattomuutta vain. Valtavaa, ahdistavaa voimattomuutta, ihan kuin minulle olisi annettu taakka, jonka kaikki tiesivät olevan minulle ylivoimainen. Ne lohduttivat minua. Kaikki oli aivan normaalia. Poika oli vain isokokoinen."

Gummerus, 2014
Sivuja: 696
Alkuteokset Demonens død & Død joker
Suomentanut Katriina Savolainen

Helmikuu Norkun mieleen

Tänä vuonna talvi on ollut minun mieleeni. Vaikka lumi minusta kauniilta näyttääkin, en ole pakkasen ja liukastelun ystävä ja tänä vuonna niiden suhteen on päästy helpolla! Jo pari viikkoa on tuntunut siltä että kevättä on ilmassa, tassujen alla tuntuu jo asvaltti ja ilman pipoakin pärjää! Jipii!

Helmikuu hurahti töiden merkeissä, tiukan työrupeaman loppu onneksi häämöttää jo. Olen myös saanut joulun ja lomamatkan jälkeisen laiskotteluputken katkeamaan, tehnyt murulleni raakasuklaata ja lukenutkin. Arkea, mutta ihan mukavaa sellaista.

Helmikuun luetut

4623 sivua, 17 kirjaa. Kuukausi oli ainakin äänikirjojen sillä kuuntelin niitä peräti neljä kappaletta. Kuukauden hitit: The Great Gatsby, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Kuntoilu 2.0 joka sai minut nostamaan peffani sohvalta. Varsinaista floppia ei osunut vastaan lainkaan mikä lienee kelpo lukukuukauden merkki.

• Philomena / Martin Sixsmith
• Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain
• Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds
• Poika joka pelastui / Leon Leyson
• Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen
• Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
• Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka
• Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi
• The Valley of Amazement / Amy Tan
• Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen
• Poison / Sarah Pinborough
• Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi
• The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald
• Meltdown / Ben Elton

Luetuksi tuli Anne & Even Holtin yhdessä kirjoittama sairaala/rahoitustrilleri Kuoleman tahdissa, joka ei oikein ottanut iskeäkseen. Kirjan elementit olivat sinänsä ihan kiinnostavia mutta jotenkin tuskastuin muutamien juttujen epätodennäköisyyteen. Mieleen tulivat lähinnä Robin Cookin kirjoittamat teokset joita tuli luettua muutama lukioaikoina. (Gummerus 20 10, sivuja 315, suomentanut Katriina Huttunen)

Luettujen muttei blogattujen kasaan päätyi myös Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Sukkanauhatyttö, jonka olin sortunut ostamaan muistaakseni Elisa Kirjan alesta. Vaikken lyhyiden tarinoiden ystävä olekaan, kirja viihdytti kohtuullisesti, tosin myönnettäköön että ilman muuta sen parasta antia olivat lopun kolme pitkää juttua, lyhyet olivat minun makuuni melko heppoisa. Kirjasta ei jäänyt paljoa sanottavaa mutta sainpahan aikani kulumaan. (Tammi 2001, sivuja 299)

Lomamatkalla luettu Chris Cleaven The Other Hand jäi myös hässäkässä bloggaamatta vaikka olikin ihan kelpo kirja. Tulisesti en rakastunut mutta ainakin aika kului lennolla. Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan vaikuttava aloitus jossa Little Bee vertaa itseään puntaan - se kolahti. Sen sijaan muutamat muut asiat kirjassa olivat vähänvaikeita uskoa ja ensimmäisten sivujen into pääsi laantumaan. Kirja lienee suomennettu nimellä Little Been tarina ja siitä on kirjoitettu blogeissa innokkaasti. (Sceptre 2009, sivuja 378)

Haasteiden tilanne

Maailman valloittaminen jäi tässäkin kuussa mutta sotilasurani (Ihminen sodassa -haaste) sentään vaikuttaa nousujohteiselta sillä nappasin tässä kuussa 1 lisäpisteen.

Entäs ensi kuussa?

Eräs ystäväni ilmoittaa aina maaliskuun alkaessa kevään koittaneen, olipa käsillä millainen lumituisku tahansa. Tänä vuonna kevään voi aavistaa ja allekirjoittanut ainakin odottaa sitä hartaasti. Lukukasassa on ainakin mainioita sarjakuvia ja kaikinpuolin muutenkin ihania kirjoja, joten jos takatalvi tuleekin, olen varautunut.

Poliisi / Jo Nesbø

Olen kuullut paljon kehuja Jo Nesbøn Harry Hole -sarjasta ja kiitos Elisa Kirjan koukuttavan äänikirjatarjouksen, päätin tutustua sarjaan ostamalla itselleni Poliisin. Tajusin vasta myöhemmin aloittaneeni kirjasarjan lukemisen vaihteeksi ihan väärästä päästä, 10. osasta. Fiksuako? No ehkä ei.

Kerrottakoon siis, että ilmeisesti sarjan edellinen kirja päättyi hyvin jännittäviin tunnelmiin, joissa Harry Holen henkiinjääminen jäi epäselväksi. Tapahtumat alkavat varsin hyytävällä menolla kun käy ilmi että Oslossa mellastaa poliisinsurmaaja. Lisäksi sairaalassa makaa salaperäinen koomapotilas jota on vartioitava 24/7. Ja tästähän meno voi vain kiihtyä...

Tiedän uivani nyt vastavirtaan mutta Poliisi ei ollut minun juttuni. Nesbø on toki taitava kirjoittaja joka kuljettaa lukijaa kuin pässiä narussa mutta tällä kertaa jokin tökki allekirjoittaneella. Osasyy oli varmasti siinä että aloitin sarjan lukemisen väärästä päästä, sillä varsinkin äänikirjan kanssa huomasin kamppailevani lukuisten henkilöiden ja heidän suhteidensa kanssa. Kuka olikaan kenen kanssa ja olikos tuo tyyppi poliisi, pikkurikollinen vai joku muu? Tämä lienee pieni heikkous äänikirjoissa, ainakin minun on helpompi muistaa nimiä yms. mikäli olen nähnyt ne kirjoitettuna.

Toinen mussutuksen aiheeni oli itse äänikirja, jonka lukijana oli sinällään oikein miellyttävä-ääninen Jarmo Mäkinen. Olen viime aikoina kuunnellut useammankin kirjan joissa oli upeaa ääninäyttelemistä ja niiden jälkeen vei kieltämättä hetken aikaa tottua siihen, että Poliisia vain luettiin. Toki kirja monine henkilöineen olisikin ollut melkoinen pala näyteltäväksi... Enemmän kuin näyttelemistä jäin kuitenkin kaipaamaan hitusen pidempää paussia niiden kohtien välille joissa kappaleessa seurattava henkilö vaihtuu. Lukijaa nimittäin vähän hämmentää kun kesken seksikohtauksen pompataankin metsään väijymään murhaajaa.

Mutta se mussutuksesta. Kuten sanottua, Nesbø kyllä vakuuttaa kirjoittamisellaan ja ajoittain elin jopa niinkin vahvasti kohtauksissa mukana että suorastaan alkoi pelottaa. (Vinkiksi vaan muille, tämä ei välttämättä ole oikea äänikirja marraskuisille iltalenkeille metsässä.)  Teksti oli minun makuuni myös liian raakaa ja äänikirjana kaikki tuntui vielä vähän pahemmalta.

WSOY, 2013
Kesto: 19 h 55 min.
Lukija Jarmo Mäkinen

Kuollut kulma / Anne Holt

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Anne Holtia ja Gummerusta menetetyistä yöunistani.  Kuollut kulma nimittäin sai minut nipistämään tunteja kallisarvoisesta uniajastani koska en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Tässä mielessä se, että kirja on suhteellisen lyhyt, on aika onnellinen juttu. Ensi yönä voin jo nukkua ellei sitten lukupinon seuraava kirja koukuta yhtä pahasti.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle heinäkuisena päivänä joka on jäävä historiaan Utøyan tragedian johdosta. Inger Johanne Vik on saapunut auttamaan ystäväänsä Elleniä juhlien järjestelyissä kun Ellenin 8-vuotias poika, Sander, löytyy kuolleena olohuoneesta. Ylivilkas poika on ilmeisesti pudonnut tikapuilta leikkiessään ja vanhemmat ovat lamaantuneita. Onnettoman ajankohdan takia tapaus saa tutkijakseen aloittevan poliisin Henrik Holmen, joka kuitenkin Inger Johannen tavoin alkaa aavistella ettei kyseessä ollut onnettomuus.

Kirja kuuluu Anne Holtin Inger Johanne Vik -sarjaan, jota olen aikani karsastanut koska pidin Hanne Wilhelmsen -sarjasta enemmän. Mutta tällä kirjalla Anne Holt vihdoin sai minut innostumaan Inger Johannesta - Kuollut kulma on mielestäni paras lukemistani Holtin teoksista. Sinänsä on toki harmittavaa että innostun Inger Johanne -sarjasta vasta nyt, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Kuolleen kulman aihe on tärkeä. Holt nostaa esiin sen, ettei lasten pahoinpitely ole mahdotonta vauraassakaan perheessä, jossa ulkoiset puitteet ovat kohdallaan. Holt käsittelee asiaa taitavasti ja koskettavasti. Pidin kovasti etenkin Henrik Holmesta, joka osoittautui oikeastaan aika sympaattiseksi ja pikkuisen hauskaksikin tyypiksi - kuulisin hänestä mielelläni lisää seuraavissa kirjoissa.

"Oli liian myöhäinen yö, liian varhainen aamu, liian monta traagista ihmiskohtaloa yhden ihmisen ymmärrettäväksi.
Niinpä Inger Johanne keskittyi suremaan vain yhtä.
Hän itki pienen pojan takia, jota vanhemmat eivät olleet kyenneet pitämään hengissä hieman yli kahdeksaa vuotta pidempään. Inger Johanne suri Sanderia, painavaa, herkkää ja rajua poikaa, joka oli juuri saanut paloauton jota ei ehtinyt koskaan rikkoa."

Gummerus, 2013
Sivuja: 288
Alkuteos: Skyggedød
Suomentanut Outi Menna

Uneton / Jørgen Brekke

Luin muutama kuukausi takaperin Jørgen Brekken Odd Singsaker -jännityssarjan aloittavan teoksen, Armon piirin ja ilahduin löytäessäni uuden seuraamisen arvoisen jännityskirjailijan. Armon piiri yhdisteli mukavasti jännitystä ja historiaa - ja kaikki kirjojen parissa tapahtuvahan on toki mannaa lukutoukalle!  Unettomalla olikin siis melkoisesti odotuksia lunastettavanaan...

Unettomassa liikutaan Armon piirin tapaan kahdella aikatasolla, menneisyydessä, vuoden 1767 Norjassa tutkitaan pelimannin ja lauluntekijän surmaa ja nykyajassa taas komisari Odd Singsaker saa selvitettäväkseen oudon surmatapauksen. Nuori nainen on löydetty keskeltä lumisateista soittorasia rinnallaan. Soittorasia soittaa kaunista ja surumielistä säveltä, jota asiantuntijatkaan eivät tunnista. Sitten katoaa toinen tyttö..

Unettoman alkuasetelma oli mielestäni melko kiinnostava ja näyttävä kansi tuntui virittävän jo lukijansa oikeaan mielentilaan. (Olen pahoillani, en löytänyt kannen suunnittelijan tietoja, sillä kirjaston viivakooditarrapeitti juuri tuon rivin alleen eikä Johnny Knigan sivuiltakaan löytynyt lisätietoa.) Kirjassa olikin paljon ihan hyvää, mutta olen ilmeisesti viime aikoina lukenut liiaksi hyviä dekkareita, sillä en oikein jaksanut olla vaikuttunut Unettomasta. Kirja tuntui toistavan liiaksi Armon piirissä hyväksi todettua kaavaa enkä oikein kyennyt löytämään kyllin vahvaa linkkiä aikatasojen väliltä. Ennemminkin koin pelimannin murhan selvittelyn turhana elementtinä, joka katkoi nykyajan murhan selvittelyn rytmiä.  Uneton sopiikin kuitenkin varmasti kesädekkariksi talvisista olosuhteistaan huolimatta.

"Hän ei osannut sanoa milloin jokin hänessä teki kapinan, milloin uniin kuuluvat raa'at tunteet alkoivat tunkeutua loputtomaan valvetilaan. Se oli tapahtunut hiipien, hitaasti, kuin pahimmissa painajaisissa. Nyt öitä tuskin jaksoi kestää, lämmintä peittoa joka yritti tukahduttaa hänet, tuntikausien makaamisen jäykistämiä niveliä, huoneen painotonta pimeyttä joka oli täynnä ilkkuvia varjoja, harmaita häivähdyksiä jotka häiritsivät nukkumista yhtä pahasti kuin auringonvalo.

Johnny Kniga, 2013
Sivuja: 286
Alkuteos:Drømmeløs
Suomentanut Päivi Kivelä
Kirjasta lisää: Leena Lumi

Armon piiri / Jørgen Brekke

Jørgen Brekken Armon piiri kiehtoi mieltäni jo kauniin kantensa takia - nahan ja vanhan kirjan fiilistä oli vaikea vastustaa ja kirjan luettuani näinkin sen aivan uudessa valossa!  Kirjan nimi toki on onnettoman mitäänsanomaton, mutta sen takana piilee kelpo dekkari, joka saa lukijan kääntämään sivun jos toisenkin.

Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten herää kosteiksi muuttuneiden läksiäisten jäljiltä tajuten ettei muista illan viimeisiä tapahtumia. Jonin paniikki kasvaa kun holvista löytyy ruumis ja tapausta alkaa selvittämään komisario Odd Singsaker. Myös Atlantin toisella puolella tapahtuu karmeita, sillä Yhdysvaltain Richmondissa sijaitsevan Edgar Allan Poe -museon kuraattori löytyy raa'asti surmattuna ja pian agentti Felicia Stone onkin jo matkalla kohti Trondheimia.

Kirja liikkuu kahdella aikatasolla - 1500-luvun Euroopassa ja nykyajassa ja Johannes papin kirjoitukset värittävätkin mukavasti dekkaria. Pikkuhiljaa lukija alkaa ymmärtää yhteyden tapahtumien välillä. Kirja viihdytti mukavasti ja tarjosi lukutoukalle mieluisia näkymiä huikeista kirjastoista, vanhoista kirjoista ja muista kirjamaanikoista.

Vaikka kirjan parissa viihdyinkin, en silti voi kiitellä sitä ennalta-arvattavuudesta sillä arvasin useimmat kirjan käänteistä helposti. Brekken kerrontaa oli kuitenkin mukava lukea ja pidin kovasti hänen elämän kolhimista henkilöistään, etenkin Jon Vattenin hahmo osoittautui erittäin kiinnostavaksi. Olin myös löytäväni mukavia tumman huumorin sävyjä rivien väleistä, mistä annan ehdottomasti plussaa! Jørgen Brekken toinen kirja, Uneton, on juuri ilmestynyt suomennettuna ja luulenpa että tulen senkin lukemaan.

"Sellaisia etsiviä on vain kirjoissa", Siri oli nauranut. "Sinä olet ihminen, Odd Singsaker. Voit siis olla se, mikä haluatkin olla. Sitä paitsi luulen, ettei sinusta tulisi kovin hyvää dekkarisankaria. Olet liian kiltti. Teet kompromisseja. Epäilen, että sinulla on usein konflikteja esimiestesi kanssa, ja jos juot, et juo tarpeeksi."
"Yhden Rød Aalborgin joka aamu", Singsaker oli vastannut.

WSOY, 2011
Sivuja: 332
Alkuteos: Nådens omkrets
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjakko, Booking it some more
Suomentanut Katriina Huttunen
Päällys: Mika Tuominen
Saatu arvostelukappaleena.

Kukkulan kuningas / Jo Nesbø

Kukkulan kuningas putosi kirjastokoriini, sillä olin keväällä nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ja vaikkei elokuvaa käytykään katsomassa, jäi se kuitenkin kolkuttelemaan mieleen. Olen lukenut aikaisemmin  Nesbølta vain Punarinnan, joka muistaakseni oli ihan ok lukukokemus - mitään muuta en kirjasta kyllä muistakaan. Odotukset eivät siis olleet kovin suuret ja siksi yllätys olikin sitä mukavampi kun huomasin kirjan olevan itseasiassa vallan mainio toimintapläjäys, vinkeällä mustalla huumorilla ryyditettynä.

Roger Brown on kukkulan kuningas, headhuntereiden eliittiä. Hän on lähes legendaarinen, jokainen Brownin suosittelema ehdokas on aina valittu tehtäväänsä. Hän on taitava peluri joka ei kaihda keinoja. Hän nostaa suuria palkkioita ja palvoo vaimoaan Dianaa. Rahoittaakseen kalliin talon ja Dianan tappiollisen taidegallerian, hän hankkii pientä lisärahoitusta ryöstämällä taidetta haastateltaviensa kodeista. Mutta kukkulan kuninkaan elämä muuttuu kun vastaan tulee Clas Greve, joka on lähes täydellinen ehdokas GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi...

Vähäisen  Jo Nesbø -kokemukseni perusteella en osannut toivoakaan että vastaani osuisi näin koukuttava ja tyylikäs kokonaisuus. Vaikka Roger oikeastaan onkin kaikessa täydellisyydessä raivostuttava, aloin jossakin lukemiseni vaiheessa tuntea sääliä kukkulaltaan syrjäytettyä kuningasta kohtaan. Kirjassa on kohtuullisesti väkivaltaa, joten aivan herkimmille en ehkä suosittelisi. Itse en menoa kavahtanut, sillä hurtti huumori otti mukavasti terää pois raakuuksilta. Kukkulan kuningas muistuttaakin minua ehkä Brett Easton Ellisin Amerikan psykosta, tosin norjalaisversio on kuitenkin kirjoista siistimpi ja tyyliltään enemmän minun makuuni. Sen verran suuren vaikutuksen kuningas teki, että aion lukea tältä kirjailijalta lisääkin!

Kukkulan kuninkaan myötä pääsen taas jatkamaan kaunokirjallista maailmanvalloitusta - vihdoinkin Norja!

"Metri kuusikymmentäkahdeksan. En tarvitse aivokuollutta psykologia kertomaan itselleni, että sellaista on pakko kompensoida tavalla tai toisella, että fyysinen pienuus antaa pontta asioiden tekemiselle. Yllättävän suuri osa maailman suurista teoista on pienten miesten aikaansaannosta. Me olemme valloittaneet imperiumeja, ajatelleet älykkäimpiä ajatuksia, hurmanneet kauneimpia naisia valkokankaalla, lyhyesti sanottuna me olemme aina sovitelleet jalkoihimme suurimpia kenkiä."

WSOY, 2011
Sivuja: 326
Alkuteos: Hodejegerne
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Norja