Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa

Aloitin Mifongin kätkemän luettuani erään hieman turhauttavan ja monipuolisuudessaan sekavan, tosimaailmaan perustuvan dekkarin. Sen jälkeen oli ihanaa sukeltaa Mifonkien taattua laatua olevaan maailmaan, joka sekin on henkilöineen ja juonenpalasineen on runsas mutta siitä huolimatta selkeä ja ehkä kokonaisuus jossa on helppo ja hyvä olla mukana. Kirja tuli luettua päivässä enkä keksi siitä kuin yhden kritisoitavan asian - se loppui aivan liian nopeasti...

Sarjan neljännen osan juonta on vaikea kuvailla paljastamatta olennaisia käänteitä aiemmista osista mutta sanottakoon ettei Meresmaa varsinaisesti säästele henkilöitään. Monta vanhaa tuttua on mukana, mutta mihinkään ei kannata luottaa - tyypit tulevat ja menevät. Mifonki-sarjan lukeminen  itseasiassa hiukan muistuttaa minua Tulen ja jään laulusta ja siitä, kuinka järkytyin kun G.R.R. Martin tappoi ensimmäisen keskushenkuilön kirjasta. Sittemmin totuin ja opin ettei hänen kirjoissaan kukaan ole turvassa. J.S. Meresmaan ote on ehkä lempeämpi mutta yhtä lailla arvaamaton.

Neljäs Mifonki-kirjani osoittautui jälleen mukavaksi lukukokemukseksi, peukutan sekä kirjailijan tapaa luoda kokonaisia, uskottavia ja kiehtovia maailmoja ja käsitteitä (mifonki - ihan mainio sana!) että sen juoniviidakon hallitsemista jota hän sulavasti kuljettaa eteenpäin. Jännittävää nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 475

Muistilabyrintti / Arttu Tuominen

Onnea on lukea oivallinen dekkari. Minulla kävi siis tuuri kun Arttu Tuominen tarjosi kirjaansa luettavakseni sillä kansien välistä löytyi täysiverinen dekkari joka koukutti lukemaan vielä yhden kappaleen! Kiitokset siis oivallisista lukuhetkistä.

Helteisessä Porissa tapahtuu. Liisantorille pystytettävää patsasta vastustavat joukot osoittavat mieltään, uimarantoja suljetaan veden saastumisen takia ja viemäristä löytyy naistoimittajan ruumiskin! Rikosvyyhteä selvittää vakavasta onnettomuudesta selvinnyt Janne Rautakorpi joka löytää avukseen vasta uraansa poliisissa aloittelevan Liisan. Samaan aikaan myös syöksykierteessä tempoileva terveystarkastaja Jarkko Kokko kohtaa elämänsä haasteen.

Olin myyty luettuani pari ensimmäistä lukua Muistilabyrintistä.  Tuomisen kerronta oli sujuvaa, kirjan juoni miellyttävän vetävä. Erityisen paljon pidin herkullisesta henkilögalleriasta ja etenkin traagisen nerokkaasta Rautakorvesta. Muistilabyrintin henkilöt ovatkin kaikki kokeneet menetyksiä tai pettymyksiä elämässään mutta ovat koonneet itsensä, kukin tavallaan. Ehkä juuri tästä syystä näihin henkilöihin on helppo kiintyä ja toivonkin että Muistilabyrintti saisi jatkoa.

Kirjassa yhdistyvät mukavasti reipas dekkarimeininki ja vahva ympäristönäkökulma mikä selittyy kirjailijan ympäristöteknologian taustalla. Yhdistelmä tuntui tuoreelta ja ajankohtaiselta, arvelen että näistä teemoista voisi kehitellä lisääkin jännitystä.  Kun tämä yhdistetään lähes remesmäiseen menoon ja meininkiin ja Jarkko Sipilän kirjoja muistuttavaa rikostoimintaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin mainio!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 448
Saatu arvostelukappaleena.

Vielä kerran / Johanna Tuomola

Kansikuva: Myllylahti.fi

Joskus yllättävä kirjattomuus iskee innokkaimpaankin lukijaan ja silloin on onni, jos sattuu omaamaan bloggaritovereita jotka a) ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja b) pystyvät tarjoamaan potentiaalisesti kiinnostavaa luettavaa välittömästi. Kiitokset Kirjasfäärin Taikan, sain luettavakseni Johanna Tuomolan Vielä-kirjan joka on pilke silmäkulmassa kirjoitettu dekkari.

Eero Lampiselle on tuhat rautaa tulessa, menestyvän liikemiehen tulee hoidella afäärejään, lisäksi nössön naapurin vaateet isoisien maakauppojen laillisuudesta työllistävät ikävästi. Elämänsä sulostuttajaksi Eero on löytänyt kauniin Irenen, joka tosin ikävästi on naimisissa mutta on vain ajan kysymys kun neito eroaa luuseristaan. Sitten joku yrittää tappaa Eeron...

Kirja oli kosketukseni Johanna Tuomolan teoksiin ja kokemus oli positiivinen. Tuomolan teksti on sujuvaa ja hetkittäin ilkikuristakin ja varsinkin Eero on oivallinen pahis, isompaa lieroa saa kyllä hakea. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, lukijalle selviää Eeron kohtalo jo kirjan ensimmäisestä lauseesta. Nyt on enää selvitettävä kuinka tuohon pisteeseen ajauduttiin.

Vielä kerran oli hyvä matkakirja, teksti soveltuisi pätkittäiseen lukemiseen ja sopivan viihdyttävä lentokentällä notkumiseen. Vaikka teksti onkin satiiria, ovat kirjan Eerot ja Irenet arkisen uskottavia, voisin kuvitella lukevani näistä tapahtumista vaikkapa iltapäivälehdistä.

Myllylahti, 2015
Sivuja: 287
Kirjailijan kotisivut
Saatu arvostelukappaleena

Mifongin mahti (Mifonki #3) / J.S. Meresmaa

J.S. Meresmaan Mifonki-sarja on ollut oikein mainiota luettavaa ja etenkin sarjan kakkososan huikean lopetuksen jälkeen hyökkäsin innoissani Mifongin mahdin kimppuun. Erityisesti Linn oli jäänyt vaivaamaan mieltäni ja toivoin kovasti kohtaavani kipakan naishahmon uudelleen sarjan kolmannessa osassa.

Mifongin mahdissa loikataan ajallisesti eteenpäin aikaan jolloin Ardisin kaksoset, Fewrynn ja Ciaran ovat aikuisuuden kynnyksellä. Ciaranin kohtalona on seurata isoisänsä Amargon jalanjälki Merontesin valtaistuimelle mutta valtakunnassa ei todellakaan ole kaikki hyvin sillä outo kirous vainoaa Merontesin lapsia. Fewrynn-sisko jää aluksi pantterikansan pariin tutustumaan heräävään mahtiinsa mutta veljen huolet saavat Fewrynnin lähtemään maailmalle.

Tuttuun tapaan myös tämäkin Mifonki-kirja vei mukaan, koukutti ja jätti jälkeensä tukun kysymyksiä joihin pitänee saada vastauksia sarjan seuraavassa osassa. Meresmaan teksti soljuu mukavasti ja hänen luomansa maailma mahteineen ja mifonkeineen on herkullisen mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti jäin hiukan kaipaan edellisistä kirjoista tuttua jännitettä Ardisin ja Danten välillä ja vaikka kaksosilla toki onkin kiinnostavia mutkia edessään, on vaikeaa laittaa vanhoja suosikkihahmoja taka-alalle. Aika näyttänee silti saako Ardis jonain päivänä Dantensa vai olenko kaikki nämä vuodet jännittänyt ja toivonut turhaan.

Kirja näyttää hahmojen sukupolven vaihdoksen myötä myös siirtyneen toisen kustantamon leipiin. Hienoa että mifonkien matka jatkuu, kenties ainakin vielä neljännen kirjan verran- tai pidemmällekin!

"Vaikka nimet ja kasvot karkasivatkin häneltä, hän muisti jokaisen hänelle merkityksellisen ihmisen kuin painalluksena ihollaan. Mustan mahdin puristuksessa hän muisti heidän sielunsa kosketuksen ja suru oli aina yhtä tuore. Suru ja kipu olivat Nyt."

Myllylahti, 2014
Sivuja: 517

Pimeimmät tunnit / Mika Kähkönen

Pimeimmät tunnit nappasin luettavakseni Twitteristä saadun vinkin perusteella. Kirjan alkuasetelma vaikutti kiinnostavalta: kovia aikoja kokenut Salla Helmeri alkaa saada outoja sähköposteja tuntemattomalta henkilöltä. Viesteille tallennettu ajankohta on erikoinen, sillä se sijoittuu juuri samaan ajanjaksoon jolloin Salla sai lapsen, erosi ja sairastastui vakavasti.

Pimeimmät tunnit oli mukava ja nopealukuinen teos, jonka teksti oli sujuvaa. Varsinkin sairaalamaailmaan sijoittuvat osuudet vaikuttivat ainakin maallikosta uskottavilta. Sen sijaan itse rikostarinassa oli muutamia vähän turhankin käteviä sattumia, Sallahan tuntuu selvittävän outojen viestien lähettäjän henkilöllisyyden taustoineen hyvinkin vaivattomasti lähinnä vanhojen iltapäivälehtien ja työpaikan teknisesti kätevän sivarin avulla.

Salla itsessään on toki mielenkiintoinen luomus: hermostunut, mietteidensä riivaama ja rasittava, toisaalta taas rohkea ja osaavakin. En oikein osannut samaistua Sallaan, luulen että olisin tarvinnut enemmänkin hänen taustansa ja kokemuksiensa avaamista päästäkseni hahmoon sisälle. Pimeimmissa tunneissa oli mielenkiintoisia ja ajankohtaisia elementtejä mutta lukemisen jälkeen minulle jäi tunne että se olisi kaivannut vielä vähän lisämaustetta.

"Hän pelkäsi mitä muuta hän oli pyyhkinyt mielestään. Ja kuten unissa, pelon saattoi voittaa vain kääntymällä sitä kohti."

Myllylahti, 2013
Sivuja: 232