Heinäkuun helteiset lukuhetket

Saatiinhan sitä lämpöä lopultakin! Lomani alkoi ja tunnustan laiminlyöneeni blogiani jokseenkin hävyttömästi sen aikana. Kyllähän minä muuten, mutta nyt ei tunnu olevan oikea aika koneella istumiseen eivätkä helteen pehmittämät aivoni tunnu saavan älykästä tekstiäkään aikaiseksi joten minkäs teet!

Heinäkuun luetut

Luin heinäkuussa 20 kirjaa - kesäisin lukuaikaa tuntuu riittävän-  ja 5834 sivua. Kirjakasaan mahtui niin sarjakuvia, dekkareita kuin nuorta rakkauttakin ja ehdinpä myös pitää pienen Hamlet-viikonlopunkin. Hellekesän lukemisto oli vallan mainiota ja TOP3:n valitseminen tekeekin tällä kertaa tiukkaa! Parhaiten taisin kuitenkin viihtyä The Silkwormin kirjallisissa piireissä, Ehtoolehdon pakolaisten mummopowerin ympäröimänä ja Julie Berryn runollisissa ja vähän pelottavissakin maisemissa. Kuukauden floppi oli Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan jonka kanssa harmistuin vähän siitä että kirjailija tuntui ajattelevan rahan naimisen olevan kelpo vaihtoehto köyhtyneelle naiselle. En jotenkin usko että moinen istuisi esimerkiksi nykypäivän Eliza Bennettin ajatusmaailmaan...

• Like plastic - muovautuva mieli / K, J.P. Ahonen
• Kunnes kerron totuuden / Julie Berry
• Hamlet / William Shakespeare
• Hamlet, Prince of Denmark: A Novel / A.J. Hartley, David Hewson
• Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus/ Tarquin...
• The Litvinenko File / Martin Sixsmith
• Crazy Rich Asians / Kevin Kwan
• Marie-Antoinette, Serial Killer / Katie Alender
• Avioliitto Jane Austenin tapaan / Kim Izzo
• Jää hyvästi / Anne Tyler
• Tähtiin kirjoitettu virhe / John Green
• Insurgent (suom. Kapinallinen) / Veronica Roth
• Paljasjalkainen kuningatar / Ildefonso Falcones
• Varistyttö / Erik Axl Sund
• Ehtoolehdon pakolaiset / Minna Lindgren
• The Silkworm (suom. Silkkiäistoukka) / Robert Galbraith
• Villa Sibyllan kirous / Vera Vala

Luettujen ja blogattujen listasta uupuu Tuomas Enbusken ja Aleksander Stubbin #Twitterkirja, joka sinällään oli mukavaa ja virkistävää luettavaa. Kirjassa herrat hehkuttavat Twitterin rehellisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on olla aito. E-kirjan kansien väliin mahtui hyviä oivalluksia ja mainiota henkeä, mutta toivoin sen kyllä olevan hiukan syväluotaavampi. Hyvä kirja kuitenkin vaikkapa niille luettavaksi jotka vielä miettivät visertäjiin liittymistä.

Saman kohtalon koki Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito, tämän vuoden Kirjan ja ruusun -päivän teos. En ole novelli-ihmisiä, joten en tullut tuolloin tarttuneeksi teokseen vaikka Härkösen nokkeluus minua miellyttääkin. Takana puhumisen taidon kohdalla en voinut välttyä ajatukselta etten oikein osannut samaistua moniin aiheista ja lueskeluni jäi siksi ilman ahaa-elämyksiä. Ihan mukava kesäkirja - en vain osaa lukea novelleja!

Laiskaakin laiskempana bloggaajana luin myös Josephine Teyn Ajan tyttären, johon tulin hurahtaneeksi Rikhard III:sta esittävän kannen ansiosta. Ruusujen sota, Tudorit, siinäpä meikäläisen lukupaheita! Miinuspuolena kirjallisissa pakkomielteissä on toki se, että kun on lukenut riittävän monta kirjaa aiheesta, alkaa olla vaikeaa löytää sellaisia, joilla olisi jotain uutta sanottavaa. Ehkä tästä syystä Josephine Teyn Ajan tytär ei oikein jaksanut tehdä vaikutusta, liiaksi tuttua, ei ahaa-elämyksiä.

Haasteiden tilanne

Heinäkuussa puuhastelin ahkerasti kirjabingon kanssa ja sain kuin sainkin kasaan suoran, tai oikeastaan parikin! Hauskaa touhua! Myös Ihminen sodassa -haaste eteni yhdellä pisteellä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa yritän ryhdistäytyä blogihommeleiden kanssa ja keskittyä vaihteeksi kirjoittamiseenkin. Pari aika mainiota kirjaa löytyykin jo lukukasasta, ihan odotan niiden kimppuun pääsemistä! Elokuussa yritän blogata mm. eräästä ajankohtaisesta tiiliskivestä sekä seikkailla niin keskiaikaisessa Tallinnassa kuin New Yorkin Chinatownissakin.

Miniä / Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrön Miniä oli Kirjakauppaliiton kehittelemä herkku viime vuoden Kirjan ja ruusun päivälle. Mystisen Ruusukirjailijan henkilöllisyyttä arvuuteltiin etukäteen ja itse kirjankin sai kaupasta vain 10 euron ostoksen kylkiäisen - ja vain Kirjan ja ruusun päivänä. Tempaus oli hyvä ja ihmiset innostuivat. Minäkin säästin ostokseni oikeaan päivään jotta saisin hyppysiini tuon kirjan. Sitten toiminkin kuten kunnon bibliomaanikko, eli laitoin aarteeni hyllyyn odottamaan sitä oikeaa lukuhetkeä. Nyt, melkein, vuotta myöhemmin oikea hetki koitti. Oli pimeää, kylmää ja tylsää, väsytti ja ärsytti. Tarvitsin riittävän helpon ja kevyen kirjan, joka varmasti viihdyttäisi. Kaivoin Miniän esiin.

Miniässä tapaamme taas Mielensäpahoittajasta tutun vanhan herran. Tällä kertaa tarinaa tosin kertoo hänen miniänsä, jonka hemmotteluviikonloppu viinilasillisen ja naistenlehtien parissa muuttuukin yllättäen appiukon hoitamiseksi. Peruja pöytään vaan! Kun mukaan heitetään vielä pari venäläistä ja tiukka liikeneuvottelu, alkaa soppa ollakin valmis.

Kokonaisuutena Miniä oli ihan kiva. Se ei räjäyttänyt tajuntaani, enkä odottanutkaan sen niin tekevän. Mutta se oli ihan oikea kirja juuri siihen mielentilaan, jossa olin. Se lohdutti ja piristi vaatimatta liikoja. Siitä, että lukee oikeanlaisen kirjan oikealla hetkellä, tulee jo hyvä mieli. Jokin palanen loksahtaa paikalleen, kun saa sitä mitä tarvitsee.

Miniä ei yllä Mielensäpahoittajan tasolle, ehkä se johtuu siítä että mainittu herrasmies on kirjassa niin pienessä roolissa. Luulen kuitenkin että ihmisenä voi pitää miniästä, joka vaikuttaa loppujen lopuksi aika joustavalta ja mukavalta ihmiseltä. Sille vain ei voi mitään että mielensäpahoittaja on kaikessa juroudessaan niin koskettava ja hauska hahmo, ettei nelikymppinen uraäiti sille pärjää.

"Etsin työpöytäni laatikosta yrityslahjaksi saamani monitoimipuukon, jossa on käyttöohjeen mukaan 18 erillistä terää. Pyydän appiukkoa olemaan varovainen ja sanon olevani todella kiitollinen, jos hän saa laatikon kulkemaan luiskalla tasaisesti. Kun se on valmis, hän voi vaikka tarkistaa listojen kiinnityksen.
- Nämä on nopeasti tehty. Voinko sen perästä soittaa?
- Mitä?
- No puhelinta. Kyllähän miniä puhelimen tietää? Soitan pojalle kotiin. Haluan tietää mitenkä emännän kanssa on mennyt. Onko syönyt."

Kirjakauppaliitto, 2012
Sivuja: 122