Marina Keeganin The opposite of loneliness nappasi huomioni ensin nimellään ja kannellaan, joka tuntui raikkaan erilaiselta. Viimeinen niitti oli vinkki siitä että kyseessä oli New York Timesin Bestseller - uteliaisuus heräsi ja lainasin kirjan Overdriven kokoelmista. Innon jälkeen iski kuitenkin suru, kirjan ensimmäisiltä sivuilta selviää että kyseessä on 22-vuotiaan kirjailijan esikoisteos joka on julkaistu postuumisti. Joitakin viikkoja valmistuttuaan Harwardista Marina Keegan menehtyi auto-onnettomuudessa ja ymmärränkin nyt, että kirjan taustalla on läheisten surutyö ja halu toteuttaa Marinan suuri toive, oma kirja.Kirja sisältää joukon esseitä ja lyhyitä tarinoita ja antaa ymmärtää aavistuksen lupaavasta kirjoittajasta. Marina kertoo tarinoita nokkelasti ja oivaltavasti ja hänen tekstejään on mukavaa lukea. Yllätyin kuitenkin hiukan siitä, kuinka surumielisia sävyjä hänen kertomuksissaan on, kirjan mm. avaa tarina jossa nuori nainen matkaa äkillisesti kuolleen ihastuksensa hautajaisiin. Tämä hiljensi hiukan, olinhan juuri lukenut Marinan kohtalosta. Tästäkin huolimatta, tämä tarina osoittautui suosikikseni kokoelmasta, Marina oli kehitellyt kertomukseen varsin ovelan koukun.
Olen aika huono lukemaan novelleja ja näemmä vielä huonompi lukemaan esseitä. Vaikka teksti onkin sujuvaa ja esiin nostetut aiheet mielenkiintoisia, en oikein innostunut. Esseistä kuultaa selvästi nuoren ihmisen into ja kirkasotsaisuus, mm. artikkelissa, jossa pohditaan opiskelijoille tehtyjä työtarjouksia, käy selväksi se, että Marina luokkatovereineen ei haaveillut tylsistä työpaikoista rahoitusalalla - he halusivat muuttaa maailmaa paremmaksi. Se on se nuoruus...
Scribner, 2014
Sivuja: 208
