Sinun edestäsi vuodatettu / Tuomas Nyholm

Sinun edestäsi vuodatettu oli yksi niistä melko satunnaisista kirjakohtaamisista joita lukuhaasteet luovat. Kirjan vuoden lukuhaasteeesssa nimittäin tuli lukea teos kirjailijalta jolla on samat nimikirjaimet kuin allekirjoittaneella mikä osoittautui yllättävän haastavaksi vaikka mielestäni kirjainyhdistelmäni onkin ihan tavallinen. Muutaman Helmet-haun jälkeen löysin Tuomas Nyholmin teoksen Sinun edestäsi vuodatettu joka oli peräti dekkari - kuulostaa mainiolta!

Osoittautui että yhteisistä nimikirjaimista huolimatta emme Nyholmin kanssa oikein onnistuneet löytämään yhteistä säveltä. Halusin - epäilemättä juuri nimikirjainten takia! - kovasti pitää tästä kirjasta mutta päädyin kuitenkin enimmäkseen muljauttelemaan silmiäni. Veikkaan että vika oli minussa mutta ... hajoilin infodumppeihin joissa toisilleen ventovieraat henkilöt päätyvät kertomaan toisilleen mm. vanhempiensa mielisairauksista - miksi? Tai kovin kliseisiestä hämäräperäisestä mustaa viittaan pukeutuneesta hahmosta? (Hei, ollaan nykypäivän Torontossa, eikö viitta herätä turhaa huomioita jos halutaan olla huomaamattomia.)

Sinun edestäsi vuodatettu ei ehkä ollut ihan minun juttuni mutta muutamia selkeitä meriittejä kirjassa kuitenkin on. Nyholmin luoma maailma henkilöineen on mukavan värikäs ja kummallinen (itseasiassa, mietin aluksi olisiko kyseessä spefi-dekkari sillä siihenkin tuntui olevan mukavasti ainesta). Pidän myös kirjailijan ennalta-arvaamattomuudesta - näihin henkilöihin ei kannata kiintyä sillä melkein kuka tahansa voi päästä hengestään ja hyvikset eivät todellakaan aina selviä helpolla.

Mutta toisaalta henkilöitä oli minun makuuni ehkä turhankin paljon ja kirjassa esiintyi myös kirjallisista inhokeista: loppuratkaisu jossa lukijalle kerrotaan juonen taustat, mitä ja miksi näin tapahtui. Minusta "johtolankojen" seuraaminen ja päättely on dekkareissa mitä herkullisinta ja on harmittavaa, jollei kirjaa ole pystytty rakentamaan siten että lukijakin voisi olla päättelyketjussa aidosti mukana.

Teos, 2010
Sivuja: 333
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja kirjailijalta jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla

Sokea surmaaja / Margaret Atwood

Sattuipa sellainenkin hetki että lukupinoni hetkellisesti tyhjeni. (Ei hätää, parin päivän kuluttua kirjastoon pätkähti nippu varauksia, luonnollisestikin kaikki samana päivänä.) Koska jotain luettavaa on PAKKO olla, aloin kaivelemaan omaa hyllyäni ja löysin luettavakseni Margaret Atwoodin mainion Sokean surmaajan jonka lukemisesta on vuosia. Kirja oli jättänyt mieleeni vahvan vau-efektin joten nappasin sen ilolla uudelleen luettavaksi.

Tappelin pitkään kirjan juonikuvauksen kanssa, tuntui siltä että jokainen yritelmäni sai nerokkaan kirjan kuulostamaan sekavalta ja oudolta. Sokean surmaaja nimittäin on kirja kirjassa - tai oikeastaan kolmekin. Kirjan keskushenkilönä on vauraaseen nappitehtailijan perheeseen syntynyt Iris, sukutarinaa rytmitetään katkelmilla Sokeasta surmaajasta, Irisin sisaren Lauran postuumisti julkaistusta menestysteoksessa, jossa mies kertoo naiselle sci-fi tarinaa Sakiel-Nornin planeetan sokeista surmaajista. Kuulostaa sekavalta - mutta kirja on hieno! (Eikä yhtään niin sekava kuin kuvaukseni.)

Sokea surmaaja oli lukukokemuksena vaikuttava, jopa toisellakin kerralla. Nautin Irisin kertojan äänestä jossa yhdistyi oivallisesti hienovarainen pahaenteisyys ja omaan kohtaloon alistuminen. Samoin tarina Sakiel-Nornista on suorastaan herkullista luettavaa, Atwood tekee kirjassaan melkoisia tyylillisiä loikkia mutta niin taidokkaasti etten voi muuta kuin ihastella. Ehkä vähiten tarinassa kiinnostivat katkelmat Lauran Sokeasta surmaajasta, verrattuna Sakiel-Nornin kiehtovaan fantasiaan tai Irisin vivahteikkaaseen kerrontaan jää tämä osuus jollain tapaa kalpeaksi ja köyhäksi mutta ehkä se on kirjailijan tarkoituskin?

Summa summarum, pidin ja ihastelen kirjailijan tyyliä. Lukiessani tajusin myös etten ole tainnut lukea Atwoodilta muuta kuin tämän kirjan - iso virhe joka kyllä nyt pitää korjata! Atwood-tietäjät, antakaapa vinkkejä mistä kannattaisi aloittaa?

"Parhaita asioita tekevät ne, joilla ei enää ole tietä mille kääntyä, joilla ei ole aikaa, jotka todella ymmärtävät mitä sana avuton merkitsee. He eivät laske riskejä ja hyötyjä, he eivät ajattele tulevaisuutta, heidän on pakko elää nykyhetkessä kuin keihäänkärki kurkulla. Jos ihminen työnnetään alas kallionkielekkeeltä, hän putoaa tai lentää; hän tarttuu pienimpäänkin mahdollisuuteen, oli se miten epätodennäköinen tahansa; millaiseen ihmeeseen tahansa - jos saan käyttää näin kulunutta sanaa. Toisin sanoen toimii vastoin kaikkia odotuksia."

Otava, 2001
Sivuja: 709
Alkuteos: The Blind Assasin
Suomentanut Hanna Tarkka
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka

PS. Nappaan tällä kirjalla itselleni pisteen Palkittu kirja Kirjabingosta. Sokea surmaajahan nappasihan Man Booker Prizen vuonna 2000.

Too Much Happiness / Alice Munro

Olen arkaillut tutustua kirjallisuuden Nobel-palkinnonkin voittaneeseen Alice Munroon sillä ymmärtääkseni hän kirjoittaa suurimmaksi novelleja ja minä olen onnettoman huono niitä lukemaan. Monesti tuntuu siltä että haluaisin jatkaa tutuksi tulleiden henkilöiden parissa pidempään kuin novellissa on mahdollista. Huomatessani Helmetin Overdrive -kokoelmaan tulleen Munron kirjoista äänikirjaversioita päätin kuitenkin antaa nobelistille mahdollisuuden, ehkäpä erilainen formaatti auttaisi novellikammoon.

Too Much Happiness sisältää 10 tarinaa, jotka ovat kaukana onnellisesta. Yllätyinkin siitä kuinka synkkiä, surullisia ja rankkoja Munron novellit ovat, söpöstely on näistä kaukana. Aihepiireistä löytyy kaikkea niin väkivallan uhasta, onnettomista avioliitoista ja perheistä aina erikoisiin treffeihin saakka.

Kuunnellessani aloin ymmärtää mistä kirjailijan suosio kumpusi. Kirjan novellit ovat selkeitä, vaivattomia ja vahvoja, tunnelmia luodaan vähäeleisesti. Ihastelin sitä kuinka Alice Munro tuntui taivuttelevan tarinoitaan aivan mihin suuntaan tahansa, novelli otti useinkin alkunsa aivan toisenlaisen suunnan ja eteeni piirtyikin aivan toisenlainen maailma kuin mitä odotin. Tykkään!

Omiksi suosikeikseni muodostuivat kirjan aloittava Dimensions, joka suorastaan kylmäsi minua yksinkertaisessa pahaenteisyydessään. Myös Some women, outo pieni tarina kuolevasta miehestä ja oudosta valtataistelusta tempaisi mukaansa. Voimakkaimman kokemuksen kuitenkin tarjosi nimensä koko kirjalle antanut Too Much Happiness, joka pohjautuu todelliseen historian henkilöön, Sophia Kovalevskyyn, 1800-luvun lopulla eläneeseen matemaatikkoon. Osa kirjan novelleista ei sytyttänyt, johtuen osittain ehkä meluisista kuunteluolosuhteista - tämä kirja nimittäin vaati minusta tavallista enemmän keskittymistä ja se ei aina liikenteen melussa onnistu. Kiittelen jälleen kerran myös kirjan lukijaa, Kimberly Farr, joka luki suurimman osan novelleista, teki upeaa työtä!

Books on Tape, 2009
Kesto: 11h 40min
Lukijat: Kimberly Farr, Arthur Morey