Tonni täynnä!

Kesäkuu on ollut kylmä, sateinen ja työntäyteinen. Lomani ei ole vielä alkanut ja jotenkin tuntuu että kesä odottelee vielä alkamistaan. Sateet hiukan verotti äänikirjojen kuuntelemista, allekirjoittanut kun tykkää kuunnella kirjaa fillaroidessaan. Tässä tosin on se riski, että pyöräilijä unohtaa ajatukset kuntoilusta, sykkeestä ja kaloreiden kulutuksesta ja keskittyy tarinan kuuntelemiseen... Vauhdin hurman kääntöpuoli on myös kuulokkeissa humiseva tuuli joka asettaa omat haasteensa kuulemiselle. Onnellisen ihmisen ongelmia, nämä tällaiset.

Sen verran vauhdikas on kesäkuuni ollut etten edes ennalta huomannut 1000. postauksen merkkipaalun olevan lähellä. Tajusin vasta tätä postausta kirjoitellessani että Näkymättömän vartija on tuhannes postaukseni. Luku tuntuu vähän käsittämättömältä, juurihan minä aloitin! Kiitokset siis kaikille niille, jotka ovat olleet mukani ruudun toisella puolella ja myös niille, jotka meille tarinoita tekevät. Ties mitä olisin päätynyt harrastamaan ilman teitä!

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luin 18 kirjaa joista peräti puolet oli dekkareita. Tämä ei sinällään hämmästytä, kesähän on dekkariaikaa parhaimmillaan ja melkoisen mukava jännärikattaus tulikin nautittua: ruotsalaisdekkareista kotimaisiin uusiin tuttavuuksiin, dystopialla ja brittiläisellä tyttösankarilla höystettynä. Oi onnea! Kuukauden parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat Arttu Tuomisen hurja Muistilabyrintti, Kristin Hannahin kyynelet kirvoittavat The Nightingale ja yhtälailla itkettävä Lisa Genovan Still Alice. Hienoja kirjoja, suosittelen lämpimästi. Kesäkuun kummallisinta luettavaa oli Marie Kondon KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika. (Lumouksen voimasta kertonee jo varmasti sekin että löysin itseni lukemasti kirjaa siivoamisesta!)

• The Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) / George Orwell
• KonMari: siivouksen elämänmullistava taika / Marie Kondo
• Ehtoolehdon tuho (Ehtoolehto #3) / Minna Lindgren
• The Nightingale / Kristin Hannah
• Muistilabyrintti / Arttu Tuominen
• The Time Travellers Guide to Medival England / Ian Mortimer
• Still Alice (suom. Edelleen Alice) / Lisa Genova
• Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) / Dolores Redondo
• I am half-sick of shadows (Flavia de Luce #4) / Alan Bradley
• Petturi / Katarina Wennstam
• Sotilaiden salaisuudet (Sandhamn #4) / Viveca Sten
• Pidä huolta äidistä / Kyong-sook Shin
• Lock In (Lock In #1) / John Scalzi
• Vielä kerran / Johanna Tuomola

Luettu, muttei blogattu

Aki Ollikainen: Musta satu (Teos, 2015), 156s.

En ole lukenut Nälkävuotta, siitä kuulemani ylistys suoraan sanottuna vähän pelottaa. Mustaan satuun uskaltauduin kuitenkin tarttumaan sillä tapahtumapaikka on tuttu ja aihe kiinnosti siksi. Arvasin kyllä jo kirjaan tarttuessani ettei näillä sivuilla varmastikaan tulla paneutumaan tapaukseen tavalla jota kaipasin mutta mieli teki silti lukea. Mutta mutta... Reilusti sanottuna en oikein saanut kirjan punaisesta langasta kiinni. On eräänlaista kurjuutta ja Tattarisuon tapahtumat ja jotenkin ja kaksi eri aikatasoa löyhähkösti liittyvät toisiinsa. Ei ollut minun juttuni tämä...

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat (Otava, 2015), 441s.

Pidin kovasti Erran Kaunasin sivuista ja siksi odotin innokkaasti hetkeä jolloin saan Berliinin ajokoirat hyppysiini. Kirja sijoittuu aikaan jolloin kaupunkia jakava muuri on juuri murtumassa. Berliinissä lapsuutensa viettänyt Max palaa tyhjentämään sairastuneen isänsä kotia ja törmää vaaralliseen salaisuuteen. Tarinassa on kiehtovia elementtejä mutta osasia on mukana ehkä jo liikaakin. Tunnelma on kuitenkin hieno ja etenkin Palazzo Ereb jäi kiehtomaan - sääli että se oli vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Chris Kyle: American Sniper(HarperCollins, 2012), 432s.

American Sniper ei ole ihan minulle tyypillisintä lukemistoa, mutta siippani halusi kovasti nähdä Chris Kylen tarinaan perustuvan elokuvan ja kävikin niin hassusti että pidin elokuvasta kovin. (Bradley Cooper...) Elokuva oli mainio sekoitus toimintaa ja tunteita ja siksi halusin kuulla Kylen oman äänen hänen kirjansa kautta. Ja kuuluihan se, rivien väleistä kuulin isänmaallisen rämäpään äänen joka ehkä rakasti maataan vielä enemkirjan putkahteleva listamaisuus. En esimerkiksi jaksaisi lukea useamman sivun pituista selostusta Kylen käyttämistä aseista mutta ymmärrän toki etten ehkä edusta kirjan tyypillistä lukijaa.

Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee (Otava, 2015), 265s.

Mari Jungstedtin kirjat ovat pitkään olleet minulle eräänlaisia lukupaletin puhdistuskirjoja, vaivatonta luettavaa joka viihdyttää siedettävästi mutta ei jätä minkäänlaista jälkeä. Joka yksin kulkee putoaa tähän samaan katergoriaan. Rehellisesti sanottuna jäin tässä kohdin miettimään miksi enää seuraan tätä sarjaa kun se ei ole aikoihin jaksanut sykähdyttää. Ehkä on aika jättää nämä seikkailut toisille lukijoille ja tehdä tilaa uusille kirjoille.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaastekin etenee - hitaasti mutta varmasti. Kesäkuussa keräsin kolme pistettä: nolosta, kielletystä ja seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä kertovasta kirjasta.

Entäs ensi kuussa?

Säiden suhteen alkaa näyttää jo siltä että uusi jääkausi onkin peruutettu ja saamme nauttia hitusen auringostakin. Mieli tekisi siis pitää pieni kesäkirjojen teemaviikko - katsotaan saanko aikaiseksi moisen, pari mainiota ehdokasta olisi jo mielessä. Ensi kuussa kirjabloggarit myös tempaisevat kirjastojen puolesta,

The Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) / George Orwell

Audiblessa tuntuu jatkuvasti olevan tyrkyllä jonkinlaisia alennuskampanjoita joilla kaltaisiani Vain yksi punta, sehän käytännössä katsoen ilmaista ja tää on klassikko! Jokseenkin näin päädyin kuuntelemaan George Orwellin klassikkotarinaa The Animal Farm joka tuntuu aina vain yhtä ajattomalta.

The Animal Farm tuskin kaipaa kummempia juoniselityksiä, minulle tarina on tuttu mm. piirretystä elokuvaversiosta ja lukioaikojen äidinkielen tunneilta mutta tarina kuuluu ehdottomasti niihin jotka kestävät aikaa ja lukukertoja. Orwellin klassikko pyrki aikanaan kritisoimaan Venäjän vallankumousta mutta yhtymäkohtia kertomukseen löytyy monesta historian käänteestä - jopa nykyajastakin. Orwell muistuttaa tehokkaasti siitä kuinka helposti valta korruptoi ja tekee toisista yksilöistä "tasa-arvoisempia kuin toisista".

Kirja on alunperin julkaistu vuonna 1945 ja osaan mainiosti kuvitella kuinka rohkea se on ollut tuon ajan poliittisessa ilmastossa ja kirja olikin pitkään kielletty Neuvostoliitossa ja muissa kommunistisissa maissa eikä se edelleenkään ole sallittua lukemistoa Pohjois-Koreassa. Erikoista kyllä, kirjasta tehtyä piirrettyä elokuvaa taas on rahallisesti tukenut CIA. Harvoinpa saduksi tituleerattu teos herättää näin voimakkaita poliittisia ambitiota mutta luettuani kirjan ymmärrän kyllä miksi. Orwellin kynä nimittäin on terävä ja tarina - vaikkakin ennalta-arvattava - on myös nokkela ja toimii niin poliittisena kritiikkinä kuin nuoremmille suunnattuna synkkänä satunakin.

Sanoisin kirja on ilman muuta ansainnut kulttimaineensa ja on hyvä että kirjaa luetaan kouluissa. Toivottavasti se herättää ajatuksia!

CSA Word, 2009
Kesto: 3h 11min
Lukija Simon Callow
Kirjan vuosi: Kirja,joka on kielletty jossakin maassa

KonMari: siivouksen elämänmullistava taika / Marie Kondo

Merkittyäni KonMarin luetuksi Goodreadissa, minulta kysyttiin aionko blogata kirjasta. Jouduin oikein miettimään vastausta, sillä tunnelmat lukemisen jälkeen olivat sanalla sanoen oudot. Sanottavaa kirjasta sinällään kyllä olisi, sen verran ... persoonallisia ... Marie Kondon ajatukset siivouksesta ovat mutta lytätäkään en haluaisi koska mukana oli muutama ihan hyväkin pointti ja kirjailija vaikutti jotenkin höpsöllä tavalla herttaiselta.

KonMari on siis japanilaisen Marie Kondon luoma järjestelyfilosofia, joka kaiketi on noussut jossain määrin ilmiöksikin, kondoilu ainakin tuntuu jakavan mielipiteitä. Siihen joko hurahdetaan innostuneena tai sitten ollaan hiukan hämmentyneitä. (Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen ryhmään.) Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen keskittyy kuvaamaan sitä, kuinka ja miksi tavaroita karsitaaan ja jälkimmäisessa jäljelle jäänyt omaisuus järjestetään paikoilleen eri periaattein. Perusideologiana on se, että meidän tulisi elää tässä ja nyt (ei siis säästäen jokaista tarpeettomintakin muistoesinettä tai varautuen siihen että ehkä joskus tarvitsen tätäkin tavaraa). Tärkeää on myös se, että esineet ympärillämme tuottavat meille iloa ja tukevat sitä, millaisia ihmisiä haluamme olla.

Kondon perusperiaatteet ovat mielestäni suhteellisen järkeenkäypiä, tosin jos kaikkien kodin esineiden tulisi tuottaa minulle iloa, luulen että aloittaisin karsinnan siivouskomerosta... Hassuksi kirja muuttuu siinä vaiheessa kun Kondo alkaa kuvailemaan mm. esineiden kanssa käymiään keskusteluita, esimerkiksi käsilaukkua pitäisi päivän päätteeksi kiittää hyvin tehdystä työstä ja pois heitettävät esineet noin yleensäkin voi hyvästellä. Tarkoitus lie ehkä enemmänkin auttaa henkisesti luopumaan omaisuudesta mutta kylmä logiikko minussa haraa tässä kovasti vastaan.

Kokonaisuutena kirja on ihan herttainen ja höpsökin, toisaalta myös lempeä ja kannustavakin. Se pyrkii olemaan enemmän kuin pelkkä järjestelyopas, tavoitteena on elämäntavan muutos. Osa sen ajatuksista on fiksuja, tunnistan itsessäni mm. luopumisen vaikeuden ja voisin kuvitella että KonMarin ajatuksista on tässä suhteessa apua. Toisaalta kirjassa on myös hiukan maanisiakin piirteitä jotka koin uuvuttaviksi ja vähän liian oudoiksi minulle.

Jos kirja kiinnostaa, kurkkaa myös kondoilusta innostuneen Susan mietteitä.

Bazar, 2015
Sivuja: 214
Alkuteos:Jinsei ga tokimei katazuke no maho
Suomentanut Päivi Rekiaro
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka lukeminen nolottaa minua

Ehtoolehdon tuho (Ehtoolehto #3) / Minna Lindgren

Minna Lindgrenin kirjat ovat ilahduttavaa luettavaa ja Ehtoolehto-trilogian viimeistä osaa olen odottanut suorastaan hartaasti sillä Siiristä ja Irmasta on ehtinyt kahden aiemman kirjan myötä tulla jo läheisiä - ihania mummoja mummottomalle lukijalle. Tässä sarjassa on ollut mahtavaa sekä vanhusten raikas kuvaus, lempeä huumori että yhteiskuntakriitiikki, joka sivaltaa tyylikkäästi ja osuvasti.

Ehtoolehdon remontti on saatu valmiiksi ja kaikki on niin "tätäpäivää". Uusi älyseinä herättelee mummot lempeästi raamatunlausein ja 3D-tulostimella lautaselle printaantuu oman valinnan mukaisia neliöitä tai kuutiota. Kaikki on kovin modernia ja kustannustehokasta, pian ei vanhusten hoitoon tarvita ihmisiä lainkaan. Mutta kuinkas käy kun sähkökatko iskee Ehtoolehtoon?

Ehtoolehdon tuho on pelottava kurkistus vanhustenhuollon tulevaisuuteen, jossa inhimillisyys  ja pehmeät arvot ovat saaneet tehdä tilaa rahalle. Lindgrenin maalaama kuva onkin ahdistava ja pelottava, enpä haluaisi itse viettää kultaisia vuosiani robottilelu ainoa muka-inhimillisenä kumppaninani! Se, mikä tässä kirjassa ja esimerkiksi Mielensäpahoittajissakin, vääntää sydäntä vanhusten yksinäisyys ja eräänlaisen alistumisen pakko. Surullista.

Kirjana en nauttinut Ehtoolehdon tuhosta yhtä paljon kuin sarjan aiemmista osista, ehkä johtuen siitä että kyseinen kirja lienee trilogian synkin. Siirissä ja Irmassa on toki edelleen puhtia ja vauhdikkaita operaatioitakin tarinasta löytyy mutta tunnelma kirjassa on aiempia lopullisempi ja surullisempi, jopa naisia naurattavasta Casanovastakin huolimatta. Mielenkiintoisen ja osuvankin lopun Lindgren on kuitenkin sankareilleen keksinyt, olen iloinen huomatessani että Ehtoolehdon leidit saivat arvoisensa lähdön.

Teos, 2015
Sivuja: 289

The Nightingale / Kristin Hannah

The Nightingale putkahti lukulistalleni ihan vahingossa. Odotin seuraavaa Flavia de Luce -äänikirjaa kirjastosta mutta jonon pentele eteni niin hitaasti että epätoivoissani tarrasin Hannahin kirjaan koska se sattui olemaan hyllyssä. Hirmuisen tyylikäs tapa löytää luettava tämä haihatteleva epätoivoisuus.

Kristin Hannah vie lukijansa toisen maailmansodan melskeisiin: natsien miehittämässä Ranskassa selviytymisestään kamppailevat sisarukset Vianne ja Isabelle, jotka tuntuvat toisensa vastakohdilta. Vianne, on perheelleen omistautunut äiti ja vaimo, kotirouva joka kaipaa turvallisuutta, Isabelle taas tulisieluinen kapinallinen joka ei mieti seurauksia. Sota kuitenkin muuttaa kaiken.

Aloittaessani lukemista olin jo valmiiksi hieman kyllästynyt, ajattelin että hyppysissäni on jälleen kerran yksi "natsikirja". Olen lukenut kohtuullisen monta kirjaa aiheesta ja epäilen voisiko aiheesta enää kirjoittaa enää mitään uutta mutta päätin antaa kirjalle kuitenkin tilaisuuden. Jossain vaiheessa kävikin niin että huomasin koukuttuneeni - oli pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Oivallisia koukkuja tarjosi myös kirjan rakenne, tarinalla on jälleen kerran kaksi aikatasoa, joista toisella kertojana on Oregonissa asuva vanha rouva joka palauttaa sotamuistoja mieleensä. Mutta kumpi sisaruksista hän on?

Pidin kirjassa myös siitä, että sotaa kuvataan vaihteeksi naisten näkökulmasta. Kuten Vianne sanoo mitalit ja paraatit ovat miehiä varten, naiset vain jatkavat elämäänsä kun taistelut päättyvät. Kirjan sisarukset ovat ehkä hiukan kärjistetysti erilaisia mutta kokonaisuus on silti riittävän uskottava. Teksti ei ole ehkä unohtumatonta mutta kyseessä on kuitenkin kelpo lukuromaani ja veikkailen että se saattaa löytää tiensä kotimaistenkin kustantamoiden listoille.

Ison kiitoksen ansaitsee Polly Stonen erinomainen luenta - en vain voi lakata ihmettelemästä kuinka yksi ihminen voi pystyä niin osuvasti esittämään useita eri-ikäisiä ja eri kansallisuuksista olevia henkilöitä. Ihmeellisiä taitureita nämä äänikirjojen lukijat!

“Wounds heal. Love lasts. We remain.” 

MacMillan Audio, 2015
Kesto 17h 19min
Lukija Polly Stone

Muistilabyrintti / Arttu Tuominen

Onnea on lukea oivallinen dekkari. Minulla kävi siis tuuri kun Arttu Tuominen tarjosi kirjaansa luettavakseni sillä kansien välistä löytyi täysiverinen dekkari joka koukutti lukemaan vielä yhden kappaleen! Kiitokset siis oivallisista lukuhetkistä.

Helteisessä Porissa tapahtuu. Liisantorille pystytettävää patsasta vastustavat joukot osoittavat mieltään, uimarantoja suljetaan veden saastumisen takia ja viemäristä löytyy naistoimittajan ruumiskin! Rikosvyyhteä selvittää vakavasta onnettomuudesta selvinnyt Janne Rautakorpi joka löytää avukseen vasta uraansa poliisissa aloittelevan Liisan. Samaan aikaan myös syöksykierteessä tempoileva terveystarkastaja Jarkko Kokko kohtaa elämänsä haasteen.

Olin myyty luettuani pari ensimmäistä lukua Muistilabyrintistä.  Tuomisen kerronta oli sujuvaa, kirjan juoni miellyttävän vetävä. Erityisen paljon pidin herkullisesta henkilögalleriasta ja etenkin traagisen nerokkaasta Rautakorvesta. Muistilabyrintin henkilöt ovatkin kaikki kokeneet menetyksiä tai pettymyksiä elämässään mutta ovat koonneet itsensä, kukin tavallaan. Ehkä juuri tästä syystä näihin henkilöihin on helppo kiintyä ja toivonkin että Muistilabyrintti saisi jatkoa.

Kirjassa yhdistyvät mukavasti reipas dekkarimeininki ja vahva ympäristönäkökulma mikä selittyy kirjailijan ympäristöteknologian taustalla. Yhdistelmä tuntui tuoreelta ja ajankohtaiselta, arvelen että näistä teemoista voisi kehitellä lisääkin jännitystä.  Kun tämä yhdistetään lähes remesmäiseen menoon ja meininkiin ja Jarkko Sipilän kirjoja muistuttavaa rikostoimintaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin mainio!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 448
Saatu arvostelukappaleena.

The Time Travellers Guide to Medival England / Ian Mortimer

Olen kiinnostunut historiasta ja siksi Ian Mortimerin The Time Travellers Guide to Medieval England oli kiusaus, jota en voinut ohittaa. Esipuheessaan Mortimer selittääkin oivallisesti logiikkaa kirjan takana, hänen haluaan elävoittää historiaa ja samalla laajentaa inhimillistä ymmärrystä. Kirja onkin silkkaa tietoa täynnä mutta kirjailija on onnistuneesti pukenut faktat eräänlaisen matkaoppaan muotoon. Jos olisin aikamatkailija keskiajan Englannissa, mitkä esimerkiksi olisivat ne nähtävyydet joita voisin käydä katsomassa? Kuinka kannattaisi pukeutua ja mistä etsisin yösijaa? Konsepti sinällään on ihan toimiva ja hauska mutta äänikirjatoteutus ei ehkä toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä mm. juuri vaatetuksesta kertova osio oli luettuna pitkä ja hivenen kuivahko kuunneltuna.

Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja herätti pohtimaan etenkin sitä millaista oma elämäni olisi tuona ajankohtana ollut. Keskiajalla minua olisi kaiketi pidetty jo vanhana naisena, tuolloin 14-vuotias oli kyllin vanha avioitumaan ja tiedetäänpä eräässä valamiehistössä istuneen 12-vuotiaankin. Keskiaikaisen Englannin keski-ikä olikin varsin nuori mikä toki selittääkin osaltaan mm. tuolloin tehtyjä päätöksiä ja väkivaltaisuutta.

Asuisin kenties kaupungissa ja osaisin luultavasti myös lukea, sillä nunnat kouluttivat tuolloin monia. Aikalaisteni tavoin nauttisin musiikista ja tarinan kerronnasta ja luultavasti välttelisin lääkäreitä jotka monesti osoittautuivat kuolettavimmaksi kuin hoitamansa sairaudet. Yksi suurista kysymyksistä kohdallani on olisinko selvinnyt mustasta surmasta joka tuolloin surmasi noin kolmasosan Euroopan väestöstä. Kirjailijan kuvaama tuho tuntuu nykyaikana lähes käsittämättömältä, voin vain kuvitella taudin aiheuttamaa paniikkia ja murhetta.

Ian Mortimer on liittänyt tekstiinsä mukaan myös aimo annoksen hupaisiakin yksityiskohtia, kuten vaikkapa keskiajan miesten muotivillityksen - alati pitenevät kengänkärjet joilla lopulta oli vaikeaa jo kävelläkin. Mielestäni ajatus historiallisesta matkaoppaasta on myös mainio ja auttaa lukijaa pääsemään sisään aikakauden elämään. Samantyylisiä oppaita lukisin mielelläni myös muistakin maista ja ajanjaksoista!


ISIS Audio books, 2009
Kesto: 11h 45min
Lukijana Jonathan Keeble