Oi ihana toukokuu

Taitaa olla niin että toukokuu on bloggaajan parasta aikaa, pelkästään jo valo on muuttanut tämän äreän möykyn hetkeksi iloiseksi ja energiseksi ihmiseksi. On kuoputeltu pihaa ja ihasteltu sieltä nousevia kukkia, tunnettu vauhdin hurmaa fillarin selässä ja ehkä vähän paleltukin kun kevyet kesävaatteet houkuttelisivat. Vapun lomamatkalla ehdin kuitenkin ne ensimmäiset rusketusrajat tulivat jo hankittua. Matkalta Välimerelle jäi myös käteen nippu hyviä muistoja, ainakin Barcelonaan ja Palmaan haluaisin joskus palatakin. Uusistakin matkaseikkailuista haaveilen jo, mm. Istanbul kiinnostaisi kovasti. Tai Irlanti. Tai Malesia. Tai Hainanin saaret... Matkailussa taitaa olla jotain samaa kuin kirjoissa, aina löytyy uusia kohteita unelmille.

Toukokuun luetut

Toukokuun lukusaldo yllätti - 18 kirjaa, joista 2 on sarjakuvia - minä kun olen koko kuukauden ollut siinä uskossa etten ole lukenut juuri mitään. Ehkä fiilis johtuu siitä että kokonaisuutena toukokuu oli hiukan mitäänsanomaton lukukuu, mukaan mahtui monta "ihan ok" -kirjaa, jotka eivät erikoisemmin sytyttäneet, muutama vähän ärsyttikin mutta mahtavat elämykset jäivät vähiin. Kuukauden parhaita lukukokemuksia olivatkin tällä kertaa molemmat lukemani sarjakuvat: kaunis The Arrival ja nokkelat Himaset, myös Jojo Moyesin yllättävä, näytän-kepeältä-rakkaustarinalta-mutta-oikeasti-tulen-itkettämään-sinua -kirja Kerro minulle jotain hyvää kuului ehdottomasti kuukauden tähtiin. Suosittelen!

• Pietarin kapellimestari (Mockba Noir #1) / Grebe ja Leander 
• A Red Herring Without Mustard / Alan Bradley
• Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus / Tarquin Hall
• The Arrival / Shaun Tan
• Kadonneet / Michael Katz Krefelt
• Kerro minulle jotain hyvää / Jojo Moyes
• The Woman I Wanted To Be / Diane von Fürstenberg
• The Reluctant Midwife / Patricia Hartman
• [Kupla] / Anders de la Motte
• Himaset: kaikki kotona? / Aino Havukainen, Sami Toivonen
• The Rosie Effect / Graeme Simsion
• Sidney Sheldonin Pimeyden airut / Tilly Bagshawe

Luetut, ei blogatut

M.J. McGrath: Lumipoika (Like, 2013) 355s.

Talvipakkasilla tulin tarttuneeksi McGrathin vallan mainioon arktiseen dekkariin ja tykästyin kovasti Edie Kiglatukiin, inuit-naiseen joka on oikeasti kova mimmi. Sarjan kakkososa, Lumipoika, oli siis kovin onnellinen löytö mutta lukeminen lähti jostakin syystä kovin nihkeästi liikkeelle. Ehkä syynä oli paikan vaihdos, Edie kun seikkaileekin tällä kertaa Alaskassa, Iditarodin legendaarisessa koiravaljakkokisassa. Alaska olisi muuten miljöönä kiinnostava mutta kun kaipasin takaisin Grönlantiin...

Mary Robinette Kowal: Valour and vanity (Glamourist Histories #4) (Tor Books, 2014) 405s.

Reissukaverikseni mukaan valikoitui saatavuuden takia Mary Robinette Kowalin Glamourist-sarjan neljäs osa. Mitään tajuntaaräjäyttäviä nämä kirjat eivät ole, mutta passasivat mainosti ajanvietteeksi lentokentällä. Alan myös kirja kirjalta pitää enemmän Janesta, tuosta rumasta sankarittaresta (miksi sankarittaren ulkonäölliset puutteita pitääkin kokoajan korostaa?! ) joka on itseasiassa kovempi tapaus kuin puolisonsa.

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei Pakotietä (Tammi, 2015), 330s.

Olin utelias Wayward Pines -kirjasarjan suhteen, olin lukenut hehkutusta Twin Peaksista ja huikeasta tunnelmasta ja tartuin kirjaan ehkä liiankin korkein odotuksin. Into kuitenkin lässähti tajutessani vähän paremmin mistä kirjassa oli kyse. Ei huolta, en aio spoilata tapahtumia ja pilata kenenkään lukuiloa mutta tämän tyyppinen juonenkulku ei vain ole minun juttuni. Vauhdikas tarina, nokkela juoni.

Anna Perho: Pientä säätöä (Otava, 2015), 159s.

Olen tunnetusti huono novellien ja pakinoiden lukija mutta jostain syystä Anna Perhon kirjan pirtsakka olemus vakuutti minut siitä, että Pientä säätöä voisi kuitenkin olla minun juttuni. Milloinkohan oikein uskon omia rajoituksiani?! Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja juttuja mutta kaipasin jotain jykevämpää. Pari sataa sivua lisää ja juoni ja meikäläinen olisi ollut tyytyväinen.

James Church: Korealainen kuurupiilo (Tarkastaja O:n tutkimuksia) (Atena, 2015), 344s.

Odotin kohtuullisen paljon Korealaista kuurupiiloa, sillä tämän dekkarin tapahtumapaikkana Pohjois-Korea ja tuo maa kutittelee kovasti uteliaisuuttani. Tarkastaja O:n tutkimukset kuitenkin kallistuvat ehkä enemmänkin vakoojaseikkailun kuin varsinaisen dekkarin puolelle ja tuo genrehän ei ole ollut  minun juttuni. Huolimatta runsaahkosta ja hieman yllättävästäkin Suomi-väristään, kirja ei oikein onnistunut nappaamaan huomiotani ja lukeminen meni pakkopullaksi. Harmin paikka.

Paula Stokes: Liars, Inc. (HarperTeen, 2015) 368s.

Liars, Inc.-kirjan nappasin lukupinon jatkeeksi hetken mielijohteesta. Mielenkiintoinen nimi ja kansi sekä jonkinlainen murhajuttu - tämä riitti minulle. Kirja on nuorille aikuisille suunnattu, menevä seikkailu joka alkaa siitä kun 18-vuotias Max kavereineen päättää perustaa yrityksen joka myy lukiolaisille valehtelupalveluita: väärennettyjä lupalappuja, alibeja ja muuta mukavaa. Homma muuttuu kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa kun Preston, Maxin kaveri, ostaa alibin Vegasin matkaa varten muttei palaakaan reissusta... Teksti oli sujuvaa ja vauhdikasta, kirja viihdytti mukavasti muttei tarjonnut sen suurempia elämyksiä tai ajatuksia.

Entäs ensi kuussa?

Kesäkuussa (8.6 - 14.6) vietetään blogeissa dekkariviikkoa ja allekirjoittanutkin on ehdottomasti tässä mukana. Lukupinossani onkin mm. yksi kiinnostava uutuus tätä silmällä pitäen. Tarkoitus olisi myös palata muutaman vuoden takaisin suosikkini pariin, josta on juuri ilmestynyt käännös suomeksi. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, rakastunko tuohon kirjaan uudelleen!

A Red Herring Without Mustard (Flavia de Luce #3) / Alan Bradley

Pokkasin viime vuoden kirjamessuilta mukaani mm. Alan Bradleyn ihanan Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan. Kirja odotteli kärsivällisesti lukuvuoroaan kuukausia, olin nimittäin päättänyt että Flavia olisi seuraava matkakaverini, suuntautuipa matka sitten minne vain. Lukuhetki osui lopulta vapun tienoille ja lukupaikkana Välimeren aalloilla keikkuva laiva.

Tällä kertaa Flavia törmää salaperäisen mustalaisnaisen tapaukseen, jossa on mukana niin kuolleita vauvoja kuin varastettuja antiikki-esineitäkin. Myös edesmennyt Harriet de Luce, Flavian äiti, kummittelee nuoren tytön mielessä.

Tykästyin Bradleyn mainioon sankarittareen sarjan ensimmäisessä osassa (Piiraan maku makea), jossa Flavian osan luki mainio Jayne Entwhistle - mahtava kokemus jolle sarjan "tavalliset" kirjat kalpenivat. Entwhistlen Flavia on niin mainio että kuulin hänet ajatuksissani tätäkin kirjaa lukiessani, hänen äänensä tuo esiin Bradleyn kirjojen viehättävän huumorin joka minusta on tämän kirjasarjan parasta antia.

A Red Herring Without Mustard ei noussut sarjasuosikikseni vaikka se ihan kelpo kokemus olikin. Ajauduin ehkä hakoteille odottaessani saavani lisää tietoa Harrietin mysteeristä josta Bradley muuten on harmittavan vähäsanainen. Niin ikään Bradley voisi ottaa kiintoisasta mustalaiskuviosta enemmänkin irti, lupaavan alun jälkeen kun teema melkein kokonaan unohtuu.

Orion, 2011
Sivuja: 389

Pietarin kapellimestari (Mockba Noir #1) / Grebe ja Leander

Vuosittaisen Tukholman reissun aika tuli taas ja tällä kertaa valitsin lentokenttänotkumiseen kaverikseni Grebe & Leanderin synkän oloisen toimintatrillerin Pietarin kapellimestari. Kriteereinä tälläkin kertaa olivat lentokentän hälyyn ja oletettuun väsymykseen sopiva helppous ja vetävä juoni sekä tietysti sivumäärä, kunnon matkakirjahan ei saa loppua liian aikaisin!

Grebe & Leander vievät lukijansa 2003 Moskovaan, jossa neuvostomenneisyys tuntuu olevan takana markkinavoimien jyllätessä.  Tom Blixen, ruotsalainen moskovalaisessa investointipankissa työskentelevä juristi, valmistuu sanomaan hyvästejä yllättäen Lontooseen muuttavalle ystävälleen Fredrikille ja tämän perheelle, pikku-Ksenialle ja Olgalle. Muuttoa ennen Fredrikin on vain hoidettava eräät osakekaupat jotka osoittautuvat kohtalokkaiksi...

Matkakirjaksi Pietarin kapellimestari oli ehdottoman toimiva paketti. Sen sävyt ovat hyvin tummia, vauhtia ja väkivaltaa piisaa, juonittelusta ja petoksista nyt puhumattakaan. En suosittelisi kirjaa herkimille lukijoille sillä siinä määrin reippaalla tahdilla kirjailijat listivat hahmojaan. Tunnelma on kovin raadollinen, kaikki tuntuu olevan otettavissa jos vain valtaa riittää.

Mietin pitkään kuinka pisteyttäisin kirjan Goodreadsissa, sillä Pietarin kapellimestari toki hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja se on hyytävän tehokkaasti kirjoitettu. Kirjan tunnelma oli kuitenkin minun makuuni ehkä hiukan liiankin verinen ja kyyninen, enkä viihtynyt täysin näissä maisemissa. En siis syyttäisi kirjaa, meidän kemiamme eivät vain osuneet yksiin.

Gummerus, 2015
Sivuja: 451
Alkuteos: Dirigenten från Sankt Petersburg
Suomentanut Pekka Marjamäki

Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus (Vish Puri #4) / Tarquin Hall

Nyt on taas aika tehdä kirjamatka Intiaan Tarquin Hallin Vish Puri-sarjan muodossa! Tykkään kovasti näistä cosy mystery -kirjoista, joissa rikosten pyörteissä voi pikkuisen naureskellakin. Vaikkeivät Vish Purit ole ehkä unohtumattomia kirjoja, kuluu aika näiden kirjojen parissa mukavasti. Kelpo välipalakirjoja!

Vish Puri, Mitä yksityisimmät etsivät -toimiston tähtidekkari, on juuri lähdössä matkalle perheensä kanssa kun hänen avustajansa Kasvovoide pyytää häneltä apua epäsäätyisten rakastavaisten auttamiseen, sulho nimittäin näyttää olevan siepattu ja vaarassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas luvassa eikä Rumpi ja äiti-Jin matka ihan ongelmitta suju.

Vish Puri -kirjat ovat minusta leppoisia dekkareita joiden parissa on helppo viihtyä. Tarquin Hallin luoma yhdistelmä toimii, on hassuhko mutta nokkela etsivä (olenko muuten ainoa jonka mielestä Vish Purissa on hiukan poirotmaisia piirteitä?) persoonallinen lähipiiri, muutama arkkivihollinen ja taustana mausteinen, eksootinen ja värikäs Intia.  Kaltaiselleni nojatuolimatkaajalle Intian rooli kirjoissa onkin tärkeä, pieni todellisuuden pako välillä vain virkistää!

Vielä sananen kirjojen kansista, pidän niistä nimittäin paljon. En onnistunut löytämään kannen suunnittelijan nimeä mutta mielestäni kannet erottuvat mukavasti ja niiden värikkyys kuvaa hyvin kansien sisältä löytyvää tunnelmaa.

"Puri ei ollut niitä miehiä, joilla on tapana tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Hänen isänsä oli painottanut hänelle jo varhain, että koskaan ei pitänyt olettaa mitään. Kerää tosiasiat ja punnitse mahdollisuudet ennen kuin päättelet mitään, hän sanoi aina - ja neuvo oli osoittautunut sekä arvokkaaksi että viisaaksi."

Gummerus, 2015
Sivuja: 377
Alkuteos: The case of the love commandos
Suomentanut Tero Valkonen

The Arrival / Shaun Tan

Pongasin Shaun Tanin The Arrivalin Siinan blogista ja laitoin kiinnostavasta kirjasta heti varauksen vetämään sillä maahanmuuttotarinat kiinnostavat minua kovasti. Uuden kodin etsiminen vieraasta maasta tuntuu suurelta asialta johon liittyy usein monenlaisia tunteita ja kulttuurien törmäyksiä ja siksi se kiehtoo minua aiheena. (Ja uusiin sarjakuvan tekijöihin on suorastaan ilo tutustua!)

Ihan ensimmäinen ajatukseni avattuani kirjan ensimmäiset sivut oli: "Vau. Tämä on niin kauniisti piirretty." Sama huokailu jatkui halki kirjan sillä Shaun Tanin kynänjälki on yksinkertaisesti upeaa, kuvat ovat yksinkertaisen vahvoja, hetkittäin melkein valokuvamaisia ja kertovat viestinsä selvästi. Tarina kulkee hienosti eteenpäin vaikkei ruuduissa sanotaan yhtäkään sanaa. Ja vaikka sen maailma on vähän hassu ja absurdi, kaikki on ymmärrettävissä.

Kirjan tunnelma on samaan aikaan vähän surullinen ja toiveikas, siinä on kaipuuta ja uuden löytämisen iloa. Kirjan päähenkilö on kannen kuvassakin näkyvä mies, joka lähtee perheensä luota etsimään parempaa elämää. Uusi maailma on hankala mutta moni auttaa ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Ja kaikki tämä kerrotaan vaihtamatta sanaakaan. Ja koska en itse osaa piirtää muuta kuin tikku-ukkoja, kadehdin Shaun Tanin kykyä välittää tunnelmia kuvillaan. Hyvä puoli sanattomuudessa on myös se, että tätä kirjaa voi siis suositella niillekin jotka eivät normaalisti lue vieras kielistä kirjallisuutta. Sarjisten ystävät - tutustukaapa!

Hatchette Australia, 2014
Sivuja: 128

Kadonneet (Ravn #2) / Michael Katz Krefelt

Viime vuonna tutustuin tanskalaisdekkaristi Michael Katz Krefeldiin ja hänen sankariinsa, vaimonsa murhasta toipuvalle Ravniin. Langenneet oli oivaa jännitystä ja vaikka meno oli prostituutioringin uhriksi joutuneen Mashan tarinaa seuratessa varsin raadollista, jäi käteen ainakin kiinnostus kirjailijan seuraavaa kirjaa kohtaan.

Kadonneet vie lukijansa vuoden 1989 itä-Berliiniin, aikaan jolloin muuri on pian sortumassa. Stasi-upseeri Hausser jahtaa lähes pakkomielteenomaisesti luokkapetturiksi epäilemäänsä Christoph Schumannia. Tarina vuorottelee vuoteen 2014, jossa tanskalainen Mogens kavaltaa työnantajansa kassan ja katoaa jäljettömiin. Miehen sisar ottaa lopulta Ravniin yhteyttä, peläten että veljelle on tapahtunut jotakin. Alkaa mielenkiintoinen matka Saksan lähihistoriaan.

Ensimmäiset luvut Kadonneista kuluivat ihmetyksen vallitessa. Langenneiden jälkeen Kadonneiden historiallinen lähestymistapa tuntui erikoiselta ja tarina lämpeni varsin hitaasti - esimerkiksi päähenkilö Ravn pääsee ns. tositoimiin reilusti kirjan puolivälin jälkeen. Periaatteessa kansien välistä löytyy kyllä ehtaa dekkaria ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän tykästyin -hitaasta alustakin huolimatta. Tällä kertaa kuitenkin tarinan Stasi-puolisko vei mennessään, Ravnin etsiväntouhujen kiinnotavuus kalpeni röyhkeän vakoilun rinnalla.

Juonellisesti tarinan muutamat "yllätykset" olivat toki ihan arvattavissa, mutta mitäpä tuosta kun kirja kerran tarjosi hyvää todellisuudenpakoa. . Kun sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat olleet teemoiltaan näinkin erilaisia, alkoi sarjan seuraava mahdollinen osakin kiinnostaa, mutta valitettavasti en pikaisella Goodreads-vilkaisullani en saanut selville onko tätä tanskalaista jännäriherkkua vielä lisääkin tulossa.

Like, 2015
Sivuja: 400
Alkuteos Savnet
Suomentanut Päivi Kivelä

Kerro minulle jotain hyvää / Jojo Moyes

Jojo Moyesin kirja putkahti tietoisuuteeni Facebookissa käydyn genre-keskustelun myötä. Kerro minulle jotain hyvää on nimittäin ulkoisilta elementeiltään viihdekirja (se on myös sellaiseksi luokiteltu ainakin minun kotikirjastossani) mutta kansien välistä löytyy vähän vakavampi tarina kuin mitä olettaisin. Myös kirjan kansi viittaa mielestäni kepeyteen ja iloisuuteen mikä johti minua hiukan harhaan - onneksi vain hyvään suuntaan.

Sankarittaremme Louisan arki englantilaisessa pikkukaupungissa on kuin kaurapuuroa, lämmintä ja kotoisaa mutta värien ja makujen kirjo puuttuu. Tämä muuttuu kun nainen menettää työpaikkansa ja ainoa mahdollinen työpaikka on onnettomuudessa vakavasti halvaantuneen Willin avustajana. Työ ei ole Louisan ominta alaa eikä kärttyisä potilaskaan ole siitä mukavimmasta päästä, mutta vähitellen runneltukin sydän alkaa antaa tilaa.

Ulkoasullisesta väärinkäsityksistä johtuen odotin heppoista ja hassua viihdettä enkä ollut hirmuisen innoissani kirjasta. Onneksi tuli kuitenkin aloitettua, koska kansien välissä olikin koskettava ja kiinnostava tarina joka antoi jopa hiukan ajattelemisen aihettakin. Moyesin kerronta (ja Heli Naskin käännös) tempaisivat mukaansa ja tunnustan ahmineeni kirjan muutamassa päivässä, tirautinpa muutaman kyyneleenkin oikeissa paikoissa. Oivaa luettavaa siis, varsinkin jos liikuttavat tarinat ovat miellyttävät.

Kirjassa on omat ennalta-arvattavat käänteensä mutta kokonaisuutena pidin sen lämmöstä ja etenkin neliraajahalvautuneen elämä pysähdytti ajattelemaan ja pohtimaan eutanasiaa. Kirjan takalieve mainostaa kepeyttä mutta kenties aihe osui minua liian lähelle, en osannut tarttua tässä niinkään iloon vaan enemmänkin kipuun mutta omien kokemusten kautta tässä luetaankin. Kirjasta on myös tekeillä elokuva, joka valmistunee ensi vuonna. Elokuvaa tähdittävät IMDB:n mukaan Emilia "Daenerys Targaryen" Clarke ja Sam Claflin. Täytynee ottaa nessupaketti mukaan leffateatteriinkin!

Gummerus, 2015
Sivuja: 476
Alkuteos: Me Before You
Suomentanut Heli Naski