Helmikuu Norkun mieleen

Tänä vuonna talvi on ollut minun mieleeni. Vaikka lumi minusta kauniilta näyttääkin, en ole pakkasen ja liukastelun ystävä ja tänä vuonna niiden suhteen on päästy helpolla! Jo pari viikkoa on tuntunut siltä että kevättä on ilmassa, tassujen alla tuntuu jo asvaltti ja ilman pipoakin pärjää! Jipii!

Helmikuu hurahti töiden merkeissä, tiukan työrupeaman loppu onneksi häämöttää jo. Olen myös saanut joulun ja lomamatkan jälkeisen laiskotteluputken katkeamaan, tehnyt murulleni raakasuklaata ja lukenutkin. Arkea, mutta ihan mukavaa sellaista.

Helmikuun luetut

4623 sivua, 17 kirjaa. Kuukausi oli ainakin äänikirjojen sillä kuuntelin niitä peräti neljä kappaletta. Kuukauden hitit: The Great Gatsby, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Kuntoilu 2.0 joka sai minut nostamaan peffani sohvalta. Varsinaista floppia ei osunut vastaan lainkaan mikä lienee kelpo lukukuukauden merkki.

• Philomena / Martin Sixsmith
• Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain
• Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds
• Poika joka pelastui / Leon Leyson
• Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen
• Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
• Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka
• Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi
• The Valley of Amazement / Amy Tan
• Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen
• Poison / Sarah Pinborough
• Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi
• The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald
• Meltdown / Ben Elton

Luetuksi tuli Anne & Even Holtin yhdessä kirjoittama sairaala/rahoitustrilleri Kuoleman tahdissa, joka ei oikein ottanut iskeäkseen. Kirjan elementit olivat sinänsä ihan kiinnostavia mutta jotenkin tuskastuin muutamien juttujen epätodennäköisyyteen. Mieleen tulivat lähinnä Robin Cookin kirjoittamat teokset joita tuli luettua muutama lukioaikoina. (Gummerus 20 10, sivuja 315, suomentanut Katriina Huttunen)

Luettujen muttei blogattujen kasaan päätyi myös Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Sukkanauhatyttö, jonka olin sortunut ostamaan muistaakseni Elisa Kirjan alesta. Vaikken lyhyiden tarinoiden ystävä olekaan, kirja viihdytti kohtuullisesti, tosin myönnettäköön että ilman muuta sen parasta antia olivat lopun kolme pitkää juttua, lyhyet olivat minun makuuni melko heppoisa. Kirjasta ei jäänyt paljoa sanottavaa mutta sainpahan aikani kulumaan. (Tammi 2001, sivuja 299)

Lomamatkalla luettu Chris Cleaven The Other Hand jäi myös hässäkässä bloggaamatta vaikka olikin ihan kelpo kirja. Tulisesti en rakastunut mutta ainakin aika kului lennolla. Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan vaikuttava aloitus jossa Little Bee vertaa itseään puntaan - se kolahti. Sen sijaan muutamat muut asiat kirjassa olivat vähänvaikeita uskoa ja ensimmäisten sivujen into pääsi laantumaan. Kirja lienee suomennettu nimellä Little Been tarina ja siitä on kirjoitettu blogeissa innokkaasti. (Sceptre 2009, sivuja 378)

Haasteiden tilanne

Maailman valloittaminen jäi tässäkin kuussa mutta sotilasurani (Ihminen sodassa -haaste) sentään vaikuttaa nousujohteiselta sillä nappasin tässä kuussa 1 lisäpisteen.

Entäs ensi kuussa?

Eräs ystäväni ilmoittaa aina maaliskuun alkaessa kevään koittaneen, olipa käsillä millainen lumituisku tahansa. Tänä vuonna kevään voi aavistaa ja allekirjoittanut ainakin odottaa sitä hartaasti. Lukukasassa on ainakin mainioita sarjakuvia ja kaikinpuolin muutenkin ihania kirjoja, joten jos takatalvi tuleekin, olen varautunut.

Philomena / Martin Sixsmith

Elokuvaversio Philomenasta pärähti Suomen valkokankaille viime kuussa ja kiinnostuin. Olin pongannut kirjan Audiblesta mutta leffan trailer sai minut kiinnostumaan tarinasta ja päätin leffalippujen sijaan sijoittaa kirjaan. (Kirjahan nyt aina voittaa elokuvan, eikös niin?!)

Tarina alkaa 1950-luvun Irlannissa jossa sievä ja nuori Philomena tapaa pojan ja tulee raskaaksi. Avioliiton ulkopuolinen raskaus on katolisessa maassa kauhistus ja siksi Philomena lähetetään luostariin synnyttämään kaikessa hiljaisuudessa. Luostarin sääntöihin valitettavasti vain kuuluu se, että nainen luovuttaa nunnille oikeudet vauvaan, joka siis aikanaan annetaan adoptoitavaksi. Näin käy myös Philomenan lapselle, pienelle Anthonylle, josta tulee amerikkalaisen perheen Michael-poika.

Ihan ensiksi on pakko mainita että kirjan nimi ja elokuvan trailer johtivat minut aivan hakoteille. Kuvittelin tarinan keskittyvän Philomenaan ja hänen yrityksiinsä löytää Anthony vuosien eron jälkeen mutta eihan sellainen ei kirjan tarina ole. Noin 90 prosenttia kirjasta käsittelee vain ja ainoastaan Michaelin elämää, Philomena etsintöineen on läsnä vain ihan alussa ja lopussa. Kirja on oikeastaan Michaelin elämäkerta, hänen vaiheitaan käydään läpi tarkasti, vuosi vuodelta. Kerronta on ihan miellyttävää mutta paikoin turhankin yksityiskohtaista - en ole kauhean kiinnostunut siitä minkä nimisessä baarissa Mike kävi tammikuussa 1982. Miken elämä on kohtuullisen kiinnostava ja kirjailija onnistuu nostamaan esiin mielenkiintoisia pointteja orpoudesta ja oman minuuden etsimisestä sekä ennakkoluuloista ja asenteista 1980-luvun Amerikassa. Tästäkin huolimatta, kirja valitettavasti sisälsi myös tylsiä kohtia, joiden en kokenut hyödyttävän kokonaiskuvaa.

Philomena oli minulle epätasainen kuuntelukokemus, se sisälsi todella kiinnostavia ja koskettavia osia mutta olisin ehkä toivonut kuulevani enemmänkin nunnista sekä kirjan nimihenkilöstä, Philomenasta. Kirjan ajatus on kyllä kaunis mutta se avautuu lukijalle vasta teoksen loppupuolella, jolloin kirja muutenkin muuttuu kiinnostavammaksi tapahtumiltaan. Ajatuksiakin heräsi, sisuunnuin taas maailman vääryyksistä, mikä sekin on omalla tavallaan ihan hyvä aikaansaannos.

PS. John Curless tekee oivaa työtä lukijana, tai ehkä hänen aksenttinsa on vain ihana - en osaa sanoa!

Whole Story Audiobooks, 2013
Sivuja: 15h 27min
Lukija John Curless

Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain

Paula McLainin Hadley Richardson Hemingwaystä kertova kirja on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa ja yllätyinkin iloisesti huomatessani että Gummerukselta oli ilmestynyt teoksesta suomennos. Kirja siirtyi heti lukupinoni kärkeen, kukapa voisi vastustaa 1920-luvun Pariisin tunnelmaa?!

Hadley Richardson oli hiljainen 28-vuotias nainen, jonka elämä otti uuden käänteen kun hän kohtasi juhlissa nuoren Ernest Hemingwayn. Ehkä elämänsä umpikujaa pelkäävä Hadley tekee yllättävän ratkaisun ja siirtyy Ernestin kanssa niukkaan mutta luovaan ja jännittävään elämään Pariisissa. On härkäjuoksuja Pamplonassa, laskettelua Alpeilla, auringonpalvontaa Italiassa ja rakkautta Pariisin kahviloissa. Juhlia muiden luovien nerojen kanssa ja turhautumista kirjoittamiseen. Mutta kaiken hyvän täytyy joskus päättyä...

Pidin Paula McLainin tavasta kirjoittaa, hän herätti Pariisiin (ja kroonisen matkakuumeeni) eloon mainiolla tavalla. Kiinnostuin taiteilijaelämästä, joka vaikutti yht'aikaa olevan raadollista, loistokasta ja rankkaa. Ernestin ja Hadleyn tuttavapiiri vilisee tuttuja nimiä, kuten Gertrude Stein sekä F.Scott Fitzgerald Zelda-vaimoineen. Tuoreen Kultahattu-kokemukseni jälkeen etenkin tämä pariskunta kiinnosti minua - en tiedä oliko se vain minun omaa mielikuvitustani mutta kirjan Fitzgeraldit muistuttivat minusta kovasti Kultahatun Buchannoneita. Olen lukenut tästä ajankohdasta vain vähän (viimeksi mainion sarjakuvan Beware the Reeper, jossa muuten Ernest ja Hadleykin vilahtavat). Kirjan sivuhenkilöt alkoivat kiinnostaa ja päädyinkin tapani mukaan googlettelemaan.

"Silloin me sanoimme Pariisia verrattomaksi paikaksi, ja niin se olikin. Mehän sen keksimme. Loimme sen omasta kaipauksestamme, savukkeista ja Saint Jamesin rommista: loimme sen savusta ja säkenöivästä, vimmaisesta keskustelusta, ja kuka uskalsikaan väittää ettei se ollut meidän? Yhdessä loimme ja sitten taas hajoitimme kaiken."

Kiinnostuneille vinkiksi myös Random Housen The Paris Wife -sivu, jolta löytyy mm. kirjailijan haastatteluja ja valokuvia kirjan tapahtumien paikoista.

Gummerus, 2013
Sivuja: 390
Alkuteos: The Paris Wife
Suomentanut Irmeli Ruuska
Saatu arvostelukappaleena

Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds

Käsi ylös, kenen uudenvuoden lupaus oli aloittaa uusi elämä/pudottaa painoa/kuntoilla enemmän? Ainakin minun! Jouluruokien jälkeisessä äh-housuni-kiristävät-enkä-halua-syödä-enää-yhtään-kohvehtia -fiiliksessä oli aika helppoa innostua Gretchen Reynoldsin kirjan teemoista, luvataanhan kirjan jo kirjan takakannessa että vain 20 minuuttia likuntaa riittää!

Ihan ensimmäinen vaikutelmani Kuntoilu 2.0:sta oli se, että kirjahan on hauska! Ja siinä on on paljon tietoa, sopivan kansantajuisesti selitettynä. Kirjassaan toimittaja Gretchen Reynolds murtaa liikunnassa vallalla olevia ajatuksia mm. harjoitusta edeltävän venyttelyn hyödyllisyydestä. Väitteitään Reynolds tukee useilla eri tieteellisillä tutkimuksilla joiden valossa ajatukset kieltämättä tuntuvat ihan loogisilta, sellaisilta joita tekee mieli ainakin testata käytännössä.

Kirjan punainen lanka taitaa olla se, että jo vähäinenkin liikunta parantaa terveyttäsi ja pidentää elämääsi. (Tämähän ei tosin suoranaisesti ole yllätys vaikka viesti onkin tärkeä.) Kirja kattaa eri osa-alueita, mm. painonpudottamisesta, kestävyysurheiluun, ikääntymiseen ja käsitelläänpä yhdessä luvussa varsin kiintoisasti geenien merkitystä urheilullisuudessa. Kunkin luvun loppuun on koostettu hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen, tiesitkö mm. että maitokaakao on hyvä palautusjuoma rankan lenkin jälkeen? Kirja kannustaa myös liikkumaan välillä omilla äärirajoilla, intervalli-tyyppinen harjoittelu kun näyttäisi tutkimusten mukaan johtavan parhaiten tuloksiin.

Kirja puuttuu myös mediassakin esillä olleeseen kysymykseen istumisen terveellisyydestä. Itse aloitin "seisomatyöskentelyn" viime vuonna kun työpaikan muuton yhteydessä satuin saamaan sähköpöydän. Yllytyshulluina aloitimme siipan kanssa seisomisen ja se osoittautui hyväksi päätökseksi, mm. miehen selkäkivut katosivat. Ihan koko päivää en toki jaksa seistä, mutta esim. puhelinpalaveri sujuu ihan hyvin vaikka samalla hiukan jaloittelisinkin. Oli kiva huomata että Reynoldsin kokemukset olivat samankaltaisia kuin omanikin, ehkä siis aloitin vahingossa jotain mikä hyödyttää terveyttäni!

Sain Kuntoilu 2.0:sta (jonka suomennettu nimi on kyllä mielestäni vähän kuivakan oloinen) lisäintoa liikuntaprojektiini, joten ainakin omalla kohdallani kirja tuntuu toimivan. Luulen että aikanani tulen myös palaamaan sen sivuille lisävinkkien toivossa.

Atena, 2014
Sivuja: 320
Alkuteos: The First 20 minutes: Surprising Science Reveals How We Can Exercise Better, Train Smarter, Live Longer
Suomentanut Antti Immonen
Saatu arvostelukappaleena

Poika joka pelastui / Leon Leyson

Sain Leon Leysonin Pojan joka pelastui itselleni pyytämättömänä arvostelukappaleena. Schindlerin lista teki aikoinaan nuoreen Norkkuun syvän vaikutuksen, muistan vieläkin kohtauksen jossa pieni punatakkinen tyttö harhailee ghetossa jota natsit ovat tyhjentämässä. Maailman pahuus iski kovasti mutta toisaalta tuntui lohdulliselta että myös Schindlerin kaltaisia ihmisiä oli olemassa. Sittemmin olen lukenut jokusenkin natsi-tarinan, joskus surullisena, joskus jo hiukan kauhuihin turtuneenakin.

Leon Leysonin tarina on kertomus natsiaikojen kauhuista pienen pojan silmin. Leysonin perhe joutui sota-vuosien aikana Krakovan ghetosta aina keskitysleireille saakka. Oskar Schindlerin rohkeus ja hyvä tahto ovat syy siihen miksi Leon lopulta pelastuu.

Lukemani jälkeen tunsin taas vanhaa tuttua turtumusta. Leysonin kertomus ei sinällään eronnut monista muista samanlaisista, yhtä karmeista ja liikuttavista. Puhtaasti kirjallisena tuotoksena kirja oli ihan kiva, se ei itkettänyt mutta kertoi koskettavan ja todellisen tarinan Leysonin perheen kamppailusta. On hienoa että Leyson sai tilaisuuden tallettaa oman tarinansa kansien väliin, tuntuu tärkeältä ettemme unohda mitä tapahtui ja miksi. Tosin pahoin pelkään että ihmiskunta vain toistaa samaa tuhoisaa kaavaa...

"Selviytymiseni ei ollut kovin todennäköistä. Melkein kaikki olosuhteet olivat minua vastaan, eikä puolestani puhunut juuri mikään. Olin pelkkä pikkupoika, jolla ei ollut suhteita eikä erityistaitoja. Minua kuitenkin puolsi uksi asia, joka vei voiton kaikesta muusta: Oskar Schindler oli sitä mieltä, että elämäni oli arvokas."

Tammi, 2014
Sivuja: 246
Alkuteos: The Boy on the Wooden Box
Suomentanut Annika Eräpuro
Saatu arvostelukappaleena.

Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen

Tove Janssonin -elämäkerta Tee työtä ja rakasta on kiinnostanut minua siitä lähtien kun Tammen tilaisuudessa sain kirjasta kuulla. Tänä vuonna juhlavuottaan viettävä muumimamma selkeästi kuitenkin kiinnostaa monia, sillä kirjaston varausjono oli pitkä kuin nälkävuosi ja sain kirjan hyppysiini vasta nyt! Kirja voitti myös ihan äskettäin kirjabloggaajien jakaman Blogistinian Tieto -palkinnon ja ihan ansiosta, sillä kyseessä on runsas, kaunis ja toimiva pakkaus joka kunnioittaa aihettaan.

Jo kirjan nimi, Janssonin exlibriksestä lainattu lausahdus, tuntui miellyttävän maanläheiseltä ja kauniilta, tavoittaen jotain sellaista miksi kuvittelen Tove Janssonin. Karjalainen kartoittaa Janssonin elämänvaiheita kattavasti ja kiintoisasti, piirtäen kuvan herkästä ja tunnollisesta naisesta jossa on elämäniloa, rohkeutta kulkea omaa polkua ja lahjakkuutta.

Minulle kirjan mielenkiintoisimmaksi anniksi nousivat Janssonin töiden analyysit joissa Tuula Karjalainen nostaa esiin kiinnostavia näkökulmia ja sota-ajan kuvaus, jossa nousevat hyviin esiin sekä ajan henki että Toven oman elämän myllerrykset ja pohdinnat. Kirjailija tuntuu perehtyneen hyvin aiheeseensa, tietoa on runsaasti ja ne esitetään lukijaa kiinnostavalla tavalla, herättäen mielenkiinnon tutkia Jansson töitä lisääkin. Ilokseni huomasinkin että Ateneumissa alkaa maaliskuussa Tove Jansson -näyttely, se taitaa nyt olla ihan pakko katsomassa. Mieli tekisi myös palata hetkeksi lapsuuden rakkaiden Muumi-kirjojen pariin, varsinkin sarjakuvat olivat meillä kovassa suosiossa. Muistan rakastaneeni sarjakuvien paksuutta ja kuvituksen ja tarinan runsautta niin että lainasin suosikkikirjani kirjastosta aina vain uudestaan!

Kirjan ulkoasusta on vastannut Timo Numminen, joka mielestäni on tehnyt oivallista jälkeä, kirja on kaunis kuin Janssonin luomat satumaailmat.

Maalaan taivaan siniseksi, siniseksi

hameen auringon keltaiseksi

kauniiksi hymysi.

Sinut maalasin suloisimmaksi,

maalaan kuvasi seinälle 

ja sinne jäät

sellaisena kuin olit

kun rakastit minua.

- Tove Jansson

Tammi, 2013
Sivuja: 303

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen

Osallistuin Blogatin ja Elisa Kirjan kampanjaan jossa sain valita mieleiseni äänikirjan kuunneltavakseni. Totta puhuen kärsin ensin hiukan valinnanvaikeudesta, mutta lopulta klikkasin koriini Riikka Pulkkisen uutuuden, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, ihan jo kirjan mahtavan nimen takia. Olen lukenut Pulkkisen kirjoista aiemmin Totan, josta muistan tykänneeni vastoin tahtoani. Viimeistään Iiris kuitenkin teki minusta Pulkkis-fanin, tätä tahtoisin lisää!

"Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi."

Iiris Lempivaara voisi olla eräänlainen versio Sinkkuelämän Carriesta. Tai ehkä hän on sitten Charlotte. Hän on suloinen psykologi, jonka elämä oli mallillaan Aleksin kanssa. Hän on kuvitellut jo nimetkin lapsille, vain Aleksin kosinta puuttuu. Mutta sormuksen sijaan Iiris saakin eron ja tapahtuu eräänlainen jälleensyntymä kun Iiris aloittelee uutta elämänvaihetta ja opettelee sanomaan kyllä ja ei.

Lukuhetkeni Iiriksen kanssa olivat mitä mainiompia, hän osoittautui mainioksi yhdistelmäksi hauskoja ja pikkuisen syvällisiäkin juttuja joihin on helppo samaistua, olenhan joskus itsekin ollut suklaa- ja korkokenkäterapian tarpeessa. Olin ladannut Iiriksen puhelimeeni ja varsin vaivatonta viihtyä hänen seurassaan ulkolenkillä, ruokaa laittaessa tai aamuisen ruuhkabussin ankeudessa. Ja kyllä, saavuin iloisempana töihin - kumma juttu kuinka paljon nauraminen oikealla hetkellä voikaan muuttaa päivän kulkua!

Kirjan tunnelma on viehättävä, lukijana toimiva Leena Pöysti tekee oivaa työtä ja onnistuu välittämään jopa hymynsä kuuntelijalle saakka. Hän tuntuu juuri oikeanlaiselta Iiriksen lukijaksi. Kiitosta haluaisin antaa myös kirjan viehättävän nostalgiselle kannelle, jonka tekijän nimeä en valitettavasti onnistunut löytämään.

Kappaleen äänikirjaa voi kuunnella vaikka täältä.

Otava, 2013
Kesto: 4h 45min
Lukija Leena Pöysti
Saatu arvostelukappaleena