Mihin se marraskuu katosi?!

Täällä kirjoittaa tänään blogaaja jota ajan eteenpäin vilistäminen hämmentää. Vastahan nyt oli kesä mutta kalenteri alkaa näyttää jo joulukuuta. Olen ihmeissäni kuunnellut joululauluja kaupassa ja katsellut joulutavaroista intoilevia ihmisiä, vielä minusta ei tunnu joululta. Mutta nyt on kai sen aika kun kalenterikin niin sanoo.

Mihin se marraskuu sitten hujahti? Kaiketi sairastamiseen. Lokakuinen ystäväni flunssa jätti jälkeensä yskän, josta riitti riemua moneksi viikoksi. Sitten meni nilkka, joka onneksi tätä kirjoittaessa alkaa olla jo kunnossa. Olen siis tainnut keskittyä suurimmaksi osaksi omaan kurjuuteeni, mutta toivottavasti tähän tulee ensi kuussa muutos!

Marraskuun luetut

Marraskuussa tuli -  sattuneesta syystä - luettua paljon. Saldoa kertyi 4739 sivua ja 16 kirjaa, joista 3 oli äänikirjoja. Englanniksi luin 3 kirjaa ja jopa yhden ruotsiksi! Hejhej! Lukukuukauden punaisena lankana tuntuivat olevan dekkarit, joiden räväkkää menoa taitettiin ainakin muutamilla mainioilla tietokirjoilla.

Kuukauden parhaat lukukokemukset tarjosivat tällä kertaa ehdottomasti Mia Kankimäki (jonka kirjan ihanuutta en voi kyllin hehkuttaa), Marko Leino (jonka kirja oli kamala mutta silti hehkutettava) ja Kathleen Tessaro (jonka kirja oli trés chic ja siksi hehkutettava). Kuukauden floppi tuli vastaan heti kuukauden alussa, sillä kovasti odottamani Wicked osoittatui melkoiseksi pakkopullaksi.

• The Lady Elizabeth / Alison Weir
• Saasta / Marko Leino
• Käen kutsu / Robert Galbraith
• Yksinäisten sydänten kerho / Lotte & Søren Hammer
• Beware the Creeper / Jason Hall & Cliff Chiang
• Noitanaisen älä anna elää / Leena Virtanen
• Paradisoffer / Kristina Ohlsson
• The Perfume Collector / Kathleen Tessaro
• Me, Keisarinna / Laila Hirvisaari
• Kuollut kulma / Anne Holt
• Kuolematon / Marko Kilpi
• Ghost in the wires: My adventures as the world's most wanted hacker / Kevin Mitnick
• Kolme vahvaa naista / Marie NDiaye
• Haudattu hiljaisuudessa / Tove Alsterdal
• Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin / Mia Kankimäki
• Wicked: The life and times of the wicked witch of the west / Gregory Maguire

Haasteiden tilanne

Vihdoinkin edistystä on tapahtunut! Sarjakuvahaasteessa Beware the Creeper kasvattti pistesaldoani, vuoden 2013 Kotimaisissa taas Leena Virtanen ja Mia Kankimäki avittivat eteenpäin. Maailmaa valloitin Senegalin ja Valko-Venäjän verran. So American -haasteen taidan kyllä laittaa tämän vuoden jälkeen arkistoon, se ei vain tahdo edistyä enkä väkisinkään viitsisi eteenpäin painaa.

Entäs ensi kuussa?

No kaipa se joulu olisi ensi kuussa, pikkutontut ovat vihjailleet että kirjabloggaajilta olisi joulukalenteriakin tulossa, joten pitäkääpä silmät auki. Ensimmäinen luukku tulee aukeamaan täältä, tiptap!

Maanantaina 25.11 starttasi myös Helmet-kirjastojen Koko kaupunki lukee -kamppis, johon oli ihan pakko osallistua. Koko kaupungin kokoisella lukupiirillä on kirjanaan Peter Franzénin Tumman veden päällä ja some-lukupiiriin voi osallistua Facebookin tapahtumasivulla tai kommentoimalla lukukokemuksiaan hashtagilla #kokokaupunkilukee. Eli kaikki mukaan, osallistumisaikaa on 14.12. saakka!

The Lady Elizabeth / Alison Weir

Kun on tunnetusti Tudoreihin höpsähtänyt äänikirjafani, on aika vaikea vastustaa sellaista kiusausta kuin Alison Weirin The Lady Elizabeth alennuksessa. Pakko oli ostaa ja pian oli päästävä kuuntelemaan. Yllätys oli suuri kun odotettu kirja osoittautuikin pakkopullaksi.

Kirjan päähenkilö on Henrik VIII:n ja Anne Boleynin tytär, prinsessa, joka äpäräksikin julistetaan. The Lady Elizabeth alkaa hetkestä, jolloin kaksivuotiaan prinsessan elämä muuttuu kun äiti isän päätöksella mestataan. Kirja kuvaa Elizabethin elämänvaiheita taaperosta aina valtaannousuun saakka ja kirjailijan loppusanojen perusteella pohjautuu mahdollisimman paljon olemassaoleviin historiallisiin dokumentteihin vaikka teos toki fiktiota onkin. Pyrkimys kohteen mahdollisimman realistiseen kuvaamiseen on jalo tavoite, mutta valitettavasti se ehkä tässä kirjassa kääntyy teosta itseään vastaan, sillä nyt päähenkilö jää kovin etäiseksi ja kaksiulotteiseksi ja tarina hetkittäin jopa tylsäksi.

Kirja siis herätti kuuntelijassaan varsinkin kaksijakoiset tunnelmat: toisaalta Weir herätti upeasti eloon aikakauden juhlineen, palvelijoineen ja sosiaalisine sääntöineen, toisaalta taas draaman kaari jää kirjassa heikoksi vaikka Elizabethin elämästä oikeasti löytyisikin jutun juurta: isän toimesta mestattu äiti, neljä äitipuolta (kaksi kuoli luonnollisiin syihin, yksi mestattiin), uusi pikkuveli, karkoitus hovista -vaikka mitä! Silti Weirin Elizabeth jää jokseenkin tunteettomaksi mutta silti rasittavan hysteeriseksi tapahtumien seuraajaksi. Etenkin hysteerisyys kirjan loppupuolella ärsytti äänikirjan kuuntelijaa sillä kirjassa huudettiin paljon, mikä tuntui epämiellyttävältä korvissa. Tästäkin huolimatta haluan kiitellä Judith Boydin luentaa, hän onnistuu ääninäyttelemään hienosti eri roolit pikkuisesta Elizabethistä kuningas Harryyn saakka.

Harmikseni en siis voi suositella tätä kirjaa vaikka se toki tarjoaakin kurkistuksen mielenkiintoisen historian henkilön elämään. Tai kenties tämä tarina toimiikin paremmin paperisena kirjana?

Whole Story Audiobooks, 2009
Pituus 19h 40m 17s
Lukija Judith Boyd

Saasta / Marko Leino

Luin aiemmin Marko Leinon Kotirauhan ja tykästyin. Saasta taas sai huomioni tämän Helsingin Sanomien kritiikin johdosta, jossa pohdittiin miksi ihmiskaupan yksityiskohdilla mässäillään. Kirja tuntui herättäneen kritiikin kirjoittajassa vahvan, negatiivisen tunnereaktion ja lukijana kiinnostuin reaktion syistä. Pakko siis lukea.

Kirjan nimi, Saasta, on oikeastaan aika osuva sillä kirjan sivuilta lukijan eteen marsii aika vastenmielistä porukkaa. Eikä asiaa auta tietoisuus siitä että kuvio ei kokonaan ole kirjailijan mielikuvituksen tulosta. Tarinan keskiössä on aviopari Mikko ja Tiina, joiden liittoa painaa suru teini-ikäisen Saana-tyttären menetyksestä. Etenkin Mikko etsii syitä Saanan kuolemaan ulkopuolisista tekijöistä, miehistä, jotka käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Kirjassa myös seurataan 14-vuotiasta Anzalikaa, joka päätyy Valko-Venäjältä Viipurinkadulle tienaamaan.

Leinon kirjaa on kritisoitu epämiellyttäväksi, onpa sen kohdalla ihmetelty miksi moinen kirja on edes julkaistukaan. Ymmärrän kritiikin sillä eihän tämä kirja toki ole kovinkaan miellyttävää luettavaa, tuskinpa pedofiileistä ja ihmiskaupasta kertova kirja edes sellaista olla, varsinkin jos on niin hyvin kirjoitettu kuin Leinon kirja on. Mutta aiheesta puhuminen ja kirjoittaminen on tärkeää koska nämä aiheet eivät ole vain kirjoittajan mielikuvituksesta temmattuja, ne ovat todellisuutta.

Kirja on räväkkä eikä säästele lukijaansa. On oikeastaan aika hämmästyttävää kuinka Leino onnistuu samanaikaisesti koukuttamaan vaikka hänen tekstinsä on samaan aikaan suututtavaa, ahdistavaa ja ällöttävääkin. Luin Saastan parissa päivässä ja sen jälkeen minulla oli melkein paha olo. Kirja on vaikuttava mutta samalla se tuo silmille maailman pahan vahvasti. Nyt taidan lukea jotain iloista.

"Ja nyt Saanakin oli kadonnut. Saanasta oli tullut oikea enkeli.
Mikko ei enää räpistellyt käsivarsiaan.
Hän ei halunnutkaan lentää. Hän halusi vajota.
Ja hän halusi vajota yksin.
Mikko ei jaksanut enää mitään muuta.
Hän alkoi itkeä."

Teos, 2013
Sivuja: 517
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Valko-Venäjä

Käen kutsu / Robert Galbraith

Jokunen kuukausi sitten maailmalla nousi haloo kun selvisi että Harry Potter -kirjoista tuttu J.K. Rowling oli kirjoittanut salanimellä Robert Galbraith dekkarin. Tapauksesta revittiin runsaasti otsikoita, fanit riemastuivat, taisipa kirja loppua hetkellisesti loppua kaupoistakin. Kirja kiinnosti, sillä jo Paikka vapaana oli todistanut ainakin allekirjoittaneelle sen, että Rowling osaa kirjoittaa muistakin aiheista kuin velhopojista.

Kirjan tarina käynnistyy kun kaunis malli putoaa kotinsa parvekkeelta kuolemaansa. Kuolemansyyksi kirjattiin itsemurha mutta Lula Landryn veli on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa murhattiin ja palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta.

Käen kutsu on minusta monella tapaa perinteinen dekkari, jopa Strikessä ja hänen sihteerissään Robinissa on tietynlaisia tuttuja elementtejä. Strike on elämän kolhima, kuten hyvät sankarit usein ovat ja arki raha-asioineen on kaaoksessa kunnes Robin saapuu ja tarjoaa jonkinlaisen normalisoivan vastavoiman miehen elämän kaaokselle. Minun lukukokemuksessani juuri Robinin ja Striken vuorovaikutus sekä Robinin hiljalleen voimaa saava haave yksityisetsivän työstä olivat ehdottomasti kirjan mielenkiintoisinta antia. Varsinkin jälkimmäiseen on helppo samaistua, halusinhan itsekin aikanani tulla isona etsiväksi.

Itse jännitystarinan suhteen olen kahden vaiheilla, pidän paljon Rowlingin tavasta kirjoittaa ja kuvailla kuvitteellista maailmaa, pidän myös hänen henkilöistään, jotka tuntuva. Itse rikostarinakaan ei ollut hullumpi vaikka olen toki lukenut koukuttavampiakin, silti Käen kutsu oli oikein hyvä alku. Toivon siis että tarina saa jatkoa, sillä haluaisin taatusti ottaa selvää mitä kirjailija saakaan näistä lähtökohdista aikaiseksi!

"Lulan sähköpostit antoivat Strikelle sen, mitä monen monet valokuvat eivät olleet kyenneet välittämään: vaistonvaraisen, ei järkeen perustuvan oivalluksen, että oikea, elävä, naurava ja itkevä ihminen oli murskaantunut kuoliaaksi sillä lumisella Lontoon kadulla. Strike oli toivonut mapin lehtiä käännellessään näkevänsä murhaajan vilahtavan varjon, mutta esiin nousikin Lulan hahmo, joka katsoi häneen kuten väkivaltarikosten uhrit toisinaan keskeytetyn elämänsä karikkeen alta." 

Otava, 2013
Sivuja: 463
Alkuteos: The Cuckoo's Calling
Suomennos Ilkka Rekiaro

Yksinäisten sydänten kerho / Lotte & Søren Hammer

Olin juuri eräässä kirjallisessa keskustelussa sanonut että 1960- ja 1970 -luvut kuuluvat kirjallisiin inhokkikausiini kun poimin käteeni Yksinäisten sydänten kerhon, joka siis liikuu nykyajan lisäksi voimakkaasti juuri noilla vuosikymmenillä. Tämän tajutessani muistin että elämällä on kieltämättä joskus aika mielenkiintoinen tapa muistuttaa ihmisen häilyväisyydestä, sillä kirja oli oikein kelpo dekkari, suorastaan koukuttava tapaus, tuosta ajanjaksosta huolimattakin.

Kolmas Hammerin sisarusten kirja jatkaa tuttuun tapaan Konrad Simonsenin ja hänen tutkijatiiminsä seuraamista. Koko poliisikunnan keskittyessä tutkimaan onnetonta kouluampumistapausta, saavat sydänkohtauksesta toipuva Konrad ja kovia kokenut Pauline hoidettavakseen yksinkertaisen läpihuutojutun. Heidän tulee vain todistaa että hiljakseen elänyt postikantaja putosi vahingossa portaista mutta sitten miehen asunnosta löytyykin huone, joka on kuin alttari nuorelle tytölle ja pian läpihuutojuttu onkin muuttunut 1960-luvulle sijoittuvan surman selvittämiseksi.

Yksinäisten sydänten kerho osoittautui imelästä nimestään huolimatta vallan oivalliseksi dekkariksi. Se rullasi eteenpäin varsin tehokkaalla tahdilla ja vaikka moni asia onkin lukijalle jo selvinnyt, on silti ihan pakko jännittää loppuun saakka. Pitkin hampain joudun myös myöntämään 1960-luvun puhdashenkisen kapinameiningin tuovan mukavasti sateenkaaren sävyjä rikosten selvittelyyn. Kirja osoittautui koukuttavaksi ja tuli ahmittua yhdessä päivässä. Luin aamupalalla, bussissa, ruokatauolla, bussissa...

Monesti hyvässa dekkarissa on kiinnostava päähenkilö, johon lukija sarjan edetessä kiintyy, tästä hyvä esimerkki lienee Henning Mankellin Wallander-sarja, jonka päähenkilölle ainakin allekirjoittaneen oli vaikea sanoa hyvästejä. Konrad Simonsen tiimeineen ei kyllä ainakaan vielä vie Wallanderin paikkaa sydämessäni mutta kieltämättä tuossa porukassa on muutama ihan mielenkiintoinen henkilö, joiden vaiheita kyllä seuraan ihan mielelläni.

"Ja tyttö. Kaikkialla tyttö. Huone oli tytön. Jokaisessa julisteessa tytön kauniit kasvot oli sulautettu saumattomasti taivaaseen, ja siellä hän saattoi leikkiä piilosta katsojan kanssa. Nyt hän hymyili näkyvissä, ja sekuntia myöhemmin, jos käänsi päätään vähänkin, hän katosi pilviin vain kurkistaakseen samaan aikaan lukuisistan peilikuvistaan."

Bazar, 2013
Sivuja: 448
Alkuteos Ensomme hjerters klub
Suomentanut Sanna Manninen

Beware the Creeper / Jason Hall & Cliff Chiang

Tuntuu että sarjakuvien lukemisesta on taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika ja olikin ihanaa löytää kirjaston hyllystä uutta ja kiinnostavaa luettavaa. Jason Hallin kirjoittama ja Cliff Chiangin kuvittama Beware the Creeper nimittäin vaikutti heti ihan juuri oikeanlaiselta kirjalta allekirjoittaneelle.

Tarina sijoittuu vuoden 1925 Pariisiin, jossa Benoirin sisarukset, räväkkä Judith ja hiljainen Madeline vaikuttavat. Valitettavasti Judithiin iskee silmänsä myös seurapiirien paha poika, Mathieu Arbogast, jolle ei sanota ei, kuten Judith saa valitettavasti todeta. Mutta sitten Pariisin varjoihin ilmestyy uudenlainen saalistaja, erikoiseen asuun pukeutunut, Creeperiksi itseään kutsuva nainen, joka tuntuu vainoavan juuri Arbogasteja.

Creeper osoittautui ilahduttavan toimivaksi sarjakuvaksi. Jälkikäteen ajatellen tarina oli mukavan eheä ja vauhdikas, jollain tapaa samaistuttavakin. Kirjan perusidea (josta en tässä kuitenkaan paljasta enempää) on mielestäni aika tyypillinen, saman tapaiseen asetelmaan olen törmännyt aiemminkin. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti menoa haitannut, sillä Hallin tarina tempasi minut tehokkaasti mukaansa ja Chiangin kuvitus toimii hienosti sitä täydentämässä. Innokas nojatuolimatkailija kun olen, nautin myös kirjan hyvin välittämästä pariisilaisesta tunnelmasta, tyylikkäästä, taiteellisesta ja kapinallisesta menosta.

En ollut aiemmin tutustunut Hallin ja Chiangin tuotantoon, mutta tämän kelpo kokemuksen jälkeen pidän silmäni auki miesten muiden kirjojen varalta!

Prenez garde au Creeper! Beware the Creeper!

Vertigo, 2013
Sivuja: 128

Noitanaisen älä anna elää / Leena Virtanen

Kirja noitavainoista taitaa olla juuri sopivaa luettavaa marraskuun pimeyteen, siinä määrin synkkä ja pelottavakin aihe on. Enkä minä noitia pelkää mutta joukkohysteria ja lynkkausmeininki kyllä ahdistavat ja ne valitettavasti eivät ole kadonneet maailmasta noitien jälkeen. Lukijalle aihe mielenkiintoisia hetkiä, mutta voi, niitä noitia käy kyllä sääliksi.

Leena Virtasen tietokirja sukeltaa vuoden 1666 (sattuipas somasti) Ahvenanmaalle, jossa tuhoisa sykli on juuri alkamassa, kun Maria Clasdotter saa kuulla naapuriltaan kadonneen ruislyhteitä. Riihivastaavana toimiva Maria huolestuu korvausvaateista ja kääntyy huolissaan Karin Persdotterin puoleen joka "katsoo" oikean varkaan henkilöllisyyden. Teko vie Karinin kuulusteluihin, kidutettavaksi ja lopulta kuolemaan. Hänet, ja monta muuta jotka heppoisin periaattein nimetään noidiksi.

Leena Virtasen kirja oli mielenkiintoista luettavaa, en ollut aikaisemmin tiennytkään että noitavainot ulottuivat tänne kotimaan kamarallekin. Kirjan kohtalot tuntuvat, tietysti, epäreiluilta ja kurjilta. "Noidat" taisivat hyvin usein olla vihaisia naisia, jotka eivät tavalla tai toisella oikein sopineet muottiin vaan ärsyttivät tai aiheuttivat kateutta läheisissään. Jostain syystä erityisesti yksi kohta rangaistuksessa kosketti minua paljon, noidan talo nimittäin näyttää olleen tapana purkaa ja käyttää polttorovion materiaalina kuin viimeisenä solvauksena kuolemaantuomitulle.

Haluan kiitellä kirjan taittoa, sillä kappaleiden kuvitus ja fontit toivat hienosti menneen ajan tuntua tekstiin. Kirja antoi lukijalleen tuosta historian vaiheesta hyvän kuvan ja auttoi myös ymmärtämään millaista elämä oli 1600-luvun Ahvenanmaalla. Olisin mielelläni kuullut enemmän siitä, mitä vainoissa syytöksiä lausuneet myöhemmin asiasta ajattelivat, mutta ehkei moista tietoa ole jälkipolville asti säilynyt.
Katkelmat kuulustelupöytäkirjoista kuitenkin antavat äänen ja persoonallisuutta syytetyille, ehkä jopa tavallaan hitusen oikeuttakin.

 

"Mitäpä sitten auttaa, te
näette merkin, minä puhun
pötyä ennemmin kuin annan
kiusata itseäni."

- Lisbeta

"Minusta sinä olet lukenut nyt
riittävästi piruja. Sinä luet niin
kuin sinua lystää."
- Anna

Aiheesta kiinnostuneille vinkkaan myös Rosalyn Schantzerin kirjasta Witches: The absolutely true tale about the disaster in Salem. Kirja on nuorille suunnattu mutta yksinkertaisuudessa oikein toimiva paketti ja on mielestäni helppoa englanninkielistä tekstiä. Kirja löytyy mm. Helmetin kokoelmista sähköisenä versiona.


WSOY, 2013
Sivuja: 277