Where'd you go, Bernadette / Maria Semple

Where'd you go, Bernadette vaikutti jo kantensa puolesta sen verran hauskalta tapaukselta, että kirja oli pakko laittaa tilaukseen. Ja se, että kirjoittaja, Maria Semple, on mm. ollut käsikirjoittamassa rakastamaani Arrested development -sarjaa, ei todellakaan ole miinus! Bernadettessa olikin ilokseni paljon samaa kuin kyseisessä sarjassa, jossa asiat menivät juuri sopivasti överiksi ja hulvattomia käänteitä riitti.

Kirjan päähenkillö on Bernadette Fox, aikoinaan lähes kulttimaiseen kohonnut arkkitehti, joka erään katatrofaalisen tapahtuman jälkeen on kadonnut lähes täysin median tutkalta. Nykyisin Bernadette asuu entisessä tyttökoulussa, joka rähjäisyydellään harmistuttaa muuten niin täydellisen lähiön naapureita ja keskittyy olemaan hyvä äiti tyttärelleen Beelle. Koska Elgie-siippa on saavuttanut puolijumalallisen aseman Microsoftilla, on talouskin turvattu. Mutta sitten Been toivomus matkasta Antarktikselle käynnistää lähes katastrofaalisen tapahtumaketjun.

Where'd you go, Bernadette on hulvaton kirja chick-litin hengessä. (Voinko kutsua chicl-litiksi kirjaa, jonka päähenkilö on viisikymppinen nainen? En ainakaan usko lajityyppiin liittyvän ikärajaa?) Se koostuu pitkälti tarinan henkilöiden toisilleen lähettämistä sähköpostiviesteistä, joita Been kerronta rytmittää. Viestejä lähettelevät mm. lähiön rouvat, joiden inhoaminen olikin minulle melkeinpä yksi kirjan parhaita osia, sillä nämä rouvat ovat kiusaajia! Huomasinkin kiristeleväni hampaitani paljon kirjan alkupuolella, sillä sympatiani olivat Bernadetten puolella.

Kokonaisuutena Where'd you go, Bernadette oli hauska ja rento lukeminen joka luultavasti olisi oikein mukavaa seuraa vaikkapa matkalla tai rannalla. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista ja kirjoittaja pitää tarinan mukavasti liikkeessä. Odotukseni olivat kuitenkin ehkä liiankin korkealla sillä Bernadette ei hyvistä yrityksistään huolimatta onnistunut kutittelemaan naurunystyröitäni yhtä tehokkaasti kuin edellä mainitsemani televisiosarja ja olisin kaivannut ehkä hiukan lisää yllätyksellisyyttä tekstiin.

Kirja ilmestyy suomeksi heinäkuussa 2013 Gummerukselta nimellä Missä olet, Bernadette?

"None of the other mothers like you, Bernadette. Do you realize we had an eight-grade moms-and-daughters Thanksgiving on Whidbey Island, but we didn't invite you and Bee? But I hear you had a wonderful holiday at Daniel's Broiler!"
My breath kind of stopped then. I was standing there, but was like Audrey Griffin had knocked the wind out of me. I reached for the car to steady myself.
"That's it, Audrey." Mom took about five steps towards her. "Fuck you."

Weidenfeld & Nicolson, 2012
Sivuja: 325

Guilt / Jonathan Kellerman

Jonathan Kellerman oli aikoinaan yksi luottodekkaristeistani ja siksi vieläkin palaan uskollisesti herran kirjojen pariin vaikka lukusuhteemme kiihkeimmät päivät ovat jo selvästi takana. En oikeastaan halua valittaa, sillä Alex Delaware -sarja on oikeastaan ihan kelvollinen, mutta nyt kun sarja on saavuttanut jo 28. kirjansa, alkaa tuntua siltä että kaikki on jo nähty, tehty ja sanottu. 28 kirjaa on toki varsin kunnioitettava suoritus mutta ehkäpä kirjoissa alkaa jo tuntua hienoinen uupumus.

Tällä kertaa Delaware ja Sturgis kutsutaan selvittämään tapausta, jossa pienen vauvan luuranko löytyy pihapuun kaatamisen yhteydessä. Pienen luurangon iäksi arvioidaan yli 50-vuotta, mutta poliisin tutkimukset kuitenkin saavat pahan uudelleen liikkeelle sillä pian naapurustosta löytyy jo lisää ruumiita.

Vaikka sinänsä Kellermanin tavassa kuljettaa tarinaa ei mitään vikaa olekaan, olen kaikkien lukemieni kirjojen jälkeen oppinut niiden toimivan tietynlaisen kaavan mukaan, mikä osaltaan ehkä heikentää jännityksen tehoa. Kuten niin monta kerta useamminkin, Kellerman lähtee liikkeelle yhdestä skenaariosta, tarjoilee lukijalleen muutamia vauhdikkaita teorioita ja päätyy lopulta johonkin ihan erilaiseen. Tällä kertaa juonessa on tavallista enemmän glamouria, sillä nyt kurkistetaan Hollywood-tähtien maailmaan ja muutama kirjassa esiintyvä henkilö vaikuttaakin suorastaan tutulta. Pariskunta, joka adoptoi jättimäisen lapsikatraan maailman eri kolkilta kuulostaa varmasti ainakin tutulta?

Guilt oli sinänsä melko toimiva jännityskirja vaikka muutaman epäloogisuuden olinkin huomaavinani. Minun oli esimerkiksi vaikeaa ymmärtää miksi konsultoiva psykologi olisi selvittelemässä 50 vuotta vanhan ruumiin tapausta ja Alex osoittautui muutenkin vähän turhankin onnekkaaksi ja nerokkaaksi tapauksen ratkaisemisessa. Tämä on toki ymmärrettävää, onhan kyse kirjan päähenkilöstä, mutta samalla minusta myös hitusen ärsyttävää, pieni särö tai virhe tekisi päähenkilöstä kuitenkin inhimillisemmän ja samaistuttavamman.

"There are many reasons I became a psychologist. Some I understand, some I'll never even be aware of.
One motive I think I do get is the urge to protect, to make up for the abandonment that ruled my childhood. It's a trait that usually fits the job well, earning patient gratitude and delusions of godliness."

Ballantine Books, 2013
Sivuja: 400

These things hidden / Heather Gudenkauf

Heather Gudenkaufin kirjoihin tutustuin ensimmäistä kertaa Helmetin Overdrive-kirjaston kautta kun päädyin lukemaan kirjailijan tuoreinta teosta One breath away. Innostuin kirjasta kovasti, joten halusin tutustua kirjailijan aikaisempaankin tuotantoon ja kirjastosta löytyikin These things hidden.

Allison 21-vuotias ja on juuri vapautumassa vankilasta hyvän käytöksen ansiosta. Paluu kotikaupunkiin ei ole helppo, sillä Allisonin vanhemmat ja Brynn-sisar eivät halua olla tekemisissä tytön kanssa ja monet paikalliset karsastavat tyttöä tämän menneisyyden takia. Kirjakauppaa pitävä Claire antaa Allisonille mahdollisuuden, mutta tulee samalla käynnistäneeksi tapahtumaketjun joka tulee paljastamaan salaisuudet.

Heather Gudenkaufilla on hieman samantapainen ote tekstiinsä kuin Jodi Picoultilla, jonka kirjoista pidän paljon. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin useiden kertojien näkökulmien kautta ja aiheetkin usein käsittelevät inhimillistä draamaa ja monisyisiä tilanteita. Gudenkaufin teksti kallistuu enemmän jännityksen puolelle kuin Picoultin eikä kirjailija päästä lukijaa helpolla vaan kääntää takkinsa monta kertaa ennen viimeistä sivua pitäen lukijan arvailemassa - kuten koukuttavassa jännärissä kuuluukin!

One breath away oli minusta koukuttava ja hyvinkin onnistunut jännäri ja siksi odotukseni olivat ehkä liiankin korkealla These things hiddenin kohdalla. Kyseessä on toimiva ja kelvollinen kirja, joka ei vain yllä seuraajansa tasolle. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista sisältäen samalla sopivasti yllätyksiä, mutta jokin ei tällä kertaa iskenyt. Lukukokemukseni oli "ihan hyvä", luokka, joka minusta on kaikkein ärsyttävin. Ihan hyvät ovat kaikein puolin mukavia kirjoja, joista ei jostain syystä jää oikein minkäänlaista jälkeä. Ne eivät ärsytä, niissä ei ole mitään ilmiselvää vikaa, mutta ne eivät myöskään sytytä. Niiden parissa sai ajan kulumaan mukavasti ja siinä se sitten olikin. Ja sellainen kirja These things hiddenkin oli, ihan hyvä. Taidan siis sittenkin suositella tarttumaan kirjailijan kolmanteen kirjaan tämän sijasta.

"I pick up the baby doll. It's old and battered and looks like it came out of a dumpster. Across the doll's bare chest it one word, slashed in black permanent marker, a word I now know will follow me everywhere, no matter where I go. Killer."

MiraBooks, 2011
Sivuja: 403

Is everyone hanging out without me? (And other concerns) / Mindy Kaling

Mindy Kaling on minulle tuttu kasvo yhdestä suosikkisarjastani, nimittäin Konttorin jenkkiversiosta. Siinä Mindy esittää Kelly Kapooria, konttorin hieman itsekeskeistä ja rakkaudessa huono-onnista työntekijää. Totta puhuen, minusta tässä kirjassakin on osioita jotka voisivat olla Kellyn kirjottamia...

Is everyone hanging out without me toi mieleeni Caitlin Moranin Naisena olemisen taidon, olkoonkin että Moranin kirja on kirjoitettu feminismi mielessä pitäen kun taas Mindy Kaling kirjoittaa ihan vain iloitellakseen, mikä muuten onkin kerrassaan loistava syy kirjoittaa! En oikeastaan tiedä kuinka luokittelisin tämän kirjan, sillä vaikka se onkin omaelämäkerrallinen, en sanoisi tätä elämäkerraksi, sillä se sisältää vain sirpaleita naisen elämästä, sopivalla annoksella huumoria ja liioittelua höystettynä tietysti.

Kaling kertoo lapsuudestaan pullukkana ja rakkaudestaan erilaisiin dieetteihin. Suuren osan kirjasta kuitenkin saa, aivan arvatustikin, komedia. Kirjan kiintoisinta antia onkin lukea komedian kirjoittamisesta ja suositun televisiosarjan taustoista. Mainetta Kaling käsittelee rennosti ja melkeinpä vaatimattomastikin maineestaan ja saa lukijan vähän miettimään maailmaa jossa yritetään ostaa twiittauksia kuppikakuilla. Tästä kirjasta et löydä suurtaa draamaa mutta kirja nauratti ja tarjosi hyviä hetkiä. Tunsin samaistuvani Kalingiin joka kirjassaan on avoimesti neuroottinen ja nörtti mutta samalla kuitenkin - minusta - aika makea tyyppi.

Kalingin ura lähti nousuun naisen kirjoitettua ystävänsä Brendan kanssa Matt Damonin ja Ben Affleckin kustannuksella hupailevan shownsa jälkeen. Kaling liittyi Konttorin käsikirjoittajien kaartiin ollessaan 24-vuotias ja sittemmin sai myös Kellyn osan esitettäväkseen.

(Kaling miettii ostarin parkkipaikoilla hengailevia nuoria omista kulttuurillisista näkökulmistaan.)"As a child of immigrant professionals, I can't help but notice the wasteful frivolity of it all. Why are these kids not home doing their homework? Why aren't they setting the table for dinner or helping out around the house? Who allows their kids to hang out in the parking lots? Isn't that loitering?"

Crown Archetype, 2011
Sivuja: 222

Kadotetut / Marko Kilpi

Innostuin taannoin Elävien kirjoihin -teoksen synkän realistisista fiiliksistä niin että halusin tutustua Marko Kilven tuotantoon paremminkin. Kirjastosta löytyikin sopivasti Kadotetut, jonka päähenkilönä on Elävien kirjoissakin seikkaillut Olli, jonka työpäivät ovat täynnä arkista pahaa. Kännisten tappeluita, perverssejä, vanhempia joille lapsi on vain statussymboli, kadonneita teinityttöjä ja työkavereita, joiden ei oikeastaan pitäisi kantaa poliisin univormua. Ja kun BB-julkkis katoaa jäljettömiin saunareissulla, käynnistyy hurja tapahtumaketju.

Kadotetut osoittautui nopealukuiseksi ja jokseenkin koukuttavaksikin teokseksi, jonka parissa viihdyin mainiosti illan. Kilven sankari, Olli, on monien muiden kirjallisten poliisien tavoin arkisen symppis tyyppi, joka pyrkii tekemään oikein ja jonka parisuhteet ovat ongelmissa. Juoneltaan Kadotetut taas muistuttaa vähän Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa, tosin vähän häijymmällä ja mielikuvituksellisemmalla konnalla varustettuna. Kyseinen konna on muuten mielestäni kirjan heikoin osa, hän muistuttaa liian paljon jenkkikirjallisuuden suosittuja sarjamurhaajia tuntuakseen aidolta suomalaisen poliisin toimintaympäristössä. Elävien kirjoihin -teoksen aitouteen Kadotetut ei siis valitettavasti yllä. Tästä huolimatta Kadotetuilla oli annettavaa lukijalleen. Kilpi sivaltaa suomalaista yhteiskuntaa terävästi ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta - elämmehän aikaa jolloin tositv-julkisuus tuntuu monelle olevan todellinen ja jopa arvostettukin uravaihtoehto.

Kilpi kirjoittaa Ollin ajatuksista preesensissä, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta tälle kirjalle ja ikäänkuin tempaa lukijansa mukaan poliisin hektiseen elämään. Kilven teksti on karun kaunista - enpä olisi ihan ensimmäiseksi uskonut että löytäisin "dekkarista" sellaista tekstiä, jonka pariin haluaisin palata. Pieni googlettelu paljastikin Kilven saaneen Finlandia-ehdokkuuden teoksestaan, joten ihan perusdekkarista ei tosiaankaan ole kyse. Marko Kilven neljän romaani ilmestyy tämän vuoden syyskuussa ja sitä odotellessa täytyy ehdottomasti lukea Jäätyneitä ruusuja, joka on Ollista kertovan sarjan ensimmäinen osa. (Kyllä, sorruin taas lukemaan kirjasarjaa väärässä järjestyksessä. Opinko koskaan?)

(Iltapäivälehden toimittaja Saastamoinen filosofoi.)"Tämä on tunnebisnestä, Saastamoinen sanoo. - Nykyään ihmiset pelkää tuntea ja siksi ne haluaa ostaa niitä meiltä. Tunteita. Ne haluaa nähdä, miltä tuntuu menettää oma lapsi, puoliso tai ystävä. Tunteisiin ei ole aikaa. Sitä on helppo ostaa kioskin lehtihyllystä työmatkalla, maistella sitä hetki ja heittää roskikseen. Siksi sen pitää olla aitoa, intiimiä, nopeaa. Semmoiseksi elämä on mennyt."

Gummerus, 2009
Sivuja: 396

Ylismaan Gregor / Suzanne Collins

Aikaisemmin koukkuunnuin Nälkäpeli-trilogiasta niin että onnekkaasti ajoitettu loma meni kirjan ahmiseen. Enkä ole ainoa jolle näin pääsi käymään, sillä myös työkaverini tuli tuon jälkeen viettäneeksi viikonloppunsa Katniss Everdeenin seurassa komennettuani häntä lukemaan se. (Omissa kuvitelmissani olen ihana kirjakuiskaajakaveri mahtavine vinkkeineni, todellisuudessa olen luultavasti enemmänkin ärsyttävä kirjapäsmäri. Sori kaverit...)

Ylismaan Gregor aloittaa viisi-osaisen kirjasarjan jossa seurataan - yllätys, yllätys - Gregorin seikkailuja Alismaassa. Gregor on 11-vuotias newyorkilaispoika, joka helteisenä kesäpäivänä joutuu vahtimaan pikkusiskoaan Bootsia ja pesemään pyykkiä äidin ollessa töissä. Perheen isä on kadonnut muutamia vuosia sitten ja Gregor on joutunut siis ottamaan enemmän vastuuta osakseen. Mutta sitten pyykkireissu johtaakin siihen että Boots ja Gregor putoavat ilmanvaihtoventtiilin läpi Alismaahan, maan sisällä olevaan valtakuntaan. Alismaassa he tapaavat mm. kuningatar Luxan, jonka valtakunta on joutumassa kovien aikojen eteen sillä rottien valtakunnassa ollaan sotaisissa tunnelmissa.

En olisi etukäteen uskonut, mutta Ylismaan Gregor nappasi mielenkiintoni samalla tavalla kuin Nälkäpeli aikoinaan ja huomasin ahmineeni kirjan yhdessä päivässä. Kirja on juonivetoinen ja selkeäsit Collinsilla on taitoa koukuttavien juonten punomiseen. Tarina on oikeastaan aika perinteinen fantasiaseikkailu, josta löytyy samoja elementtejä kuin vaikkapa Harry Pottereista tai Narnia-sarjasta. Ja kuten nuo kaksi esimerkkiäni, myös tämä tarina toimii mainiosti.

Jäin itsekseni miettimään sitä, miksi Ylismaan Gregor toimi niin mainiosti ja uskoisin syynä olevan kirjan henkilöhahmojen, joista osa, varsinkin pikkuinen Boots, onnistuivat varastamaan sydämeni. Gregor tuntuu ehkä muutaman vuoden ikäistään vanhemmalta, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Sanoisinkin että kirjassa oli (Bootsin lisäksi!) sen kuvaama sisarusten välinen rakkaus, joka tuntuu yllättävän aidolta.

Actionin nälkäisten ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä Ylismaan Gregor on muutakin söpöstelyä. Collins on onnistunut luomaan jännittävän maailman, jossa ei vaikeiltaan kohtaloilta vältytä. Ja mikä parasta, Collins antaa lukijan myös nauraa. Sillä kun 11-vuotias poika yht'äkkiä joutuu toiseen maailman soturiksi 2-vuotiaan siskonsa kanssa niin eihän kaikki nyt tietysti ihan putkeen menekään. Ja ehkä juuri tästä syystä Gregorista on niin helppo pitää - hänellä on heikkoutensa mutta myös sydän oikealla paikallaan.

"Geko, pissa tuli!" ilmoitti Boots.
Ja siinä hän nyt seisoi, poika jolla oli päässään hullunkurinen lamppukypärä ja mukanaan läjä paristoja, joista hän ei ollut edes kokeillut, oliko niissä virtaa.
Mahtava soturi pyysi poistumistaan anteeksi ja meni vaihtamaan siskolleen vaipan.

WSOY, 2013
Sivuja: 300
Alkuteos: Gregor the Overlander
Suomentanut Helene Bützow
Saatu arvostelukappaleena.

Armon piiri / Jørgen Brekke

Jørgen Brekken Armon piiri kiehtoi mieltäni jo kauniin kantensa takia - nahan ja vanhan kirjan fiilistä oli vaikea vastustaa ja kirjan luettuani näinkin sen aivan uudessa valossa!  Kirjan nimi toki on onnettoman mitäänsanomaton, mutta sen takana piilee kelpo dekkari, joka saa lukijan kääntämään sivun jos toisenkin.

Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten herää kosteiksi muuttuneiden läksiäisten jäljiltä tajuten ettei muista illan viimeisiä tapahtumia. Jonin paniikki kasvaa kun holvista löytyy ruumis ja tapausta alkaa selvittämään komisario Odd Singsaker. Myös Atlantin toisella puolella tapahtuu karmeita, sillä Yhdysvaltain Richmondissa sijaitsevan Edgar Allan Poe -museon kuraattori löytyy raa'asti surmattuna ja pian agentti Felicia Stone onkin jo matkalla kohti Trondheimia.

Kirja liikkuu kahdella aikatasolla - 1500-luvun Euroopassa ja nykyajassa ja Johannes papin kirjoitukset värittävätkin mukavasti dekkaria. Pikkuhiljaa lukija alkaa ymmärtää yhteyden tapahtumien välillä. Kirja viihdytti mukavasti ja tarjosi lukutoukalle mieluisia näkymiä huikeista kirjastoista, vanhoista kirjoista ja muista kirjamaanikoista.

Vaikka kirjan parissa viihdyinkin, en silti voi kiitellä sitä ennalta-arvattavuudesta sillä arvasin useimmat kirjan käänteistä helposti. Brekken kerrontaa oli kuitenkin mukava lukea ja pidin kovasti hänen elämän kolhimista henkilöistään, etenkin Jon Vattenin hahmo osoittautui erittäin kiinnostavaksi. Olin myös löytäväni mukavia tumman huumorin sävyjä rivien väleistä, mistä annan ehdottomasti plussaa! Jørgen Brekken toinen kirja, Uneton, on juuri ilmestynyt suomennettuna ja luulenpa että tulen senkin lukemaan.

"Sellaisia etsiviä on vain kirjoissa", Siri oli nauranut. "Sinä olet ihminen, Odd Singsaker. Voit siis olla se, mikä haluatkin olla. Sitä paitsi luulen, ettei sinusta tulisi kovin hyvää dekkarisankaria. Olet liian kiltti. Teet kompromisseja. Epäilen, että sinulla on usein konflikteja esimiestesi kanssa, ja jos juot, et juo tarpeeksi."
"Yhden Rød Aalborgin joka aamu", Singsaker oli vastannut.

WSOY, 2011
Sivuja: 332
Alkuteos: Nådens omkrets
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjakko, Booking it some more
Suomentanut Katriina Huttunen
Päällys: Mika Tuominen
Saatu arvostelukappaleena.