Elämää elokuussa

Elokuu on eräs lempparikuukausistani ja tänä vuonna se on tuntunut erityisen mahtavalta.
Ehkä se johtui kylmästä alkukesästä, ehkä kesälomasta, mutta olen imenyt jokaisen aurinkoisen hetken ihooni suurella kiitollisuudella. Ja se on tuntunut HYVÄLTÄ! Pitkän ja ankean talven ja kevään jälkeen tuntuu siltä kuin mojoni alkaisi palata, olen lukenut ilolla ja blogiin alkaa syntyä juttuja vaivattomasti.

Loma vierähti nopeasti, tie vei tällä kertaa Maltalle jossa ihastuin - taas - mereen ja purjehtimiseen. Malta on niitä paikkoja joissa menneisyyden läsnäolon voi aistia hyvinkin helposti ja varsinkin keskiaikainen Mdina vei sydämeni (kuvassa). Aivan mielettömän kaunis kaupunki! En ihmettele lainkaan sitä että näitä maisemia on nähty paljon elokuvissa. Yritin harjoitella hiukan vbloggaamista reissullani ja saatanpa laittaa tuloksia tännekin. (Maisemia tosin ei ole luvassa mutta jotain pientä kirjallista kylläkin...)

Elokuussa tulin kokeilleeksi jotain uuttakin, lainasin lifestyleblogeista idean Bloggaajan viikosta, eräänlaisesta päiväkirjasta. Postausten kirjoittaminen oli hurjan hauskaa vaikka hetkittäin epäilinkin itseäni. Ketä nyt kiinnostaisi lukea siitä, kuinka minä luen tai millaisia kirja-ajatuksia ajattelen?! Mutta kokeilu oli sen verran kiva että taidan tehdä joskus toistekin saman moisia tempauksia, vaikkapa muutaman päivän kerrallaan.

Elokuun luetut

Elokuun blogattujen kirjojen lista on tässä kuussa harvinaisen lyhyt: luettua toki tuli.  Luin 14 kirjaa ja viisi sarjakuvaa mutta kirjabloggaajan viikon takia piti pikkuisen tiivistää tahtia ja tehdä muutama kimppa- ja lyhytpostaus. Kuukauden TOP3:een ylsivät tällä kertaa Vanessa Lafayen vaikuttava Summertime, Rip Kirbyn nostalgiset seikkailut ja tyylikäs China Rich Girlfriend. Valinta oli tällä kertaa vaikea sillä vaikka lukulistallani olikin monta ns. luottonimeä joiden voimaan uskoin. Läckberg, Atwood ja Harper Lee - luotin teihin!

• Summertime / Vanessa Lafaye
• Pari kirjaa Pohjois-Koreasta: Diktaattorin keittiömestari ja Yhdeksän vuoden pako helvetistä
• The Quality of Silence / Rosamund Lupton
• Leijonankesyttäjä (Fjällbacka #9) / Camilla Läckberg
• Rouva Oraakkeli / Margaret Atwood
• Rip Kirbyn seikkailuja 1, 2 ja 3 / Alex Raymond
• Mies kuumasta (Takamäki #15)/ Jarkko Sipilä
• China Rich Girlfriend / Kevin Kwan
• Kaikki taivaan linnut / Harper Lee
• Finding Audrey / Sophie Kinsella

Luetut, ei blogatut

Tove Jansson: Moomintroll and the end of the world (Tigertext Ab/Ny Tid, 2008), 87s.

Tämä kirja osui hyppysiini kirjaston sarjishyllyä penkoessani, enkä voinut vastustaa Janssonin ensimmäisen muumi-sarjakuvan lukemista. Esipuheen maininnat kauan kadoksissa olleesta sarjakuvasta nostivat odotukseni melko korkealle ja taisin hiukan pettyä tajutessani että tarina on mukailee lähes täysin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä vaikka muumien piirrokset tässä versiossa ovat vielä hieman esiasteella. Muumien pariin on toki aina mukava palata, mutta pientä hankaluutta aiheutti myös kieli. Kirjailija on itse tekstannut tarinan kuvitukseen ruotsiksi ja julkaisija taas on tarjonnut englanninkielisen käännöksen sarjakuvan alla - eikä pieniaivoinen lukija enää osaa päättää mitä kohtaa lukisi! Sinällään oli kyllä mukavaa oppia tuttujen hahmojen nimiä muilla kielillä, vaikka Muddler/Rådd-djuren ja Snork Maiden/Snorkfröken eivät ihan minun suuhuni istukaan.

Jonathan Kellerman: Motive (Ballatine Books, 2015), 336 s.

Huh. Kellermanin Alex Delaware -sarja on edennyt jo 30. osaansa ja tekstissä tykittää edelleen varsin mukavasti. Motive oli kirja johon vaihdoin takuttuani pidempään Lou Berneyn kanssa ja tuntui oikein vaivattomalta sujahtaa takaisin Alex Delawaren tutkimuksiin. Tällä kertaa muuten jahdataan murhaajaa, joka tappaa ujoja ja eristyneitä naisia ja vaikkei luvassa nyt varsin unohtumatonta menoa olekaan niin kelpo dekkarimeininkiä kuitenkin.

J.K. Johansson: Venla (Tammi, 2015), 204 s.

J.K. Johanssonin (salanimi) kirjoittama Palokaski-sarjan ensimmäinen osa, Laura, nappasi mielenkiintoni hiukan Twin Peaksia henkivällä tunnelmallaan mutta valitettavasti fiilis ei jatkunut Noora-teoksessa. Kaksi kirjaa lukeneena halusin kuitenkin selvittää miten nuorten naisten katoamisista kertova rikossarja loppuu joten nappasin Venlan luettavakseni heti tuoreeltaan. Teksti on kyllä sujuvaa mutta tuntui vuoden tauon jälkeen hiukan sekavalta. En myöskään oikein innostunut loppuratkaisusta joka kolmen kirjan jälkeen tuntui hiukan hutaistulta. Jäinkin miettimään olisiko sittenkin ollut parempi ratkaisua mahduttaa koko Palokaski-sarja yhteen kirjaan ja karsia muuta turha rönsy pois?

S.K. Tremayne: The Ice Twins (HarperCollins, 2015), 373 s.

The Ice twins tuli ladattua hätäkirjana Overdrivestä kun matkalla tajusin että varaamani kirjat olivat loppumassa kesken ja ko. kirja sattui löytymään hyllystä. Takakansiteksti lupaili hyytävää menoa mutta petyin. Tarinan keskiössä on äiti, jonka identtisistä tyttäristä toinen on puoli vuotta sitten kuollut onnettomuudessa mutta kumpi tyttösistä menehtyikään? Plussaa annan jylhistä maisemista jotka valokuvista päätellen ovat kirjailijalle tuttuja ja rakkaita.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi (Bazar, 2015), 304 s.

On ilo juoda teetä kanssasi vaikutti todella sympaattiselta kirjalta, jossa juodaan teetä, luetaan kirjoja ja ollaan herttaisia ja persoonallisia. Ja oikeaan osuin, tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten juuri sana sympaattinen, valitettavasti kuitenkin kokonaisuus jäi minulle jokseenkin vaisuksi. Ihan mukavaa, mutta helposti unohtuvaa.

Kesken jääneet

Lou Berney: The Long and Faraway Gone (William Morrow Paperbacks, 2015), 464 s.

Berneyn kirja vaikutti Goodreadsin arvostelujen perusteella todella kiinnostavalta mutta liekö kyseessä ollut väärä lukuhetki vai väärä lukija mutta en oikein tahtonut innostua tarinasta ja jätin lopulta päivien takkuamisen jälkeen kirjan kesken puolivälissä, tajutessani että elämä on aivan liian lyhyt pakkolukemiselle. Berneyn kirjan perusasetelma on kiehtova, siinä kaksi pikkukaupungin tregediassa särkynyttä ihmistä yrittää vuosien jälkeen selvittää mitä tapahtui ja miksi.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mielestäni mukavaa tahtia, vain viidennes haasteesta on lukematta. Jei!

Entäs ensi kuussa

Ensi kuussa on luvassa ainakin kömpelöitä vbloggausyritelmiä ja #dekkari-festivaaleillekin tekisi mieleni.

Summertime / Vanessa Lafaye

Kesähelteiden alkaessa tulin sortuneeksi ale-hullutuksiin: Audiblessa nimittäin on päivittäinen tarjous jossa vaihtuva äänikirja on tyrkyllä pikkurahalla. Summertime veti ensin puoleensa nimensä perusteellla mutta juonikuvaus kuulosti siinä määrin vetävältä että kirja tuli ostettua silmänräpäksessä. Hyvä niin, tuli nimittäin vahingossa törmättyä taas onnistuneeseen lukukokemukseen!

Kirja sijoittuu Florida Keysiin vuonna 1935. On hurrikaanikausi, seudun väki valmistautuu itsenäisyyspäivän piknikkiin. Helteisessä yhteisössä on monenlaisia paineita jotka vain odottavat purkautumistaan. Missy on odottanut sotaan lähtenyttä Henryä vuosia, Kincaidien ja Campbellien avioliitot taas natisevat liitoksissaan ja lähistölle siltaa rakentamaan tulleet sotaveteraanit pelottavat ja ärsyttävät kaupunkilaisia.

En oikein tiennyt edes mitä Summertimeltä odottaa, olisiko se rakkaustarina, rikosmysteeri vaiko kenties katastrofikertomus? Kaikkia kolmea ja vielä muutakin - totesin myöhemmin. Kirjalla on useita päähenkilöitä mikä teki aluksi kuuntelemisen työlääksi, sillä vaikka kukin henkilöistä kiinnostava olikin, oli aluksi vaikea pysyä kärryillä siitä kuka kukin oli, etenkin kun kuuntelee kirjaa pätkissä. Vähitellen henkilöt tulivat kuitenkin tutuiksi, jopa tärkeiksi. Ja kun painajainen alkaa, oli luvassa todellakin huolestuneita kuunteluhetkiä, aivan kuin pelkäisin ystävieni puolesta.

Takana on siis jälleen kerran yksi onnistunut lukukokemus. Vaikka aluksi pelkäsinkin ostaneeni kirjallisen sillisalaatin mutta Vanessa Lafaye onnistui kokoamaan osaset toimivaksi kokonaisuudeksi joka pelotti ja kosketti. Ymmärtääkseni tarina pohjautuu osittain myös todellisiin tapahtumiin mikä järkytti, mutta Summertime onnistuu kuitenkin välttämään tyypilliset selviytymistarinan karikot. Myös Adjoo Andoh tekee kirjan lukijana hienoa työtä herättäen melkoisen nipun erilaisia henkilöitä eloon.

Orion Publishing Group, 2015
Kesto: 11h 13min
Lukija: Adjoo Andoh

Pari kirjaa Pohjois-Koreasta: Diktaattorin keittiömestari ja Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Tunnustetaan: minulla ei ole mitään lukusuunnitelmaa (oikeilla bloggareilla on exceleitä!), juttuni ovat täysin fiilispohjaisia ja olen kirjaston Bestseller-hyllyn johdattelema lammas. Tällä kertaa löysin kaksikin kirjaa Pohjois-Koreasta joten luonnollisestikin tästä seurasi omaperäinen ajatus kirjojen kimppapostauksesta.

Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari

Kenji Fujimoto (salanimi) toimi 13 vuoden ajan Kim Jong-ilin kokkina. Sisäpiiriläisenä hän pääsi osallistumaan eliitin ylelliseen elämään, joka tuntui koostuvan herkuista, juhista ja monenlaisista etuisuuksista. Mutta diktaattorin läheisyydessä on myös vaaransa, se on liekki joka voi myös polttaa.

Fujimoton kirjan vetovoima on ehdottomasti sen aiheessa: on kiinnostavaa päästä kurkistamaan diktaattorin elämään josta kerrotaankin yksityiskohtaisesti, aina erilaisten tapahtumapaikkojen pohjapiirroksia myöten. Kirjailijan tekstissään käyttämä sävy herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia: minullekun on Kim Jong-ilistä muodostunut jokseenkin negatiivinen kuva, mutta kirjassa hänestä puhutaan ihailevaan sävyyn, on selvää että diktaattorilta saadut kehut ovat merkinneet paljon Fujimotolle. Muutoinkin Kenji Fujimoton elämä Pohjois-Koreassa tuo mieleeni Liisan seikkailut ihmemaassa, sillä jokseenkin samaan tapaan mies katoaa Kim Jong-ilin luomaan erikoiseen maailmaan unohtaen Japanin elämänsä, vaimon ja lapset.

Diktaattorin keittiömestari ei ole tajunnanräjäyttävä lukukokemus, ehkei sen tarvitsekaan olla, se herättänee tunteita ja ajatuksia joka tapauksessa. Omat tunnelmani lukemisen aikana vaihtelivat hämmästyksestä ja huvituksesta aina kiukkuun saakka. Muistin lukeneeni Pohjois-Korean nälänhädästä ja ylimystön mässäily tuntui tuota taustaa vasten erityisen ikävältä. Fujimoto puhuu useampaan otteeseen myös maan nykyisestä hallitsijasta, Kim Jong-unia, jota kirjailija pitää isäänsä modernimpana ja rennompana hallitsijana. Uskaltaisiko uskoa?

Gummerus, 2014
Sivuja: 230
Alkuteos:  Kimu Jon'iru no ryorinin: machika de mita dokusaisha no sugao
Suomentanut Markus Mäkinen

Eunsum Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Eunsum Kimin kirja tarjosi minulle hieman tutumman näkökulman Pohjois-Koreaan. Kirja on nyt 27-vuotiaan Eunsumin ja hänen perheensä selviytymistarina. Tarina alkaa surullisesti kuvaamalla kuinka 11-vuotias Eunsum tekee kuolemaa Pohjois-Korealaisessa pikkukaupungissa. Hän on kotoisin alueelta jota 1990-luvun nälänhätä kurittaa erityisen ankarasti ja Eunsumin perheenjäsenet ovatkin yksi toisensa jälkeen kuolleet heikkouteen, jäljellä ovat vain perheen äiti ja Eunsum siskoineen. Sisukas äiti yrittää pelastaa lapsensa aloittamalla epätoivoisen paon kotimaastaan.

Eunsumin tekstin sävy on keskusteleva, nuoren naisen ääni on selvästi kuultavissa. Tarina on luonnollisestikin täynnä vaaroja ja koskettava mutta minulle mielenkiintoisimpia osuuksia olivat luvut jotka kuvasivat aikuisen Eunsumin elämää ja ihmettelin tämän perheen sinnikkyyttä. Mielenkiintoisena detaljina mainittakoon muuten se, että kirjassaan Eunsum mainitsee lukeneensa Kenji Fujimoton kirjan ja järkyttyneensä siitä. Ihmekös tuo?

Eunsum Kimin kirja on melko tyypillinen selviytystarina - koskettava ja traaginen, muttei kenties kirjallisesti kovin syväluotaava. Päälimmäikseksi kirjasta jäi mieleen kirjailijan suru ja huoli Pohjois-Korean kansasta, niin kuin varmasti tarkoitus olikin.

Siltala, 2014
Sivuja: 194
Alkuteos: Corée dy Nord. 9 ans pour fuir l'enfer

The Quality of Silence / Rosamund Lupton

Jokunen vuosi sitten tutustuin Rosamund Luptonin kirjoihin ja hurahdin, Sister ihastutti ja Afterwardskin osoittautui sitten lopuksi kelpo kirjaksi. Kirjailijasta jäi hyvä muisto ja kun Audiblesta löysin kirjailijan tuoreimman teoksen, The Quality of Silencen, kulutin empimättä kuukauden krediittini siihen.

The Quality of Silencen pääosissa ovat Yasmine ja Ruby, äiti ja tytär, jotka lähtevät epätoivoiselle matkalle Alaskan jääteille. Matt, perheen luontokuvaajana toimivat isä, on joutunut traagisen onnettomuuden uhriksi eikä kukaan usko miehen enää olevan elossa. Paitsi Yasmine ja Ruby.

The Quality of Silence oli kinkkinen kirja kesälomalla kuunneltavaksi, se nimittäin sijoittuu hyiseen kylmään ja pimeään Alaskaan. Ihan näihin mielikuviin ja tunnelmiin en olisi kylmänäkään kesänä halunnut palata. Toisaalta kirjan tapahtumapaikka on trillerin kannalta aivan huikea: Alaskan kylmyys ja luonnon voima ovat jopa pelottavampia kuin yksikään murhaaja. En ole koskaan katsonut televisiossa pyöriviä jäätien rekkakuskeista kertovia sarjoja ja kuunnellessani harmittelin sitä, olisi ollut hienoa jos minulla olisi ollut jonkinlainen käsitys maisemista joissa Yasmine ja Ruby liikkuivat, ne nimittäin luullakseni ovat vaikuttavia.

Kirjassa on Alaskan ohella mielenkiintoisena elementtinä myös Rubyn kuurous, joka nostaa esiin monia kiinnostavia näkökulmia ja se tekee 10-vuotiaan tytön seikkailusta Alaskassa vielä enemmän hermoja raastavan. Huolimatta oikein lupaavista osasista, äänikirja kuitenkin lähti varsin hitaasti liikkeelle sillä kirjan alkupuolella on useampia, sinällään vallan herttaisia kohtia, joissa Ruby kertoilee Alaskan eläimistä. Söpöä mutta äänikirjan kanssa hiukan tuskastuttavaa, kuuntelija kun odottaa innokkaasti pääsevänsä takaisin seikkailemaan. Lukijat Rachel Atkins ja Harriet Carmichael toki hyvää työtä mutta jäin miettimään olisiko tekstin rakenne toiminut sittenkin paremmin perinteisessä kirjassa. (Jos ääninäytteet kirjasta kiinnostavat, niitä löytyy mm. The Quality of Silencen kotisivuilta, joilla mm. kartta Rubyn  ja Yasminen seikkailuista äänikirjakatkelmineen.) Kirjan loppu kuitenkin oli hyytävä, useammalla kuin yhdellä tavalla...

Hatchette Audio UK, 2015
Kesto: 9h 9min
Lukijana: Rachel Atkins, Harriet Carmichael
Kirjan kotisivut: The Quality of Silence

Kirjabloggaajan viikko: sunnuntai

Sunnuntai-aamuna aurinko näyttää taas paistavan ja mieli tekee kuntoilemaan. Aamupalalla mietiskelen kulunutta viikkoa bloggauksineen. Kokemus on ollut oikeasti hauska (siis minusta) mutta luulen että luettavana päiväkirjani voi olla vähän yksitoikkoinen, pyrin kuitenkin lukemaan ja bloggaamaan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Päiväkirja ehkä paljastaa sen minkä jollain tasolla tiesin jo itsekin - olen haahuileva lukija. Minulla voi olla kirja kesken yläkerrassa, toinen alakerrassa, fillarilenkkejä varten äänikirja ja kenties vielä yksi käsilaukussakin. Ns. iltakirjakseni säästän kuitenkin ne, joista uskon nauttivani eniten joten jonkinlainen pään sisäinen ranking system on olemassa. Uskonkin iltalukuhetkeni olevan laadukkainta lukuaikaa, ympäristökin on rauhallinen ja vailla muita ärsykkeitä (vrt. työmatkalukeminen).

Havahdun mietteistäni siihen että aurinko on melkein mennyt jo pilveen eikä kuntoilua ole edes aloitettu. Ylös, ulos ja lenkille! Keli osoittautuu parhaimmillaankin vaihtelevaksi, ensimmäiset sadepisarat tipahtavat maahan samaan aikaan kun kaarran takaisin kotipihaan. Mukanani lenkillä on ollut Rosamund Luptonin The Quality of Silence ja nyt alan jo vähitellen tempautua kirjaan mukaan. Epätoivoinen retki Alaskan jääteillä tuntuu hurjalta ja harmittelen sitä etten ole koskaan tullut katsoneeksi telkusta tulevaa tosi tv -sarjaa alueen rekkakuskeista - olisi mahtavaa nähdä millaista ympäristö ihan oikeasti on!

Meillä oli alunperin tarkoituksena lähteä tänään metsään mutta kelin epävakaisuuden takia suunnitelma muuttuu ja pyörähdämme ostoskeskuksessa katsomassa alejen tarjontaa. Stockmannin kirja-aleissa on monenlaista kivaa mutta päädyn lopulta ostamaan vain Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin joka on ollut hankintalistallani jo tovin. Vaatekaapin järkeistäminen tekisi hyvää ja itse kirjahan on söpö kuin karkki - hyvä ostos siis!

Illalla havahdun siihen että Kirjan vuoden lukuhaastetta varten lainaamani Rouva Oraakkeli on edelleen lukematta ja laina-aika loppuu jo pian. Tiedän Atwoodin tekstin yleensä olevan makoisaa mutta kyseessä vuoden 1993 painos ja jostain syystä kirjan vanhahtava olemus on saanut minut nihkeilemään - entäs kansien välissä oleva tavara onkin ohittanut jo parhaan myyntipäivänsä?! Pakottaudun kuitenkin avaamaan kirjan koska ymmärrän että moiset ennakkoluulot ovat typeriä ja muutaman luvun jälkeen olen myyty. Kansista viis kun rouvan kertojanlahjat ovat tätä luokkaa!

Kirjabloggaajan viikko: lauantai

Nukun pitkään ja herättyäni jatkan loppuun Rip Kirbyn seikkailujen parissa. On ihanaa kun saa lojua rauhassa sängyssä lukemassa sarjakuvia. Kirbyssä viehättää sekä nostalgia että juonet ovat oikeastaan kohtuullisen hyviä. Pohdiskelen aikani Kirbyn ja Honey Dorianin suhdetta, Honey kun selvästi on rakastunut mieheen mutta mestarietsivä itse ei tunnu tajuavan. Varsinainen mestarietsivä!

Aamupalan jälkeen alan tehdä muistiinpanoja postausta varten, teksti tuntuu tulevan vaivattomasti mutta sitten muistan taas pitkään odottaneen juttuni Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä ja päätän ottaa itseäni niskasta kiinni. Tuntia myöhemmin olen saanut puserrettua tekstin ulos ja ryhdyn kuvatalkoisiin. Olen koko viikon ajan yrittänyt kuvata myös "kirjahetkiäni" kirjabloggaajan viikkoa varten ja nyt olisi aikaa siirtää kuvat koneelle, muokata ja liittää postauksiin. Kivaa hommaa, mutta yllättävän aikaa vievää...

Lauantaipäivä on touhua täynnä, mutta ehdin muutamassa rakosessa lukemaan hieman toista Rip Kirby -kirjaani. Olisi kiva tietää vähän enemmän millainen kuvio Ripin, Pagan Leen ja Honey Dorian välillä on. Juuri kun aikataulussa olisi kuntoilun mentävä aukko, huomaan että taivas on mennyt pilveen ja alkaa ripottaa vettä. Katson Netflixistä hiukaan The Bletchley circle - sarjaa joka kertoo joukosta naisia jotka ovat toisen maailmansodan aikana työskenneet koodinmurtajina. Sodan päätyttyä kukin jatkaa elämäänsä tahoillaan kunnes sarjamurhaaja saa naiset yhdistämään voimansa uudelleen. Toimii.

Päästän lopulta mieheni katsomaan sotaleffaansa ja vetäydyn sänkyyn Jarkko Sipilän kanssa. Tuntuu vähän hankalta orientoitua nykypäivän Suomessa tapahtuvaa poliisijännäriin kun on viettänyt suurimman osan päivästään 1950-luvulla! Mies kuumasta osoittautuu tuttuun tapaan toimivaksi tekstiksi, joskin vähän ihmettelen kirjassa esiintyvien historiallisten yksityiskohtien määrää. Muistelisiko Suhonen oikeasti Jäähallin edessä seistessään hallin historiaa ja sitä, kuinka "kausilla 1965-1967 Helsingistä ei ollut mestaruussarjassa yhtään joukkuetta"? Tai pubissa istuessaan sen historiaa ja perustamisvuotta? Luulen että ei.

Kirjabloggajan viikko: perjantai

Perjantaiaamu alkaa dramaattisesti ukkosmyrskyllä - onneksi herään vain viisi minuuttia normaalia herätystäni aiemmin. Sataa kuin saavista kaataen, jyrisee ja rakeitakin tulee, olen todella iloinen siitä ettei tänään tarvitse lähteä tarpomaan kohti bussipysäkkiä. Etäpäivät <3. Tuijottelen pitkään sadetta, sitten keitän itselleni kupillisen lakuteetä ja lueskelen Sophia Kinsellan Finding Audreytä. Pääsin kirjan makuun eilen illalla ja kirja on hauska vielä aamun harmaassa valossakin. Kikatan hiukan kohtaukselle jossa Audreyn äiti haluaa kieltää television käytön kodissa koska sieltä tulee vain roskaa. Kunnes isä muistuttaa Downton Abbeystä...

Lounastauon päätteeksi päädyn lukemaan eilen lataamaani Rory Clemensin Martyr-kirjaa. Tuntuu ihanan vaivattomalta palata vaihteeksi historiallisen fiktion pariin, etenkin kun kuningatar Elisabethin hallituskaudella on tullut seikkailtua vähän vähemmän. Martyrissä päästään pian tositoimiin ja olen juuri lukemassa keskittyneenä Mary Stuartin mestauksesta kun työkaverin pentele keskeyttää minut soittamalla lukulaitt... siis kännykkääni. Mur!

Päivän päätteeksi pitää kuvata kansikuvia blogia varten. Paras valo näyttää olevan olohuoneessa, joten päädyn käyttämään läppärin kantta alustana. Varaukseni Jarkko Sipilän Mies kuumasta näyttää olevan noudettavissa joten päätän suhata Nopsan kanssa kirjastoon. Sarjishyllystä löytyy nippu muistoja, nimittäin kaksi kirjaa ukkini lempisarjakuvasta, Rip Kirbystä. Näitä (ja Tex Willereitä ja Korkeajännityksiä) minä lueskelin sateisina kesäpäivinä mummolassa.

Perjantai on usein taloudessamme leffailta - tänään päädyimme katsomaan Kätyrit-piirrettyä, tiukan työviikon jälkeen on joskus kiva päästä nauramaan. Siippaani odotellessa korkkaan jo ensimmäisen sarjakuvakirjan ja tarina yllättää olemalla yllättävän monipuolinen - ja pitkä! Jään mietiskelemään Kirbyn ikää, lapsena hän tuntui aika vanhalta (kenties silmälasien takia) mutta nyt en ole enää niin varma. Nukahdan lopulta sarjiksien kanssa sohvalle ja havahdun herra Norkun saapuessa. Leffaan!

Illalla luen Sophia Kinsellan Finding Audreyn loppuun. Kirjan tunnelma sopii perjantai-illan hassuttelufiiliksiin. Finding Audrey on tuttuun tapaan vaivatonta ja hauskaa luettavaa, mutta kylläkin melkein liiankin heppoista. Sopivaa luettavaa juuri tähän aivottomaan oloon siis.