Villi vaellus / Cheryl Strayed

Villi vaellus tupsahti lukulistalleni vasta nähtyäni kirjaan perustuvan elokuvan trailerin - jostain syystä ajatus naisesta joka lähtee etsimään itseään yksinäiselle vaellukselle - vetosi minuun vaikken todellakaan ole mikään eräjorma. (Hehkutin myöhemmin kirjaa miehelleni joka myös totesi ylläolevan ja kysyi sitten toivekkaasti haluaisinko lähteä kesällä kokeilemaan vaellusta. En halua. Olen liian mukavuudenhaluinen.)

Pacific Crest Trail (tai PCT, kuten siihen kirjassa viitataan) on 4286 km pitkä vaellusreitti, joka alkaa USAn ja Meksikon rajalta ja aina Kanadan rajalle saakka, kulkien halki lukuisten eri kansallispuistojen, aavikoiden ja vuorien. Vuonna 1995 26-vuotias Cheryl Strayed on ajautunut elämässään aallonpohjaan ja päätyy lopulta PCT:lle selvittämään ajatuksiaan.

Rehellisesti sanottuna olin yllättynyt siitä kuinka koukuttava Strayedin kirja oli. Sen pääosissa ovat ehdottomasti nainen ja luonto kaikkine elementteineen ja varsinkin jälkimmäisen mahtavuus on voimakkaasti kirjassa läsnä. Uteliaiden kannattaa katsoa postauksen lopussa oleva kirjatraileri johon on liitetty Strayedin omia kuvia vaellukselta. Maisemat ovat mahtavia ja erilaisia ja saavat minutkin innostumaan - jos nyt ei ihan tällaisesta hurjan pitkästä vaelluksesta niin ainakin lyhyemmistä metsäretkistä.

Strayedistä itsestään on helppo pitää, nainen on hyvin rehellinen elämänsä virheiden suhteen ja tuossa avoimuudessa on jotakin aseista riisuvaa. On helppoa samaistua hänen elämäntuskaansa ja ihastella hänen rohkeuttaan ja sitkeyttään. Kirja tuo etäisesti mieleeni Eat Pray Loven (joskin Villi vaellus on minusta aidompi) ja aikani pohdiskelinkin ihmisten tarvetta hakea selkeyttä elämäänsä yksinäisyyden kautta. Ehkä joskus pitää lähteä kauas löytääkseen itsensä?

"Katsoin pohjoiseen, sillaan suuntaanm ja pelkkä ajatus siitä valoi minuun uskoa. Katsoin etelään, mistä olin tullut, villiin ja kesyttömään maahan, joka oli koulinut ja korventanut minua, ja mietin vaihtoehtojani. Tiesin, että oli vain yksi. Aina vain yksi.
Jatkaa kävelemistä."

Like, 2014
Sivuja:  408
Alkuteos: Wild. From Lost to Found  on The Pacific Crest Trail
Suomentanut Kirsi Luoma

Orphan Train / Christina Baker Kline

Blogini anti on viime aikoina ollut melko yksiäänistä johtuen pitkittyneestä sairastamisesta. Viretilani oli sitä luokkaa että mieli teki lähinnä lukea jotain vetävää ja helppoa ja sellaista jonka saisi luettavaksi ilman käppäilyä kirjastoon. Siispä olen hyödyntänyt röyhkeän paljon Helmetin OverDrive-kokoelmaa, josta myös Orphan Train syliini tipahti. Kirjavalinta tapahtui melko pitkälti nimen perusteella, muistan joskus lukeneeni näistä orpojunista ja se riitti lainaamispäätökseen.

1920-luvulla pieni irlantilaistyttönen, Niamh, matkaa perheineen New Yorkiin paremman elämän toivossa. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Niamh päätyy junaan joka kuljettaa itärannikon orpolapsia keskilänteen adoptoitaviksi. Nykyajassa taas 91-vuotias Vivian kertoo elämänsä tarinaa teini-ikäiselle Mollylle, joka niinikään on yksin maailmassa. Voiko yksinäisyys yhdistää?

Orphan Train oli oiva kirja velttoon olotilaan, Niamhin tarina oli nimittäin sekä koskettava että kiinnostava ja pieni aikahyppely vain virkisti menoa. Koska tiesin entuudestaan pikkuisen näistä junista, oli helppo samaistua Niamhiin ja kauhistella menoa joka meidän ajassamme tuntui kovin tunteettomalta. Paljon ovat ajat muuttuneet ja joskus ihan parempaankin suuntaan.

Kirja oli juuri mukavan helppo ahmaistava ja viihdyin sen parissa hyvin vaikkei se varmasti korkeakulttuurisia lukuelämyksiä tarjoakaan. Mutta jos historia tai ns. ihmiskohtalot kiinnostavat niin tässä olisi kelpo luettavaa!

HarperCollins, 2013
Sivuja: 278

Little Women (Little Women #1) / Louisa May Alcott

Kolmannen silmätulehduksen tehdessä tuloaan halusin palata lapsuuteni klassikoihin äänikirjojen muodossa. Olin pongannut Helmetin Overdrive-kokoelmista Louisa May Alcottin Pikku naiset -kirjan mutta koska kirjalla on kohtuullisesti kestoa (19 tuntia) olin odotellut hetkeä jolloin kuuntelemiselle varmasti olisi aikaa. Ja nyt oli!

Pikku naiset tuskin kaipaavat sen kummempaa esittelyä, onhan kyse tyttökirjaklassikosta joka varmasti monille on tuttu ja rakas - minullekin. Tätäkin tarinaa olemme leikkineet paljon ja muistan että Jon rooliin oli aina tunkua. Ja ihmekös tuo - lapsen näkökulmasta Jo taitaa olla se jolla on eniten hauskaa kirjassa!

Odotin siis kuuntelukokemukseltani herttaista lapsuudennostalgian täyttämää aikaa ja toteutuihan tämä tosiaan tavallaan. Luulen kuitenkin lapsena lukeneeni jonkinlaisen lyhennetyn version kirjasta koska tässä äänikirjaversiossa oli paljon sellaistakin asiaa jota en lapsuudestani muista, kirja sisälsi mm. useita kirjeistä koostuvia kappaleita ja Megin pienen perheen arkea. Kokonaisuus oli toki tutun herttainen ja nostalginen mutta ikäväkseni joudun sanomaan ettei kärttyisä ja flunssainen, viihdytystä kaipava kuuntelija ei rakastunut. Lapsen näkökulmasta herttaisuus toki toimii varmasti mutta nykypäivää elävänä aikuisen koin vähintään vaivaannuttavina mm. kohdan jossa Megin epäonnistunut hillonkeittoyritys johtaa siihen ettei Johnia odota kotona illallinen mikä puolestaan johtaa pienimuotoiseen aviokriisiin... Myös jo edellämainitsemani kirjeet eivät oikein toimineet äänikirjamuodossa, tuskastuin mm. kohtaan jossa minuuttitolkulla kuvailtiin joululahjoja. Tästä opin siis ainakin sen, että äänikirjojen kohdalla pidän nopeatempoisesta tekstistä, jossa toki on paikkansa kuvailulle kunhan sitä ei ole liikaa.

Tuntuu kurjalta kirjoittaa näin rakkaasta klassikkoteoksesta mutta tällä kertaa kokonaisuus ei toiminut minun kohdallani. Ehkä syynä oli huono viretila, kirja saattaisi toimia paremmin silloin kun lukija on valmiimpi antautumaan kirjan lempeälle ja leppeällä vanhan ajan tunnelmalle.

Blackstone Audio, Inc, 2005
Kesto: 18h 59s
Lukija: C. M Hébert
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka muistat lapsudestasi

The Handmaid's Tale (suom. Orjattaresi) / Margaret Atwood

Olen kuluneiden kuukausien aikana tutustunut uudelleen Margaret Atwoodin tuotantoon The Handmaid's Talea kuitenkin säästellen. Sitten alkoi sairastelu ja silmätulehduksen riivaamana nappasin äänikirjan Helmetin Overdrive-kokoelmasta ankeita päiviäni piristämään. Pakko jälleen kerran kehua sekä tuota mainiota palvelua että äänikirjoja noin yleensäkin, ilman niitä olisivat sairaspäivät olleet paljon ankeampia.

The Handmaid's Tale on dystopia tulevaisuuden Amerikasta tai Gileadista jossa kaikki on toisin. Tarinan kertoja on Offred joka tässä uudessa maailmassa toimii orjattarena tai suoremmin sanottuna synnytyskoneena Komentajan taloudessa. Välähdyksenomaisesti kirjailija kuvaa Offredin arkea ja menneisyyttä sekä sitä kuinka tuntemamme maailma muuttui paikaksi jossa naisilla ei ole enää oikeuksia.

Lukukokemukseni oli tällä kertaa kaksijakoinen, Atwoodin teksti on nerokasta ja hänen luomansa maailma on hyytävän kylmä mutta lukuvireeni ei ollut parhaimmillaan eikä rakenne ole ehkä parhaimmillaan äänikirjamuodossa. Ihailen kyllä kirjailijan huimaa tekniikkaa jossa kokonaisuus luodaan pikkuhiljaa, palanen kerrallaan mutta tekstin loikkivuus teki kuuntelemisesta joskus sekavaa. (Eikä varmaan kesken kuuntelun nukahtaminenkaan auta asiaa!)

Kirjan kuuntelu osui sattumalta myös ajankohtaiseen hetkeen kun media alkoi rummuttaa erään ihmiskauppaoikeudenkäynnin lopputuloksista. Pakko on todetta että Atwood on kirjoittanut hienon ja ajankohtaisen kirja jolla on edelleenkin sanottavaa. Toivon kuitenkin että ihmiskunnan tulevaisuus on vähän iloisempi...

Random House Audio, 2011
Kesto: 10h 23min
Lukija: Joanna David
Kirjan vuoden lukuhaaste: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

Red Queen (Red Queen #1) / Victoria Aveyard

Red Queen taitaa olla oiva esimerkki vahvan kansikuvan eduista, sillä kirja on jostain (kenties Goodreadsistä?) jäänyt mieleeni potentiaalisena luettavana, sillä kuvitus antaa mielestäni myös selkeän käsityksen siitä kansien sisältä mahtaa löytyä. Kokonaisuus vaikutti kiintoisalta - juonittelut, toiminta ja kuninkaalliset juonittelut kelpaavat minulle melkein aina -joten kun kirja tupsahti eteeni Helmetin Overdrive-kokoelmassa en juurikaan aikaillut lainausprosessissa. Viihdettä minulle, kiitos!

Red Queen sijoittuu kuvitteelliseen Nortan valtakuntaan, jossa hopeaveriset elävät kuin jumalat siinä missä punaveriset elävät alistettuina orjina. Valtakunta on ollut sotatilassa jo pitkään ja siksi kaikki 18 vuotta täyttäneet punaiset lähetetään rintamalle mikäli heillä ei ole työpaikkaa. Tämä kohtalo odottaa myös tarinan päähenkilöä, 17-vuotiasta Marea, joka yrittää elättää perheensä varastamalla. Sattuma kuitenkin vie tytön aina lähelle Nortan vallan keskipistettä ja vaaraa.

Jos Red Queeniä pitäisi luonnehtia kolmella sanalla, ne olisivat "Tuhkimo kohtaa Valtaistuinpelin". Kirjan alkuasetelma on mielestäni satumainen, vaikka Mare toki on Disney-prinsessoja neuvokkaampi ja ärhäkämpi tapaus. Monella tapaa kirja on aika tyypillinen esimerkki YA-kirjoista kasvutarinoineen ja sortajineen mutta kokonaisuus on mielestäni melko vetävä ja kirjailija kehitellyt muutaman koukkujakin mukaan. Lukukokemuksena Red Queen tarjosikin juuri sitä mitä kaipasin eli viihdytystä ja nyt huomaan kärsiväni klassisesta lukutoukan ongelmasta: mieli tekisi lukea sarjan seuraavatkin osat mutta eihän niitä mokomia ole vielä kirjoitettu!!!  (Kirja toimisi myös elokuvana, nähtäväksi jää kiinnostuuko Hollywood..)

Kirjan on lukenut myös Notko, se lukeva peikko, joka taisi minun laillani jäädä koukkuun.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 320
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja kirjoittajalta jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen

Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja on hehkutettu kirjablogeissa kovasti ja koska Lumikko ja yhdeksän muuta oli kerta kaikkisen oivallista luettavaa, päädyin ostamaan Harjukaupungin salakäytävät omaan hyllyyni sopivaa lukuhetkeä odottamaan. Sopiva hetki tuli flunssasta toipuessani kun kirjastokasa oli kerrankin loppuun saakka koluttu ja mieleni teki lukea jotain nokkelaa ja taianomaista.

Kustantaja Olli Suominen on ihan tavallinen, hiukan kaavoihinsa kangistunut mies, puoliso ja isä, jonka elämän tasainen kulku kuitenkin muuttuu Facebookin ja siellä toimivan elokuvakerhon myötä. Ollin elämään ilmestyy päärynämekkoinen tyttö ja muutama ikävämpikin muisto menneisyydestä jolloin Toukolan viisikko seikkaili Harjukaupungin salakäytävissä.

Pidän kovasti Jääskeläisen tyylistä kirjoittaa maagista realismia, hänen kirjansa tuntuvat aina olevan niin täynnä erilaisia vihjeita tulevasta että pelkään osan jäävän minulta huomiotta. Esimerkiksi Harjukaupungin salakäytävissä on monia viitteitä elokuviin joista monet ovat minulle tuntemattomia ja siksi nyanssit jäivät ymmärtämättä. En myöskään tunne lainkaan Jyväskylää joten monet kirjassa kiehtovasti esitellyistä paikoista jäivät vain mielikuvitukseni varaan. Ehdottomasti parasta kirjassa on kuitenkin sen sisällä piileskelevä kirja, nimittäin Kerttu Karan kirjoittama Elokuvallinen elämänopas vaikuttaa todella kiinnostavalta!

Kirja alkoi oivallisesti, kiinnostuin Ollin keski-iän kriiseilystä ja maagisesta kirjailijatuttavuudesta. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt Blytonin Viisikko-sarjasta ja Ollin nuoruusvuosien seikkailut valitettavasti toivat mieleeni turhankin elävästi nuo kirjat ja lupaava lukuflow tyssäsikin tähän. Onneksi loppua kohden Jääskeläinen laittaa taas isomman vaihteen silmään ja kirjan loppu olikin oivallinen. Harjukaupungin salakäytäviin on itseasiassa kirjoitettu kaksi vaihtoehtoista loppua ja minun kirjastani löytyi ns. blanc-loppu, joka olikin tunnelmaltaan miellyttikin enemmän kuin kustantamon sivulta lukemani rouge.

"Elämä on päärynä, joka yleensä unohdetaan lasikulhoon nahistumaan samalla kun syödään päivästä toiseen perunoita.Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas"

Atena, 2010
Sivuja: 372

Shades of Milk and Honey (Glamourist Histories #1) / Mary Robinette Kowal

Flunssalukemistooni lukeutui myös Shades of Milk and Honey joka tuli valittua siksi koska se vaikutti sopivan viihdyttävältä ja helpolta (ja sattui olemaan heti ladattavissa OverDrive-kokoelmasta). Sattuneesta syystä en pahemmin perehtynyt kirjailijaan tai kirjan aiheeseen etukäteen ja yllätyinkin iloisesti huomatessani että Shades of Milk and Honey mukailikin Jane Austenin henkeä. Siis kepeää kartanoromantiikkaa tulossa!

Kirjan alkuasetelma onkin oudosti tutunomainen: Ellsworthin perheen omaisuus on periytyvä isän kuoleman jälkeen kaukaiselle serkulle ja perheen kaksi tytärtä pitäisi siis saada nopeasti naimisiin. Rouva Ellsworth on hitusen hupsu, herra Ellsworth taas viisas ja lämminsydäminen. Tyttäristä Jane on viisas ja lempeä sekä taitava illuusioiden luoja muttei hurmaa ulkonäöllään - toisin kuin nuorempi sisarensa Melody. Melody näyttää kiintyneen kilttiin ja kunnolliseen herra Dunkirkiin ja myös koppava ja vaitonainen herra Vincent kiinnostuu erityisesti Janen illuusioista.

Kuulostaako tutulta? Niin minustakin! Onnekseni olin siinä määrin tokkurassa etten jaksanut häiriintyä Austen ryöstämisestä. Kirjan teksti on onneksi mielestäni ajanmukaista ja uskottavaa sekä austenmaisen kepeää mutta valitettavasti ei ihan yhtä nerokasta kuin esikuvansa, esimerkiksi sisarusten välinen lämpö tuntuu tyystin puuttuvan Janen ja Melodyn väliltä. Samoin Eliza Bennetin rohkeus ja nokkeluus eivät valitettavasti asu Jane Ellsworthissä joka on jokseenkin alistunut reppana neidoksi.

Päästyäni yli Austenin ryöstökalastamisesta, oli kuitenkin pakko todeta ettei Shades of Milk and Honey ole yhtään hullumpi luettava. Varsinkin loppua kohden kirjailija uskaltautuu jo irtautumaan omilleenkin ja kirjassa esiintyvä taikuuskin (eräänlainen illusionismi jota hämmentävästi lähinnä sisustustarkoituksiin tai liian suurten etuhampaiden kätkemiseen) on ihan kiinnostava idea. Mary Robinette Kowal on luonut Janen ympärille kokonaisen kirjasarjan ja luulen että saatan hyvinkin sortua kokeilemaan seuraavaakin osaa, sillä tulee olemaan kiinnostavaa nähdä kuinka tarina kantaa ilman Austenin apuja.

Tor, 2012
Sivuja: 320
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja jossa on taikuutta