Kaikkien aikojen tarina / Jussi Siirilä

Tutustuin Jussi Siirilän tuotantoon mainion Juoksijan myötä mutta Historia on minut vapauttava oli se kirja joka teki minusta fanin. Olen odottanut uutta Siirilän kirjaa hartaasti, etenkin kun kuulin sen nimen olevan Kaikkien aikojen tarina. Pakko lukea, onhan se sentään kaikkien aikojen tarina!

Kirjan kertoja on kirjailija Hannu Mäkäräinen jonka ura on aallonpohjassa. Keskeytettyään dokumentin thaimaalaisista marjanpoimijoista, lähtee masentunut Mäkäräinen pohjoiseen hiihtämään pahan mielensä pois. Siellä kohtalo puuttuu peliin ja lähikuppilassa juttusille osuu kovia kokenut mainosmies Thomas Fors jolla on melkoinen tarina kerrottavanaan...

Kirjassa vuorottelevat kolme eri aikatason tarinaa, joista aikaisin vie lukijansa 1930-luvun dekadenttiin Berliiniinkin. Tässä kohdin joudun kuitenkin tunnustamaan että juuri tämä aikataso tuntui minun makuuni irralliselta ja hivenen pitkäveteiseltä - huomasin kaipaavani nerokasta Mäkäräistä ja masentunutta Forsia. Minulle kirjan parasta antia olikin juuri Mäkäräisen kautta kuvattu kirjailijan arki kustannustoimittajan metkuilla höystettynä.

Pohjoinen taitaa olla kuuminta hottia kirjallisuudessa, olenhan syyskuun aikana lukenut jo kaksi sinne sijoittuvaa syksyn uutuuskirjaa. Mutta valitettavasti tässä vertailussa, Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää vie voiton Kaikkien aikojen tarinalta, jossa oli ainakin tällaisen etelän elätin silmin paljon enemmän aitoa tunnelmaa ja hulvatonta huumoria.

(Mäkäräinen saa palautetta kustannustoimittajaltaan.)"Nainen arveli kohderyhmän löytyvän hyvin kapeasta lukijakakun viipaleesta, johon osui lähinnä huonosti pukeutuvia ja kumararyhtisiä, tuberkuloottisen oloisia akateemisia miehiä, joilla oli sisäänpäin kääntynyt luonne ja tavallisesta poikkeava huumorintaju. Kaiken lisäksi he eivät ostaneet kirjaa vaan lainasivat sen kirjastosta tai kaveriltaan."

Gummerus, 2014
Sivuja: 402

Aurora / Raija Oranen

Aurora Karamzin on kiehtonut minua siitä saakka sairastuin ja jouduin joksikin Auroran sairaalaan.
Tylsistynyttä ja vähän koti-ikäväistä pikkutyttöä huvitettiin kertomalla Aurorasta tarinoita jotka kävivät tyttösestä prinsessasadusta ja vähän helpottivat oloani. Kiinnostus kuitenkin jäi, etenkin kun Auroran historia osoittautui aikuisena prinsessasatua kiehtovammaksi ja siksipä tämä Raija Orasen uutuusromaanikin piti napata heti luettavaksi.

Ihanainen Aurora oli oman aikansa kohukaunotar, jonka rakkauselämässä riitti varmasti juoruiltavaa 1800-luvun Helsingin salongeissa. Suomalaisneitonen eteni keisarinnan hovineidosta Venäjän rikkaimman miehen puolisoksi ja muutaman mutkan kautta merkittäväksi suomalaiseksi hyväntekijäksi.

Orasen tekstiä oli miellyttävä lukea ja nautin erikoisesti hänen tekstinsä pienistä huumorinpilkkeistä ja papa Walleenin, Auroran isäpuolen, lupsakan nokkelasta hahmosta joka mukavasti tasapainotti Auroran vakavuutta ja mietteliäisyyttä. Naisen henkilökuvan ohella Oranen kuvaa myös taitavasti Suomen historiaa, aikaa jolloin maa etsi omaa identiteettiään Venäjän vallan alaisuudessa - mielenkiintoista luettavaa tämäkin!

Ehkä suurin haaste Auroraa lukiessa oli hyväksyä se, että Oranen oli kirjoittanut historiallisiin faktoihin perustuvan teoksen, hetkittäin nimittäin toivoin että lapsuuteni kauniilla prinsessalla olisi ollut hiukan helpompi elämä. Sellainen, joka voidaan kuitata sanoin "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka". Toisaalta, oikean elämän kauneus taitaakin olla siinä, että se ei noudattele käsikirjoituksia ja maalaa paletin kaikilla sävyillä, myös niillä tummilla.

(Papa Walleen opastaa nuorta Auroraa politiikan kiemuroihin.)"- Tietävät mitä?
- Että Ruotsiin päin pitäisi olla kallellaan ja haukkua kohti itää, tyttöseni. Ei siitä semmoisesta mitään tule. Se on silkkaa kiihkoilua ja romantiikkaa, sanon minä. Meidän on hyvä olla Venäjän kanssa, kun ollaan sovussa ja sievästi eikä ärsytetä turhan takia, emmehän me ole mitään terrierikoiria, emmehän?"

Teos, 2014
Sivuja: 633

Koskinen ja raadonsyöjä / Seppo Jokinen

Seppo Jokisen dekkarit ovat olleet lukulistallani jo jonkin aikaa, siinä määrin paljon olen kuullut kehuja miehen dekkareista. Koska kotimainen, rouhea poliisimeininki iskee minuun, Elisa Kirjan tarjotessa sisäpiiriläisilleen lahjaksi ilmaista e-kirjaa, päätin tutustua Koskiseen ja raadonsyöjään.

Kirja sijoittuu - rankasta nimestään huolimatta - pääosin 1990-luvun it-maailmaan. Tietotekniikkapuolen guru nimittäin löytyy eräänä päivänä kuolleena työpöytänsä ääreltä ja Koskinen tiimeineen saa aimo annoksen ihmissuhdesoppaa setvittäväkseen.

Koskinen ja raadonsyöjä osoittautui oivaksi valinnaksi, kirja oli mainio perusdekkari ilman turhia krumeluureja. Jokisen kerronta oli miellyttävää ja sujuvaa ja pieniä huumorinpilkahduksia löysin. Ajan hammaskaan (Koskinen ja raadonsyöjä ilmestyi vuonna 1996) ei ollut onneksi kovasti kirjaa nakertanut. Muutamassa kohdin toki hymyilytti tuo atk-maailman kuvaus mutta nämä ovat onneksi vain pieniä sivuseikkoja.

Koskinen ja raadonsyöjä on kirjasarjan toinen osa, eli tulin jälleen kerran aloittaneeksi lukemisen väärästä kohdin. Tämä ei juuri menoa haitannut, sillä pääpaino kirjassa on rikoksen selvittelyllä eikä esim. Koskisen kotitilanteella tai ihmissuhteilla. Hiukan pihalla olin kuitenkin mm. Koskisen tiimin suhteen, sillä heidän taustojaan tai luonnettaan ei juuri kirjassa avattu. Ehkäpä luen seuraavaksi sen ensimmäisen osan ja otan asiasta selvää? Koskinen ja siimamies - here I come!

"- Voin kertoa sinulle että suurin osa atk-väestä on enemmän tai vähemmän hurahtanutta. Meiltä vaaditaan niin paljon luovuutta ja kiemuraa ajattelutapaa, ettei tavallinen metrimerkonomi tässä työssä pärjää."

CrimeTime, 2012
Sivuja: 231
Kirjasta lisää: Kirjan pauloissa

Kaikki oikein / Anna-Leena Härkönen

Varmaan kaikki ovat joskus miettineet mitä tekisivät jos voittaisivat lotossa jättipotin. Minä ainakin olen. Lottovoittohaaveeseeni kuuluu mm. koti,jossa olisi tilaa myös kirjastohuoneelle ja erilaisille viihtyisille lukusopille, jokunen ihana matka ja pari muutakin ei-kauhean-yllättävää-juttua. Haaveeni ehkä toteutuu jonain päivänä jos muistaisin kerrankin lotota. Niinkuin Anna-Leena Härkösen Eevi Puttonen teki.

Eevi on pihien vanhempien tytär, josta aikuisena tuli kosmetologi ja hivenen alkoholisoituneen wannabe-muusikon vaimo. Elämä siis voisi olla paremminkin ja kaikki muuttuukin kun kohdalle osuu loton jättipotti - seitsemän miljoonaa. Mutta meneekö kaikki kuitenkaan niinkuin elokuvissa?

Härkösen Kaikki oikein osui hyppysiini juuri oikealla hetkellä, mieli teki jotain sujuvaa, sopivan helppoa ja hauskaa. Vaikka Eevin elämässä onkin selvästi omat varjopuolensa, osaa Härkönen säilyttää tietynlaisen keveyden eikä teksti tuntunut liian raskassoutuiselta. Oikein passeli välipalakirja siis!

Anna-Leena Härkönen tekee tässäkin kirjassaan nokkelia ja uskottavia havaintoja, myös ajatus lottovoittajan elämään kurkistamisesta tuntui kiehtovalta. Mikä tärkeintä, kirja johti myös ahaa-elämykseen - elämän muutokseen ei sittenkään tarvita lottovoittoa, asioita voi muuttaa muutenkin. (Mutta se lottovoitto kyllä ratkaisisi kirjastohuonepulman nopeimmin...)

"Saatana, hän lottoaisi nyt. Seitsemän miljoonaa. Järjetön summa. Olisi varmaan parempi lotota, kun jaossa olisi pieni voitto. Kun ei tavoitellut liikoja, sen saattoi vaikka saada. Mutta hän lottoaisi silti. Jos tulisi täysosuma, hän palaisi takaisin samaan kauppaan ja ostaisi kerralla kaikki lehdet pois kuljeksimasta. Hän ostaisi koko kaupan. Ja antaisi finnilärville kenkää."

Otava, 2014
Sivuja: 280

Valtapeli: Vaikuttamisen jalo taito / Henrik Fexeus

Yksi minun ja mieheni suosikkisarjoista on Paljastavat valheet jossa Tim Rothin esittämä mentalisti Cal Lightman selvitti tapauksen jos toisenkin tarkkailemalla kehon kieltä ja ihmisten käytöstä. Moinen on mielestäni hurjan mielenkiintoista joten kuullessani Henrik Fexeuksen kirjasta Valtapeli: vaikuttamisen jalo taito, päätin yrittää oppia pari kikkaa mentalistilta.

Valtapeli on mukavan kansantajuinen ja hauska opas kanssaihmisten manipul.. ei kun siis ymmärtämiseen. Kirjan ajatukset tuntuvat uskottavilta ja järkeviltä, pohjimmiltaan punaisena lankana tuntuu monesti olevan se, että ihmiset mielummin auttavat mukavaa tyyppiä kuin ikävää komentelijaa eikä sopiva annos itsevarmuuttakaan pahaa tee. Edistyneemmille wannabe-mentalisteille kirja tarjoilee mm. tavan tunnistaa sanaton ei ja muistuttaa blokkaajien varomisesta.

Valtapelin esimerkit sijoittuvat pääosin työelämään, joskin uskoisin niitä voivan soveltaa melkeinpä mihin vain jossa vastapelurina on toinen ihminen. Kirjan niksit ovat hämäävän yksinkertaisia, esimerkiksi pieni henkilökohtainen viesti tai lappunen saattaa edistää asiaasi yhtä paljon kuin raivokkaat sähköpostiviestitkin - järkeenkäypää tavallaan. Näitä vinkkejä täytyy kyllä testata omalla työpaikalla!

Kiinnostavan sisällön ohella, peukutan myös kirjan tyylikästä kantta, Jussi Karjalaisen design on tyylikkään vähäeleinen ja tukee kirjan henkeä oivallisesti. Henrik Fexeus vierailee Helsingin kirjamessuilla lokakuussa ja veikkaanpa että hänen esityksensä tulee olemaan erittäin viihdyttävä. Julkaisen messutärppini lähempänä ajankohtaa mutta Fexeuksen nimi kannattanee jo laittaa muistiin!

Jos haluat että pomosi asettaa juuri sinun muistiosi kaikkien muiden edelle, laita se hänen työpöydälleen ja liimaa päälle neonpunainen lappu, jossa lukee: "Tässä se jota pyysit! Kiitos kun perehdyt tähän./Säde"
Tällaiset temput ovat yksinkertaisia, melkein liian yksinkertaisia, mutta ne kaksinkertaistavat todennäköisyyden, että kaikki menee niin kuin haluat.
Pikkujuttuja, niin kuin sanotaan.

Atena, 2014
Sivuja: 295
Alkuteos: Maktspelet
Suomentanut Riie Heikkilä
Saatu arvostelukappaleena

Siisti kosto (Stockholm Noir #2) / Jens Lapidus

Jens Lapidus -putkeni alkaa jo tulla uniini, sillä taannoin näin unta siitä, että varastin huumeparonilta miljoonan ja paroni laittoi torpedot perääni. Siis vähän niin kuin tässä kirjassa jota luin ennen nukkumaanmenoa... Stockholm Noir-sarjan keskimmäinen osa taitaa olla jo kolmas kuukauden sisällä lukemani kirja enkä voi sanoa kyllästyneeni!

Siisti kosto jatkaa siis Stockholm Noir -sarjaa uusin henkilöin (toki muutama tuttukin tyyppi kirjassa vilahtaa).  On Mahmoud, pikkurikoksia tehtaillut maahanmuuttaja, ammattisotilaana maailmalla toiminut Niklas ja Thomas, ympäröivään maailmaan kyllästynyt poliisi joka eräänä keikallaan löytää erikoisen ruumiin. Ja sitten alkaa tapahtua...

Siisti kosto osoittautui koukuttavaksi luettavaksi, mielestäni Lapidus oli tällä kertaa onnistunut Rahalla saa -kirjaa paremmin henkilöidensä luomisessa sillä nyt mukana on rikoskuvioiden lisäksi myös kiinnostavaa ja koskettavaa yhteiskuntakritiikkiä. Erityisesti Mahmoud antaa hyvin äänen nuorelle maahanmuuttajalle joka elää hyvin erilaista elämää kuin svedut, nuo tavalliset svenssonit, jotka eivät koskaan voi edes ymmärtää sitä nöyryytyksen määrää.

Siisti kosto oli mielestäni monella tapaa onnistuneempi mutta täydellinen kirja ei ollut sillä kirjailija sortui ylilyönteihin mm. Niklasin kohdalla. Samoin koko tarinan punainen lanka oli pieni pettymys minulle vaikka ymmärränkin että aihe varmasti kutkuttaa monenkin ruotsalaisdekkaristin mieltä. (Enempää en juonesta paljasta, uteliaiden lienee pakko lukea kirja itse.) Tästäkin huolimatta - kyseessä on kelpo dekkari. Luulen myös että käyn pian hakemassa Stockholm Noirin kolmannenkin osan kirjastosta, näitähän lukee ihan ilokseen!

"Mutta elämästä isolla E:llä svedut eivät tienneet mitään. Miltä tuntui tulkata omia vanhempiaan, kun nämä selittivät sossussa, ettei heillä ollut varaa talvitakkeihin. Millaista oli kasvaa miljoonalähiössä ilman tulevaisuutta. Katsella miten isän arvokkuus rapisi aina kun viranomaiset epäilivät hänen sanojaan - kotimaassaan hän oli ollut korkeasti arvostettu mies, mutta Ruotsissa häntä riepoteltiin loassa kuin huoraa torilla."

Like, 2008
Sivuja: 652
Alkuteos: Aldrig fucka upp - Stockholm Noir II
Suomentanut Anu Koivunen

Dad is fat / Jim Gaffigan

Löysin Helmetin maanmainion OverDrive-kirjaston kätköistä tämänkin helmi äänikirjaksi. Standup-koomikko Jim Gaffiganin omaelämäkerrallinen hulluttelu kiinnitti huomioni jo erikoisella nimellään, jonka kuulemma ovat keksineet kirjailijan omat pikku silmäterät. Luvassa oli hulvaton matka lapsiperheen elämään!

Jim Gaffigan on New Yorkissa asuva koomikko ja onnellinen, 5-lapsisen perheen isä. Kirja koostuu lyhyistä pakinoista joissa isä kuvaa suurperheen vauhdikasta ja kaaottista arkea terävästi ja lämminhenkisesti. Kokonaisuudessa on jotain hellyyttävää, sillä vaikka Gaffigan suurimmaksi osaksi tuskailee lapsiperheen arjen keskellä, on selvää ettei hän vaihtaisi pois päiväkään.

Kirjan lukijana toimi Jim Gaffigan, joka teki loistavaa työtä. Kirjailija käytti ääntään mainiolla tavalla tehden fillarilenkeistä melkein kuin standup-sessioita - vain mikki ja lava puuttuivat. Lyhyet kertomukset toimivat mukavasti ulkolenkeillä, ainoastaan Gaffiganin tapa lopettaa kappale irralliseen letkautukseen hetkittäin hieman hämmensi. Tämäkin osaltaan lisäsi standupmäisyyttä, vain jonkinlainen ääniefekti taustalta puuttui. Jäin kuitenkin miettimään sitä kuinka kirja toimisi paperisen versiona, ilman Gaffiganin ilmeikästä luentaa. Ymmärtääköhän paperikirjan lukija ns. lopetusvitsin luonteen?

Suurperheen arki aukeni hyvin lapsettomallekin sillä kirja on myös oikeasti hauska, hörähtelin jopa ihan ääneen lenkeilläni. (Terveisiä vaan kaikille hullulta fillaristilta, en minä muuten mutta kun äänikirja...)
Veikkaisin kuitenkin että Dad is fat kolahtaa kovimmin vanhempiin, ehkäpä tässä olisi isänpäivälahjaideaakin?

Books on Tape, 2013
Kesto 5h 26min
Lukija Jim Gaffigan