Elonkorjuuta

On lempivuodenaikani. Elokuu ei tosin ole tänä vuonna ollut siitä ihanimmasta päästä, sillä vettä tuntuu tulevan ihan joka päivä mutta onneksi kuiviakin hetkiä on kuukauteen osunut ja pääsin nauttimaan mm. Helsinki Airshown taivaallisista koreografioista. Tohinaa on riittänyt, niin töissä kuin kotonakin ja pitäisi vielä ehtiä pyöränkin selkään Kilometrikisaa varten. Tässä touhussa äänikirjat ovatkin ihana parhaita kavereita - ylämäet taittuvat (melkein) leikiten kun kirjassa on meneillään hyvä kohta!

Nyt odottelen sitä tilaamaani intiaanikesää ja aurinkoisia, kuulaita syyspäiviä!

Elokuun luetut

Elokuussa elämä alkoi uudelleen kesän lötköilyn jälkeen ja se näkyi lukemisessa kiireenä. Elokuun kirjasaldo oli 17 luettua, joista äänikirjoja oli kaksi, samoin kuin sarjakuviakin. Luettuja sivuja kertyi 4874, onneksi Tikli osui tasapainottamaan kevyempien kirjojen kuukautta! Kuukauden teemana tuntuvat olevan rikokset, sillä puolet lukemistani teoksista näyttää niitä käsittelevän. Myös vauhdikkaita senioreista luin tavanomaista enemmän. Kuukauden TOP3:een kuuluvat tyylikäs Vuori, takuuvarma Luupuisto ja ihana Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, siis kolmoisvoitto kotimaiselle kirjallisuudelle tässä kuussa!

• Herkullinen elämä / Richard C. Morais
• Fahrenheit 451 / Ray Bradbury
• Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja / Tuomas Kyrö
• Luupuisto / Jarkko Sipilä
• Creativity, Inc.: Overcoming the Unseen Forces hat Stand in the Way of True Inspiration / Ed Catmull, Amy Wallace
• Unissakulkija / Erik Axl Sund
• Vuori / Helena Waris
• Tikli / Donna Tartt
• Hugo Cabret / Brian Selznick
• Mambo in Chinatown / Jean Kwok
• Kakkua, kiitos! / Catharina Ingelman-Sundberg
• Allegiant / Veronica Roth
• Erään yhtiön murha / Kari Häkämies
• Palestiina / Joe Sacco
• Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär / Indrek Hargla
• Hyvä aviomies / Liane Moriarty
• Valvova silmä / Arne Dahl

Liisan seikkailut ihmemaassa (Lewis Carroll, Ntamo, 2013) kuului heinäkuun lukupiirikirjoihin, jotka aikanani luin mutta unohdin kesäkiireissä siitä blogata, joten korjataanpa virhe tässä! Liisa on minulle tutumpi Disneyn versiosta, mutta itse klassikkotarina oli omalla tavallaan oudon viehättävä sekin. Valitettavasti Liisalle kävi kuitenkin samoin kuin Peter Panille, sillä alkuperäisteos jäi hiukan kalpeaksi elokuvan technicolor-version rinnalla. Olisin ehkä kaivannut enemmän persoonallisuutta ja rakennetta Liisaan, nythän tyttönen vain kulkee oudosta tapahtumasta toiseen.

Haasteiden tilanne

Hiljaista, niin hiljaista.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa tehdään hyvä lukemalla, lukutaitoviikolla kerätään jälleen rahaa opetusta varten ja minäkin aion olla mukana. Tästä lisää lähiviikkoina! Erilaiset naiskohtalot näyttävät dominoivan kirjapinoani, jos kohta tasapainoksi on tarjolla tyylikkäitä tukholmalaisherroja ja yksi jääräpääkin.

Valkokankaalla ja paperilla: Herkullinen elämä / Richard C. Morais

Herkullinen elämä oli oiva esimerkki siitä kuinka kirjan kansi, tässä tapauksessa vieläpä elokuvakansi, voi johtaa lukijan aivan vääriin johtopäätöksiin. Hulivililukija nimittäin päätteli että kyseessä olisi rakkaustarina ja että Helen Mirrenin esittämä madame Mallory olisi tarinassa isommassakin roolissa. No ei. Ihmettelen hieman kirjan loppupuolta jossa niin moni huolella rakennetuista henkilöistä unohdetaan, kerronnan keskittyessä Ranskan ravintolapolitiikkaan. Mielenkiintoista ja uutta tietoa mutta mielummin olisin kuitenkin lukenut topakasta madamesta ja Hassanin värikkäästä perheestä ja hissukseen aloinkin toivomaan että elokuva olisi (kerrankin!) kirjaa parempi.

Elokuvateatteriin suuntasimme innokkaina sillä etenkin herra Norkku nauttii yleensä "ruokaelokuvista". Näin kävi tälläkin kertaa, sillä Lasse Hallströmin ohjaama elokuva oli eittämättä kirjallista versiotaan toimivampi pakkaus. Juonesta oli typisteltu turhia rönsyjä pois ja sitä oli maustettu romantiikalla, huumorilla ja muilla tunteilla, kuten tietysti Hollywood-elokuvalta saattaakin odottaa. Visuaalisesti elokuva oli kaunis ja nosti allekirjoittaneessa kovan matkakuumeen - jospa sitä suuntaisikin tiensä Ranskaan ensi kesänä, asuisi kauniissa pikkukylässä ja söisi oivallista ruokaa?!

Elokuvan näyttelijäkaarti oli onnistunut, Helen Mirren oli (odotetusti) loistava, samoin kuin Hassanin isän roolia näyttelevä Om Puri ja voisikin melkein sanoa että kypsemmät näyttelijät varastavat shown nuoremmiltaan, joskin Hassania esittävä Manish Dayal teki hienoa työtä hänkin. Hallströmin ohjaama Chocolat on yksi lempielokuvistani ja vaikkei tämä nyt ihan yhtä ihana ole (Hei, suklaata ja Johnny Depp!!) mutta samaa viehättävää tunnelmaa löytyy myös Herkullisesta elämästäkin. Elokuvan ensi-ilta on 29.8 - hyvänolon elokuvaa kaipaavat, nyt kipinkapin katsomaan!

"Juuri sen elegantimpaa näkyä ei tässä maailmassa ole kuin hiilenmusta poika Keralasta pilkkomassa korianteria: veitsi vilahtaa ja vyöryy hakaten, ja lehtien ja varsien sekamelska muuttuu oitis hienoksi, vihreäksi usvaksi. Kauneutta vertaansa vailla."

WSOY, 2012
Sivuja: 335
Alkuteos: Thee Hundred-Foot Journey
Suomentanut Marja Helanen

Kirja ja elokuvaliput saatu Nordisk Filmiltä - kiitos!

Fahrenheit 451 / Ray Bradbury

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 oli elokuun lukupiirikirja joten tulin vihdoin tarttuneeksi tähän klassikkoon. Päädyin valitsemaan englanninkielisen äänikirjaversioon, aikomuksenani tietysti huidella pitkin maita ja mantuja kirjani kanssa. Näin teinkin mutta outoa kyllä, Bradburyn tarina ei vetänytkään puoleensa ja huomasin miettiväni ihan muita juttuja kuin sensuuria tai palavia kirjoja.

Fahrenheit 451 vie lukijansa maailmaan, joka ehkä osin muistuttaa meidän nykyisyyttämmekin. Ihmiset viettävät aikaansa erilaisia reality-ohjelmia seuraten kirjojen ollessa pannassa niiden herättämien ajatusten takia. Päähenkilö, Guy Montaug, työskentelee palomiehenä jonka tehtävänä on kirjojen, noiden pirulaisten, polttaminen. Sitten naapurin nuori tyttö saa Guyn ajattelemaan...

Lukukokemuksena Fahrenheit 451 oli ristiriitainen. Tunnistan tarinan meriitit, kauniin kielen ja mielenkiintoiset ajatukset kannanotot mutta vastaavasti kirjan henkilöhahmot tökkivät enkä ollut aivan vaikuttunut teoksen rakenteestakin, esimerkiksi noin 10 km kestänyt Guyn esimiehen monologi tuntui hurjalta ja ehkä vähän laiskalta ratkaisulta taustoittaa lukijaa. (Anteeksi. Saako näin edes sanoa klassikosta?) Myös kirjan naishahmot jäivät hieman närästämään, Bradburyn aivottomat bimbot eivät naissukupuolta imartele.

Tunnen jostain syystä tarvetta yrittää löytää Fahrenheit 451:stä hyviä puolia ja selitellä jöröä asennettani kirjaa kohtaan mutta ehkäpä jätän itsesensuurin tämän kirjan kohdalla ja totean reilusti että ei ollut minun juttuni. Hieno viesti, kaunista tekstiä mutta ei minun kirjani.

Tantor Media, 2010
Kesto 5h 37min
Lukija Stephen Hoye

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja / Tuomas Kyrö

Nyt olisi taas Mielensäpahoittaja-aika! Tuomas Kyrön kärttyinen vanha herra on valloittanut sydämeni täysin, enkä taida olla ainoa jolle näin on käynyt! Vaikka kirjoista ensimmäinen onkin suosikkini, tartuin mielelläni kirjaan joka lupailee rakkaalle mörököllille iloisia aikoja.

Kirjan nimi tuntuu tietysti johtavan ensin harhaan, Mielensäpahoittajalla kun tällä kertaa mielessä oman kuoleman valmistelu: testamentti, muistokirjoitus ja arkun rakentaminen. Kaikenlaisia mutkia kuitenkin tulee matkaan kun muste loppuu ennen testamentin kirjoitusta eikä poikakaan ymmärrä.

Ilosia aikoja on taattua Kyröä. Lämmintä, viisasta ja silti pilke silmäkulmassa kirjoitettua. Sitä lukiessa välillä herkistyy, välillä hekottelee. Se sisältää pieniä helmiä joihin haluaa palata myöhemminkin ja viisauksia jotka haluaisi muistaa. Etenkin kirjan lopusta löytyvät kirjeet, Emännän kirjoittamat, koskettavat, mieleen piirtyy selvästi kuva jöröstä vanhasta miehestä joka ei ole näkyvästi koskaan rouvalleen rakkautta tunnustanut mutta on kuitenkin säilyttänyt kaikki nuo kirjeet. Liikutuin.

Pidän muuten kovasti tästä seniori-kirjojen trendistä, se tuntuu tuottavan toinen toistaan makoisampia lukukokemuksia. Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja ja Catharina Ingelman-Sundbergin Kakkua, kiitos! ovat Mielennsäpahoittajan ohella tästä mainioita esimerkkejä: nokkelia, lämminhenkisiä teoksia joissa vanhukset kuvataan aktiivisina toimijoina. Tykkään!

"Elämä ei meiltä sitä kysele, ei anna valita. Vaiheita tulee ja käännöksiä. Tulee sota. Tulee olympiavoitto. Tulee lapsi. Tulee väritelevisio. Kuolee lapsi. Tulee toinen lapsi. Tulee putkirikko. Tulee lapsenlapsi. Tulee vanhuus. Tulee Essyypeen tilalle ihmeellinen Merita ja Essempeen tilanne Remonttiryhmä. Tulee sairaus. Kuolemakin tulee, kasveille, puolueille, olympiavoittajille. Ja minulle. Ei elämä jähmettymällä parane eikä suru märehtimällä. Kyllä en sano, että maailma on täydellisesti, koska on huonosti, mutta monilta osin on hyvinkin."

PS. Mielensäpahoittaja-elokuva saa ensi-iltansa 5.9.2014. Kiinnostaako?

WSOY, 2014
Sivuja: 248

Luupuisto / Jarkko Sipilä

Olen pikkuhiljaa ja ihan vahingossa alkanut fanittamaan Jarkko Sipilän Takamäki -sarjaa. Muistan napanneeni ensimmäiset kirjat mukaani sellaisella "jotta olisi jotain luettavaa" -meiningillä mutta putki jäi päälle ja nykyisin olen suorastaan täpinöissäni saadessani tuoreen Sipilän hyppysiini. Näiden poliisien rouheassa meiningissä on jotain sellaista joka saa allekirjoittaneen suorastaan ahmimaan sivuja eikä Luupuisto ollut poikkeus.

Luupuiston tarina alkaa kun innokas sienestäjä löytää metsästä ihmisen käden luun, sitten löytyy muutakin. Murhaajan metsästys vie tällä kertaa Takamäen tiimin huumekuvioiden ja hyväksikäytön pariin, jossa väkivalta ja kosto ovat räjähdysaltis yhdistelmä.

Luupuisto on jo Takamäki-sarjan 14. osa ja toivon ettei sille näy vielä loppua. Kirja on jälleen kerran taattua Sipilää, teksti soljuu mukavasti ja poliisien puhe tuntuu aidolta ja luontevalta ja juonikin kiemurtelee oikein kiitettävästi joten lukija voi vain kiittää kirjailijaa tyytyväisenä - tulin viihdytetyksi! Eräs Takamäki-sarjan hienouksista löytyykin realistisen poliisityön kuvauksen ohella Sipilän juonikuvioista jotka ovat ilahduttavan juonikkaita.Takamäen tiimi alkaa muutenkin tuntua jo vanhoilta ystäviltä ja huomaan Mikko Kullan nousevan hitaasti suosikkini Suhosen rinnalle. Suosittelen kunnon perusdekkarin ystäville!

"Suhonen vilkaisi Takamäkeä. - Viinereitä ja kahvia. Neuvotteluhuoneita ja poliisihallituksen politikointia. Ei helvetti, ei musta ole sellaiseen. Mieluummin menisin vaikka Sörkkaan vartijaksi. Siellä on porukka luotettavampaa. Sitä paitsi lihoisin niiden lihapatojen ääressä, Suhonen virnisti."

CrimeTime, 2014
Sivuja: 251

Creativity, Inc.: Overcoming the Unseen Forces That Stand in the Way of True Inspiration / Ed Catmull, Amy Wallace

Ed Catmullin Creativity, Inc. oli implussilainaus pelkästään kansikuvan perusteella, komeilihan siinä selvästi Buzz Lightyear. Luovuus ja esteiden ylittäminen kiinnostivat joten ilman sen suurempia pohdiskeluja latasin kirjan kuunneltavakseni.

Ed Catmull on Pixar Animation Studiosin pitkäaikainen johtaja jonka silmien alla on luotu monia suosikkielokuvia. Catmullin kirja on erääänlainen yhdistelmä Catmullin muistelmia, Pixar-yhtiön historiikkia ja käytännön opasta luovuuteen - haastaava yhdistelmä jota rikastetaan vielä lukuisilla muisteloilla edesmenneestä Steve Jobsista. Koska itse tartuin kirjaan kuvitellen sen käsittelevän vain luovuutta eivät tarinat Pixarista tai Jobsista olleet aivan sitä mitä oletin mikä osaltaan teki hallaa lukukokemukselle. Etenkin loppuosan pitkä oodi Steve Jobsille on ymmärrettävä ja kaunis kunnianosoitus ystävälle mutta tuntuu silti olevan hieman väärässä paikassa.

Kirjan kokonaisuus on kuitenkin yllättävän hyvä sillä Catmullin pienet tarinat ovat varsin viehättäviä ja piristäviä. Henkilökohtaisesti olisin kuitenkin mieluusti kuullut lisää luovan ilmapiirin luomisesta ja vähemmän vaikkapa Disney/Pixar -fuusiosta joka hetkittäin osoittautui siinä määrin puuduttavaksi että huomasin ajatusten askartelevan aivan muualla kuin kirjan teemoissa. Ehkä tämä onkin se huono puoli fillarilenkkien ja kirjojen yhdistelmässä - jos teksti ei vedä puoleensa, katoaa kirja helposti taustalle kun maisemat tai omat ajatukset ottavat vallan. Omalta osaltaan tähän vaikutti myös Peter Altschulerin rauhallinen ja hiljainen lukeminen joka hetkittäin tuntui peittyvän korvissa suhisen tuulen alle. Altschuler kuitenkin antaa lukiessaan kuvan sympaattisesta vanhasta herrasta kertomassa elämänsä tarinaa ja vaikuttaa juuri oikeanlaiselta ääneltä Ed Catmullille.

Creativity, Inc. sisältää kauniita ja kiinnostavia ajatuksia luovuudesta, sellaisiakin, jotka yritän itse jatkossa pitää mielessäni. Samoin uskon katselevani jatkossa Pixarin elokuvia hieman uudenlaisin silmin kuultuani hieman siitä työstä, jotka kulissien takana tehdään. Uskoisinkin kirjan antavan paljon Pixar-faneille tai vaikkapa henkilöille jotka työnsä puolesta saavat innoittaa meitä muita.

Books On Tape, 2014
Kesto 12h 52min
Lukija Peter Altschuler

Unissakulkija / Erik Axl Sund

Erik Axl Sundin jännäritrilogia taitaa olla yksi tämän kirjavuoden suosikeista ja vaikka aikani kuvittelin "uivani vastavirtaan", päädyinkin liittymään Varistyttöä kehuvien bloggareiden kuoroon. Oli ilahduttavaa huomata että trilogian ilmestyy suomennettuna napakassa tahdissa, Unissakulkija ilmestyi kesäkuussa 2014 ja jo lokakuussa on sarjan päättävän osan, Varjojen huoneen, vuoro. Mahtavaa!

Unissakulkija jatkaa Varistytön tapahtumista; Jeannette Kihlberg selvittelee edelleen raakoja murhia apunaan psykologi Sofia Zetterlund. Murhien taustakuvio alkaa paljastua kaikessa kammottavuudessaan - enää vain murhaaja puuttuu...

Kovin paljon en voi Unissakulkijan juonesta kirjoittaa jotten pilaisi muiden lukukokemusta paljastuksilla. Trilogian lukemista pohtivia suosittelen aloittamaan lukemisen Varistytöstä, sillä en usko kaikkien Unissakulkijan juonikuvioiden avautuvan ilman sitä.

Kirjan toinen osa oli ensimmäisen tapaan mukavan nopeatempoinen ja koukutti, joskaan se ei mielestäni noussut aivan ensimmäisen osan tasolle. Liekö syynä se klassinen trilogian toisen osan ongelma vai vielä kesähelteistä toipuva lukija, kelpo dekkari tämä kuitenkin on. Tarina on pirstaleinen, loikkien nykyisyyden ja Varistytön menneisyyden välillä, ratkaisu joka toimii ja kuljettaa hyvin juonta eteenpäin samalla paljastaen palasia ratkaisusta. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä, kuinka Jeannette ja Sofia lopulta selviävät tästä murhakierteestä! Lokakuuhun!

"Ihmisen tappaminen on helppoa. Ongelmat ovat enemmänkin henkisiä, ja niissä lähtökohdat eroavat valtavasti toisistaan. Useimpien ihmisten on ylitettävä melkoinen määrä esteitä. Empatia, omatunto ja harkinta toimivat yleensä esteinä tappavan väkivallan käytölle.
Joillekuille se ei ole sen vaikeampaa kuin maitopurkin avaaminen."

Otava, 2014
Sivuja: 395
Alkuteos: Hungerelden
Suomentanut Kari Koski
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin