Aurinkoa ja lämpöä, kiitos!

En taida olla ainoa joka surkuttelee kulunutta koleaa kesäkuuta. Vaikkei lomani ole vielä alkanutkaan, tuntuu kurjalta katsella aamulla lämpömittarin lukemia tai pohtia mahtaako tänäänkin sataa. Tämä on eritoten harmillista siksi että meillä on tänä vuonna kaukaisia kesävieraita joiden olisin suonut näkevän kuinka ihana Suomen kesä voikaan olla, mutta toki vielä on kesää jäljellä.

Lukemisen ja bloggaamisen osalta fiilikseni ovat edelleen hiukan mollivoittoiset. Tiedostan etten ehkä oikein juuri nyt jaksa keskittyä ns. vaativiin kirjoihin vaan kaipaan juonivetoisuutta ja todellisuudenpakoa. Bloggaukset jäävät helposti rästiin sillä työpäivän jälkeen tulee vietettyä aikaa vieraita viihdyttäen, onneksi sentään joku kirjoitusrakonenkin on järjestynyt. Kesäkuu onkin ollut ennen kaikkea kiireinen ja nyt alkaa tuntua siltä että loma - mielellään lämmin ja aurinkoinen sellainen - on todella tarpeen.

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luettiin kaikenlaista, pinoon kertyi tällä kertaa 17 kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia ja kaksi äänikirjoja. Sivuja kertyi 4746. Jonkinlaista punaista lankaakin kesäkuun lukemisissa tuntuu olleen, sillä positiivisia ajatuksia levittävät tietokirjoja löytyi kolme kappaletta kuukauden luettavista. Kuukauden TOP3:een on tällä kertaa fantastista fantasiaa täynnä: peukutan Haruki Murakamin outoa ja upeaa Kafka on the Shorea, Richard Adamsin yllättävää Watership Downia ja Margaret Atwoodin vaikuttavaa Sokeaa surmaajaa.

• Garpin maailma / John Irving
• Virtahepo / Stephen Fry
• Kafka on the Shore / (suom. Kafka rannalla) / Haruki Murakami
• Uljas uusi maailma / Aldous Huxley
• Villimpi pohjola: Lapsus / JP Ahonen
• Innostus - Myötämanipuloinnin aakkoset / Pauli Aalto-Setälä
• The Weed that Strings the Hangmans Bag (suom. Kuolema ei ole lasten leikkiä) / Alan Bradley
• Disa Hannuntytär / Kristiina Vuori
• Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä / Saku Tuominen
• Sycamore Row / John Grisham
• Tuulisen saaren kirjakauppias / Gabrielle Zevin
• Hyvän mielen vaatekaappi / Rinna Saramäki
• Henrik VI, osat I-3 / William Shakespeare
• Drinking and dating: P.S. Social Media is Ruining Romance / Brandi Glanville
• Watership down (suom. Ruohometsän kansa) / Richard Adams
• Sokea surmaaja / Margaret Atwood
• Anne ja Ellu lomamatkalla / Minna Koskela, Heli Sutela, Jarno Kantelinen

Kesken jäi Solomon Northupin 12 Years a Slave, jonka nappasin lukupinooni nähtyä tositarinan pohjalta luodun elokuvan. Leffa järkytti ja kosketti mutta valitettavasti kirja osui hetkeen jolloin mutkikas ja muodollinen vanhan ajan englanti ei oikein jaksanut kiinnostaa. Sisulla yritin painella eteenpäin mutta annoin periksi tajutessani että väkisin ei kannata lukea. Se ei ole hyvä, ei kirjalle eikä lukijalle.

Bloggaamatta taas jätin Michael Lewisin Flash  Boysin. Syynä oli ihan reilusti sanottuna se, että en keksi siitä riittävästi sanottavaa kokonaista postausta varten. Nappasin kirjan kuunneltavakseni huolimattomasti, luullen että se olisi finanssitrilleri. No tavallaan kyllä, paitsi että kyseessä olikin tositarina jossa toki olisi aineksia hyvään trilleriinkin. Kirja käsittelee ns. flash tradingia jossa homma on mikrosekunneista kiinni ja tekninen kikkailu on johtanut kieroiluun. Tämä osa kirjasta olikin ihan mielenkiintoista, mutta lenkkikirjaksi pörssikirja oli kyllä vähän ... kuivahko, asiaan tosin vaikutti ehkä myös se, etten ole juuri seurannut jenkkien pörssiin liittyvää uutisointia viime vuosina. Sitkeästi kuuntelin kuitenkin loppuun saakka.

Samoin kävi myös Roman Schatzin kirjalle Voi maamme Suomi/ Finland, What a country. Perisuomalaiseen tapaan olin luonnollisestikin kiinnostunut tietämään mitä ne muut meistä oikein ajattelevat ja Schatzin teos toki selvitti asian oikein hauskasti. Ei kauhean yllättäen, kirja Suomesta ja suomalaisista ei tarjonnut suomalaiselle lukijalle kauheasti uusia ahaa-elämyksiä ja jäinkin miettimään olisiko kirja ehkä sittenkin suunnattu ennemmin maahanmuuttajille tai jopa turisteille? Pertti Jarlan kuvitus myös kirvoitti muutaman kikatuksen verran nauruja. Oi maamme Suomi oli ihan kivaa luettavaa mutta kauheasti sanottavaa en siitä keksinyt - bloggaamatta jäi. Kirja on Johnny Knigan kustantama ja se on ilmestynyt tänä vuonna.

Haasteiden tilanne

Kesäkuussa osallistuin yhteen uuteen haasteeseen, nimittäin Emilien Kirjabingoon. Tarkemmat tiedot bingosta löytyvät yläpalkilta omasta sivustaan, merkitsen myös kirjabingoon osallistuvat postaukseni tagilla Kirjabingo. Monta ruksia onkin jo kasassa, vaan ei yhtään bingoa. Ehkä ensi kuussa? Maailmanvalloittaminen tai Ihminen sodassa -haasteet ovat entisellä tolallaan - ei muutoksia.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa alkaa taas kauan odotettu kesäloma ja aion iskeä näppini muutamaan odotettuun uutuuteenkin. Toistaiseksi kirjapinoni näyttää hyvin dekkaripainotteiselta mutta myös ainakin yksi Paperilta valkokankaalle -juttukin on suunnitteilla.

Garpin maailma / John Irving

Garpin maailma on minulle rakas kirja lukioajoilta. Vanhempi serkku tutustutti minut Irvingin ihanan omituisiin kirjoihin ja Garpin maailma kilpaileekin Kaikkien isäni hotellien kanssa suosikki-Irvingini asemasta. Opiskeluaikoina luin kirjan useampaankin otteeseen mutta sitten se jäi pitkäksi aikaa kunnes tuli lukupiiri. Oli mukavaa palata vanhan suosikin pariin ja vertailla ovatko lukukokemukseni muuttuneet kymmenessä vuodessa.

Garpin maailma on eriskummallinen perhetarina. Nimihenkilö, T.S.Garp on suoraselkäisen ja poikkeuksellisen sairaanhoitajan Jenny Fieldsin ainokainen lapsi. Garpin ja Jennyn yhteinen elämä onkin varsin värikästä, koskettavaa ja rujoakin seurattavaa.

On ollut mielenkiintoista palata Gaprin maailman kautta omiin nuoruusmuistoihini. Muistan lukiolaisena pitäneeni Jenny Fieldsiä rasittavana ja jokseenkin outona tyyppinä ja vaikka nämä tuntemukset vielä jossain pohjalla olivatkin, huomaan että niiden mukaan on sekoittunut ymmärtämistä ja jopa arvostusta. Että Jenny on oikeastaan myös aika rohkea ja suoraselkäinen asialleen omistautunut ihminen. Samoin entinen suosikkini, Garp, hetkittäin jopa ärsytti minua ylenkatsoessaan äitiään. Liekö tämä nyt sitä aikuistumista, samaistunko nyt enemmän Jennyyn kuin nuorempana Garpiin? Iskikö keski-ikä - tai pohja-emu?

Lukukokemuksena Garpin maailma oli edelleen nautinnollinen, Irvingin maailma on samaan aikaan niin kummallinen ja tosi ettei oikein muuta voi kuin kääntää sivua ja nauttia vauhdista. Haluaisin myös käyttää sanaa elämänmakuinen, sillä uskon että elämäkin on täynnä absurdeja asioita ja monia sävyjä, pieniä hassuuksia ja odottamatonta syvällisyyttä, ihan kuin tämä kirjakin.

Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jonka innostuneena fanityttönä tulin katsoneeksi pariinkin otteeseen ja mistä johtunee se, että minun Garpini näyttää aina Robin Williamsilta ja Jennyni Clenn Closelta. Muistini mukaan elokuva ei - tietenkään - ollut yhtä hyvä kuin kirja mutta nyt tekisi melkein mieli katsoa sekin uudelleen. Kannattaisikohan?

"Elämä", kirjoitti Garp, "ei surullista kyllä muistuta rakenteeltaan hyvää vanhanaikaista romaania. Päinvastoin, loppu tulee silloin kun ne, joiden on määrä kuukahtaa, ovat kuukahtaneet. Jäljelle jäävät vain muistot. Mutta muisto se on nihilistilläkin."

Tammi, 2011 (ensimmäinen painos 1978)
Sivuja: 560
Alkuteos: The World According to Garp
Suomennos Kristina Rikman

Ps. Kirjabingosta piste ruudusta Kirja ja elokuva

Virtahepo / Stephen Fry

Stephen Fry kirjoittaa kirjoja joita haluaisin rakastaa, koska minusta herra on kerrassaan mainio tyyppi joka tekee upeita roolitöitä. Aikaisempi tutustumiseni herran kirjailliseen tuotantoon tapahtui Mrs Fry's Diary-nimisen iloittelun myötä, joka ilahdutti tiettyyn pisteeseen saakka mutta ei täysin hurmannut. Virtahevon punainen lanka jäi takakansitekstien perusteella minulle hieman epäselväksi mutta eipä anneta asian häiritä! Lukemallahan se selviää!

Virtahevon päähenkilö on Ted Wallace, runoilija joka on juuri saanut potkut. Koska runoilla ei varsinaisesti tienaa ottaa Ted vastaan syöpäsairaalta kummitytöltään vastaan varsin erikoislaatuisen toimeksiannon ja matkustaa vanhojen ystäviensä maalaiskartanoon ottamaan selvää mahdollisista outoksista.

Jos ylläoleva juonikuvaus vaikuttaa sekavalta, saataa se johtua myös siitä että kirjan juoni oli jokseenkin sekava. Fryn teksti on kyllä sinällään mukavaa ja hauskaa luettavaa kaikessa kiemuraisuudessaan mutta vielä kirjan puolivälissäkään en oikein ollut selvillä siitä, mistä Virtahevossa oikein on kysymys, kaipasin sitä kuuluisaa punaista lankaa.

Kirjasta löytyy kohtuullisesti outoja ja vähän groteskejakin juttuja enkä voinut välttyä tunteelta että tässä nyt testataan tavislukijan mielikuvitusta ja huumorintajua. Ja tunnustan, en läpäise testiä, olen kaiketi tiukkapipo. Huomaan tämän aiheuttavan ristiriitoja - haluaisin pitää Stephen Fryn kirjoista mutta ilmeisesti ne eivät ole minua varten. Parhaimmillaan tämä kirja on nokkela ja värikäs, heikoimmillaan se on sekava ja outo. Se, kallistuuko lukukokemus positiivisen vai negatiivisen puolelle, riippunee lukijasta.

"Kun mies ei ole eläissään muuta tehnytkään kuin ajatellut naisia, haaveillut naisista, pomppinut naisten perässä kuin isäntäänsä mielistelevä koiranpentu, järjestänyt koko elämänsä sitä silmällä pitäen, että tapaisi enemmän naisia, ja arvioinut elämäänsä ja omaa arvoaan yksistään sen perusteella, miten houkutteleva ja haluttava hän on naisten silmissä, niin on hiukkasen tylyä joutua syytetyksi siitä, ettei pidä vastakkaisesta sukupuolesta. Minä tunnen naisia kohtaan yksinomaan syvää palvonnanhalua, rakkautta ja alemmuutta, joihin yhdistyy myös hyvänlainen annos vanhan ajan itseinhoa."

Schildts, 2011
Sivuja: 335
Alkuteos: The Hippopotamus
Suomentanut Titia Schuurman
Ps. Kirjabingosta piste Lainattu kirja!

Kafka on the Shore / (suom. Kafka rannalla) / Haruki Murakami

Haruki Murakamin kirjat ovat sellaista herkkua että luen niitä hiljakseen, säästellen. Overdriven maanmainioista kokoelmista löysin englanninkielisen version Kafkasta rannalla ja upposin maagisen realismin outoon maailmaan.

Kafka rannalla kertoo rinnakkain kahta tarinaa: on 15-vuotias Kafka joka karkaa kotoa ja iäkäs Nakata joka etsii työkseen kadonneita kissoja. Tarinaan mahtuu myös outo tapahtuma sotavuosilta kun kokonainen koululuokka vaipui tajuttomuuden tilaan, mies nimeltä Johnnie Walker sekä outo ennustus. Näistä irrallisista palaisista on Murakami kutonut sellaisen verkon etten edes yritä sitä kuvata tarkemmin - en luultavasti tekisi kirjalle oikeutta!

Murakamin voima on outo. Kymmenen tuntia kuunneltuani olin aivan koukussa - ja aivan pihalla. Työkaverini kysyi mistä lukemani kirja kertoi ja tajusin etten oikeastaan tiennyt eikä se edes haitannut minua, sillä luotin siihen että kirjailija johdattaa minut joskus jotenkin vielä oikeille jäljille. Olen melkoisen vaikuttunut siitä että kirjailija onnistuu kutomaan näin mutkikkaan vyyhden ja koukuttamaan lukijan niin että hän puolisokeanakin haluaa haparoida kohti viimeistä sivua.

Kafka rannalla oli outo ja kiehtova. Kirjailijan ote tarinaan on mielenkiintoinen, kerronta on toisaalta hyvinkin realistista ja kaunistelematonta, mm. seksikohtaukset ovat suorasukaisen kaunistelemattomia, ja silti kokonaisuuteen mahtuu luontevasti myös taianomaisia elementtejä kuten taivaalta satavia kaloja, en voi muuta kuin ihastella!

Kirjan lukijat tekijät jälleen kerran hyvää työtä, joskin Kafkan esittäjällä oli jossain kohdissa ikävä taipumus madaltaa ääntään kuiskaukseksi. Tyylikäs veto kirjan tunnelman kannalta, huonompi juttu meluisassa bussissa istuvan lukijan osalta. Kirja oli muutoin mainio lukukokemus mutta äänikirjatiedosto tuntui olevan osittain korruptiotunut, sillä paikoin kirjan luenta pomppi kuin naarmuista äänilevyä kuunneltaessa. Tämä häiritsi jonkin verran lukunautintoani, mm. eräs tärkeältä ja dramaattinen vuoropuhelu kirjan loppupuolella katkeili niin etten saanut siitä lainkaan selvää.

Naxos Audiobooks, 2007
Kesto: 19h 6min
Lukijat: Sean Barrett, Gordon Griffin, Daniel Philpott
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin, Anna minun lukea enemmän, Luminen omena
Ps. Kyllä nappaan tällä kirjalla pisteen Fantasia Kirjabingosta.

Uljas uusi maailma / Aldous Huxley

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma putkahti kirjakasaani lukupiirin kautta. Nimi on toki tuttu mutta jostain syystä en ole kirjaan koskaan tarttunut ja jos rehellisiä ollaan, taisin epäillä tätä klassikkoa kuivaksi. Onneksi kuitenkin on mainio lukupiiri, jonka ansiosta tuli tuokin ennakkoluulo kumottua.

"Yhteisyys, samuus, lujuus"

Eletään vuotta 632 jälkeen herramme Fordin ja maailmasta on tullut parempi paikka. Kansalaiset tuotetaan syntymisen sijaan pulloissa ja luokitellaan taipumustensa mukaan. Elämä on tasapainoista ja vailla stressiä tai konflikteja ja ainahan on tietysti soma, onnelliseksi tekevä huume joka mukavasti tasoittaa pienet kuprut arjesssa. Tarinan keskiössä ovat Lenina ja Bernard, jotka tekevät matkan reservaattiin tutkimaan villi-ihmisiä ja tekevät sieltä varsin hämmentävän löydön...

"Ei mennyttä, ei tulevaa, ne sydämeni sairaaks' saa. Jos gramman sain, ma olen vain."

Hykertelin Uljaan uuden maailman parissa, sillä siinä määrin vauhdikasta menoa kirjan kansien välistä löytyy. Kirja tarjosikin ajatusten ilotulituksen ja ihastelen sitä kuinka teos, joka on julkaistu 1930-luvulla, onnistuu olemaan edelleen niin tuore?! Tai ehkä maailma ei sittenkään muuttunut niin paljon 80 vuodessa? Huxleyn tulevaisuudessa maailma on keinotekoisempi ja koneellisempi, tasaisempi, koska kaikki mikä voi aiheuttaa tunnekuohuja, on eliminoitu. Jokaisella on ennalta-päätetty polku elämässä, vailla esim. raha- tai parisuhdehuolia. Voisi tietenkin väittää että ihmisen luontoon kuuluvat myös kriisivaiheet ja jokainen kehittää jostain jonkinlaisia vastoinkäymisiä mutta siitäkin huolimatta on Huxleyn fantasia kovin kiinnostava.

"Korjaat, parsit, rikkaat karsit."

Uljas uusi maailma on runsaudensarvi erilaisten ideoiden viitteiden suhteen, jopa henkilöiden nimissä toistuvat maailmanhistoriasta tunnetut henkilöt, kaikkia viitteitä en tosin enää tunnistanut. Teksti on paikoin hieman vanhahtavaa mutta kirjan teemat ja tunnelmat iskevät edelleen, sillä Huxley kritisoi mm. kulutusyhteiskuntaa tekstissään. Kuten tekstistä ehkä käy ilmi, olen ihan innoissani kirjasta ja sen ruotimisesta, tässäpä on purtavaa! Jos kiinnostuit, käy kurkkaamassa vaikkapa Aamuvirkun yksisarvisen vertailu Fahrenheit 451:n ja Uljaan uuden maailman välillä.

Tammi, 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1932)
Sivuja: 261
Alkuteos: Brave New World
Suomennos I.H. Orras

Villimpi pohjola: Lapsus / JP Ahonen

Jee, vaihteeksi sarjakuvia! Hyppysiini osui kirjastossa mainion Villimpi pohjola -sarjan tuorein osa: Lapsus, jonka pariin oli kiva hypätä kesäiltana. Opiskelijoista kertovat sarja Villimpi pohjola on edennyt vaiheeseen jossa aikuistuminen häämöttää sarjakuvan päähenkilöille. Kaverit saavat lapsia, graduja väännetään valmiiksi - jokin on muuttumassa.

Kirjan keskiössä ovat tällä kertaa Anna ja Rontti, joille on siunaantumassa jälkikasvua. Vaikka tutut opiskelutarinat ovatkin mukana, tuo vauva-arki minusta oman, ihan mielenkiintoisen ja mukavan pehmeän lisänsä tarinoihin. Ihan hempeilyksi homma ei toki mene, sillä stripeissä on mukana myös varsin mukavasti potkua ja arjen makua jotta kokonaisuus pysyy tuoreena ja kiinnostavana. Peukutan myös JP Ahosen piirroksia, ne miellyttävät minun silmääni.

Omista opiskeluajoistani on jo aikaa, mutta Ahosen sarjakuvan ikinuoret opiskelijat vain vetoavat allekirjoittaneeseen. Lapsuksen kanssa nyökyttelin, muistelin ja vähän hykertelinkin, tämän kirjan kanssa oli hyvä istua kesäistä iltaa.

Arktinen banaani, 2014
Sivuja: 96

Innostus - Myötämanipuloinnin aakkoset / Pauli Aalto-Setälä, Mikael Saarinen

Innostuksen puoleen minut veti kirjan kansi, joka kieltämättä tiivistääkin hienosti jotain olennaista sen sisällöstä.  Parhaimmillaan innostunut ihminen on kuin Duracell-pupu jonka virta tulee siitä mystisestä innostuksesta. Aihe on oivallinen ja Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen ovat tiivistäneet napakkaan ja kansantajuiseen pakettiin joka toimii mainiosti - myös innostajana.

Kirja on selkeä ja toimiva kokonaisuus, joka tarjosi minulle myös jossain määrin ahaa-elämyksiä. Kirjan mieleenpainuvin anti minulle liittyy kiitokseen, siihen yksinkertaiseen ja arkipäiväiseen asiaan joka harmittavan usein kuitenkin unohtuu. Kiitos kun on yksinkertainen ja tehokas tapa innostaa toisia, jokainen varmaan muistaa tilanteen jossa saatu kiitos on saanut seisomaan vähän suorempana ja innostanut yrittämään jatkossa ehkä vieläkin enemmän. Pohtiessani omaa toimintaani, tajusin itsekin antavani harvoin positiivista palautetta vaikka siihen monesti syytä olisikin. Tähän pitää tehdä muutos!

Pidin Innostuksesta ja uskon sille olevan tilausta. Ihan niiden Tärkeiden kirjojen joukkoon se ei yltänyt mutta oli kaikin puolin kiintoisa ja silmiä avaava lukukokemus. Miksi elämisen - tai työnteon pitäisikään olla innotonta puurtamista? Miten pitkälle voisimmekaan päästä innostuksen siivin?!

Luin kirjan e-kirjana (kiitos taas mainiolle Helmet-kirjastolle, en selviäisi ilman teitä!) ja veikkaan fyysisen ilmeen hieman kärsineen kännykkäni pieneltä näytöltä tihrustelusta, mm. osa otsikoista ei näkynyt sivulla kokonaan.


Talentum, 2014
Sivuja: 177

PS. Kirjabingosta nappaan tällä pisteen Kannen perusteella valittu