Tammikuun tohinoita

Tammikuu ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. On vielä pimeää ja kylmää, joulun juhlakausi on takana ja edessä on vain arkea, kevät on kaukana. Tänä vuonna tammikuu kuitenkin hurahti ohi pikajunan vauhtia, sillä vietimme siitä 10 päivää lomailemassa New Yorkissa. Loma oli hyvä ja tuli tarpeeseen, aika lensi hurjaa vauhtia. Reissulla tuli käytyä - luonnollisestikin - ne pakolliset turistinähtävyydet sekä liuta kauppoja, koimmepa lumimyrskynkin Nykin tyyliin. Kotiinkin oli hyvä tulla, kun taskussa oli monta uutta hyvää muistoa takataskussa.

Luonnollisestikin pyörähdin myös muutamassa kirjakaupassa haaveilemassa sekä New York Public Libraryssä (siinä samassa, jossa Carrie aikoo avioutua Sinkkuelämää -elokuvassa). Olipa komea kirjasto! Parhaiten mieleen reissusta taisi jäädä 9/11 -muistolehto, joka oli todella vaikuttava ja haikea paikka.

Reissun aikana bloginikin ehtii täyttää vuosia, kolme vuotta on lentänyt kuin siivillä. Vaikka juhlinta tällä kertaa lykkääntyikin, koitan kehitellä jotain hauskaa tulevaisuudessa.

Tammikuun luetut

Ajatukseni ovat tässä kuussa huidelleet ihan muualla kuin lukemisessa, mutta se varmaan teki ihan hyvää minulle. Luin tammikuussa 15 kirjaa ja n. 3379 sivua, poislukien äänikirjat, joita kuukauteen mahtui kaksi. Sivumäärä taitaa olla blogini alhaisimpia, mutta väsyneillä silmillä ei tee mieli lukea. Onneksi on äänikirjat!

Tammikuun parhaimpiin lukukokemuksiin kuuluvat hersyvä Mad about the boy, huikea The Luminaries sekä kaukonäköinen Naisten paratiisi. Varsinaista floppia ei kuukauteen mahdu vaikka The Post Officen Henry minua kovasti ärsyttikin.

• The Minor Adjustment Beauty Salon / Alexander McCall Smith
• Empty mansions: The mysterious Life of Huguette Clark and the Spending of a Great American Fortune / Bill Dedman
• Rivo satakieli / Leena Lehtolainen
• The Girl on the Cliff / Lucinda Riley
• Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus / Tarquin Hall
• Jakarandapuun lapset / Sahar Delijani
• Post Office / Charles Bukowski
• Meidän kotona / Martina Haag
• Naisten paratiisi / Emile Zola
• Talvi-iltain tarinoita 1 / Zacharias Topelius
• Beauty / Sarah Pinborough
• Pimeimmät tunnit / Mika Kähkönen
• The Luminaries (Valontuojat) / Eleanor Catton
• Bridget Jones - Mad about the boy / Helen Fielding

Näiden lisäksi lukaisin myös Andrew Kaufmanin haikean pikku rakkaustarinan All My Friends Are Superheroes, jossa tavallinen mies rakastuu naiseen, jonka supervoima on perfektionismi. Pariskunnan häissä tapahtuu kamalia kun naisen kateellinen ex-poikaystävä hypnotisoi tämän niin ettei hän kuule eikä näe puolisoaan. Kummallisista pienistä tarinoista pitävät, tsekatkaapas tämä!

Haasteiden tilanne

Ei-mitenkään yllättävästi kirjallinen maailmanvalloitukseni ei ole edennyt tässäkään kuussa. Aloitin myös Ihminen sodassa -haasteen jossa nappasin kaksi ensimmäistä pistettäni ja pääsin siis sotamieheksi.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa taidan blogata ainakin ikisuosikkini Amy Tanin uusimmasta kirjasta, joka parhaillaan on minulla kuunneltavana. Ehkä saan luettua myös vähän tietokirjoja!

Hyllyn kertomaa

Hanna heitti minua kirjahyllyn kokoisella haasteella, jossa ideana on vastata kysymyksiin oman hyllyn kirjojen mukaan. Hubaa!

Haastan seuraavat vastaamaan kirjahyllykysymyksiin: Maija, MariA, Omppu ja Tessa.



1. Oletko mies vai nainen? Keittiöjumalan vaimo

2. Kuvaile itseäsi. A Ghost in the Wires

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? The Valley of Amazement

4. Kuinka voit? Waiting to Exhale

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Turvapaikka

6. Mihin haluaisit matkustaa? Eurooppalaisena Afrikassa

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Himoshoppaajan salaiset unelmat

8. Mikä on lempivärisi? Punainen kuin veri

 9. Millainen sää on nyt? The Winter of the World

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Talvi-iltain tarinoita

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? The Amazing adventures of the Dietgirl

12. Millainen on parisuhteesi? Mad about the boy!

13. Mitä pelkäät? Ihmissutta ken pelkäisi

14. Päivän mietelause. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?  Shit happens so get over it

16. Miten haluaisit kuolla? Rivien välissä

The Minor Adjustment Beauty Salon / Alexander McCall Smith

Ihastuttava Mma Ramostwe ja Naisten etsivätoimisto Nro 1 ovat olleet jo vuosia kirjakavereitani. Varsinkin sarjan ensimmäiset kirjat ihastuttivat - dekkarin ei aina tarvinnutkaan olla pelottava, pienet ja inhimillisetkin mysteerit saattoivat olla kiinnostavia. Afrikan tunnelma, rooibos ja lempeä huumori tuntuvat uppoavan minuun aina. Nyt sarja on edennyt jo 14. osaansa ja myönnän kyllä että kirjat alkavat jo hiljakseen toistaa itseään vaikka niiden tunnelma viehättävä onkin. The Minor Adjustment Beauty Salon piti kuitenkin lukea - ihan jo suloisen retrokantensa takia!

Tällä kertaa Naisten etsivätoimisto Nro 1:ssä puhaltavat muutoksen tuulet sillä Mma Makutsia odottaa äitiysloma ja Mma Ramotswe joutuukin miettimään miten jatkaa toimintaansa ilman tuota uskollista apuria - vai jatkaako ollenkaan? Muutama juttukin olisi selviteltävänä, sillä läheisen kauneussalongin omistajaa uhkaillaan ja erään testamentin täytäntöönpanossakin on ongelmia.

Somasti nimetty The Minor Adjustment Beauty Salon on takuuvarma Naisten etsivätoimisto Nro 1 -sarjan kirja. Se ei tarjoa suurempia yllätyksiä tai pettymyksiäkään vaan jatkaa tutulla, hyväksikoetulla polullaan. Tämä ei sinänsä ole huono asia, resepti toimii ja Mma Ramotswen pienet viisaudet hymyilyttävät ja saavat lukijan hyvälle mielelle. Mutta taas toisaalta, olisiko aika uudistua? Vaikka itse kirjasta sinänsä pidinkin, se tuntui hyvin samanlaiselta kuin edeltävät 13 teostakin. Tällä kertaa mielenkiintoisinta antia oli tietysti Mma Makutsin vauva sekä etsivien hellyyttävät aviomiehet - jokaisen menestyvän naisen takana todellakin on kunnon mies!

"Everything is too complicated these days, Mr J.L.B. Matekoni. Everything is made to be thrown away rather than fixed. It is all very wasteful."

Little, Brown, 2013
Sivuja: 248

Blogistanian parhaat kirjat vuonna 2013

Äänet on laskettu ja tulokset ovat selvillä - jännittävää! Vuoden parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi nousi ylivoimaisesti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, käännöskirjapalkinto Globalian vei Haruki Murakamin 1Q84.

Blogistanian Tieto -palkinnosta kisattiin niin kiihkeästi että kärkisijoilla oltiin tasapistein, voittajaksi selviytyi lopulta annettujen ykkössijojen perusteella Tuula Karjalaisen Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.

Lasten ja nuortenkirjojen palkinto Blogistanian Kuopus meni tällä kertaa Aino ja Ville Tietäväisen teokselle Vain pahaa unta.

Onnittelut voittajille, hienoja kirjoja kaikki!

Tarkemmat listaukset sijoituksista löydät kutakin äänestystä emännöivästä blogista:

• Kirjavinkit: Blogistanian Finlandia
• Kirjasfääri: Blogistanian Globalia
• Luetut, lukemattomat: Blogistanian Tieto
• Les! Lue: Blogistanian Kuopus

Blogistanian parhaat - minun ehdokkaani

Taas on aika äänestää Blogistanian parhaita kirjoja. Äänestyskategorioita on tänä vuonna jo yhteenä neljä mutta koska luen melko suppeasti lasten- ja nuortenkirjoja, en aio tässä kategoriassa äänestää.

Blogistanian Finlandia

Kjell Westö: Kangastus 38 (3p)
Pekka Hiltunen: Iso (2p)
Tuomas Vimma: Ruutukymppi (1p)

Ehdokaskirjani ovat tänäkin vuonna sellaisia teoksia, jotka uskon lukevani vielä uudestaankin. Westö on upean haikea, Hiltunen liikutti tärkeällä aiheella ja Vimma sai minut kikattamaan. Kiitos kaunis kirjoilijoille!

Blogistanian Globalia

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about the boy (3p)
Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (2p)
Kristina Ohlsson: Varjelijat (1p)

Jos Finlandia-äänestyksen listani olikin kovin miehinen, ovat Globaliassa naiset kuuminta hottia. En olisi vielä kuukausi takaperin uskonut että kikattelisin näinkin paljon vanhan kaverini Bridget Jonesin jutuille mutta koska Helen Fielding sai minut nauramaan (Darcystä huolimatta!), ansainnee hän pistesijansa. Hanne-Vibeke Holst taas kirjoitti kirjan, joka oli pakko lukea nopeasti loppuun ja jonka teemat jäivät pitkäkäksi aikaa päähäni pyörimään. Kristina Ohlsson puolestaan taitaa edustaa tällä hetkellä ruotsalaisten dekkarinaisten kuuminta kärkeä.

Blogistanian tieto

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (3p)
Susan Spencer-Wendel: Kunnes sanon näkemiin (2p)
Paula Tilli: Toisin (1p)

Tämän listan laatiminen olikin kaikkein helpointa, niin suuren vaikutuksen Mia Kankimäen kirja minuun teki. Ihana kirja! Susan Spencer-Wendel itketti ja Paula Tilli taas tarjosi uuden näkökulman Aspergerin syndroomaan.

Empty mansions: The mysterious Life of Huguette Clark and the Spending of a Great American Fortune / Bill Dedman

En ollut koskaan kuullutkaan Huguette Clarkista tai hänen kuuluisasta, kuparikuninkaaksikin tituleeratusta isästään, W.A. Clarkista ennen tätä kirjaa. Mutta onneksi Bill Dedman, Pulitzer-palkittu toimittaja, oli nimennyt kirjansa näppärästi, heti otsikosta kävi ilmi että suuresta omaisuudesta ja uteliaisuutta kutkuttavista asioista olisi kyse. Joten utelias kun olen, lainasin ja luin.

W.A. Clark oli yksi oman aikansa amerikkalaisista suurmiehistä, hän raivasi tiensä pienestä mökistä yhdeksi maan rikkaimmista miehistä. Kuollessaan hän jätti jälkeläisilleen - myös alaikäiselle Huguettelle - suunnattoman omaisuuden. Huguette itse oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä nainen, joka nautti maalaamisesta ja keräili nukkeja. Julkisuudesta poissapysyminen tuli vanhemmiten Huguettelle yhä tärkeämpää, viimeiset vuotensa nainen vietti piilotellen sairaalassa, omasta tahdostaan.

Päällimmäinen tunteeni lukiessani Huguetten tarinaa, oli paha mieli. Dedmanin selvittäessä kylmän asiallisesti sitä, kuinka Huguetten omaisuutta oli ryöstetty naisen ollessa sairaalassa, alkoi harmittaakin. Vaikka Huguette olikin taatusti keskivertovanhusta vauraampi, olisin toivonut että joku hänen lähellään olevista henkilöistä, olisi ihan oikeasti välittänyt tämän asioiden hoitamisesta. Naisen sairaalavuosien aikana hänen kodistaan mm. ryöstettiin miljoonien arvoinen Monet, myös hänen äitinsä pankin tallelokerossa olleet korut, katosivat. Haiskahtaako hyväksikäytöltä?

Kirja tarjoaa myös mielenkiintoisen katsauksen Amerikan historiaan, sillä Dedman aloittaa teoksen W.A. Clarkin elämästä ja siitä, kuinka tuo suuri amerikkalainen omaisuus hankittiin. Kirja ei kaunistele, vaan käy brutaalisti läpi mm. isä-Clarkin lahjontasyytteet ja perheen muiden vesojen jokseenkin kyseenalaiset kohtalot. Ei taida olla helppoa olla määrättömän rikaskaan! On vaikeaa päättää mitä mieltä olisin Huguette Clarkin elämäntarinasta. Kuten kirjailija itse loppusanoissa viisaasti esiin, Clarkin tarina ei ole kertomus rikkaasta tyttörukasta - Huguette lienee kokenut paljon onnellisiakin hetkiä, mutta kukapa 104-vuotias ei olisi kokenut elämässään joitakin pettymyksiä ja menetyksiä?

Random House Publishing Group, 2013
Sivuja: 385

Rivo satakieli / Leena Lehtolainen

Megakirja The Luminariesin jälkeen teki mieli kuunnella jotain leppoisaa ja helppoa sekä ennen kaikkea lyhyempää. Puhelimen muistista löytyi Elisa Kirjan alesta napattu Leena Lehtolaisen teos Rivo Satakieli joka tuntui oikealta valinnalta vaativan kirjan jälkeiseen pöhinään. Olin muistaakseni lukenutkin kirjan joskus, mutta onneksi ainakin olennaiset jutut - kuten murhaajan henkilöllisyyden - olin autuaasti unohtanut.

Kirjassa Maria Kallio ajautuu tutkimaan prostituution maailmassa liikkuvaa rikosvyyhteä kun tunnettu seksiyrittäjä Lulu Nightingale löytyy tv-ohjelman kuvaamiseen aikana kuolleena. Ketä suorapuheinen Lulu ärsytti, mafiaako vai tunnettua asiakastaan? Ja liittyykö Lulun kuolema pahoinpidellyn ja kadoneen venäläisnaisen tapaukseen?

Ihan ensiksi haluan antaa risuja Elisa Kirjan äänikirjasovellutuksesta. Kuuntelin kirjaa nimittäin ulkoillessani ja pariinkin otteeseen onnistuin kylmästä koppuraisilla sormillani huitaisemaan kirjan etenemisestä kertovaa aikajanaa siten että palasin reilusti tarinassa taaksepäin ja oikeaan kohtaan palaaminen olikin yllättävän hankalaa kun pienellä aikajanalla katettiin 11 tuntia. Töppösormen tökkimistä helpottaisi se, että aikajana kattaisi vain yhden luvun, jolloin isoja vahinkoja ei pääsisi kirjan kanssa pääsisi käymään.

Sitten itse kirjaan. Rivo satakieli oli hyvä kirja tähän hetkeen ja olotilaan, mutta mikään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus se ei ollut. Leena Lehtolainen kuvaa mielestäni uskottavan oloisesti poliisin työtä ja arjen haasteita pitkine työpäivineen ja budjetin leikkauksineen, mutta pidemmän päälle aloin hiukan kyllästyä kuvauksen yksityiskohtaisuuteen, joka nousee esiin äänikirjaa kuunneltaessa. En oikein jaksanut kiinnostua siitä mitä Maria syö tai kuinka hän pukeutuu ja meikkaa jos näillä asioilla ei kuljeteta juonta eteenpäin.

Erja Mannon luenta oli miellyttävää, olkoonkin että hänen lempeä äänensä tuntui hetkittäin olevan ristiriidassa seksityöläisten arjen kuvausten kanssa.

Tammi, 2005
Kesto 11h 11min
Lukija Erja Manto