Kohti pimeää aikaa

Ollaan taas marraskuun kynnyksellä ja kaamos valtaa alaa. En suuremmin odota tätä vuodenaikaa, marraskuussa ei ole juuri muuta hyvää kuin talven juhlakauden alkaminen ja se, ettei maassa ole ehkä vielä kovin paljon lunta. En taida olla talvi-ihminen...

Lokakuu ei ollut ihan paras mahdollinen lukukuukausi. Syksyn kiireet vaativat ilmeisesti veronsa, sillä hyvin harva lukemistani kirjoista oikeasti sykähdytti tai innosti. Toki pitää muistaa että elo- ja syyskuu olivat täynnä hienoja lukuelämyksiä, joten ehkä jonkin asteinen laskusuhdanne olikin odotettavissa. Toivottavasti marraskuu tuo tullessaan paremmat lukutuulet!

Lokakuun suurin juttu olivat tietysti Helsingin kirjamessut, joilla allekirjoittanutkin haahuili peräti kahtena päivänä. Tällä kertaa kirjasaalis jäi hillityksi, mistä täyteen ahdettu kirjahyllymme kiittää. Hauskaa oli kuitenkin hulinoida ja nähdä kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjaihanuuksia sekä kanssabloggareita.

Kuukauden luetut

Luettuja sivuja kertyi 5095 kpl, kirjoja 15, joista 2 oli e-kirjoja (sivumäärät eivät ole mukana laskennassa). Kirjoista neljä luin englanniksi. Kuukauden parhaimpiin lukukokemuksiin kuuluivat Oscar Wilden vaimon elämäkerta Constance, Karo Hämäläisen Kolmikulma ja Mikko-Pekka Heikkisen Terveisiä Kutturasta - aika sekalaisella satsilla mentiin siis tämäkin kuukausi!

Jouduin tässä kuussa jättämään kesken Laila El-Haddadin blogikirjan Gazamom, syynä tosin ei ollut niinkään kirjan kehnous vaan pelkästään oman lukuvireen puute. Gazamom osoittautui melko tietopitoiseksi teokseksi Palestiinalaisalueiden arjesta enkä pahimmassa syysväsymyksessäni millään jaksanut paneutua siihen sen ansaitsemalla tavalla.

• Kuninkaiden tiet / Raija Oranen
• Kun miljardi kiinalaista hyppää / Jonathan Watts
• Häivähdys purppuraa / Alice Walker
• Saastat / Lotte & Søren Hammer
• Constance: the tragic and scandalous life of Mrs Oscar Wilde / Franny Moyle
• Dorothy and the Wizard in Oz / L. Frank Baum
• Lakimiehet /John Grisham
• Happy family / David Safier
• Punaisten lyhtyjen kaksoset / Martine ja Louise Fokkens
• Kaikella on hintansa / Lotte ja Søren Hammer
• Terveiset Kutturasta / Mikko-Pekka Heikkinen
• Criminal / Karin Slaughter
• Budapestin varjot / Vilmos Kondor
• Kolmikulma / Karo Hämäläinen
• Punainen puutarha / Alice Hoffman
• The Queen's Vow / C.W. Gortner

Haasteiden tilanne

Kirjallinen maailmanvalloitukseni etenee nyt kovin hitaasti, onnistuin ainoastaan nappaamaan pisteen Grönlannista. Ikkunat auki Eurooppaan haasteessa en tainnut saada pisteitä uusista Euroopan maista kasaan lainkaan, vaikka kuukauden aikana luinkin kirjoja Alankomaista, Saksasta, Espanjasta, Iso-Britanniasta, Tanskasta ja Unkarista. Uusien osavaltioden kerääminen So American -haasteessa on myöskin ollut työlästä, mutta kiitos John Grishamin, sain sentään pisteen Arkansasista.

Entäs ensi kuussa?

Olisikohan marraskuun pimeydessä hyvä lukea? Toivotaan niin... Lukukasasta näyttäisi löytyvän seuraavaksi vähän vanhempaa kirjallisuutta sekä julkkiksen kirjoittama viihdekirja, jonka nappasin kirjastosta mukaani ihan hetken mielijohteesta. Vuoden lähennellessä loppuaan olisi syytä myös tsempata lukuhaasteiden kanssa. Myös Blogistanian vuosittaiset kirjaäänestykset ovat pian starttaamassa, joten olisi syytä alkaa miettimään mitä on tullutkaan vuoden aikana luettua.

Kuninkaiden tiet / Raija Oranen

Raija Orasen Metsästäjän sydän oli ihan ensimmäinen kirja, jonka blogiani varten luin ja tuntui siksikin mukavalta tarttua Orasen uutuuteen Kuninkaiden tiet, jossa jälleen kerran seurataan Suomen itsenäisyyden isiä. Jos Metsästäjän sydän vei lukijansa tasavallan syntyvaiheisin Mannerheimin myötä, mennään Kuninkaiden teissä ajassa taaksepäin Ruotsin vallan aikoihin, jossa nuori Gustaf Mauritz Armfelt hurmaa ja politikoi.

Kuninkaiden tiet seuraa Armfeltin elämää ja uraa Ruotsin hovin nousevana tähtenä, joka päätyy kuningas Kustaa III:n hyväksi ystäväksi ja jopa rakastetuksi. Kansainvälinen politiikka on käymistilassa, Venäjää hallitsee suvereenisti Katariina Suuri ja Ranskassa vallankumous tekee tilaa Napoleonille. Kaiken keskellä on myös Suomen kysymys, sillä Ruotsin raja on keisarinnan mielestä aivan liian lähellä Pietaria...

Raija Oranen on tehnyt hienoa työtä pyrkiessään tuomaan tuon varsin kuohuvan ajan eloon. Myös kannen kuva, kartta shakkinappuloineen, tuntuu kuvaavan loistavasti kirjan teemaa, sillä melkoista shakkia on tuo aika ollut. Viihdyin Armfeltin seurassa ehkä paremmin kuin ensin arvasinkaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen jokin kuitenkin jäi lukukokemuksestani puuttumaan. Aihe kokonaisuutena on aika haastava, sillä poliittisesti tärkeitä tapahtumia ja henkilöitä on runsaasti ja tämä saattaa jo vähän turruttaa lukijaakin.

Myös Armfelt on varsinkin kirjan alkupuolella hiukan kaukainen hahmo, joka tuntuu enemmäkseen keskittyvän pitkin poikin Eurooppaa temmeltämiseen Kustaan kanssa. Kustaa III jostakin syystä muistutti minun kuvitelmissani hämmästyttävän paljon takavuosien Musta Kyy -sarjassa ollutta, Hugh Laurien esittämää prinssi Yrjöä pitseineen ja toistuvine ha ha -kommentteineen. Laurien hahmo on toki mainio, mutta komediallisuuden takia minun oli vaikea ottaa kirjan Kustaata tosissani.

Kokonaisuutena Kuninkaiden tiet oli mukavan informatiivinen, sujuva ja kiinnostava romaani, jossa vilahtelevat monet muutkin historiasta tutut hahmot, kuten huono-onninen Marie-Antoinette ja Katariina Suuri. Sivuhenkilöistä kiinnostavin minusta olikin Marie-Antoinetten rakastaja, ruotsalainen kreivi von Fersen, jonka elämäntarina sai hetkeksi miettimään elämän mielettömyyttä. En tiedä miksi juuri tämä kiinnosti minua niin paljon...

Samasta aiheesta lisää: Tanssi yli hautojen

(Armfeltin ja Napoleonin välit ovat ... viileät.)- Kas, paroni Armfelt on vielä Pariisissa, Napoleon sanoi.
- Milloin paroni aikoo lähteä täältä?
Selvempää haastetta tuskin saattoi heittää. Armfelt otti sen vastaan. - Minä lähden niin pian kuin säät kevään myötä ovat riittävän hyvät, hän vastasi rauhallisesti.
Napoleon katsoi häntä tuikeasti, kaikki lempeys oli kadonnut, silmissä välähti ilkeä tuli. - Minun mielestäni sää on jo nyt riittävän hyvä.
Se oli käsky häipyä. Armfelt päätti teeskennellä tyhmää. - Ilma on ehkä lämmin, hän sanoi, - mutta tiet ovat valitettavasti niin huonokuntoisia, ettei niillä voi näin aikaisin keväällä ajaa muilla kuin sotavaunuilla. Minun on siis valitettavasti odotettava, että luonto tekee sen, mihin edes konsuli ei pysty, eli kuivaa tiet.

Teos, 2012
Sivuja: 508

Hulinata, hulinata

Huhhuh, hulinaa. Tämä viikonloppu hurahtaa Helsingin kirjamessuilla eli hauskaa tohinaa piisaa. Lauantaina sain tilaisuuden kuulla WSOY:n kirjailija-aamiaisella, jossa kuulimme Seita Vuorela, Laura Lähteenmäen, Pekka Hiltusen ja Katja Ketun kirjoista. Tilaisuuteen oli valittu oivalliset esiintyjät, jokainen kuvaili kirjaansa niin kiehtovasti että lukutoukan sormet alkoivat ihan syyhytä. En itse lue paljonkaan nuortenkirjoja mutta Seita Vuorelan ja Laura Lähteenmäen esiintymisen jälkeen mieleni alkoi muuttua! Kivan ja rauhallisen tuokion jälkeen oli kuitenkin loikattava messuhulinan sekaan. 

Lauantaina tuntui liikkeellä olevan paljon väkeä ja välillä tunnelma olikin suorastaan hikinen, kivaa kuitenkin oli. Ihmekös tuo - kirjanörtti kirjoja täynnä olevassa hallissa! Minulla ei ollut etukäteen suunniteltua ohjelmaa (olisi ehkä pitänyt olla, mutta enpäs ehtinyt perehtyä asiaan kunnolla) joten suurimmaksi osaksi haahuilin ympäriinsä löytöjä pongaillen.

Ehdin juuri sopivasti kuuntelemaan kun Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio kertoivat Työkirjasta. Kirja odottelee lukupinossani ja tekijöiden esitys vain lisäsi innostustani. Mielenkiintoisia ajatuksia!

Tästä oli pakko ottaa kuva muistoksi. Sarah Watersin Vieras kartanossa -pokkariniversio on nimittäin saanut  viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Blogistanian Globalia -palkinnon merkinnän kanteensa. Jee! Ja mikä parasta, pian päästään taas äänestämään Blogistaniassa vuoden parhaita kirjoja. Täytyykin alkaa jo hahmottelemaan ehdokaslistaa!

Sarjakuva-osastollekin tietysti kerkesin. Kiroilevasta Siilistä ja En vaan osaa!-kirjoita tuttu Milla Paloniemi piirsi kuvia ja nauratti kuvan toivonutta pikku lukijaa.

Olin hirmuisen iloinen siitä, että viime vuonna lukemani Please look after mother oli päässyt Akateemisen englanninkielisten pokkareiden messuvalikoimaan. Kirja on edelleen muistoissani hirmuisen hieno ja koskettava lukukokemus, suosittelen!

Ja olihan siellä Ruoka&Viini -messutkin, joilla oli tarjolla herkkua monenmoista. Kuvan konvehdit ovat Petris Chocolate Roomista ja jäivät kovasti vaivaamaan mieltäni... Nuo herkut täydentäisivät mainiosti ihania lukukokemuksia!

Kävitkö kirjamessuilla? Teitkö löytöjä? Oliko kivaa?

Kun miljardi kiinalaista hyppää / Jonathan Watts

Olen kovin kiinnostunut Kiinasta. Se on ollut lapsuuteni kiehtova haavemaa ja sittemmin elämä on kuljettanut minua siten, että olen päässyt myös oikeasti tutustumaan Kiinaan ja ihmisten arkeen siellä. Sanottakoon, että ensimmäisellä matkallani haaveet ja todellisuus törmäsivät toisiinsa kovaa. Tästäkin huolimatta tuo maa jaksaa aina vain kiinnostaa minua ja se näkyy ehkä täällä blogin puolellakin. Kun miljardi kiinalaista hyppää tuli siis valikoitua kirjastokoriini ihan puhtaasti aiheensa ja mielenkiintoisen otsikon takia.

Kirjan lukeminen sujui hitaasti, ei toki Wattsin tekstin takia vaan siksi että huomasin aina silloin tällöin harmistuvani tai suorastaan tuskastuvani. En kirjaan tai sen kirjoittajaan vaan Kiinaan. Sillä kyllä vaan, juuri tuollaista Kiinassa on. Upeat luonnonkauniit paikat uhrataan tehokkuuden ja teollistumisen alttarilla, vanhalla ja historiallisellakaan ei juuri ole arvoa ja markkinavoimat jylläävät kommunismin kehdossa. Se on outoa, se on totta ja se on kiinalaista arkea. Ja siksi minua suututtaa ja huolestuttaa.

Watts koluaa kirjassaan Kiinaa joka ilmansuunnasta. Kirjan pääpaino on kulutusyhteiskunnan ja luonnon tuhojen tarkistelu, mutta samalla sivutaan mm. koulutuksellisiakin asioita. Hetkittäin lukiessa tulee vähän epätodellinenkin olo, sillä Wattsin maalaamat kuvat tuntuvat kohtauksilta tieteiselokuvista, tai mitäpä sanotte vaikkapa kaupungista joka on täynnä tietokonejätettä. Tai kiistoista, jotka Kiinan säänohjausjärjestelmä pikkukylien välillä kun joku sateelle ahneempi menee ryöstämään vähäiset pilvet itselleen. Joskus lukiessani suorastaan toivoinkin että kyseessä olisi pelkästään fiktio - Kiinassa on mm. suoranaisia syöpäkyliä. Lukiessa myös suututti, sillä ongelma ei ole yksin Kiinan, suuri osa jätteestä on ihan länsimaista alkuperää. Kulutus kyllä on ahdistanut minua jo aiemminkin ja kirjaa lukiessa ahdistus ja samalla päättäväisyys kasvoi. Tästä tämä bloggaaja pyrkii entistä enemmän käyttämään vanhat kamppeensa loppuun ennen uusien ostamista!

Wattsin teksti oli sujuvaa ja uskottavaa ja jälleen kerran taustatyötä on tehty kovasti. Kirjan teemat ovat tärkeitä ja raskaita, onneksi Watts hetkittäin keventää tunnelmaa myös kiinalaisilla absurdeilla jutuilla, kuten vaikkapa kertomalla pandojen seksielämästä. Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja tuhti tietopaketti, joka herätti tässä lukijassa hirmuisen innon keskustella asioista ja oppia lisää!

Runo Huai-joen varrelta.
"1950-luvulla huuhtelimme ruokamme kirkkaassa joessa,1960-luvulla kastelimme peltomme joen vedellä,1970-luvulla näimme joen muuttuvan mustaksi ja öljyiseksi,1980-luvulla  näimme kuolleiden kalojen nousevan pintaan,1990-luvulla aloimme tuntea itsemme sairaiksi." 

2011, HS Kirjat
Sivuja: 428
Alkuteos: When a billion chinese jump. How China will save mankind - or destroy it.

Häivähdys purppuraa / Alice Walker

Tämä on toinen kierrokseni Häivähdys purppuraa -kirjan kanssa. Ensimmäisen kerran kirja osui käteeni teininä, jolloin sitä luettiin äidinkielen tehtävää varten. Muistan että luin, enkä pitänyt. Näin jälkikäteen, kirja oli ehkä liian vaativa minulle, en silloin osannut arvostaa sen kielen rosoisuutta tai ymmärtää sitä mitä rivien välissä sanottiin. Viime vuosien aikana kirja on kuitenkin aina hetkittäin palannut mieleeni, ilmeisesti halu lukea tämä kirja uudestaan on herännyt.

Kirjan päähenkilö on useampaankin kertaan rumaksi mainittu Celie, alistettu ja miltei murrettu. Kirja koostuu Celien kirjeistä, ensin hän kirjoittaa yksinäisyyttään vain jumalalle, myöhemmin sisarelleen Nettielle. Kirjeet ovat Celien ainoa henkireikä, ainoa paikka jossa hän saa aidosti kertoa elämästään ja tunteistaan. Kirja kattaa yli 30 vuotta Celien elämästä, se alkaa ajasta jolloin hänen isäpuolensa raiskaa hänet aina aikaan jolloin sisarukset ovat harmaahapsisia. Isäpuolelleen Celie synnyttää kaksi lasta, joista mies kuitenkin hankkiutuu nopeasti eroon. Ja eroon hän hankkiutuu Celiestäkin, neuvottelee tämän Isännän vaimoksi sievemmän Nettien sijaan.

Häivähdys purppuraa on täynnä vahvoja naisia ja heikkoja miehiä. Muistan teini-lukukerrastani ärsyyntyneeni Celien heikkouteen, nyt jo vanhempana ymmärrän ettei hänellä ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kestää. Tälläkin kertaa minun suosikkini oli pahansisuinen Sophia, joka kyllä oli melkoinen pakkaus! Osan kirjeromaanista saa Nettie, joka kirjoittaa sisarelleen omasta elämästään maailman toiselta puolelta. Minä ehkä kuitenkin pidin enemmän Celien oppimattomasta rosoisuudesta, sillä Nettien sujuva teksti tuntui melkein liian siloiselta ja jäi siksi kaukaiseksi.

"Siitä lähtien kun me mentiin naimisiin se ei ole ajatellu muuta kun miten se saisi mun tottelemaan. Se ei tahdo vaimoa, se tahtoo koiran."

Kirjan teemat ovat melkoisia, koska Celie kirjoittaa puhekielellä, tuntuu kontrasti näiden isojen asioiden ja pienen tallotun ihmisen välillä suurelta. Kirjassa sivutaan niin raiskauksia, perheväkivaltaa kuin rasismiakin, mutta oudosti kirja ei kuitenkaan ahdista tai tuo pahaa mieltä, ehkä se johtuu Walkerin tavasta tuoda pieniä auringonpilkkuja synkkäänkin elämään. Tarina onkin hieno kasvutarina, joka päättyy Celien itsenäistymiseen. Häivähdys purppuraa puristaa sydäntä samalla lailla kuin Toni Morrisoninkin kirjat. Slti, näistä kahdesta naiskirjailijasta taitaa silti Morrison vetää kuitenkin voiton runollisuudellaan. Mutta hieno kirja tämä on, olen iloinen että luin sen uudelleen.

Celien isäpuoli suostuttelee Isäntää ottamaan Celien.
"No kattokaa kun tulette seuraavan kerran. Se on ruma. Ei luulis että sen on samaa sukua kun Nettie. Mutta siitä tulee parempi vaimo. Viksu se ei myöskään ole ja sanon suoraan että saatte ettei se pane menemään kaikkea mitä teillä on. Mutta työtä se tekee kun mies.
Isäntä - kysy: kuinka vanha se on?
Äijä sano että Se on kohta kakskymmentä. Ja yks juttu vielä - se valehtelee."

WSOY, 1998
Sivuja: 360
Alkuteos: The color purple
Kirjasta lisää: Luettua, Järjellä ja tunteella, Kirjoista, Luetut, lukemattomat, Eniten minua kiinnostaa tie, Vinttikamarissa, Rakkaudesta kirjoihin
So American: Post-War Classics, Black America

Kirjamessut lähenee ja hulina alkaa!

Tällä viikolla tuleekin vinkkailtua oikein olan takaa, nyt pongasin Elisa Kirjalta kivan kirjamessukamppiksen, palvelussa nimittäin julkistetaan joka päivä uusi alekirja, jonka saa lunastaa omakseen 3,90 eur hintaan. Minä jo menin sortumaan Kay Scarpettan seikkailuihin, koska onhan se nyt hyvä varoiksi ladata puhelimensakin täyteen kirjoja, jos kirjat nyt muuten sattuisivat loppumaan kesken... 

Sivuilta löysin myös Millainen lukija olet -testin, joka läpi kliksuttelemalla saa lahjaksi e-kirjan. Minä olen Eppu Nuotio ja sain palkaksi Riikka Pulkkisen kirjan Totta. Kirjakasat - virtuaaliset ja paperiset  - ne vaan kasvaa!

Saastat / Lotte & Søren Hammer

Tulin vähän aikaa sitten aloittaneeksi taas yhden kirjasarjan lukemisen väärästä päästä, tällä kertaa vuorossa oli komisario Konrad Simonsenisa kertova Kaikella on hintansa. Pidin kirjasta, mutta tuntui siltä etten päässyt ihan kaikkiin päähenkilöistä kerrottuihin juttuihin sisään oman näppäryyteni takia. Joten piti lainata sarjan ensimmäinenkin osa, Saastat.

Saastat esittää oikeastaan moraalisen kysymyksen: onko oikein tappaa pedofiili? Saako kansalainen ottaa oikeuden omiin käsiinsä jos niin tekemällä voidaan ehkä suojella viattomia pahuudelta. Saastoissa murhaaja tekee tämän valinnan ja joukko pedofiilejä kohtaa loppunsa ikävällä tavalla. Tapausta tutkiessaan Simonsen tiimeineen huomaa olevansa hankalassa tilanteessa, sillä tekijät ovat aloittaneet myös taitavan mediakampanjan ja yleisön mielipide tuntuukin olevan murhaajan puolella.

Kirjan rikos ja sen varsinainen selvittely jäi minulta kahden muun, mielenkiintoisemman asian varjoon, nimittäin kirjassa esiintyvä nettikampanjointi ja moraalisten ongelmien pohdiskelu vei mukanaan poliisin työtä vahvemmin. Saastojen voimakkain valtti onkin pohdiskelussa, jossa lukijakin joutuu miettimään omia arvotuksiaan. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta on vain vaikeaa valita, tappaminen on väärin mutta niin on pedofiliakin. Tässä kohdin Saastat yllättikin iloisesti, siinä on dekkariksi hyvin syvempää ajateltavaa.

Kirjan toinen kiinnostava aspekti on murhaajan aloittama laaja-alainen mediakampanja, jonka tavoitteena on yleisen mielipiteen kääntäminen murhaajalle suotuisaan suuntaan. Luin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen artikkelin nettimarkkinoinnista ja sen valossa kirjan kampanja näyttäytyi aika uskottavassa muodossa. Oli oikeasti pelottavaa miettiä, voiko tämä todella olla totta? Kuinka helposti vietäviä me nykyajan ihmiset oikeasti olemme?!

Kerrankin jopa allekirjoittanut pääsee kommentoimaan käännöstä! Tiedän että tämä on nipottamista, mutta... Tekstissä on kohta jossa hakkeri neuvoo kuinka henkilö pääsee urkkimaan toisen salasanaa ja tässä yhteydessä laitetaan koneeseen disketti. Tässä lienee alkuperäinen sana ollut tanskalainen versio sanalle disk (en tosin osaa tanskaa joten veikkailen vain ruotsin pohjalta), jonka kuitenkin kääntäisin vaikkapa levyksi (esim. DVD). Diskettejä kun ei ole tainnut käytössä olla enää noin vuosikymmeneen...

Kokonaisuutena Saastat oli napakka ja tehokas trilleri, joka antoi myös ajattelun aihetta. Pientä miinusta antaisin ehkä henkilöistä joiden taustat tuntuivat hetkittäin vähän sekavilta.

"Poika oli pieni, aivan liian pieni, ei kai kukaan voinut olla noin paha. Hän huusi sen huoneeseen, hän halusi sammuttaa mutta ei voinut ja näki helvetin. Hän itki. Ensin hiljaa, sitten ääneen parkuen. Hän pamautti ruudun alas jalallaan ja piti käsiä silmien edessä, mutta kuvat jatkoivat elämäänsä hänen päässään, ja hän keinui edestakaisin kuin idiootti."

Bazar, 2011
Sivuja: 445
Alkuteos: Svinehunde
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kaiken voi lukea, Kirjainten virrassa, Aamuvirkku yksisarvinen