Pitkä kuuma(?) lukukesä

Hurjaa! Kesäkuu on ihan kohta purkissa vaikkei siltä tunnukaan. Sammakkomiesten lupaamasta superlämpimää alkukesää ei ole vielä näkynyt, toivottavasti loppukesästä saataisiin enemmän lämpöä ja aurinkoa, vaikka ihan viikonlopuillekin saakka. Kesäkuu on Norkkulassa on ollut melkoista vaakalentoa, kalenteri on pullistellut tekemisestä ja vaikka hauskaa on ollut, alan kyllä olla jo loman tarpeessa!

Kirjallisista touhuista mainittakoon mukava Proosaa ja Marmeladia -tapahtuma, jossa tutustuin Kristiina Vuoren esikoisteokseen Näkijän tytär. Sain myös vihdoinkin mahdollisuuden nähdä Lionel Shriverin hienon kirjan pohjalta tehdyn Poikani Kevin -elokuvan. Eihän se mieltäylentävää katsottavaa ollut, mutta vaikuttava kokemus. Elokuvasta riittikin juttua koko kotimatkan ajaksi, mm. paljon pohdimme sitä voisiko Eva oikeasti antaa Kevinin teot anteeksi.

Juhannuksen jälkeen käynnistyi blogin historian toinen arvonta. Palkintoina on kaksi Penguin Classics -mukia ja mukaan pääsee antamalla blogista palautetta. Aikaa on sunnuntaihin 8.7 2012 klo 18 saakka. Nyt kaikki mukaan! Blogin palautteista teen oman postauksensa heinäkuussa.

Kesäkuun luetut

Vaikka kesäkuu oli kolea, oli se kuitenkin mainio lukukuukausi - kirjoja kertyi yhteensä 17 kpl ja luettuja sivuja 7288, poislukien sarjakuvat ja tietokirjat. Aikamoisen kimpaleen kakusta veivät tällä kertaa dekkarit, mutta myös historiallista fiktiota tuli luettua oikein mukavasti. Luin melko vähän englanniksi, vain kaksi kirjaa. Kesäkuu oli myös melko pitkälti naisten kuukausi, lukemistani 17 romaanista vain kolme oli miesten kirjoittamia.

Kuukauden TOP3:een pääsivät ehdottomasti Zahran paratiisi -sarjakuva (iso peukku tälle kirjalle!), Hilary Mantelin uutuus Bring up the Bodies sekä Kristiina Vuoden Näkijän tytär. (Ken Follettin Taivaan Pilarit olisi kyllä kilpaillut paikasta mutta jostain syystä onnistuin harmistumaan tv-sarjasta sen verran että pistin syyttömän kirjan kärsimään. No joo, sarja on oikeasti ihan ok, se vain ei noudattele juonta riittävän uskollisesti minun makuuni. Nyt. Lopetan. Asiasta. Vaahtoamisen.) Suuria pettymyksiä ei lukukuukauteen ei mahtunut, mutta Outi Pakkasen Julman kuu lässähti valitettavalla tavalla ihan loppumetreillä.

• Sovitus / Ian McEwan
• Uskon asia / Donna Leon
• Hiljaisuuden hinta / Mari Jungstedt
• Taivaan pilarit / Ken Follett
• Näkijän tytär / Kristiina Vuori
• Pettävä hiljaisuus / Karin Slaughter
• Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois: 543 päivän reppumatka / Merja Mähkä
• Zahran paratiisi / Amir & Khalil
• Climbing the stairs / Margaret Powell
• Bring up the bodies / Hilary Mantel
• Veljessota / Conn Iggulden
• Hiljaiset: introverttien manifesti / Susan Cain
• Petra Delicado ja merkityt tytöt / Alicia Giménez Bartlett
• Julma kuu / Outi Pakkanen
• Turman lintu / Katarina Wennstam
• Minä, Marie Antoinette / Carolly Erickson
• Gone / Mo Hayder
• Saunajooga: Rauhoitu ja rentoudu / Tiina Vainio
• Naisen juoksukirja / Kirsi Valasti
• Kastanjavuorten kylä: elämää Etelä-Ranskassa / Anneli Vainio

Haasteiden tilanne

Lukuhaasteeni edistyvät edelleen melko heikosti.  Ikkunat auki Eurooppaan haaste keräsi eniten pisteitä, sillä luin useamman brittiteoksen, muutaman ranskalaisen ja ruotsalaisen ja kerkesin pyörähtää pikaisesti Italiassa ja Espanjassakin. Uusien osavaltioiden löytäminen sen sijaan oli kiven takana So American -haasteessa, valloitin vain New Yorkin ja Hawaijin osavaltiot. Kaunokirjallisen maailmanvalloituksen tilanne on ihan yhtä surkea, sinne sain kerätyksi vain Bolivian ja Uzbekistanin.

Luetuimmat tekstit 06/2012

Ajattelin esitellä blogin luetuimpia juttuja puolivuosittain suureksi osaksi siitä syystä että tilastonörttinä moinen kiinnostaa minua. Ensimmäisen kerran luetuimpia tekstejä listasin joulukuussa. Kotimaisten ja ulkomaisten kirjojen (4 - 6) suhdeluku näyttää pysyneen samana puolen vuoden aikana, vain kirjat ovat muuttuneet. Tosin jouluisella listalla ei ollut mukana lainkaan sarjakuvia tai tietokirjoja mutta nytpä on! Genreittäin mietittynä joulukuisella listallani ovat korostuneessa asemassa elämäkerrat ja jännärit mutta kesäkuussa suuntaus on kääntynyt hiukan kohti historiallisia romaaneja ja öö... niitä jännäreitä.  Voisinkin ehkä vetää tästä sen johtopäätöksen että dekkarit ovat ja pysyvät tässä blogissa.

1. Bagdadin prinsessa, elämäni Saddamin kanssa / Parisoula Lampsos
- Bagdadin prinsessa jatkaa kuukausi kuukaudelta blogini luetuiman postauksen paikalla, ero muihin teksteihin on melkoinen. Suuri osa Parisoulan tekstiin päätyneistä näyttäisi tosin olevan amerikkalaisia, ilmeisesti rapakon takana on paljonkin kiinnostusta Saddamin elämään liittyviä asioita kohtaan. Kirja oli toki ihan kohtuullinen, mutta näin suurta suosiota en olisi sille osannut ennustaa.

2. Kinuskikissa leipoo - Tervetuloa juhliin! / Sini Visa
- Kinuskikissa leipoo on ensimmäinen listalle päässyt tietokirja ja yksi harvoja lukemiani ruokakirjoja. Kinuskikissan suosiosta kertoo se, että bloggasin kirjasta vasta kuukausi sitten ja kirjan listalle nousu tapahtui melkoisen nopeasti - olisiko Kinuskikissasta haastajaksi Bagdadin prinsessalle?

3. Näkijän tytär / Kristiina Vuori
- Näkijän tytär on listan tuorein ja huimin nousija, sillä bloggasin kirjasta vasta jokunen viikko sitten ja pitää jo kolmossijaa! Kiinnostusta kirjaa kohtaan tuntuu siis riittävän!

4. Raamatullinen vuosi / A. J. Jacobs
- A.J Jacobsin yhden miehen Raamattu-kokeilu näyttää myös kiinnostaneen mukavasti.

5. Suljettu maa / Barbara Demick
- Suljetun maan lukemat ampasivat ylös heti Pohjois-Korean diktaattorin kuoltua. On mielenkiintoista huomata kuinka maailman uutiset heijastuvat tänne kirjablogienkin maailmaan. Suljettu maa oli toiseksi luetuin tekstini joulukuussa ja on, laskusuhdanteesta huolimatta, vielä suosittua luettavaa.

6. Konttorikanat: Elämää kopissa / Doug Savage
- Konttorikanat on ensimmäinen luetuimpien listalle päätynyt sarjakuva, ja oikein mainio sellainen. Toimistossa työskentelevät ymmärtänevät sarjan suosion päälle.

7. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus / Indrek Hargla
- Apteekkari Melchiorista bloggasin helmikuussa - kuinka voisin vastustaa keskiaikaista murhamysteeriä?! Ilokseni Melchiorin seikkailut jatkuvat taas syksyllä sarjan toisen suomennetun osan myötä.

8. Missä kuljimme kerran / Kjell Westö
- Kjell Westö on yksi kotimaisia suosikkikirjailijoitani, joten on mukavaa nähdä tämän kirjan päässeeen luetuimpien listalle.

9. Tarhapäivä / Eve Hietamies
- Eve Hietamiehen Tarhapäivä oli odotettu uutuus ja osasin melkein arvatakin kirjan arvostelun päätyvän luetuimpien listalle.

10. Minun kansani, minun rakkaani / Toni Morrison
- Listan ensimmäinen Nobel-voittaja!

Entäs ensi kuussa?

Kyselin Juhannuksen alla Facebookissa Juhannus-lukemista. Kyselyn lopputuloksena oli tiukka tasapeli George R.R. Martinin A Dance with Dragonsin ja Joyce Carol Oatesin My sister, my loven välillä. Koska kumpikin kirjoista on tuhdimman puoleinen, päädyin aloittamaan isommasta eli Westerosiin vie taas tiemme. Oatesin kimppuun on myöskin päästävä pian, sen verran kiinnostavalta kirja vaikuttaa. Muutenkin tarkoitukseni olisi ensi kuussa lukea vähän enemmän oman hyllyn kirjallisuutta - niitä kirjoja kun on tullut pikkuisen hamstrattua...
 

Sovitus / Ian McEwan

Sovitus oli minulle hankala kirja. Tartuin siihen innokkaasti, sillä se vaikutti juuri oikealta. Englanti, traaginen rakkaustarina, sota... Kirjaa on laajalti luettu blogistaniassa ja siitä on myös pidetty. Mutta minä en oikein päässyt kirjan kanssa samaan rytmiin, olin liian väsynyt, flunssainen - mitä milloinkin. Juhannuksena taas mielenkiinnostani kilpaili eräs toinen tiiliskivi... Sain lopulta pätkälukemiseni päätökseen, mutta harmikseni en löytänyt Sovituksesta sitä hienoa kokemusta, joista moni muu puhuu.

Kirja alkaa vuodesta 1935, Tallisin perheen maaseutukartanosta. Taloon on kokoontunut joukko väkeä, sukulaisia ja tuttavia. Salassa, tai melkeinpä vahingossa, perheen tytär Cecilia ja palvelijatteren poika, lääkäriksi opiskeleva, Robbie, ovat rakastuneet. Cecilian nuorempi sisar, 13-vuotias Briony, raapustelee tarinoita ja näytelmiä ja osuu todistajaksi Cecilian ja Robbien intohimolle. Kesäisen yön aikana tapahtuu ikäviä ja Briony lausuu valheen jolla on kohtalokkaat seuraukset...

Kirjan ensimmäinen osa muistutti minua Kate Mortonin Distant Hours -kirjasta, sillä samaan tapaan myös McEwanin teksti viipyi muutaman sadan sivun ajan yhden kohtalokkaan päivän tapahtumissa. Pidin kartanon tunnelmasta ja tapahtumista, mutta jossain vaiheessa aloin toivoa tapahtumien liikkuvan eteenpäin vähän joutuisammin. Kirjan toinen osa hyppääkin suoraan toimintaan - aikaa on kulunut ja seuraamme nyt Robbien elämää Ranskan sotatantereella. Kuvaukset olivat hyvin kirjoitettuja ja aidon oloisia, mutta ensimmäisen luvun piiiitkän johdattelun jälkeen olisin halunnut kuulla enemmän siitä, mitä valheen jälkeen tapahtui. Tätä toki sivutaan hienosti toisessa osassa eri yhteyksissä - minä olen kaiketi vain niin kärsimätön lukija että haluan kaiken heti ja nyt.

Pidin kirjan kielestä ja brittiläiseen kartanoelämään on aina mukava kurkistaa. McEwan on myös kehittänyt sinänsä mielenkiintoisen henkilögallerian, joista tosin oli  melko vaikea pitää. Cecilia jäi minulla kaukaiseksi ja joistain syystä muistan hänestä parhaiten ne kuvaukset joissa hänen kasvojaan mainittiin lievästi hevosmaisiksi (mutta silti viehättäviksi). Briony oli minulle Sovituksen mielenkiintoisin henkilö, pikkuvanhana ja ärsyttävänä kirjoittajanalkuna hän muistutti pikku-Norkkua, joka niin ikään kirjoitti lukuisia laadukkaita näytelmiä, joita esitettiin sukulaisille ystävien voimin pyykkitilassa...

"Tarinassa ei ollut pakko olla opetusta. Piti vain esitellä kolme eri ihmistä - kaikki yhtä eläviä kuin hän itse - jotka kaikki yrittivät käsittää, että muut olivat yhtä lailla eläviä. Eivät ihmisten surut ja murheet johtuneet vain pahuudesta ja kavaluudesta, vaan hämmennyksestä ja väärinkäsityksistä - ja ennen kaikkea kyvyttömyydestä käsittää sitä yksinkertaista tosiasiaa, että muut ihmiset olivat yhtä todellisia. Vain kertomuksen keinoin oli mahdollista tunkeua näiden erilaisten ihmisten ajatuksiin ja osoittaa, että he olivat samanarvoisia keskenään. Mitään sen kummallisempaa opetusta ei tarinassa tarvinnut olla."

Otava, 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2002)
Sivuja: 541
Alkuteos: Atonement
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Inahdus, Naakku ja kirjat, La petite lectrice, Morren maailma, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi

Uskon asia / Donna Leon

Nuhaisen nenä kaveriksi käy loistavasti ihana, ihana komisario Brunetti ja siinä sivussa tietysti ihana Italia. Kesäkirjaksikin tämä taipuu loistavasti, sillä kirjassa Venetsia on helleaallon kourissa. Ihmiset yrittävät suojautua varjoihin, pukukoodista luovutaan ja kuumuus tuo ihmisistä uusia puolia esiin... Komisario Brunetti on lähdössä kesälomalleen, mutta viime päivinä häntä pyydetään tutkimaan tapausta, jossa oikeuden tuomari näyttää viivyttäneen jutun käsittelyä toisen osapuolen hyväksi. Ja Vianellon vanha täti taas näyttää hurahtaneen varsin hintaviin horoskooppeihin..

Nautin oikein hirmuisesti Donna Leonin Brunetti-sarjan leppoisista dekkareista. Vaikka Brunetti tutkiikin joskus varsin murheellisiakin rikoksia, on kirjoissa silti jotakin samanlaista kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotsew-sarjassa. Donna Leon nostaa usein kirjoissaan esiin yhteiskunnan epäkohtia mielenkiintoisella tavalla ja tällä kertaa osansa saa (jälleen kerran!) korruptio ja Euroopan talouskriisiäkin sivutaan.

Puhtaasti rikostarinan näkökulmasta tarinat ovat usein melko yksinkertaisia ja arkisia, sellaisia jotka voisivat tapahtua ehkä ihan oikeastikin. Raakuutta ei kuitenkaan ole, mikä tekee kirjoista turvallisen luettavan herkemmillekin. Mutta se, mikä tekee tästä sarjasta niin ihanan, ovat Donna Leonin henkilöhahmot. Guido Brunetti on kerrassaan mainio mies, omistautunut aviomies ja perheenisä, sekä nokkela ja hyvän psykologisen silmän omaava poliisi. Hänen ja pomonsa Pattan kohtaamiset ovat naurattaneen allekirjoittanutta monesti. Työpaikan henkilöistä maininnan ansaitsee ehdottomasti signorina Elettra, tuo kaikkien nörttinaisten sankaritar, joka hankkii tarvittaessa käsiinsä lähes minkä tiedon tahansa - tietysti moitteettoman tyylikkäästi puettuna.

Kaikkein eniten iloitsen kuitenkin siitä, että Donna Leonin kirjoissa on kerrankin kunnolla kuvattu lukutoukka! Brunettin vaimo, kirjallisuuden professori Paola, nimittäin on kaikkea muuta kuin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä seinäruusu, jollaisiksi lukemista rakastavia usein kuvataan...

"Oman mielipiteen puolustamisessa hänen tukenaan oli ollut Paola, joka ei piitannut minne mentäisiin: hän oli tarkka vain siitä mitä kirjoja ottaisi mukaan ja olisiko paikka tarpeeksi rauhallinen niin että hän voisi maata varjossa lukemassa.
Toisten miesten vaimot kerjäsivät päästä ulos tanssimaan, matkustamaan pitkin maailmaa, valvomaan myöhään ja tekemään kaikenlaista hullua. Brunetti oli onnistunut naimaan naisen, joka halusi sänkyyn iltakymmeneltä Henry Jamesin kanssa. Tai, kun hurja intohimo, jota häntä nolotti paljastaa edes miehelleen, oikein pakotti, Henry Jamesin ja tämän veljen kanssa."

Otava, 2012
Sivuja: 283
Alkuteos: A Question of Belief
Ikkunat auki Eurooppaan: Italia

Hiljaisuuden hinta / Mari Jungstedt

Mari Jungstedtin uutuusdekkari, Hiljaisuuden hinta, osoittautui oivalliseksi kesälukemiseksi. Kirja nimittäin sijoittuu juuri samaan vuodenaikaan, kaunis kesä on koittanut Ruotsissa ja lomat ovat alkamassa. Ilmassa on odotusta ihanasta kesästä kun kolme ystäväpariskuntaa suuntaavat Bergman-viikoille lomailemaan. Luvassa on A-luokan lomamatka, ei lapsia, vain kauniita merellisiä maisemia, viinilasillisia, hyvää ruokaa ja seuraa. Hauskanpito kuitenkin keskeytyy pian kun yksi ryhmän jäsenistä, tunnettu elokuvaohjaaja löytyy kuolleena...Tapahtumat pyörivät pitkälti Terra Novaksi kutsutun hienon asuinalueen ympärillä, joka on kuin Visbyn versio Wisteria Lanesta. Ja kuten Täydellisissä naisissa, ei Terra Novallakaan ole kaikki ihan sitä miltä näyttää.

Kirja on nopealukuinen ja sen kappaleet ovat melkoisen lyhyitä, useimmiten korkeintaan viisi sivua pitkiä. Kertojat vaihtelevat, vuoroin äänessä ovat kaverusporukan jäsenet, vanhat tutut Anders Knutas, Karin Jacobsson ja Johan Berg - sekä itse murhaaja. Ratkaisu mielestäni toimii tässä hyvin, lukija saa itse poimia johtolankoja poliisin tehdessä työtään ja lyhyet luvut luovat omanlaistaan tempoa kirjaan.

Rikostarinana Hiljaisuuden hinta ei ollut huikea teos, jossa sivuja olisi ollut suorastaan pakko kääntää (kuten Läckbergin upeassa Merenneidossa, huokaus) mutta kokonaisuus on silti ihan mukava. Juoni on ehkä hitusen verran liikaa ennalta-arvattava ja löysin mielestäni yhden epäuskottavankin kohdan mutta siltikin rannalla tai laiturin nokassa luettavaksi kesäkirjaksi tämä on oikein sopiva. Itse pidin erityisesti siitä, että Hiljaisuuden hinnassa palattiin erääseen edellisen kirjan paljastukseen sekä kirjan kesäisistä tunnelmista joihin oli helppo samaistua.

Ingmar Bergmanin elokuvien ystäville kirja saattaa myös tarjota mielenkiintoisia näkymiä, eräänä tapahtumapaikoista on nimittäin Bergmanin kotipaikka, Färön saari. Minulle hauska yllätys oli myös Jörn  Donnerin esiintyminen kirjassa. 

"Tummiin vaatteisiin pukeutunut hahmo etsi jotain, tunnusteli puupenkkejä, vanhaa karkeapintaista kivipöytää ja ympäröivää maanpintaa. Laskeutui polvilleen, hapuili käsillään maata, mutta ei tuntunut löytävän kadottamaansa. Jatkoi sen jälkeen alas merelle, kamppaili tuulta vastaan, joka repi ja riuhtoi puunlatvoja, aallot pieksivät kivistä rantaa. Hahmo meni läpi rikkinäisestä aidasta ja alas vedenrajaan ylösalaisin käännetylle ruuhelle, joka keikkui tuulessa hälyttävästi edestakaisin.
Hahmo aloitti raskaan ponnistelun, joka kesti pitkän tovin.
Meri tyrskysi ulvovassa tuulessa yhä enemmän.
Toinen ruuhi, jota ei voinut nähdä saaresta käsin, loittoni yhä kauemmas Färöltä."

Otava, 2012
Sivuja: 380
Alkuteos: Den dubbla tystnaden

Sata lasissa eli kohti kesälomaa -arvonta

Blogilleni on ehtinyt kertyä jo yli sata lukijaa ja sehän on juhlimisen arvoinen juttu! Kiitoksena kaikille lukijoille lupasin järjestää arvonnan jo jokunen viikko sitten. Sitten kävi vanhanaikaisesti, eli tilaamani arpajaispalkinnot eivät tulleetkaan ajoissa - joku sekaannus postituksessa joka kyllä selvisi yhdellä sähköpostilla. Nyt on selitykset selitetty ja on arvonnan aika!

Rosvosin Morren maailmasta tämän mainion palautekeskustelun idean ja toivoisinkin saavani blogistani palautetta, ruusuja tai risuja, kehitysehdotuksia, lukuteemoja - sana on vapaa! Arvontaan voit osallistua yhdellä arvalla, jonka saa antamalla blogista palautetta joko tämän postauksen kommenttiboksiin tai Facebookissa. Arvontaa saa toki linkittää eteenpäin, mutta tällä kertaa siitä ei heru lisäarpoja. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 8.7. klo18 saakka. 

Ja sitten palkintoihin, tällä kertaa niitä arvotaan kaksi kappaletta. Palkinnot ovat tuttuun tapaan kirjallisia, mutta vähän erilaisessa muodossa kuin tavallista. Törmäsin viime marraskuisella Tukholman matkallani nimittäin Penguin Classics -tuotteisiin, joihin ihastuin kovasti ja ajattelin että näistä saisi mukavan pienen piristyksen lukijoilleni. Mukeissa tarjolla olisi siis Jane Austenin iki-ihana Pride and prejudice sekä dekkarikuningatar Agatha Christien The murder at the vicarage. Se, jota arpaonni suosii ensimmäiseksi, saa valita ensin mieleisensä palkinnon.

Taivaan pilarit / Ken Follett

Pidin Näkijän tyttären keskiaikaisesta tunnelmasta niin paljon, että halusin jatkaa aikakaudessa seikkailua. Pomppasin siis Suomesta Englantiin ja aloitin Ken Follettin Taivaan pilarit. Kirja oli minulle jo entuudestaan tuttu lukukokemus, muistan lukeneeni tämän hämyisinä lukioaikoina ja rakastaneeni tämän tiiliskiven jokaista sivua. Kun kirjaan perustuva minisarja alkoi YLE1:llä, teki mieli palata kirjankin pariin. Sarja itsessään oli kohtuullisen toimiva kokonaisuus, joka kiinnosti herra Norkkuakin. Mutta siitäkin huolimatta, kyllä kirja vain on aina parempi. Ymmärrettävää sinänsä, onhan kirja täynnä yksityiskohtia jotka lukija on omalla mielikuvituksellaan kuvttanut - harva tv-tuotanto kykenee kilpailemaan moisen kanssa.

Kirja pääosassa on oikeastaan paikka, Kingsbridgen luostari katedraaleineen. Aika on myrskyisä, kuningas Tapani ja keisarinna Maud taistelevat verisesti Englannin kruunusta ja kansa kärsii kirkon ja valtion puristuksessa, lordien mielivallan alaisuudessa. Tarinan keskiössä ovat priori Phillip, Tom Rakentaja ja Aliena, Shiringin jaarlin tytär. Sekä Tom että Phillip ovat miehiä, joilla on unelma. Phillip haluaa rakentaa parempaa maailmaa jumalan kunniaksi, Tom taas haaveilee katedraalista, kauniista ja sielukkaasta rakennuksesta. Phillip saa mahdollisuutensa poliittisen pelin ansiosta ja Tomin onneksi koituu epäonninen tulipalo. Aliena taas on tarinan todellinen selviytyjä, ylhäinen neito, joka joutuu William Hamleighin raakalaismaisuuden uhriksi.

Follett pyörittää tarinaansa hyvin, minulle ei ehtinyt tulla tylsää edes kaiken rakentamisen keskellä. Tosin täällähän kyllä nautitaan kaikenlaisten keskiaikaisten linnoitusten koluamisesta muutenkin, joten voi olla että ihan täysin puolueeton en arviossani ole. Pidän henkilökategorian monipuolisuudesta, samassa kirjassa seurataan niin herraskaista kuin tavallisen kansankin elämää. Parasta kirjassa minun mielestäni olikin tavallisten keskiaikaisten ihmisten arjen kuvaus, aiheestahan saa lukea varsin harvoin, sillä useimmat kirjat keskittyvät ylimystön elämään. Kaikenlaiset pienet säännöt ja tiedonmuruset värittivät tarinaa mukavasti ja kutittelivat uteliaisuutta, esimerkiksi kirkon mahti ihmiseen tulee kirjassa selvästi esiin. Korruptio, maanviljelijöiden tuska huonojen satojen aikaan, villakauppa ja markkinat...

Pidin kovasti lukemastani, mutta kirja on toki melkoinen mötikkä ja siksi mietin oliko jokainen käänne sittenkään ihan täysin tarpeellinen, varsinkin kun juoni tuntui toistavan itseään tietyllä tavalla. Aina kun päähenkilöiden elämä alkoi tasaantua mukavasti, ilmaantui William Hamleighin muotoinen myrskypilvi horisonttiin...

Oma lukunsa onkin sitten tuo telkussa pyörivä sarja, joka sai minut suorastaan puhisemaan tällä viikolla. Ymmärrän kyllä että tuhat-sivuista möhkälettä ei noin vain soviteta televisiota varten eikä kaikkia tv-katsojia ehkä kiehdo Alienan villakauppojen synty. Mutta ainakin sarjan neljännessä osassa oli jo sen verran kirjasta poikkeavaa aineistoa että allekirjoittanutta alkoi harmittaa. Tässä vaiheessa alkaa pahasti näyttää siltä, että kirjan pääparille on tehty ihan uudenlainen tarina ja pari muutakin henkilöä tallaa jo tuntemattomia polkuja. Hmph. (Katson toki sarjan kaksi viimeistäkin jaksoa, mutta pidätän itselleni oikeuden mussuttamiseen.)

"-Sinä haluat rakentaa tämän katedraalin itse, eikö niin?
Tom epäröi. Oli viisainta olla vilpitön Phillipin kanssa; priori ei kärsinyt kiertelemistä. - Niin haluan, isä. Haluan että nimität minut rakennusmestariksi, hän sanoi niin tyynesti kuin kykeni.
- Miksi?
Tom ei ollut odottanut tuota kysymystä. Syitä oli niin paljon. Koska olen nähnyt työn tehtävän huonosti ja tiedän että minä osaisin tehdä sen hyvin, hän ajatteli. Koska käsityöläismestarille ei mikään ole tyydyttävämpää kuin käyttää ammattitaitoaan, paitsi ehkä rakastella kaunista naista. Koska jokin tällainen antaa tarkoituksen miehen elämälle. Minkä vastauksen Phillip halusi? Luultavasti priori haluaisi hänen sanovan jotain hurskasta. Huimapäisesti hän päätti sanoa totuuden. - Koska siitä tulee kaunis, hän sanoi."

WSOY, 1989
Sivuja: 1008
Alkuteos: The pillars of the earth
Kirjasta lisää: Ken Follett,  Luettuja maailmoja, Vinttikamarissa

Näkijän tytär / Kristiina Vuori

Tutustuin Näkijän tyttäreen, Kristiina Vuoren juuri julkaistuun esikoisteokseen, Tammen järjestämässä hauskassa Marmeladia ja proosaa -tilaisuudessa. Kristiina Vuori esitteli meille, bloggareille ja lukupiiriläisille, kirjaansa ja niinhän siinä kävi, että kiinnostuin. Kirja on genreltään kotimaista historiallista viihdettä ja Vuori mainitsee innoittajikseen mm. Kaari Utrion, George R. R. Martinin ja Angelika -kirjat - ei yhtään hullumpi lista! (Tapahtumasta on kirjoitettu enemmän muiden bloggareiden toimesta, lue lisää vaikkapa Ammalta, Mari A:lta, Marialta tai Marilta.)

Kirja itsessään sisälsikin mukavan yhdistelmän historiaa, mystiikkaa, juonittelua - ja tietysti roihuavaa rakkautta. Näkijän tytär on melko naisellinen pakkaus vaikka mukaan on mahdutettu taisteluitakin, mutta vähentämällä romantiikan määrää ihan pikkuisen tämä olisi voinut olla myös kirja, johon esimerkiksi isäni, seikkailuromaanien suuri ystävä, mielellään olisi tarttunut.

Eletään vuotta 1219 Suomessa. Teinperin kartanon tyttärelle, Margareeta-rouvalle, syntyy päällekarkauksen seurauksena punatukkainen tyttölapsi. Tytön, Eiran, kasvaessa huomataan että tyttösellä on erikoisia taitoja. Eira näkee unia, jotka käyvät toteen ja hänen käsillään on parantavia kykyjä - taitoja, jotka vanhojen uskontojen ja kristinuskon paineessa voivat olla vaarallisia. Eiralle rakkain on kasvinveli Rikhard, mutta kuka on ilvessilmäinen poika, joka vierailee hänen unissaan?

Vuori on tehnyt ahkerasti tutkimustyötä kirjaansa varten ja se näkyy. Kirjan kieli on mukavalla tavalla vanhahtavaa ja tekstissä vilahtaa monta tälle lukijalle vierasta sanaa. Tarina itsessään on siinä määrin vetävä, että tämä lukija päätyi lopulta raahaamaan suhteellisen isokokoista Näkijän tytärtä käsilaukussaan, jotta saisi viettää bussimatkan Näkijän tyttären seurassa. Pidin kovasti siitä, että suhteellisen suuri osa kirjasta koostuu lapsi-Eiran kokemuksista ja siten pohjustaa aikuisemman Eiran persoonaa mukavasti.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja loppuratkaisukin miellytti, joskin osasin sitä jo aavistellakin. Jos jostakin antaisin kritiikkiä, on se ehkä tarinan runsaus. Kirjassa vilahtelee mielenkiintoisia henkilöitä, joita Vuori kuitenkin raivaa pois reippaalla otteella (tässä kohdin mieleeni palasi taas George R.R. Martin ja Korppien kestit). Joidenkin henkilöiden parissa olisin ehkä halunnut viettää enemmänkin aikaa, tosin ymmärrän ettei tarinan saa antaa rönsyillä liikaa tai muuten voi päätyä kirjoittamaan sarjan tiiliskivimäisiä kirjoja viedäkseen kunkin juonista päätökseen.

Kristiina Vuori muuten työstää jo seuraava kirjaansa, jonka nimi on Siipirikko. Siipirikon matkassa liikutaan Laatokan Karjalasta Turkuun ja käsitellään mm. haukankasvatusta ja orjuutta. Jään mielenkiinnolla odottamaan...

"Haluten uskoa opastajansa vakuuttelut Eira painoi päänsä ja antoi katseensa lipua astian pohjalla välkkyvään hopeaan. Hän rauhoitti hengityksensä, antoi itsensä rentoutua ja levähtää. Vähitellen Eiran luomet alkoivat painaa ja vesi sumentui. Jossakin etäällä kahahti, aivan kuin lintu olisi kohonnut oksistosta siivilleen.
Pääsky ja tyttö lensivät yhtenä henkenä. Tuulen vastus tuntui pelkältä keveältä hyväilyltä, joka liikutteli pääskyn untuvia. Lintu suipisti siipiään ja pudottautui alemmaksi niin rajusti, että Eiran vatsanpohjassa muljahti. Hän havahtui, pakotti itsensä eloon linnun hahmossa ja katsoi allaan kiitävää maisemaa uteliaana. Mitä lähemmäksi pääsky pudottautui, sitä selkeämmin Eira näki."

Tammi, 2012
Sivuja: 569
Kirjasta lisää: Kristiina Vuori, Rajalinna, Kirsin kirjanurkka
Saatu arvostelukappaleena.