maanantai 23. huhtikuuta 2012

Äidinmaa / Jan Salminen

Sci-fi ei oikein ole minun juttuni, mutta yritän aina silloin tällöin lukea "mukavuusalueeni" ulkopuoleltakin. Salmisen kirja valikoitui luettaviini koska kirjan idea maailmasta, jossa naiset ovat ottaneet täysin vallan, kutkutteli uteliaisuuttani. Onhan joku joskus väittänyt ettei maailmassa olisi sotia jos naiset olisivat vallassa...

Äidinmaa oli minulle vaikea kirja ja painiskelin fiilisteni kanssa. Jostakin syystä yritin järkeistää asioita aivan vimmatusti ikäänkuin pitääkseni oman sukupuoleni puolta. Kirjan lukeminen olikin hyvinkin kaksijakoinen kokemus, toinen puoli aivoistani lähetti aivan vimmatusti "ei ole mahdollista -viestiä toisen puolen hönkiessä "se on FIKTIOTA!". Outoa kuinka vaikeaa on joskus päästää irti asenteistaan vaikka sitä ihan tietoisestikin yrittäisi...

Äidinmaa sijoittuu tulevaisuuden Suomeen. Tulevina vuosina maamme tulee kokemaan monia myllerryksiä ja viha tulee muuttamaan kansaamme. Lukuisat naisiin kohdistuneet raakuudet johtavat siihen että Äidinmaahan julistetaan naisrauha ja miehet, koiraat, vähitellen muuttuvat yhteiskunnan pohjasakaksi. Nykypäivän Äidinmaassa ollaan hylätty kulutusyhteiskunta ja kaupungit, nyt naiset elävät eräänlaisina maaseudulla. Koiraat toimivat naisten palvelijoina, sähköshokkivöillä varustettuina orjina ja koiraisiin sekaantuminen on vakava rike. Naisten valtakunnassa kaikki pyrkivät olemaan samanlaisia, mm. peilit ja kaunistautuminen on kielletty kuin kommunistivaltioissa ennen muinoin ja väkivaltaa siellä ei käytetä juuri lainkaan. Yhteisöä kuitenkin kuohuttavat salaperäisen koiraan tekemät raa'at naisenmurhat...

Tarinan päähenkilöinä vuorottelevat koiraiden parissa vartijana työskentelevä Anna-Liisa sekä Benjamin, vanha koiras, jota Anna-Liisa vartioi. Heistä kumpikin tavallaan kyseenalaistaa Äidinmaan ideologiaa, Benjamin muistaa vielä vanhoja aikoja, Anna-Liisa taas on saanut luettavakseen dokumentteja Äidinmaan syntyhistoriasta. Lopullisesti kaikki muuttuu kun Anna-Liisa löytää pienen kolmivuotiaan koiraan, joka herättää hänessä jotakin...

Jan Salmisen luoma Äidinmaa on kokonaisuutena yksityiskohdista rikas ja tarjoaa lukijalleen mahdollisuuden mielenkiintoisiin ajatusleikkeihin. Salminen on poiminut kirjaansa monia teemoja, hän ottaa mm. kantaa vähemmistöjen kohteluun ja demonisointiin ja yrittää muistuttaa meitä siitä, että ihan oikeasti olemme yksilöitä ja että jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Kuinka paljon pahaa onkaan voinut tapahtua, jotta naiset olisivat unohtaneet tämän ja kääntyneet miehiä vastaan? Naiset, jotka hellivät poikiaan ja rakastavat puolisoitaan? Tähän kysymykseen Äidinmaan historiassa minä huomasin palaavani aina vain uudelleen - minkälainen viha voi kääntää ihmiset noin toisiaan vastaan? Osansa Salmisen pohdiskelusta saavat myös aikamme väkivaltaa ihannoiva kulttuuri ja tasa-arvokeskustelu.

Kirjan tempo tuntuu kiihkeältä, sen sävyt ovat tummia. Salminen on mielestäni tavoittanut hyvin päähenkilöidenä mielenmyllerryksen ja tietyn toivottomuuden tunteen. Kirjana tämä ei olekaan ihan siitä iloisimmasta päästä enkä omien lukublokkieni takia osaa Äidinmaalle antaa ihan varauksetonta suositustani.  Not my cup of tea mutta mukavaa silti että tulin lukeneeksi.
"Kun pennut raahattiin ulos pesuhuoneesta neljän tai viiden päivän kuluttua, ne olivat kalpeita ja mykkiä, kosteasilmäisiä, sulkeutuneita ja särkyneitä. Ne näyttivät myös kuulailta. Kuona ja epätoivotut ajatusrakenteet oli kuurattu pois. Tällainen koulutus istutti pentuun pelon ja häpeän, jotka rikkoivat seksuaalisuuden. Kuvittelin oman poikani silmiin hellyyden, joka hitaasti mustui vihaksi."
Tammi, 2012
Sivuja: 392
Kirjasta lisää: Lukutuulia
Saatu arvostelukappaleena.

5 kommenttia:

  1. Tämä kyllä takuulla jakaa vahvasti mielipiteitä juuri tuolla synkkämielisyydellään sekä utopistisuudellaan. Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti ja tulee varmaan herättämään keskustelua! Minä luen aika huonosti tämän tyyppistä kirjallisuutta mutta ajatusleikki oli niin kiinnostava että oli pakko kokeilla. Mielenkiintoisen vision Salminen on kyllä kehittänyt!

      Poista
  2. Kiitän arvostelustasi. Kirjoista saa ja kuuluu olla eri mieltä, ja vaikken täysin voittanut sinua puolelleni, asiallinen ja lempeä kritiikkisi ilahdutti. Kirjablogit ja niiden herättämä keskustelu ovat tätä nykyä arvokkain palaute- ja kommenttikanava aloittelevalle kirjailijalle. Arvostelusi ovat kiinnostavia ja olen iloinen, että pääsin mukaan blogisi arvioitavien kirjojen joukkoon. Jatkan lukemista, ehdottomasti!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kauniista sanoista. Kuten sanottu, olen vähän huono lukemaan tämän tyyppisiä kirjoja mutta aiheesi oli niin kiinnostava etten voinut tätä vastustaa! Kirjassasi oli monia mielenkiintoisia "koukkuja", joita olen myöhemminkin palannut miettimään. Kuten se huulipuna ja vapaus-asia...

    Minusta se, että saa kokonaisen kirjan kirjoitettua muiden ihmisten iloksi, on suuri saavutus, joten onnittelut sinulle! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vielä. En itsekään ole kovin hyvä lukemaan scifiä, etenkään kovaa ja tieteellistä scifiä. Margaret Atwoodin Oryx ja Crake tai Maarit Verrosen Karsintavaihe ovat kuitenkin teoksia, joita suosittelen kokeilemaan. Oikeastaan hämmästyin, miten päädyinkin kirjoittamaan dystopian. Seuraava kirja onkin sitten tiivis, tämän ajan Suomeen sijoittuva realistinen tarina. Ymmärrän hyvin scifin vierastamisen, mulla vaatii aina kovan painimisen, että saan etenkään mitään avaruus-scifiä luettua. Hal Duncanin Vellum on sitä lajia mestariteos, mutta sekään ei uppoa kaikkiin. Rakastuin vain sen kieleen.

    VastaaPoista