torstai 31. lokakuuta 2013

More than sorrow / Vicki Delany

Nappasin Vicki Delanyn More than sorrow -äänikirjan lenkkikaverikseni OverDriven kätköistä ja koin kirjan aloittaessani hämmentävän kokemuksen. Lukijana oli nimittäin sama henkilö kuin juuri lopettamassani kirjassa, Kate Wilhelmin Death of an artistissa. Osoittautui yllättävän hankalaksi saada aivot irroittamaan otteensa edellisestä kirjasta, etenkin kun kirjojen tunnelmatkin osoittautuivat samanhenkisiksi. Pienen alkunikottelun jälkeen Delanyn kirja kuitenkin tempaisi aamu-usvaisilla pelloilla reippailevan lukijan suorastaan oivallisesti mukaansa.

More than sorrow kertoo kahden naisen tarinan. Kirjan kertoja on Afganistanissa vakavasti haavoittunut toimittaja Hannah, joka on toipumassa vammoistaan sisarensa farmilla Anna-kirjoista tutulla Prinssi Edwardin saarella. Maatilalla Hannah alkaa kuitenkin kärsiä kohtauksista, joissa hän menettää täysin ajantajunsa ja näkee kohtauksia vanhanaikaiseen pukuun puetun naisen elämästä. Nainen on Maggie, joka elää kohtalonvuosiaan Amerikan vapaussodan melskeissä.

Jäin kuunneltuani pohtimaan sitä olisinko nauttinut kirjasta näinkin paljon jos olisin lukenut sen perinteisessä formaatissa. More than sorrow ei nimittäin ole hurja action-pläjäys vaan hienovaraisempi kokonaisuus, joka jollain tapaa toi mieleeni Karoliina Timosen kirjan Aika mennyt palaa, joka leikitteli mukavasti samanlaisilla teemoilla. Kirjan lukija loi jälleen kerran sopivalla tavalla pikkuisen pahaenteistä tunnelmaa joka osui hyvin syksyisiin kävelylenkkeihin. Huomasin myös poimivani johtolankoja sieltä sun täältä ja kehitteleväni omia teorioitani kirjan tapahtumista - mielestäni hyvän tarinan merkki on se, että se kutittelee lukijansa aivonystyröitä silloinkin kun ei lueta ja tämä kirja totisesti teki niin. Omien aivonystyröideni kunniaksi sanottakoon että olinkin onnistunut aika hyvin hypoteesini kanssa!

Kirjassa pääpaino on Hannahin tarinalla, jossa suurta roolia näyttelee naisen kallovamma sekä Afganistanin poliittista tilannetta Kanadan maaseudulle paennut nuori afgaaninainen Hila. Vaikka historiallisista romaaneista pidänkin, on tällä kertaa pakko sanoa että nykyaika vei voiton kiinnostavuudellaan, sillä Hannah osoittautui mukavan räväkäksi naishahmoksi ja hänen sairautensa loi tarinaan kiintoisia käänteitä, kun taas Maggie tuntui melko ennalta-arvattavalta. Sen verran kuitenkin jäin lenkeilläni näihin hahmoihin kiinni että huomasin, huolimatta siitä mitä jo tiesin, toivovani Maggien kuitenkin saavan onnellisen lopun...

Blackstone Audio, 2012
Kesto: 9 h 58 min.
Lukija Carrington MacDuffie

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kirjaterkut Tukholmasta!

Hejsan! Kävin taas jokavuotisella pyörähdykselläni Arlandan lentokentällä. Koska paluulentoni oli myöhässä, jäi minulle aikaa pyörähtää kirjakaupoissa ihmettelemässä mikä mahtaa naapurimaassa olla in. Alla englanninkielisten kirjojen Top kymppi.

Top Ten:
1. Daniel Kahneman: Thinking , fast and slow
2. John Grisham: The Racketeer
3. Jojo Moyes: Me before you
4. Chris Cleave: The other hand
5. Lee Child: A wanted man
6. Gillian Flynn: Gone girl
7. E.L. James: Fifty shades of gray
8. Michael Connolly: The black box
9. John Green: The fault in our stars
10. F. Scott Fitzgerald: The great Gatsby

John Green näyttää muuten olevan kovassa huudossa Arlandalla, sillä englannin kielisen Top kympin sijoutuksen ohella kirjan ruotsinnettu versio oli saanut kaupassa suosituksen "jos luet vain yhden kirjan, lue tämä".

Itse tulin uteliaana käännelleeksi Liza Marklundin uutta Annika Bengtzon -kirjaa, Lyckliga gatan. Tudor-höperönä hipelöin pitkään Conn Igguldenin War of the Roses -sarjan ensimmäistä kirjaa, Stormbirdiä. Teki mieli ostaa, mutta hillitsin tällä kertaa itseni koska kotona odottaa iso kasa luettavaa... Ehkä seuraavalle reissulle sitten matkakirjaksi?

maanantai 28. lokakuuta 2013

A user's guide to neglectful parenting / Guy Delisle

Guy Delislen sarjakuvista on tullut minulle pakollisia luettavia, niin paljon olen pitänyt miehen viiltävän nokkelista matkasarjakuvista, jotka vievät lukijansa niin Burmaan, Jerusalemiiin, Pohjois-Koreaan kuin Shenzheniinkin. Tällä kertaa kirjan aihe on kuitenkin kotoisampi sillä nimensä mukaisesti A user's guide to neglectful parenting kertoo vanhemmuudesta.

Tarinoiden, oikeastaan pienten tuokioiden, keskushenkilöinä ovat kirjailijan lapset, jotka ovat aiemmissa kirjoissa vain vilahdelleet mukana. Kirjan piirroksissa on mukana viattomuutta, aikuisen syyllisyyttä ja viiltävää rehellisyyttä, ehkä hitunen isän huonoa omaatuntoakin. En voi muuta kuin ihailla Delislen taitoja, sinänsä yksinkertaiset piirrokset pitävät sisällään paljon, tavallaan samoista kuvista on luettavissa sekä aikuisen että lapsen näkökulma. Nostan hattuani myös sille että kirjailija näyttää avoimen rehellisesti mokansa, ne kuningas-ajatukset jotka myöhemmässä tarkastelussa ovat osoittautuneet katastrofeiksi, ne tekevät sarjakuvien Delislestä inhimillisen ja aidon. Epätäydellisen ihmisen, joka kuitenkin kaikesta huolimatta yrittää tehdä parhaansa isänä.

A user's guide to neglectful parenting on mainio kirja, jonka havainnot ovat oivaltavia ja herkkiä.  Sarjakuvat saavat hymyilemään ja ajattelemaan aikuisuutta. Tätä kirjoittaessani lukemisestani on jo muutama päivä ja huomaan että kirjalla on hyvä jälkimaku. Ajatukseni palaavat kirjan sivuille lämpöisinä ja huomaan ihastelevani kirjan rakennetta ja tunnelmaa - suosittelen siis lämpimästi lukemista! (Olisiko tässä lahjaideaa isänpäiväksi??!)

Drawn & Quaterly, 2013
Sivuja: 191

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kuvaa ja ääntä

Olen jo jonkin aikaa leikitellyt ajatuksella videoiden tekemisestä, mutta olen arkaillut kokeilemista koska tietoja tai kokemusta hommasta ei ole. Reissulla sain kuitenkin äkillisen rohkeuden puuskan ja tässä se on -ensimmäinen Nenä kirjassa -video, aiheena kurkistus Helsinki-Vantaan kirjanvaihtopisteelle. Olen kirjoitellut asiasta enemmänkin täällä, mutta tällä kertaa ajattelin näyttää vähän enemmän kirjanvaihtopisteen ulkoasua ja tietysti kannustaa ihmisiä käyttämään tuota mainiota toimintoa!


torstai 24. lokakuuta 2013

Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä / Hannele Klemettilä

Pongasin aikanaan Linnealta vinkin Federigon haukasta ja oikeastaan jo kirjan kansikuva riitti vakuuttamaan minut siitä, että tämä piti lukea, sillä da Vincin upea Nainen ja kärppä on yksi niistä taideteoksista joita voisin katsella vaikka kuinka kauan. Lontoon matkalla Towerin linnan eläintarha oli askarruttanut mieltä ja taannoin lukemani Kristiina Vuoren kirja Siipirikko oli herättänyt uteliaisuuteni myös haukankasvatuksen suhteen, joten voitaneen sanoa Klemettilän kirjan olevan suunnattu juuri minulle.

Kirjaan ovat päässeet mukaan niin tutut koirat, hevoset ja siat kuin myös harvinaisemmat elefantit, haukat, sudet ja kärpät. Kukin luku sisältää reilusti tietoa eläinten asemasta keskiaikaisessa yhteiskunnassa, aina hoito-ohjeista mytologiaan saakka. Mielenkiintoista kyllä, rivien väleistä välittyi ajatus siitä, että eläimet olivat keskiajalla arvostetummassa ja onnellisemmassa asemassa kuin nykyisin. Jäin itsekseni miettimään sitä onko teollistuminen ja nykyaika teknisine vaatimuksineen ollut syynä siihen että ihmiset eivät enää osaa arvostaa luontoa ja eläimiä samalla tavalla. Pelkäämmekö sellaista mitä emme kunnolla ymmärrä tai hallitse vai kuvittelemmeko pystyvämme masteroimaan jopa luontoa, mene ja tiedä.

Federigon haukka oli kaunis tietopaketti, luulen että napitin värikuvia keskiaikaisista taideteoksista vähintäänkin yhtä pitkään kuin luin tekstiä. Visuaalisesti kirja olikin hyvin miellyttävä, mm. taitto ja sivujen mattapintaisuus miellyttivät silmääni kovasti. Valittamista en myöskään löytänyt tekstin puolelta, sillä Federigon haukka onnistuu olemaan yhtäaikaa kepeä ja tiukka tietopaketti. Kepeyttä tekstiin lisäävät erilaiset tarinat, keskiaikaiset hassuudet ja Klemettilän omat kokemukset. Aluksi tosin näin henkilökohtainen ote tuntui minusta oudolta tietokirjassa, mutta aikani lueskeltua huomasin ihan vahingossa alkaneeni pitää tuosta piirteestä. Pidin kuitenkin Klemettilän tekstistä siinä määrin että lukisin mielelläni lisääkin hänen tietokirjojaan ja kirjaston tietokannasta löytyykin ritari Siniparrasta kertova teos, joka voisi olla kiintoisa...

Atena, 2013
Sivuja: 193

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Mitä, missä ja milloin eli tärppini Helsingin kirjamessuille

*yhteistyössä Helsingin kirjamessujen kanssa*

Kaltaiselleni lukutoukalle Helsingin kirjamessut ovat yksi vuoden tärkeimpiä lukutapahtumia ja tänäkin vuonna tarkoitus on päästä messuille pyörähtämään. Joudun tosin kärvistelemään sunnuntaille saakka sillä lauantai uhrataan pihatalkoille. Olen kuitenkin erityisen iloinen siitä että Roope Lipastin ja Tuomas Vimman puheenvuorot sattuvat juuri sunnuntaille sillä molemmat kirjat olivat ihan huippuja - suosittelen!!

Minusta messujen paras juttu on ehdottomasti tunnelma ja tietysti ne kirjat. En mielelläni laadi kovin tiukkaa messuohjelmaa vaan valitsen ennemminkin pari must-juttua kuunneltavakseni ja haahuilen muun ajan siellä minne jalat sattuvat kuljettamaan. Kunnon kassi on muuten yksi tärkeimmistä messuvarusteistani sillä yleensä mukaani tarttuu ainakin muutama kirja, myös mukavat kengät ovat must.

Listasin alle muutamia puheenvuoroja joita itse haluaisin käydä kuuntelemassa. Myös lukupiireihin tutustuminen kiinnostaisi, varsinkin kun touhussa on mukana tuttuja kirjabloggaajiakin! Aiotko mennä messuille, mitkä ovat sinun tärppisi?

Torstai

 15:30 Johanna Holmström: Itämaa (Mika Waltari)

Perjantai

10:30 Katleena Kortesuo: Diktaattorin käsikirja - tavoitteena maailmanherruus (Kirjakahvila)
12:00 Kristiina Vuori: Siipirikko (Eino Leino)
13:00 Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (Aleksis Kivi)
16:00 - 17:30 lukupiirissä Kjell Westö: Kangastus38
18:00 Pekka Hiltunen ISO (Katri Vala)

Lauantai 

La 10:30 Jaetun lukemisen lumo, lukupiirit ja kirjablogit, mukana Suvi Ahola, Katja Jalkanen, Hanna Pudas ja Seija Nummijoki (Aino)
11:00 Marko Leino, Matti Rönkö, Christian Rönnbacka ja Jarkko Sipilä keskustelevat aiheesta harmaa alue ja alamaailma dekkareissa (Mika Waltari)
11:30 Lisää naisia kehiin eli tekeekö kotimaisten naisdekkaristien buumi tuloaan? Keskustelemassa Leena Lehtolainen, Outi Pakkanen ja Vera Vala (Mika Waltari)
12:30 Liza Marklund (Mika Waltari)
14: 30 Paula Tilli: Toisin - Minun Asperger-elämäni (Katri Vala)

Sunnuntai

11:30 J.S. Meresmaa: Mifongin aika (Louhi)
11:30 Roope Lipasti: Perunkirjoitus (Katri Vala)
13:00 Tuomas Vimma: Ruutukymppi (Mika Waltari)
14:00 Liza Marklund (Aleksis Kivi)
15:30 Kjell Westö: Kangastus 38 (Aleksis Kivi)
15:30 Historiaa kiehtovasti. Keskustelemassa Kristiina Vuori, Milja Kaunisto, Enni Mustonen ja Sanna Tahvainen (Aino)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Perunkirjoitus / Roope Lipasti

Luin Roope Lipastin mainion Rajanaapurin alkuvuodesta ja hullaannuin kirjan lempeään huumoriin. Ilokseni kirjailijalta ilmestyi uusi teos tänä syksynä ja arvaatte varmaan että esitin pienen ilotanssin löytäessäni Perunkirjoituksen kirjaston Bestseller-hyllystä. Mikäpä piristäisi pimeneviä aamuja paremmin kuin juuri oikealla tavalla hauska kirja!!

Perunkirjoitus on kertomus kahden keski-ikäisen veljeksen, Teemun ja Jannen, roadtripistä. Edesmenneen mummon puoliso on nimittäin kuollut ja veljekset päättävät kuljettaa viedä reissumiehen maineessa olleen Jalmarin tuhkat vielä viimeiselle matkalle. Veljesten välit eivät ole ihan kaikkein yksinkertaisimmat, Janne on Teemu mielestä suorastaan sekopäisen huoleton, Teemu taas on Jannesta kylmä ja vähän turhankin asiallinen tyyppi. Ja kun keitokseen lisätään nainen, rahaa ja tietysti se tuhkauurna voitaneen sanoa että mainio soppa on valmis!

Kirjassa minulle päällimmäiseksi teemaksi nousi veljeys. Jannen ja Teemun suhde tuntui samaan aikaan sekä uskottavalta että kiemuraiselta, veljesten välillä oli paljon sellaista mitä koskaan ei oltu sanottu mutta mikä silti painoi mieltä. Lipasti tekeekin hienoa työtä kuvatessaan miesten suhteen kehittymistä matkan aikana kun he tavallaan tutustuvat toisiinsa uudelleen. Eikä toki pidä unohtaa Jalmaria, hankalaa vanhaa ukkoa ja mielensäpahoittajaa jonka kovan kuoren alla oli löytyi oikeastaan aika koskettavakin herra.

Perunkirjoitus osui allekirjoittaneen kirjamakuun täysin. Pidin sisarustarinasta ja siitä, kuinka päähenkilöistä löytyi uusia puolia tekstin edistyessä. Pidin siitäkin että kirjassa oli toiveikkuutta, loppuja ja uusia alkuja. Kirjan teksti oli lempeän humoristista ja pongasinkin kerta toisensa jälkeen niin mainioita pätkiä että tekstilainauksen valitseminen on tällä kertaa todella vaikeaa!
"Minulla oli pitkän aikaa kevyempi olo, kun ajattelin viestiä. Olisin ehkä voinut lentää, jos olisin yrittänyt. Oli outoa, kuinka sama maailma voi olla niin eri: Masentuneelle kaikki on harmaata. Toiveikkaalle mikään väriskaala ei riitä. Kulkeminen näiden kahden välillä vaatii vain yhden oikean tai väärän lauseen."
PS. Vinkiksi Helsingin kirjamessuille tuleville, Roope Lipasti on sunnuntaina kertomassa kirjastaan klo 11:30 Katri Vala -lavalla.

Atena, 2013
Sivuja: 288

lauantai 19. lokakuuta 2013

Thirteen reasons why / Jay Asher

Alan olla aika vaikuttunut Helmetin OverDrive-kirjaston valikoimista, sillä olen tehnyt sieltä useita oivia löytöjä. Suurin osa löydöistäni on minulle ennalta tuntemattomia tapauksia, jotka on poimittu koriin puhtaalla mutuhuttu-fiilistely-otannalla. Se onkin ehkä tämän e-kirjaston paras anti, sen kautta rima uuteen kirjailijaan tutustumiseen tuntuu ainakin allekirjoittaneella madaltuneen. Tällä kertaa kokeiluun lähti Jay Asherin nuorille aikuisille suunnattu Thirteen reasons why -äänikirja, joka kiinnosti aihepiirinsä takia. Kirjassa nimittäin käsitellään nuoren itsemurhaa ja siihen johtaneita syitä.

Tarina alkaa kun lukiolaispoika Clayn pihalla on ilmestynyt kasetteja sisältävä paketti. Kasettejen mukana tullut kirje hämmästyttää Claytä, sillä se paketti on Hannahilta, luokkatoverilta ja Clayn ihastukselta, joka kaksi viikkoa sitten teki itsemurhan. Nauhoihin liittyy ehto, paketti pitää toimittaa jokaiselle nauhoilla nimetyistä henkilöistä tai muuten niillä olevat tiedot julkaistaan. Tuskaisin ja pelonsekaisin tuntein Clay käy kasetti kasetilta läpi tapahtumia jotka musersivat Hannahin.

Kirjan aihe on koskettava, tärkeä ja ajankohtainenkin. Hannahin tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka monesti emme näe hätää arjessamme olevien ihmisten kasvoilla. Tarinassaan myös Hannah pyytää apua, mutta sitä ei huomata tai siihen ei reagoida, tilanteen vakavuutta ei ymmärretä. Myös syyt Hannahin tekoon ovat valitettavan yleisiä: ahdistelu, syyllisyys, leimautuminen, yksinäisyys... Myönnettäköön että tarinaan mahtuu minusta ehkä epätyypillisen paljon erilaisia kiusaamistilanteita ja monimutkaisilta vaikuttavia kasettikuvioita mutta ymmärrän pointin jonka kirjailija yrittää tehdä ja mielestäni kokonaisuus pysyy silti riittävän uskottavana. Kirja nostaa tärkeitä asioita esiin ja toivoisinkin sen löytävän kuuntelijoita nuorista mutta miksei myös vähän vanhemmistakin.

Kirjan kertojina ovat vuoroin nauhoilla tarinaansa kertova Hannah ja niitä kuunteleva ja niihin reagoiva Clay. Rakenne on vaikuttava ja uskoisin sen toimivan äänikirjassa jopa perinteistä kirjaa paremmin. Kirjan lukijat, Debra Wiseman ja Joel Johnstone, tekevät hyvää työtä, tosin välillä minua hiukan häiritsi se kuinka vahvalta ja terävältä Hannah äänensä perusteella vaikutti ollakseen tyttö joka on itsemurhan partaalla, mutta kuten kirjassa juur-i todetaankin, ulkokuori ei aina paljasta sisällä olevaa tuskaa.

Listening Library, 2007
Kesto: 6 h 24 minuuttia
Lukijat: Debra Wiseman, Joel Johnstone

perjantai 18. lokakuuta 2013

The death of an artist / Kate Wilhelm

Kate Wilhelmin dekkari vie lukijansa pittoreskiin pikkukaupunkiin meren rannalla. Kuten monet muutkin tarinat, kaikki alkaa muukalaisesta. Tällä kertaa muukalainen, Tony, on entinen suurkaupungin etsivä, joka on eläköitynyt ampumistapauksessa saamansa vamman takia. Nyt Tony on jättänyt entisen elämän, kaupungin, työn ja vaimon taakseen ja etsii työtä puuseppänä. Pikkukaupungissa ei kuitenkaan tarvitse kauaa olla yksin ja pian Tony tutustuu jo paikallista taidegalleriaa pyörittävään Marnieen sekä hänen persoonalliseen taitelijatyttäreensä Stefiin. Stefin taulut ovat yhtä vaikuttavia kuin hänen yksityiselämänsä sotkuista ja pian aistittavissa onkin ero galleristi-puoliso Dalesta. Mutta sitten Stef löytyy kuolleena, Dalen heilutellessa varsin epäilyttävää sopimusta naisen taulujen myyntiin liittyen.

Death of an artist osoittautui epätyypilliseksi dekkariksi ja mietin aika pitkään mitä siitä kirjoittaisin. Dekkariksi kirja on pienoinen pettymys sillä murhan uhri käy ilmi jo kirjan otsikosta eikä murhaajankaan henkilöllisyys varsinaisesti mikään yllätys ole - epäiltyjä on tasan yksi. Kaiken lisäksi rikosta joutuu odottamaan lähes kirjan puoliväliin saakka. Mutta, jotenkin, kaikesta edellämainitusta huolimatta kirjassa on silti melko onnistunut painostava tunnelma, joka tosin saattoi myös johtua siitä että kuuntelin teoksen äänikirjana jossa lukijan, Carrington MacDuffien, luoma tunnelma toi hyvin kirjan sävyt esiin.

Kirja oli miellyttävää kuunneltavaa ja sen juonessa oli helppo pysyä mukana vaikka kuuntelinkin katkonaisesti vain lenkkieni aikana. Jännitys ei ole päätähuimaavaa ja uskoisinkin sen toimivan perinteisestä tai ns. cosy mysterystä pitävien hyppysissä. Itse mieleeni painuivat jälleen kerran parhaiten maisemat, joita Wilhelm kuvailee kauniisti. Innokkaana nojatuolimatkailijana saatoin hyvinkin kuvitella itseni pieneen oregonilaiseen rantakaupunkiin, jossa ihmiset ovat aitoja ja kiinnostavia ja rannat upeita mutta autioita, vain odottaen satunnaista kulkijaa.

Blackstone audio, 2012
Kesto: 8 h, 1 min.
Lukija: Carrington MacDuffie

torstai 17. lokakuuta 2013

Vain pahaa unta / Aino & Ville Tietäväinen

Löysin Ville Tietäväisen upeat sarjakuvat vasta muutama vuosi sitten ja Näkymättömien käsien jälkeen olin myyty. Tietäväisen kirjathan olivat taidetta: kauniita kuvia ja vaikuttavia pieniä tarinoita. Kansien välistä ei löytynyt suuria sankaritarinoita, Tietäväisen päähenkilöt tuntuvat olevan maailman pieniä ihmisiä, sellaisia joista ei usein kirjoja laadita. Mielenkiintoista kyllä, Vain pahaa unta, jollain tapaa noudattaa tuota kaavaa sillä kyse on jälleen kerran pienen ihmisen isoista huolista. Nimittäin lapsen painajaisunista.

Vain pahaa unta kirjan ovat kirjoittaneet yhdessä Aino ja Ville Tietäväinen, isä ja tytär. Kirjaan on koottu 3 - 6 vuotiaan Ainon pahat unet, sillä "kun uni kirjoitetaan ylös, se ei esiinny enää uudestaan." Unet itsessään ovat aina kiehtoneet minua paljon ja odotukseni olivat siksikin korkealla kun kirjaan tartuin. Muistan vieläkin elävästi muutaman lapsuuteni painajaisen ja olin utelias näkemään olisiko Ainon unissa jotain samaa kuin omissani.

Vain pahaa unta on jälleen kerran kaunis teos Ville Tietäväiseltä, niin kuvallisesti kuin tunnelmaltaankin. Sillä vaikka kyse onkin painajaisista, lämmitti mieltäni seurata isän ja tyttären yhteistä projektia. Ajatus siitä, että unia kirjattaisiin yhdessä ylös ja mietittäisiin, tuntui fiksulta tavalta toimia ja pidin siitä kuinka Ainon unien maailma aukeni aikuisellekin paljon selkeämmin. Ihan napakymppi tämä kirja ei minulle ollut, luulen sen antavan enemmän pienten lasten vanhemmille. Siltikin - hienoa työtä molemmilta Tietäväisiltä!

WSOY, 2013
Sivuja: 47

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kunkku / Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrön Kunkulla on lisäselitteenään sana iloittelu ja synkkenevään syksyyn kieltämättä tarvitaankin juuri iloa ja naurua. Kunkun ideakin on nokkela, Suomen ja Ruotsin osat ovat tässä mielikuvitusmaailmassa vaihtuneet ja nyt ruotsalaiset ovat hivenen unohduksissaa olevaa, sodan jäljiltä surumielistä ja alemmuudentuntoista kansaa kun taas iloiset ja älykkäitä suomalaisia rakastavat kaikki. Suomalaiset ovat kaikkialla - jopa elokuva - ja musiikkiteollisuuden huipulla. Ja maan tärkein käyntikortti ovat kuninkaalliset: tennisentusiasti Kalle XIV Penttinen, hänen virolaissyntyinen elokuvatähtivaimonsa Sofi ja perheen lapset, prinsessat Valma ja Irma sekä prinssi Veikko. Herkullisia ajatusleikkejä, eikö totta?

Kirja tuntuu pohjautuvan jossain määrin Ruotsin kuningashuoneen vauhdikkaisiin käänteisiin mikä jossain määrin hämmensi minun lukukokemustani, sillä vaikka tapahtumista reilusti yhteneväisyyksiä löytyykin, ei esimerkiksi Kunkun lempeän lupsakka ja hitusen yksinkertainenkin hahmo oikein tunnu istuvan yhteen Ruotsin kuninkaasta saamien mielikuvien kanssa. Ja jos totta puhutaan, vaikka Kunkku kirjan sankari onkin, en oikein jaksanut pitää hänestä, minun makuuni hän oli liian lempeä ja yksinkertainen ollakseen kiinnostava.

Kirjassa leikitellään kahdella eri aikatasolla, toinen keskittyy kuvaamaan kunkun menneisyyttä aina syntymästä saakka, toinen keskittyy nykyhetkeen, aikaan jossa kunkku on menettänyt valtansa ja työskentelee tavallisena Penttisenä elektroniikkaliikkeen varastossa. Vaikka taviselämä tarjoaakin monia ihmeitä, on sielläkin melkoisia haasteita selvitettävänä sillä Kunkun perhe on tuuliajolla. Sofi on lähtenyt, Valma keskellä repivää huoltajuuskiistaa, Irma lamaantunut ja Veikko kadoksissa.

Pidin aikonani kovasti Sue Townsedin hieman samanhenkisestä romaanista nimeltä Kenkää kuningattarelle, jossa Iso-Britannian kuningasperhe "irtisanotaan" toimestaan ja he joutuvat muuttamaan lähiöön. Kirja oli toimi, erityisesti sen takia, että se oli jollakin tasolla uskottava. Pystyin kuvittelemaan kuinka osa kuningasperheestä innostuisi taviselämästä ja kuinka osa suorastaan lamaantuisi sen kohdatessaan. Oma kiintoisa lukunsa olivat myös tavikset ja heidän suhtautumisensa ex-kuninkaallisiin. Jotakin samanlaista olisin toivonut lukevani myös Kunkun kansista, mutta pettymyksekseni tällä kertaa ilottelu ampui liian vahvasti yli ja kirjan tunnelma jäi minun makuuni liiankin hulvattomaksi. Olen itse kuivan huumorin ystäviä, jota värikkäät ja liioittelevat hulluttelut harvoin naurattavat ja niin kävi tälläkin kertaa. Ei naurattanut eikä sama vitsi oikein jaksanut kantaa koko 549-sivuisen kirjan ajan, mutta toki Kunkun tarina sentään pikkuisen liikutti. Tämä kirja ei ollut minun juttuni, mutta uskon sen olevan mainio lukukokemus monelle muulle, joten kurkatkaapa myös Amman ja Kristan positiivisemmat arviot kirjasta.
"Minä olen tissimies. Siitä tuli vähän harmia, potkut ja avioero. Tuli häätö omasta kodista, kivilinnasta pääkaupungin arvokkaimmalta tontilta.
Olen onnellisempi kuin koskaan. En kaipaa entisestä elämästäni kuin yhtä autoa ja perhettäni, joka hajosi hölmöilyjeni vuoksi. Autoa ilman voin elää, perheeni palaset aion koota takaisin yhteen."
Siltala, 2013
Sivuja: 549

PS. Tuomas Kyrö kertoo lisää Kunkusta Helsingin kirjamessuilla perjantaina 25.10 klo 14:00 / Aleksis Kivi -lava.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Onnea kirjamessuarvonnan voittajalle!



Books on Demand sponsoroi ystävällisesti blogini lukijoille arvonnan jossa palkintona oli kaksi lippua
Helsingin kirjamessuille sekä yö hotellissa. Arvonnan osallistumisaika päättyi tänään, sunnuntaina 13.10.2013 klo 12:00 ja nyt - rummunpärinää, kiitos - arvonta on suoritettu ja voittajaksi selviytyi Alexandra Kainalainen-Andersson. Alexandra, voitko laittaa minulle yhteystietosi meilillä (nenakirjassa (at) gmail.com) niin välitän ne Books on Demandille palkinnon postittamista varten? Onnea!

.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Toinen peto / Taavi Soininvaara

Välillä on kiva laittaa aivot narikkaan ja lukea kunnon action-romaania, sellaisia joissa pelastetaan maailmaa ja rämistellään menemään ja jossa sankaria ei pysäytä käsikranaattikaan. Tällä kertaa nappasin kirjastosta actionnälkääni Taavi Soininvaaran Toisen pedon, joka jatkaa Ratamo-sarjaa.

Jo kirjan kansi ydinräjähdyspilvineen ja suojapukuineen lupaa vauhdikasta menoa ja sitä tosiaan piisaa. Kun Arto Ratamo palaa sairauslomaltaan, odottaa suojelupoliisissa muuttunut tilanne. Uusi esimies ei ole siitä leppoisimmasta päästä, Artolle työhuoneeksikin koppi kellarista. Samaan syssyyn selvitettäväksi tulee ydintutkijan väkivaltainen surma sekä tyttärensä Nellin kautta esiin tullut paperittomien siirtolaisten tapaus.

Tämän tyyppiselle kirjaillisuudelle tuntuu olevan tavanomaista se, että kirjassa on paljon erilaisia teemoja. Myös Toisen pedon sivuilta tuntuu löytyvän vaikka mitä; korruptiota, paperittomia pakolaisia, ydinaseita, Yhdysvaltain erikoisjoukkoja, surusta sekaisin oleva tappaja - onhan siinä kieltämättä jo aiheita joita pureskella! Arto Ratamo on minusta mainio sankari tämän tyyppiseen kirjaan. Hän on titaanilonkkineen inhimillinen, mutta miehestä löytyy sopiva annos kovanaamaakin.Vaikka mukaan mahtuu kyllä aika hurjankin tuntuisia sattumia, toimii kirja kyllä ihan mukavasti viihteenä kunhan lukija ei vain heittäydy turhan kriittiseksi.
Miekkaa käsissään puristava kapinallinen astui hänen eteensä. Nainen puhui niin hiljaa, ettei itsekään kuullut sanojaan. "Isä meidän, joka olet... "
Otava, 2013
Sivuja: 384

perjantai 11. lokakuuta 2013

Jos saat tämän kirjeen / Sarah Blake

Odotukseni olivat jostain minulle jälkikäteen tuntemattomasta syystä korkealla kirjan Jos saat tämän kirjeen kohdalla. Tiesin etukäteen kyseessä olevan jonkinlaisen sotatarinan, jossa postineiti näyttelee kiinnostavaa roolia ja sepä osoittautui kiehtovaksi. Tärkeät viestit sotatantereelta, suuria tunteita - kiintoisa paketti!

Tarina sijoittuu sotavuosiin Atlantin molemmin puolin. Amerikan mantereella on suloisen kuuloinen pikkukaupunki, jossa kuhinaa aiheuttaa paikallisen lääkärin uusi, nuori ja ulkopaikkakuntalainen vaimo Emma. Jo melkein vanhaksipiiaksi leimattu postineiti, Iris James, taasen on iskenyt silmänsä erääseen herrasmieheen ja hankkii todistuksen koskemattomuudestaan, sillä jokaisesta miehestähän olisi mukavaa saada moinen todistus luettakseeen! Lontoossa taas radiotoimittaja Frankie ajaa into raportoida uutisia.

Kirjan alku oli mukavan kujeileva ja herätti lukunälän ja kuvittelinkin hyppysissäni olevan raikkaan rakkaustarinan, mutta Sarah Blake kuljettikin tarinaansa toiseen, vakavampaan suuntaan. Alussa huomaamani pilke silmäkulmassa nimittäin katoaa kun sota alkaa muuttua naisille todellisemmaksi. Ratkaisu on ymmärrettävä, sodan ja kuplivuuden yhdistäminen lienee vaikeaa.

Kirja tarjoaa melko tyypillisiä sotaromaanin käänteitä suurine tunteineen ja juoni oli hetkittäin melko ennalta-arvattava. Vaikka harmittelenkin mukavan pilkkeen katoamista, tarjosi kirjan vakavampi osuus kuitenkin koskettavia hetkiä ja mielenkiintoisia, jopa aika visuaalisiakin hetkiä. Varsinkin Frankien toimittamat radio-ohjelmat kutkuttelevat mielikuvitustani, saatoin kuvitella ihmiset rätisevien radioidensa ääressä, kuuntelemassa ja kuvittelemassa sodan kauhuja Atlantin toisella puolella.
"Äiti veti oven auki ja astui ulos. Poika jäi seisomaan keskelle vaunuosastoa. Käytävällä äiti kääntyi ja nosti sormen huulilleen kuin sanoakseen shh, heitti pojalleen lentosuukon ja oli poissa. Poika seisoi pitkään siinä mihin äiti oli hänet jättänyt, tuijotti osaston ovea, josta äiti oli kadonnut.
Tallentimen neula olii kaivertanut levyyn tämän sydämen hiljaisen särkymisen. Kukaan ei saisi tietää, kuinka kalliiksi äidille oli tullut tuo viimeinen hymy, tuo viimeinen lohtu, jotta poika selviytyisi eron hetkestä."
Bazar, 2013
Sivuja: 376
Alkuteos: The postmistress
Suomentanut Raija Rintamäki

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lääkäri / Herman Koch

Tutustuin viime kesänä Herman Kochiin, tuohon hämmentävään hollantilaiskirjailijaan. Lähdin Illalliselle, odotin yhtä ja sainkin jotain ihan toista. Perus-wieninleikkeen sijaan eteeni kannettiin kiehtova kokonaisuus suorastaan kieroja makuyhdistelmiä. Olin positiivisesti yllättänyt ja siksi lähdinkin mielelläni uudelle kierrokselle Kochin Lääkärin kanssa.

Marc Schlosser on yleislääkäri, joka on tehnyt vakavan hoitovirheen jonka johdosta potilas, kuuluisa näyttelijä Ralph Meier, on kuollut. Moni olisi huolissaan, mutta Marc pysyy rauhallisena - oliko kyseessä sittenkään vahinko vai ihan tahallinen teko? Lukija palaa Marcin kanssa menneeseen kesään, uima-altaan reunalle ja rannalle, kohtalokkaalle kesälomalle.

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin Lääkäristä, sillä kirjaa on vaikea kuvailla, varsinkin jos ei halua paljastaa koko homman juonta ja pilata siten Kochin luomia hienoja jännitteitä. Monella tapaa kirja on hyvin saman tyylinen kuin Illallinenkin, tyynen keskiluokkaisen pinnan alla muhii paljon, kokonaisuus paljastuu lukijalle hitaasti sivu kerrallaan. Pienillä lauseilla luodaan pahaenteistä tunnelmaa, joka jättää lukijan arvailemaan ja tietysti lukemaan lisää, sillä asioistahan on saatava selvää!

Jo alkuasetelma on mielenkiintoinen, Marc vaikuttaa samaan aikaan täysin tavalliselta mieheltä, jossa kuitenkin on jotain epäilyttävää. Hänestä on vaikea pitää, ehkä syynä siihen olivat brutaalit potilaskuvaukset, sillä muistan toivoneeni etteivät lääkäri oikeasti ajattelisi noin potilaistaan. Tämä ei tosin muodostanut ongelmaa lukukokemukselleni, sillä en vierasta epämiellyttäviäkään päähenkilöitä ja itseasiassa tarinan etenemisen myötä aloin hiljalleen jopa ymmärtää Marcia.

Olen vielä kerran pahoillani epämääräisestä kuvauksesta, haluaisin kertoa kirjasta enemmänkin mutten halua spoilata ja pilata hienoa lukukokemusta muilta. Sanottakoon vain että kirja on oivallinen, hämmentävä ja tarkkasilmäinen.
"Biologia on vahva. Rumaakin lastaan voi rakastaa sydämensä pohjasta, mutta se on eri asia. Onnellinen voi olla neljännen kerroksen sisäpihan puoleisesta huoneistossaan, kunnes saa päivälliskutsun joltakulta, jolla on oma piha ja uima-allas."
Siltala, 2013
Sivuja: 447
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad
Suomentanut Sanna van Leeuwen

maanantai 7. lokakuuta 2013

Samppanjaruhtinas / Kåre Halldén

Wine Crime -jännärit ovat minulle ihan uusi juttu ja moisista kirjoista kuultuani päätin että kunnon dekkarin ystävän täytyy ehdottomasti perehtyä tähänkin lajiin. Kåre Halldénin Samppanjaruhtinas herättikin kiinnostukseni ja loi oikeanlaista tunnelmaa jo tyylikkään kohtalokkaalla, Tuomo Parikan suunnitelmalla ulkoasulla.

Kun Harald Poppe, leskeksi jäänyt ja suruunsa eristäytynyt mies, lähtee ryhmämatkalle Ranskan samppanjaseudulle, ei mies arvaakaan millaiseen pyöritykseen hän joutuu. Ensimmäisellä kiertokäynnillä legendaarisen Cloët-Décleauxin samppanjatalon kellareissa, Harald löytää kuolevan vanhan miehen, joka viimeisillä sanoillaan kertoo Isabellen olevan vaarassa. Mies on Anselme Guidot, samppanjatalon legendaarinen makujen luoja ja Isabelle on hänen tulitukkainen lapsenlapsensa. Tapahtumat kiihtyvät suorastaan kuohuttaviksi...

Tarina liikkuu kahdella aikatasolla, nykyajan lisäksi valoitetaan samppanjatalon väen vaiheita toisen maailmansodan aikana ja mukana non myös oikeakin historian henkilö, natsien nimittämä samppanjaruhtinas Otto Klaebisch. Kirja vie lukijansa elegantin samppanjatalon glamourin täyttämään elämään, Ranskan kauniille viinialueille. Tässä kohtaa on mainittava myös että bloggaajan lähes krooniseksi muuttunut matkakuume alkoi jälleen nousta. Näen jo sieluni silmin kuinka huristelisin pienellä autolla pitkin Ranskaa, viinilehtoja ja kauniita vanhoja taloja ihastellen. Minulle tämä olikin ehdottomasti yksi kirjan parhaista puolista, olenhan innokas nojatuolimatkailija!

Vaikka rakastinkin kirjan miljöötä, oli kirjan tarinassa muutama kohta jotka jäivät arveluttamaan. Minun on vaikeaa uskoa että juuri rakkaan isoisänsä menettänyt nainen, olisi voimissaan lähtemään seuraavana päivänä juhliin enkä oikein usko että sitä häneltä edes odotettaisiinkaan. Vaikka elementeistä osa oli hitusen ennalta-arvattavia, oli kokonaisuus silti miellyttävä ja varsinkin kirjan tyylikäs tunnelma osui nappiinsa. Ruotsiksi Haraldin seikkailuista on ilmestynyt jo seuraavakin osa, jonka kyllä mielelläni lukisin.
"Annanpa hyvän neuvon, jos haluatte nauttia elämästänne, monsieur", Vivianne sanoi lujasti. "Antakaa piutpaut sille, mitä niin sanotut gastronomit ja viinisnobit sanovat ja ajattelevat. He yrittävät vain kätkeä oman epävarmuutensa. Olen aina sanonut, että jos jokin on hyvää, niin se on hyvää. Asioita ei kannata tehdä sen monimutkaisemmiksi."
Tammi, 2013
Sivuja: 397
Alkuteos: Champagneführern
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Saatu arvostelukappaleena

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Minä muistan / Zeina Abirached

Zeina Abirached syntyi vuonna 1981 Libanonissa vallitsevan sisällissodan keskelle. Vuonna 1975 syttynyt sota päättyi vasta vuonna 1990, jolloin vauvasta oli kasvanut reipas koululainen. Pitkään kestänyt sota jätti jälkensä kaikkiin, mutta ennen kaikkea perheen aikuisiin, jotka saivat sodan aikana useasti pakata laukkunsa sodan tieltä. Minä muistan on sittemmin pariisilaistuneen taiteilijan omaelämäkerrallinen kuvaus lapsuudesta sodan keskellä. Se sisältää palasia, muistoja jotka ovat pieniä kuin kraatinsirpaleet, joita Zeinan veli keräili sotavuosina.

Abirachedin kirja ei aiheestaan huolimatta vaikuta kaoottiselta tai väkivaltaiselta, siinä on enemmänkin lapsuuden muistojen pehmeyttä ja nostalgiaa, silti kirja on tarkkasilmäinen. Voimakkaimmin minulle jäi mieleen sarjakuva kirjailijan isän tarpeesta kuunnella musiikkia kovaa peittääkseen sodan äänet, jotenkin noissa kuvissa kiteytyi se, että kuinka taisteluiden keskelläkin ihmiset elävät aitoa arkea ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin häivyttämään mielestään sodan edes hetkeksi. Myös se kuinka kirjan lapset kokivat sodan jollain tapaa huolettomina, kranaatin sirpaleita keräillen, herätti ajatuksia.

Kirjan kuvat ovat yksinkertaisen graafisia ja mustavalkoisia. Tekstiä on vähän, mutta silti Abirached onnistuu sanomaan kaiken olennaisen. Minä muistan on yksi niitä sarjakuvia, jotka välittävät viestinsä vahvasti ja liikuttavat tyylikkään vähäeleisesti.

PS. Muistakaa messulippuarvonta!

Like, 2013
Sivuja: 93
Alkuteos: Je me souviens
Suomentanut Aura Sévon

lauantai 5. lokakuuta 2013

Revenge wears Prada / Lauren Weisberger

Lauren Weisbergin Paholainen pukeutuu Pradaan oli aikoinaan minusta vallan mainio. Muoti ja bisnesmaailma kiinnostivat, harjoittelija-Andy oli samaistuttava ja Miranda Priestly suorastaan herkullisen helvetillinen pomo, oivan lisämausteen antoi tieto siitä että Weisberger oli aikoinaan ollut Voguen päätoimittajan, Anna Wintourin, alaisena. Kirjan päätyttyä muistan miettineeni sitä kuinka Andyn ura jatkuisi kun sillat mahtavaan pomoon oli poltettu. Uteliaana siis ostin reissukaverikseni Revenge wears Prada -pokkarin, innokkaana kurkistamaan Andyn myöhempiin vaiheisiin.

Revenge wears Pradan tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden päähän edellisen kirjan tapahtumista. Andy ei kirjoita kansainvälisiä huippureportaaseja vaan toimittaa pientä, mutta virkistävän erilaista häälehteä. Lehtityön parista on löytynyt myös siippa, Max, joka on - luonnollisesti - paitsi komea, viehättävä, menestyvä ja rikas. Voisi kuvitella Andyn elävän suorastaan lumottua elämää, mutta onko kaikki sittenkään täydellistä? Ja mitä kuuluu paholaismaiselle Miranda Priestlylle?

Kirjan alkuasetelma on vallan lupaava, saatoin kuvitella Mirandan pystyävän melkoisiin koiruuksiin. Valitettavasti intoni laski kuitenkin nopeasti sillä valitettavasti Revenge wears Prada oli tuskallisen tylsä ja sinänsä lupaava nimi, Revenge wears Prada, oli minusta lähes harhaanjohtava. Pirullinen Miranda nimittäin vain vilahtaa muutamissa kirjan kohtauksissa enkä ole ihan satavarma siitä kostostakaan. Näiden minusta herkullisten elementtien sijaan Weisberger keskittyy kuvaamaan Andyn elämää ja henkilökohtaista skitsoilua, joka allekirjoittaneen näkökulmasta tuntui liioitellulta ja turhalta. Turhautuneena jäin miettimään kirjan perimmäistä tarkoitusta, haluttiinko lukijalle todella tarjota kurkistus Andyn elämään vai olisiko taustalla sitten esimerkiksi kirjailijan pankkitilin elvytys?
"Thankfully, miraculously, she did not look them up and down. She didn't greet them, or in any way acknowledge their existence. Andy had to fight the urge to report some sort of progress or accomplishment, let Miranda know that her lunch had been properly scheduled or the tutor successfully wrangled. She could feel the tension emanating fron Emily, too. Unsure of what to do or say, they just stood there."
Harper Colling, 2013
Sivuja: 420

torstai 3. lokakuuta 2013

Toisin: Minun Asperger-elämäni / Paula Tilli

Uteliaana ihmisenä minua on jo pidempään kiinnostanut Aspergerin syndrooma ja siksi päädyin ostamaan omakseni Paula Tillin tuoreen teoksen Toisin, kirja nimittäin tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen Asperger-henkilön elämään ja arkeen. Olen lukenut aiemmin mm. Aspergerin diagnoosin saaneen Grace-tytön elämästä lapsen äidin kirjoittamana mutta jäin kaipaamaan myös toisenlaista näkökulmaa Asperger-elämään..

Tilli on diagnoosin saanut Asperger-henkilö. Hän ei lapsena nauttinut pallopeleistä tai elokuvien katselusta, sen sijaan kielioppi oli hänen intohimonsa. Hän syö mielellään aina samaa ruokaa ja on tilanteesta riippumatta iloisen ja hymyileväisen oloinen. Hän ei osaa lukea kanssaihmistensä ilmeitä tai eleitä ja tulkitsee sanotun tekstin usein kirjaimellisesti. Aspergerin oireyhtymä on eräs autismin alalaji, joka aiheuttaa henkilölle erilaisia fyysisiä ja psykologisia oireita. Oireiden esiintyvyys vaihtele henkilöittäin.

Ensimmäinen ajatukseni Tillin tekstistä oli, että se tuntuu ennen kaikkea aidolta. Vaikken voikaan kunnolla ymmärtää Asperger-henkilön maailmaa, kirjan luettuani tuntui siltä että sain nyt siihen ainakin pienen kurkistuksen ja ymmärrän nyt ainakin vähän paremmin. Kirja on tärkeä näkökulmansa takia, en muista ainakaan törmänneeni kovinkaan moneen Asperger-henkilön kirjoittamaan elämäkertaan.

Mietin pitkään kirjoittaessani mikä olisi sopiva tapa puhutella Asperger -diagnoosin saanutta henkilöä. Minun, tavikselle, Asperger näyttäytyy sairautena mutta lukiessani Tillin tekstiä, tulen epävarmaksi. Hänelle Asperger on osa persoonaa, sellainen osa jota ilman elämää on vaikea kuvitella. Tilli vaikuttaa kokemuksistaan huolimatta ihailtavan eheän oloiselta, hän tuntuu olevan sinut itsensä kanssa. Ehkäpä onkin niin että me tavikset aiheutamme enimmän osan ongelmista, koska emme ymmärrä? Miksi kaikkien pitäisi tietää kuka Lady Gaga on tai leikkiä samoja leikkejä välitunneilla?

Kirja ei ehkä ole kaunokirjallinen helmi mutta sitä tuskin on sellaiseksi tarkoitettukaan. Uskoisin sen kuitenkin antavan hyvän näkökulman Aspergeriin ja lisäävän ymmärrystä As-henkilöitä kohtaan. Tärkeä kirja siis!
"Se, ettei Aspergerin syndrooma näy ulospäin, tekee usein elämäni vaikeaksi. Joskus toivoisin, että olisin ulospäin yhtä poikkeava kuin olen sisältäpäin - silloin ympäristö voisi ehkä hyväksyä erilaisuuteni helpommin."
Kirjasta kiinnostuneille vinkiksi että Paula Tilli kertoo kirjastaan Helsingin kirjamessujen Katri Vala -lavalla lauantaina 26.10.2013 klo 14:30. Ja jos messuliput kiinnostavat, klikkaapa tästä arvontaan!

Finn Lectura, 2013
Sivuja: 239
Kansi: Susanna Appel

tiistai 1. lokakuuta 2013

Voita liput Helsingin kirjamessuille!

Helsingin kirjamessut (24.10 - 27.10.2013) lähestyvät ja ainakin tämä lukutoukka on jo selaillut messuohjelmaa ja miettinyt mitä kaikkea pitäisi ehtiä päästä näkemään ja kuulemaan. Sain omakustannepalveluita tarjoavalta Books on Demandilta kivan yhteydenoton, he halusivat tarjota minulle mahdollisuuden arpoa lukijoideni kesken messupaketin. Paketti sisältää sisäänpääsyn ja yhden yön yöpymisen (26 - 27.10 välisenä yönä) Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre -Messukeskus -hotellissa kahdelle hengelle.

Arvonta kestää sunnuntaihin 13.10.2013 klo 12:00 saakka ja voit osallistua siihen kertomalla millaisen kirjan sinä haluaisit kirjoittaa. Voit jättää kommenttisi joko tähän postaukseen tai blogini Facebook-sivuille. Arvontaan voi osallistua maksimissaan kahdella arvalla, ensimmäisen saat kommentoimalla, toisen jakamalla linkin arvontapostaukseen. En voi hyväksyä täysin anonyymejä vastauksia kilpailuun, joten kannattaa ilmoittaa postauksessa selkeästi oma nimi tai nimimerkki. Kerrothan myös postauksesi yhdeyssä käytätkö yhden vai kaksi arpaa.

Eiköhän pyöräytetä arvonta käyntiin ja ehkä tavataan kirjamessuilla!

EDIT 13.10.2013. Arvonta on päättynyt ja voittajaksi selviytyi Alexandra Kainalainen-Andersson!