keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

The Opposite of Fate / Amy Tan

Minä. rakastan. Amy Tanin kirjoja. Itseasiassa luulen että Tan saattaa hyvin olla sielukirjailijani, niin hyvin hänen sanansa osuvat minuun. Siispä ihan alkuun varoituksen sana: tämä arvostelu saattaa olla hyvinkin puolueellinen.

The Opposite of Fate on kertomuskokoelma Tanin omasta elämästä. Monet tarinoiden palasista tuntuvat oudon tutuilta, syystäkin - vasta nyt ymmärsin kuinka suuren osan romaaniensa kiehtovasta maailmasta Tan on itseasiassa lainannut omasta  elämästään! Muistin Kalliin Tädin, sisarpuolet maailman eri laidoilta, pianonsoittoa inhoavan pienen tytön ja sen kiinalaisen äidin, joka välillä teki amerikkalaisen tyttärensä hulluksi.

Novelleissa Tan käsittelee melko monipuolisesti elämänsä eri osa-alueita, toki äiti ja kulttuuritausta saavat suuren osan kirjaa, mutta Tan sivuaa myös monia elämänsä vaikeita vaiheita, isän ja veljen kuolemaa, äidin Alzheimerin tautia. Hän paneutuu näihin aiheisiin melko kevyesti mutta se lienee ymmärrettävää ja hänen tyyliinsä sopivaakin. Oikeastaan Tanin -ja hänen sukunsa- tarina on ollut melkoinen, sellainen että että hetkittäin luin tekstiä silmät ihmetyksestä pyöreinä. Tan itse sanookin kiinalaisella vaatimattomuudellam  ettei hänen tarinastaan tulisi hyvää kirjaa sillä se on aivan liian epäuskottava ja melodramaattinen toimiakseen.

Kirja tuo esiin myös uuden puolen Tanista, sen joka on kirjailija. Hän kertoo siitä, miten päätyi alalle, kirjoitusprosessistaan, kokemuksistaan Ilon ja Onnen tarinoiden elokuvaversion filmatisoinnisssa. Hän päästää lukijan kurkistamaan arkeensa, kertoo kodistaan ja harrastuksistaan ja elämänsä pienistä omituisuuksista. Ilokseni hän osoittautui melko huumorintajuiseksi ihmiseksi joka nauraa itselleen yhdessä lukijansa kanssa.

The Opposite of Fate ei ole yhtä lumoava kuin Tanin romaanit, mutta viihdyin kirjan kanssa mainiosti ja huomasin säännösteleväni sitä hyviä lukuhetkiä varten. Koska Amy Tan on minulle tärkeä kirjailija, olin iloinen ja helpottunut siitä, että kirjojen takaa löytyvä ihminen vaikutti sellaiselta, joksi olin hänet kuvitellut. Omalta kannalta koin kiinnostavimmiksi tekstit, joissa Tan käsitteli sukutarinoitaan ja kulttuurieroja ja ennen kaikkea äitiään.

Äidin merkitys näkyykin vahvana tässä, kuten muissakin Tanin kirjoissa. Hän on rakas ja raivostuttava, tuntuu ettei hän ymmärrä tytärtään ja kuitenkin jollain tasolla ymmärtää ehkä paremmin kuin tytär itsekin. Hän on nainen, jolla on ollut kaksi elämää, kahdessa maassa. Ja aivan selvästi hänen tyttärensä rakasti häntä kovasti. 
"I know my mother is not trying to intimidate Xiao-dong. She is only doing her grandson what no one did for her: teaching him correct English so that he does not have to suffer the same pain she has had to endure - being misunderstood at banks, misdiagnosed by doctors, ignored by her teenage children. Poor service, bad treatment, no respect - that's the penalty for not speaking English well in America."
Harper Perennial, 2003
Sivuja: 398
Kirjasta lisää: Amy Tanin kotisivut
So American: Immigrant background

2 kommenttia:

  1. Oooo, kuulostaapa helmeltä! Tuli ikävä Tania, voi ei. Jospa saisin tänä vuonna luettua sen Rouva Chenin hengen (meniköhän nimi muistin perusteella oikein?), uusintaluettua rakkaimman Tanini, eli Keittiöjumalan vaimon, ja hankittua tämän tosi mielenkiintoiselta kuulostavan kokoelman itselleni. Toivottavasti! Ja kiitos, kun vinkkasit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin kyllä tästä kovastikin, mutta melkeinpä arvasin sen jo ennen lukemistani, hih... Tan mainitsee muuten Keittiöjumalan vaimon tässä kirjassa useasti, kertoo kirjoitusprosessista yms. Kirja ilmeisesti pohjautuu melko vahvasti hänen äitinsä tarinaan - täytyy varmaan lukea sekin uudestaan! Kiva että tykkäsit. :)

      Poista